Kumpi on parempi, sisaruksilla iso vai pieni ikäero?

älkää hyvät ihmiset ajatelko, että pienellä ikäerolla tulee sisaruksista ystäviä! toki näin voi olla, mutta oman siskoni kanssa, ikäeroa 1v 9kk, tappelimme aina. inhosin häntä yli kaiken. ilmeisesti vanhemmat eivät osanneet käydä läpi kateellisuutta yms. jota sisaren syntymä aiheutti. vasta pitkästi yli kahdenkympin olemme löytäneet toisemme. ja mitä siihen huomion antamiseen tulee, niin se on tietyllä asteikolla/tarpeen tyydytysten suhteen välttämätöntä, ettei myöhemmässä iässä sitä vaille jäämisen tunnetta yritä saada muista ihmisistä. toivottavasti lapsi ei kasva siihen tunteeseen, että muut/maailma ovat/on hänelle jotain velkaa. näitäkin on matkanvarrella tullut vastaan.

itse tällä kokemuksella halusin juuri ison ikäeron ja se on 5 vuotta. molempien vauva-ajasta on nautittu täysin siemauksin. ei se ole ollut mitään kaaosta mikä on täytynyt rynniä läpi. kamalaa, jos ihmiset kokee tämän elämänvaiheen näin.. äkkiä pois alta.. se on kuitenkin ihmisen psyykkisen kehityksen kannalta todella tärkeitä hetkiä.

tai jos lapset tekee pienellä ikäerolla taytyy tietää, että itse jaksaa, se on ehdoton edellytys.

että pieni ikäero tai esim. kaksosuus aiheuttaisi "vaille jäämisen tunteen"!



Vai onko sulla kenties sellaista esittää, eipä taida olla. Olisi fiksua esittää omat mielipiteensä mielipteinä eikä muka-faktoina.

jotka ovat minua 11- ja 13-vuotta vanhempia. Sisarukseni muuttivat pois kotoa ennen kuin olin kouluikäinen, emmekä paljoa kaveeranneet kun olin nuori. Vasta nyt kun olen aikuinen ja perustanut oman perheen, olemme olleet enemmän tekemisissä. Mutta edelleenkin minulla on isosisaruksiini etäisemmät välit kuin mitä heillä on keskenään. Olen aina tuntenut itseni heidän jutuistaan vähän ulkopuoliseksi.



Tästä syystä olen halunnut omat lapseni pienellä ikäerolla (esikoisen ja keskimmäisen ero 2v, ja keskimmäisen ja kuopuksen ero 1,5v): heistä on toisilleen seuraa pieninä ja vanhempina toivottavasti tiiviit välit ja tukevat toisiaan.

Siksi halusin omat lapseni sillä klassisella 2 vuoden ikäerolla.

Onko tämä mainos? Vai mikä?



Palstan toimivuus viime päivinä on kyllä myös ollut omanlaisensa mainos.

meillä on kolme lasta ja kaikilla n. kaksi vuotta ikäeroa, nuorin on nyt 1v4kk, rankkaa on ollut, mutta vanhemmat lapset leikkivät mielellään keskenään ja kunhan nuorin kasvaa niin hänkin liittyy joukkoon. itse olen aina halunnut tehdä lapset pienellä ikäerolla, jolloin heistä on myös enemmän seuraa toisilleen. isolla ikäerolla on tietysti se puoli että isommasta lapsesta on hiukan apua eikä ole niin rankkaa kuin monen pienen kanssa, mutta myöhempää ajatellen on kiva kun lapsilla ei ole paljon ikäeroa.

Jos ajatellaan vanhempia, niin helpompi kun lapset on isolla ikäerolla, jolloin jaksaa paremmin hoitaa.

Jos ajatellaan lapsia, niin pieni ikäero, jolloin samat leikit ja samat kaverit.

Jos ajatellaan vanhempia, niin helpompi kun lapset on isolla ikäerolla, jolloin jaksaa paremmin hoitaa. Jos ajatellaan lapsia, niin pieni ikäero, jolloin samat leikit ja samat kaverit.

Olen eri mieltä,omilla lapsillani lyhyet ikäerot vajaa kaksi vuotta,kolme lasta,ja ovat nyt jo murrosiässä.Varsinkin keskimmäinen jäi liian vähälle huomiolle,kun tuli taas pikkusisko,ja alle eskari ikäiselle,äidin seura ja huomio tärkeää.Ei lapsille riitä vain,että he leikkisivät keskenään,tarvitaan myös äidin yksilöllistä huomiota,jos pienet ikäerot,ei sitä tarpeeksi saa,koska vauvan-alle 2v vie aina suurimman osan äidin ajasta.Meillä nyt murrosiässä kaikki niin erilaisia,pienenä leikkivät keskenään,nyt jokaisella omat menot,yhteisiä kavereita ei juurikaan ole ollut,kaikilla omat,jo ala-asteella...

kokemusta sekä isosta että pienestä ikäerosta omilla lapsilla.



Muuten vastaukset ovat vain mutulätinää. Totta kai jokaisesta se omien lasten ikäero on paras jne.



Kyselkää jotain fiksumpaa.

veisi suurimman osan äidin ajasta? Ja missäs isä luuraa?

Silloin on vauvakurjuudella lyhyt läpimenoaika.

2-3 vuotta on oikein hyvä ikäero. Reilun parin vuoden ikäeroilla meillä on 3 lasta.

enkä lapsia sen takia tehnyt,että isälle sysäisin lasteni hoidon,vaan sen takia,että rakastan lapsiani,ja lapsuusaika menee niin nopeaa,että äitinä haluan nauttia siitä ajasta.Jos isä tekee pitkää päivää,ymmärrän hyvin,jos ei jaksa pienten lasten kanssa niin touhuta...

joista vanhin oli 4,5v pienimmän syntyessä. Vauvakaudet, yöheräämiset, vaipparumbat jne ovat menneet kerralla ohi, ja sitten päästiin koko köörin kanssa pieni lapsi-vaiheeseen.



On kätevää, kun ovat kiinnostuneet samoista asioista, esim. huvipuistossa kaikille kelpaa samat laitteet eikä tarvitse erikseen tehdä isojen joukkoa ja pienten joukkoa.

tottakai vauva,joka ei vielä itse pysty tekemään yhtään mitään,vaan aivan riippuvainen äidistä,vie,tai ainakin pitäisi viedä suurimman osan äidin ajasta,jos hyvässä hoidossa.Alle kaksi vuotias vielä aivan täysin perään katsottava,kun on vähän vanhempikin...

Vauva nukkuu valtaosan ajasta. Ja hänellä kai lienee isäkin, joka voi hoitaa.

mutta kummasti tuo mielikuva muuttuu kokemuksen myötä. Meillä esim. kuopus nukkui 4-5 tunnin päikkäreitä, seuraili esikoisen leikkejä pitkät tovit. Sitä paitsi eivät kaikki alle 2-vuotiaat ole joka sekunti vahdittavia "täystuhoja", meillä lapset ovat aika pienestä viettääneet pitkätkin ajat yhdessä tai erikseen puuhaillen esim. Duploilla, legoilla jne.

Minä en siis kokenut mitenkään ongelmaksi löytää aikaa kahdelle lapselle (ikäero 1v 4 kk). Toki tässä auttoi myös mies, joka vapaa-aikansa pitkälti on viettänyt perheen parissa.

päivän selvää tottakai vauva,joka ei vielä itse pysty tekemään yhtään mitään,vaan aivan riippuvainen äidistä,vie,tai ainakin pitäisi viedä suurimman osan äidin ajasta,jos hyvässä hoidossa.Alle kaksi vuotias vielä aivan täysin perään katsottava,kun on vähän vanhempikin...

on viisi lasta,kaksi ensimmäistä koliikki lapsia,tosilla oli hieman ilmavaivoja,mutta kukaan ei nukkunut päivällä jatkuvasti,yöllä söivät kolmen tunnin välein,joillakin vauvat nukkuu paljon,toisilla ei,mutta yksi vuotiaskin niin pieni,että koko ajan pitää perään katsoa.Isä voi osallistua lasten hoitoon,jos töiltä kerkeää,mutta jos äiti kotona isä töissä,niin kyllä se äiti yleensä on se,joka lapset hoitaa.

ja huomioimasta silti myös esikoista.



Jos ei siihen kykene, jättää lapsiluvun suosiolla yhteen.

kuin kaikki voisivat sanella lastensa ikäeron tarkalleen. Aivan sama, pääasia on, että lapsia haluava heitä saa ja että lapsiaan rakastaa ja hoivaa. Muulla ei ole väliä, perhe on paras, olivat jäsenet sitten minkä ikäisiä tahansa.



t. Miia