Kumpi on parempi, sisaruksilla iso vai pieni ikäero?
Millaista on perhe-elämä kun lapsilla on suuri ikäero? Entäpä kun vauvoja syntyy putkeem monta?
Kumpi on mielestäsi parempi, iso vai pieni ikäero?
Lue lisää syyskuun Vauvasta.
Kommentit (58)
Hattua nostan, kun olette jaksaneet ison perheen hankkia. Nykyään harvinainen lapsiluku, mutta ajatella miten paljon heillä seuraa toisistaan nyt ja aikuisiässäkin. Arvostan kotiädin työtä, olenhan itsekin sellainen, heh! Tosin kolme vain on kaverusta meillä, enempää ei suotu.
Eikä kukaan ulkopuolinen voi toiselle neuvoa sopivaa lapsilukua eikä ikäeroa. Oma tilanne tietysti tuntuu jokaisesta ihanteelliselta.
Jaksamista ja perheonnea edelleen!
Sen sijaan vauvalehden jutussa haastatellun äidin lasten ikäero oli jo oikeasti iso.
Ihan ok kertoa millaista arki voi olla kullakinlaisella ikäerolla, mutta tuo kysymys kumpi on parempi .... En saanut itse päättää lapsieni ikäeroa: toivoimme pientä ikäeroa omasta iästäni johtuen, mutta toisin kävi. Raskautuminen kesti pitkään ja sen jälkeen keskenmeno. Taas meni yli vuosi ennen kuin tulin raskaaksi; onneksi se raskaus päättyi onnellisesti. Lapsilla ikäeroa 4 v. Eikä lisää tule, koska olen yli 40v.
peruskoulun läpi kahlannut. Se on niiin näppärää silloin valita tuo niiin hirmuisen rankka kotiäitiys.
tosiaan noin kateellinen?!Ei uskois että olet itse kouluja käynyt,tai sivistys kasvatus ainakin puuttuu.Jos samallaista kasvatusta jaat lapsilles,tollaset haukkumiset kuului aikoinaan ala-astelle tai murkku ikään,nyt niihinkin jo puututaan,voi veljet millaisia äitejä löytyy,hiekkalaatikolle kantsis palata takasin,ja opiskella käytöstä,huh huh!!hyvät jatkot ja aikuistu!
Ei kai kukaan nyt sun elämääsi tässä kadehdi. Pällistelee vain tyhmyyttäsi!
muuten tollasia typeryyksiä laukois;)!Mutta muapa se ei haitta,kun oon omaan elämääni ja sen valintoihin tyytyväinen,jos oisit säkin,et ois täällä muita haukkumassa;)!huvinsa kullakin!!Luulempa,että olet joku penikka,joka vaan eksynyt väärälle sivustolle;),ei kukaan täysjärkinen äiti noin typeriä viitsisi kirjotella,se on moro!
Minulla on kolme hyvin eri-ikäistä lasta ja olen onnellisen perheen työssäkäyvä (äitiyslomalla oleva)äiti. Ensimmäisen ja toisen lapsen ikäero on siis neljä vuotta. Sain keskittyä rauhassa esikoiseeni ja toisen lapsen synnyttyä esikoinen oli reipas nelivuotias ja ylpeä isosisko. Yhdessä seurasimme innolla vauvan kasvua ja kehitystä. Neljän vuoden ikäerosta huolimatta he ovat todella läheisiä toisilleen. Välillä he tappelevat ja välillä kyhjöttävät vierekkäin tai ovat yhdessä vaikka äitiä vastaan ;-). Tosin mustasukkaisuuttakin löytyi matkan varrella ja kaikki muutkin kehitysvaiheet, mutta uskon, että heistä on loppuelämäksi tukea toisistaan.
Kolmas lapseni onkin vielä vauvaiässä ja isommat sisarukset ovat aivan ihastuneita kuopukseen. Ikäero on siis suuri ja olemmekin laskeneet jo leikkiä siitä, että vanhin vie sitten nuorimmaista autolla ekaluokalle ;-). Vauva oli perheeseemme hyvin odotettu ja toivottu. Isommat sisarukset odottivat vauvaa jo pidemmän aikaa. Vanhin lapseni viettää mielellään aikaa vauvan kanssa ja haluaa hoivata. Samoin keskimmäinen leikkii vauvan kanssa. Mikäli suhteet säilyvät lämpiminä, voi sisarusten hoivasuhteesta muuttua aikuisena vahva sisarussuhde.
Itse olen sitä mieltä, että sisarusten läheisyys ei johdu vain ikäerosta vaan persoonallisuudesta sekä kasvatuksesta. Hellä ja rakastava sekä tasapuolinen rajoja vaaliva kasvatus antaa turvallisuuden tunnetta jokaiseen ikäryhmään. Mustasukkaisuutta sekä kateutta tulee varmasti jossain määrin jokaisessa perheessä, mutta siihen on vain osattava puuttua.
Jokainen perhe ratkaiskoon omat ikäerokysymyksensä ja kasvattakoon lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla. Se mikä sopii joillekin, ei taas sovi toisille. Ihmettelen kuitenkin hyvinkin kärkästä kannanottoa ihmisten mielipiteisiin. Oikeata vastausta ei ole, vaan rikkautena on juuri perheiden erilaisuus - eikö niin?
Yritän itse kantaa äityiteni parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin riittämättömyyden tunne on aina läsnä olin sitten työelämässä tai kotona. Olkaa ylpeitä omasta vanhemmuudestanne ja jättäkää toisten valinnat arvostelematta.
Kaikkea hyvää ja jaksamista kaikenlaisille perheille!!
tottakai vauva,joka ei vielä itse pysty tekemään yhtään mitään,vaan aivan riippuvainen äidistä,vie,tai ainakin pitäisi viedä suurimman osan äidin ajasta,jos hyvässä hoidossa.Alle kaksi vuotias vielä aivan täysin perään katsottava,kun on vähän vanhempikin...
meillä vauva nukkuu ainakin 5h päivästä, enkä ole vielä keksinyt, miksi pitäisi nukuttaa sylissä, en ensimmäistäkään nukuttanu sylissä, vaikka aikaa olis ollu. Ei kaikki lapset vaan tarvi yhtä paljon tai tarve ilmenee eri ikäisenä. Ja mulla on vara jättää kotityöt vähemmälle, että voin antaa enemmän lapsille.
Lapset on 2v3kk, 1v3kk ja 2,5kk
en oo se kenelle kysymyksen esitit, mutta en oo myöskään huomannu, että pelkkä ehkäisystä kuuleminen olisi ketään auttanut. Toisekseen perhesuunnittelu on jokaisen henkilökohtainen asia.
Meillä on pian 4 lasta, vanhin 5- vuotias.
Kaksi ensimmäistä reilun vuoden ikäerolla, tauko ja kaksi seuraavaa reilun vuoden tulevalla ikäerolla.
Ensimmäinen vuosi pienellä ikäerolla on rankka. Tai oikeastaan se vaikeus alkaa kun nuorempi alkaa liikkumaan ja tahtomaan (ja juu, varmasti vaikuttaa esim. koliikki, mutta jos on perus tyytyväinen vauva) mutta myös hyvin antoisaa kun on kaksi pientä!
Kolmas syntyi kun kakkonen oli 3- vuotias ja se oli hänelle pieni uhman paikka. On noita uhmia ollut joskus vuoronperään ykkösellä ja kakkosella, ykkösellä ja taas kakkosella. Mutta se kuuluu asiaan.
Vaikka meillä on iso perhe niin tämä on aika nopeasti saatu ja ehkä joskus voidaan sitten sanoa millaista on kun lapset on 10- vuotiaita kun vauva tulee?
Erilaistahan se on. Meillä varmaan isoin ongelma on pitää "isojen lapsien" pienet lelut pois vauvan läheltä, jotenkin legot eksyy lattialle vaikka kuinka varotaan..
Ja varmaan riippuu vanhempien omasta luonteestakin miten lapsien luonteet osuu kohdalle. Harmittaa, kun keskustellaan siitä miten vaikeita lapset on, kun itseänsäkin voi joskus vilkasta!
Töissä käyminen on helpompaa kuin lasten hoitaminen kotona. Ihailen niitä ihmisiä, jotka moiseen pystyvät!
että iso sisarruslauma "pitää sitten aikuisena tiiviisti yhtä ja tukee toisiaan". Persoonat ja kemiat ovat sisarrustenkin kesken erilaisia, eikä voi olettaa, että sisarruksesta tulisi läheistä pelkän biologian tai samassa perheessä asumisen takia. Itse olen isosta perheestä ja todennut tämän meillä ja parissa muussakin perheessä, jossa on useampi lapsi. Voipi olla, että itse teen vain tämän yhden lapsen, uskon että lapsen onnen edellytykset riippuvat ihan muista asioista.
Itselläni ja pikkuveljelläni on ikäeroa 1v ja 7kk. Pienenä emme juurikaan leikkineet keskenämme, mutta tappelimme sitäkin enemmän. Itse koin jääväni pienenä vaille vanhempieni huomiota ja olin todella mustasukkainen. Tämän vuoksi, en koskaan halua lapsilleni pientä ikäeroa.. Nii ja tässä sitä tutkimustietoa lasten ikäerosta. Tutkimukset kyllä vahvistavat oman kokemukseni, liian pieni ikäero ei ole lapselle hyväksi.Tässä linkki artikkeliin jossa tutkimuksesta kerrotaan: http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskauden-suunnittelu/Sopiva-i…
Yhden ainoan professorin mielipiteitä. Ja hänkin oli sitä mieltä, että vuoden ikäero on hyvä, ei tule kateutta, kun sisarus on ollut olemassa "aina".
Minulla ja siskollani on 8 v ikäeroa ja olin hänelle kiusankappale siihen asti, kunnes minäkin pääsin aikuisikään. Meillä taas on 3 lasta 3,5 vuodessa ja muutama päivä sitten viimeksi yksi sanoi, että onpa kiva kun on sisaruksia. Ja yksi kirjoitti vastikään erästä kirjaa käsittelevässä ainekirjoituksessa, miten hänestä itsestään tuntui ikävältä, kun kirjan päähenkilöllä ei ollut läheisiä sisarussuhteita eikä kiinteää perheyhteyttä.
On ihan tutkimusfaktaa asiasta! Itselläni ja pikkuveljelläni on ikäeroa 1v ja 7kk. Pienenä emme juurikaan leikkineet keskenämme, mutta tappelimme sitäkin enemmän. Itse koin jääväni pienenä vaille vanhempieni huomiota ja olin todella mustasukkainen. Tämän vuoksi, en koskaan halua lapsilleni pientä ikäeroa.. Nii ja tässä sitä tutkimustietoa lasten ikäerosta. Tutkimukset kyllä vahvistavat oman kokemukseni, liian pieni ikäero ei ole lapselle hyväksi.Tässä linkki artikkeliin jossa tutkimuksesta kerrotaan: <a href="http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskauden-suunnittelu/Sopiva-i…" alt="http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskauden-suunnittelu/Sopiva-i…">http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskauden-suunnittelu/Sopiva-i…;
Ihan ok kertoa millaista arki voi olla kullakinlaisella ikäerolla, mutta tuo kysymys kumpi on parempi ....
En saanut itse päättää lapsieni ikäeroa: toivoimme pientä ikäeroa omasta iästäni johtuen, mutta toisin kävi. Raskautuminen kesti pitkään ja sen jälkeen keskenmeno. Taas meni yli vuosi ennen kuin tulin raskaaksi; onneksi se raskaus päättyi onnellisesti. Lapsilla ikäeroa 4 v. Eikä lisää tule, koska olen yli 40v.
Näin joku tuolla aiemmin sanoi, 20 tai siinä paikkeilla. Juu näin toki meidänkin esikoisemme teki. Nukkui toki useita tunteja päivässä, paitsi ei vaunuissa tai sängyssä, ainoastaan mun sylissä. Heräsi aina samalla sekunnilla kun yritti siirtää sänkyyn ja sänkyyn ei jäänyt hereillä olevana. Kokeiltiin muutaman kerran, mutta ei sitä pystynyt kuuntelemaan, 45 minuuttia vauvan huutoa kurkku suorana kyllä pistää kenet tahansa miettimään, onko tässä mitään järkeä ja nostamaan lapsen syliin.
Silloin tuntui siltä, että onneksi on esikoinen kyseessä, ei olisi kyllä jäänyt aikaa toiselle lapselle hetkeäkään. Hyvä kun jotenkuten itse jaksoi.
Siksi meille onkin tulossa pitkä ikäero, aiemmin ei vain pystynyt edes ajattelemaan samaa ruljanssia uudelleen, tosin eihän se aina samanlaista ole toisen lapsen kanssa. Suunnitteilla oli 4-5 vuotta, mutta se ei keskenmenon takia ihan onnistunut. Nyt tulee noin 5,5 v jos tämä menee hyvin. Jos kuopus ei ole yhtä vaativa, hänelle toivomme pikkusisarusta pienemmällä ikäerolla, sitten mun iän vuoksi ei enää näin pitkää ikäeroa jätetä vaan täytyy olla asialla noin kahden vuoden kohdilla. Mielestäni tämä on liian pieni ikäero, mutta ei se sitten enää auta jäädä pohtimaan tai ei pian tule kolmatta koskaan. Hyökkäysvaunujen ostoa olen aina pitänyt vihoviimeisenä asiana, mutta se saattaa meillä joskus tulla eteen... eli siis tuplavaunut, niitä ei mielestäni pitäisi tarvia, niin sitten on lapsilla sopiva ikäero.
Omien lasten pientä ikäeroa parempi olisi valita asuinpaikka niin, että pihapiirissä tai naapureissa on paljon samanikäisiä lapsia. Ihanaa parilla kaverilla kun lapset viihtyvät naapuruston lasten kanssa usein, kavereita lähellä melkein aina.
Itse olen vanhin neljästä lapsesta, ikäerot perheessämme olivat 4, 5 ja 2,5 v. Pisin ero tuli vaativimman allergisen lapsen jälkeen, mikä on varmaan ihan luonnollista. Aikuisina olemme kaikki olleet läheisiä, mutta toki olen nuorinta siskoani 11 v. vanhempi, elämäntilanteeni on ollut kovin erilainen aina kuin hänellä.
Eivät nuo 2,5 vuoden ikäerollakaan olevat yhdessä koskaan leikkineet! Omat kaverit heillä oli jo pienestä pitäen, ja minä kaikkien lapsenvahtina :-)