Lue keskustelun säännöt.
Haluan etä-äidiksi, mutta mies ei suostu ottamaan lapsia.
08.09.2009 |
Olen niin kypsä tähän vastuuseen 24/7 ja siihen että se ole minä, joka aina joustaa ja omista menoista, harrastuksista ja opiskeluista tinkii.
Olen suunnitellut että haen oman asunnon (yksiön) ja jätän lapset asumaan isänsä kanssa. Näin saan omaa aikaa, ei tarvitse olla jatkuvassa vastuussa ja saan ehkä opinnotkin joskus loppuun tehtyä.
Ongelma vaan on siinä että isä ei suostu alkamaan lähivanhemmaksi, varsikin kun vauva on vasta 5vk ja miehellä ei mielestään ole taloudellisesti mahdollista jäädä vanhempainvapaalle.
Kommentit (83)
Jutelkaa miehesi kanssa, Pidä vaikka pikkuloma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit valmis jättämään 5-viikkoisen vauvasi? Siinä on lapsilla hyvät lähtökohdat, kun kumpikaan vanhempi ei heitä erityisemmin haluaisi!
saisin nukkua yhden kokonaisen yön ilman kitinää, puhinaa ja ähinää puolen tunnin välein. Esikoistakaan en jaksanut tänään viedä virikepaikalle, koska vauva nukahti juuri kun meidän olisi pitänyt herätä ja iskin herätyskellon kiinni.
Nyt katsotaan sitten koko päivä videoita koska en jaksa lähteä mihinkään kitisevän vauvan kanssa.
Isä ei asu meidän kanssamme, jotenka hän ei voi esikoista päiväkotiin viedä kun ei ikinä ole ajoissa missään.
Tähän asuntoon en voisi jäädä jos annan lapset isälle, koska tämä on soskun ja kelan mielestä liian kallis yhdelle ihmiselle.
..pitääkö niitä lapsia tehdä jos ei jaksa????Ehkäisy on olemassa ja jalat voi pitää ristissä...
ei välitetä.
minä-minä-minä-minä-tyypit ei sovi äideiksi.
Viestistäsi korostuu itsekkyys, et halua joustaa moista menoistasi, harrastuksista ja lykätä opiskelua.
Lapsia hankitaan jos ollaan valmiita sitoutumaan perhe-elämään. Jokaisen äidiksi aikovan soisi ymmärtävän ettei lapsi ole nukke ja näyttelyesine vaan hänestä on oikeasti pidettävä huolta ja se on vaativaa ja jatkuvaa vuosia kestävää työtä.
Sinun elämänarvot ei ole kunnossa.
Kukaan normaali äiti ei halua eroon 5 viikon ikäisestä pienokaisestaan. Normaalia on että herää emovietti ja haluaa olla vauvansa kanssa.
Itse olin oikein työorjentoitunut ja työ oli todella todella tärkeää. Kun odotin lasta loppuraskautta kohti alkoi vaistonvaraiset emovietit herätä ja kun vauva syntyi en urhannut ajatustakaan työlle vaan menin täysillä äitiyteen.
Tein lyhyellä ikäerolla kaksi lasta ja kun nuorimmainen oli pari vuotias opiskelin lisää ja sen jälkeen palasin työelämään.
Tulee mieleen oletko masentunut muutoin tuo kirjoituksesi ei minulle selity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ollaan lasta antamassa pois kun ei saa nukkua ja lapsi on vasta 5 viikkoa! Koitappa ryhdistäytä ja aikuistua; sulla on nyt lapsi ja se menee sun tarpeittesi edelle. Nukut päikkärit kun lapsi nukkuu, ei se voi koko aikaa olla hereillä.
Oletteko jotain kelaa huijaavia vai mikä juttu tää on.
Jos menet työhön voit asua kuinka isossa asunnossa tahansa kun maksat itse palkastasi vuokran.
saisin nukkua yhden kokonaisen yön ilman kitinää, puhinaa ja ähinää puolen tunnin välein. Esikoistakaan en jaksanut tänään viedä virikepaikalle, koska vauva nukahti juuri kun meidän olisi pitänyt herätä ja iskin herätyskellon kiinni.
Nyt katsotaan sitten koko päivä videoita koska en jaksa lähteä mihinkään kitisevän vauvan kanssa.
Isä ei asu meidän kanssamme, jotenka hän ei voi esikoista päiväkotiin viedä kun ei ikinä ole ajoissa missään.
Tähän asuntoon en voisi jäädä jos annan lapset isälle, koska tämä on soskun ja kelan mielestä liian kallis yhdelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta heikolla menestyksellä, koska 3v on vinkumassa sängyn vieressä jotakin 5min välein ja uneni on katkonaista. Jos laitan makuuhuoneen oven lukkoon, alkaa kauhea vinkuminen ja hysteerinen huuto oven takana.
Nukkua en voi siis muualla kuin hotellissa tai eri paikassa kuin isä ja lapset ovat.
lasten näkökulmasta. Miksi se 3 vuotias on tyytymätön ja yrittänyt ratkaista sitä ongelmaa. Tiedätkö että lapset vaistoaa jos heistä ei välitetä ja heidät koetaan riesaksi ja tämä heijastuu lasten käytökseen.
Nyt sinulla on peiliin katsomisen paikka ja asennemuutoksen aika. Yritä elää lapsilöhtöisesti, lasten tarpeet menee sinun edellesi ja kun lapset voi hyvin voit sinäkin.
Mielestäni et osaa suhtautua pienten lasten tarpeisiin tavalla joka on luontaista äideille. Ilmeisesti oma äitisuhteesi on osasyynä tähän ongelmakenttään. Hae oikeasti apua.
Pahin vamma on sinun asennevammasi ja jos sitä pystytään korjaamaan niin elämäsi tulee helpottumaan.
Minulle välittyy ajatus ettet kykene tuntemaan rakkautta. Rakastava vanhempi ei edes väsyneenä kirjoittele tuommoisia asioita mitä sinä teet.
Itse jouduin yksinhuoltajaksi toisen lapsen odotusaikana, lapsilla ikäeroa puolitoista vuotta joten tiedän mitä on yh-elämä. Lapsilla oli korvakierteet molemmilla ja toisella allergioita ja muutakin terveyshäikkää ja elämä oli todella raskasta. Ajattelin että kunpa joskus saisin edes joskus nukkua.
Kertaakaan ei tullut mieleen että antaisin lapseni pois. Itselleni oli tärkeää että läheisiin ihmisiin oli suhteet kunnossa. Siskoni kävi joitakin öitä hoitamassa lapsia ja minä nukuin toisessa huoneessa. Tiedän mitä on väsymys.
Omia menohaluja ei ollut.
nukkua tai käydä yksin jossakin. Isät ovat kyllä loistavia isiä, vaikka ovat aina poissa kotoa omissa harrastuksissaan eivätkä lastensa takia öitä valvo edes lomalla ollessaan. Miksi naiseksi synnyin kun osani on olla marttyyri tai paskamamma.
Onneksi tänään pääsee edes 3,5 tunniksi pois kotoa. Laitan puhelimen silloin kiinni enkä ajattele kotiasioita ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä itse tet asioista vaikeita ja omassa päässäsi ja olemalla marttyyri vielä vaikeutat omaa suhtautumistasi asioihin.
Sinulle olisi varmasti helpompaa, että lasten isä asuisi samassa taloudessa. Ihan varmasti. Mutta itse valitset miluummin rahan kuin hyvän olon. Meinaatko lopun elämäsi olla itseksesi? JOs olet niin päättänyt, niin silloin olet ihan itse tehnyt ratkaisun 24/7 vastuusta. Ethän oikeastaan anna miehelle edes mahdollisuutta. Etkä näin itsellesi mahdollisuutta jakaa vastuuta ja olla joskus rauhassa, lähteä harrastuksiin tms.
SINÄ itse olet ongelmasi kehittänyt ja vain sinä itse voit tehdä niihin muutokset. Minusta on kohtuutonta, että valitset mieluummin työttömyyskorvaukset kuin isän luoksesi asumaan ja silti isän pitäisi tanssia pillisi mukaan.
Toisaalta tässä haiskahtaa sekin, että ethän sinä nyt mitään työttömyyskorvauksia saa, kun sinulla on 5vk vauva kotona....ONKOHAN PROVO?
Sinä olet itse valinnut yksinhuoltajuuden ja silloin vastuu on sinulla. Jos et jaksa, hae apua. Jos et ole tyytyväinen apuun, anna lapset adoptoitavaksi.
Onko totta, ettei sinulla ole yhtään ystävää?
nukkua tai käydä yksin jossakin. Isät ovat kyllä loistavia isiä, vaikka ovat aina poissa kotoa omissa harrastuksissaan eivätkä lastensa takia öitä valvo edes lomalla ollessaan. Miksi naiseksi synnyin kun osani on olla marttyyri tai paskamamma. Onneksi tänään pääsee edes 3,5 tunniksi pois kotoa. Laitan puhelimen silloin kiinni enkä ajattele kotiasioita ollenkaan.
persettäni kotona lasten kanssa loppuikääni ja mun ja miehen yhteisillä tuloilla ei makseta asumisia eikä kalliita päivähoitomaksuja. Eli ainoa vaihtoehtoni olisi kotiäitiys ja se on viimeisin asia maailmassa, mitä haluan. Työttömäksi voisin jäädä, mutta en saisi kelasta mitään, koska mies tienaa 3000€ brutto.
Töitä ei ole tiedossa eikä tällä alueella muutenkaan.
Onneksi pääsen pois kotoa jo 2,5 tunnin päästä. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapailla ja pitää yhteyttä, mutta en jaksa sitäkään. Nytkin olen lyönyt luurin tutulleni korvaan 4 kertaa kun se ei tajua etten nyt jaksa enkä halua puhua puhelimessa. Soittaa vaan, eikä tajua vaikka tulee luuria korvaan.
Eikö isässä ole mitään vikaa jos 3v saa vinkua isän hoidossa oven takana kun väsynyt äiti yrittää nukkua...
Kyllä nainen on toiselle susi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut häntä yksin koko ajan. 10 kk olin kotona ja nyt 4 pv / vk töissä. Yhden kerran hän on ollut yökylässä ja noin kerran kuussa pari kolme tuntia mummulassa hoidossa (käyn kampaajalla tai vaatekaupoissa). Muuten hoidan häntä koko ajan yksin. En koe asiaa rasituksena, vaan nautin yhteisestä ajasta poikani kanssa.
kun lapsesikin nukkuu, mutta kahden kanssa se ei enää onnistu. Varsinkaan kun toinen alkaa nukkua pitkät pätkät silloin kun toinen heräilee.
Vituttaa olla äiti, ei kiinnosta pätkääkään vaikka tekisitte ilmoituksen lastenusuojeluun. Vauva joutuu lastenkotiin, koska isäkään häntä ei huoli kun hänellä ei ole varaa jäädä hoitovapaalle. Isompi lapsi varmaan menee isälleen asumaan ja minä muutan yksiööni.
tehty isän kanssa?Saisit edes muutaman kerran kuukaudessa nukkua.Ja seuraavan kerran kun sulla on lapsivapaata niin käytä se nukkumiseen,älä juomiseen se ei asioita muuta yhtään parempaan suuntaan.Ja jos ihan oikeasti olet noin rikki niin etkö voisi neuvolassa jutella asiata neuvolatädin kanssa,anna nyt mahdollisuus myös lapsille hyvään lapsuuteen jollain keinolla vaikka sitten adoption tai sijaisperheen muodossa.Jaksamisia!Ja tiedän kyllä mistä puhut,itse olen 3lapsen yh..tai ymmärrän vaikka en samalla tavalla olekkaan lasteni vauva-aikaa kokenut...
Ole ystävällinen ja hae apua. Kerro asiasta neuvolassa. Sinulla on selvästi synnytyksen jälkeinen masennus eivätkä nuo univelat ainakaan paranna asiaa. Itse kärsin myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tajusin hakea apua vasta siinä vaiheessa kun vauva itki itkemistään ja ajattelin heittää hänet seinään. En tuntenut lastani kohtaan mitään, itkin kun hän itki, halusin entisen elämäni takaisin, itkin kun mies lähti töihin, olisin tehnyt mitä tahansa jos minun ei olisi tarvinnut olla vauvan kanssa kahdestaan. Mietin autolla ajaessani miten helppoa olisi vain antaa mennä, ajaa metsään ja kuolla, niin paha olo minulla oli. Itkin sitä kun en rakastanut lastani, itkin kun tunsin olevani huono äiti. Silti olisin voinut vaikka myydä sieluni, että olisin päässyt lapsesta eroon. Pelkäsin jokaista hetkeä vauvan kanssa kahdestaan, pelkäsin että satutan häntä tai itseäni jos asiat käyvät liian vaikeiksi. Lopulta soitin lääkärille kun ajatukseni alkoivat olla niin sairaita. Masennus on aina otettava tosissaan, se on vakava sairaus hoitamattomana.
Nyt olen selvinnyt masennuksesta. Rakastan poikaani ja tunnen halua hoitaa häntä. Kaikki on nyt toisin ja vain siitä syystä, että ymmärsin hakea apua! Toivon sydämestäni, että sinäkin haet apua, se on vähintä mitä voit tehdä itsesi ja ennenkaikkea lastesi hyväksi. Voimia.
kyllä ne teidän rahat riittää jos mies tienaa 3000e. vaikka menisit vain siivojaksi tms paskaduunia. toi ei ole mikään syy asua erssa miehestä, että saat sitten joskus työkkäristä rahaa aivan naurettava selitys!
4 ihmiselle on kyllä vähintäänkin riittävästi. Meillä tulot lapsilisät ym. mukaan laskettuna alle 2000e ja meitä on 7 henkeä. Ollaan köyhiä, mutta eipä sitten ole päivähoitomaksujakaan, asumiseen menee vajaa 300e kuussa, loput asumistukea.
Oletko ihan tosissasi?