Apua: mitä hiivattia teen että saan muksut nukkumaan?

ja istuisit siellä huoneessa "pitämässä vähän kuria"? Meillä on joskus ollut pakko olla siinä vieressä ettei se mene riehumiseksi. JOskus ovat olleet eri huoneissakin koska samassa nukkumisessa ei ole tullut mitään kun ovat vain riehuneet. Meillä ei ole ollut tuota että pelkäisivät.



Auttaisiko joku yövalo tms. ettei esikoinen pelkäisi?



Mutta ehkä tosiaan sun ois pakko olla siellä huoneessa vähän komentelemassa. Uskooko esikoinen jo jos sanot että hänen pitää pitää vähä pienempää ääntä? Nukkuvatko liian paljon päivisin että iltaisin ei väsytä tms?

mennään meidän sänkyyn, itse menen keskelle ja lapset kainaloon ja sitten iltasatua lukemaan. Kummatkin nukahtavat siihen ja sitten kannellaan omaan sänkyyn. En tosin tiedä onko järkevää, koska ovat jo niin tottuneita siihen että tokkopa ikinä osaavat mennä suoraan omaan sänkyyn nukkumaan.. ja ikää heillä nykyään 4 ja 6 : )

sen aikaa kun laitat vauvan nukkumaan. Kun vauva on nukahtanut tuot ison huoneeseen. Jos vain aikatauluihin sopii. Tai jos otat itselles tuolin ja luet omaa kirjaa vaikka ovensuussa niin etta oot paikalla poliisina ja turvana.

Kun mies oli matkoilla, mulla oli kolme taktiikkaa.



1. Esikoinen ensin nukkumaan, sen jälkeen vasta vauva.



2. Vauva nukkumaan, sen jälkeen vasta esikoinen.



3. Jos meni myöhään, niin kuten joku ehdotti, että viereen isoon sänkyyn. Tosin mä en sitten ketään nostanut mihinkään, vaan nukuttiin siinä, kunnes herätin imettämään vauvaa ja sen jälkeen nostin vauvan sänkyynsä.



Tsemppiä.

Mutta kokemuksesta tiedän, ettei siitäkään ole mitään apua, jos lapset ovat riehuvaisia. Jotkut neuvoo, että pitää laittaa aiemmin nukkumaan, etteivät ole yliväsyneitä, mutta meillä ainakaan siitä ei ollut millinkään apua tuossa vaiheessa.



Jossain vaiheessa meillä toimi tuo, että isompi katsoi videoita sen aikaa, kun nukutin pienemmän, ja sitten sain keskittyä isomman nukuttamiseen. Joskus tosin kävi niinkin, ettei se pienempi sitten nukahtanut millään, eikä isompi taas jaksanut katsoa kahta tuntia videoita odottamassa äitiä. Mutta usein tuo toimi. Hyvä vinkki.



Ja ajan kanssa meilläkin on alkanut toimimaan parhaiten tuo, että kaikki isoon sänkyyn, aikuinen keskellä, siinä iltalukeminen ja sitten käydään nukkumaan. Kummankin on pysyttävä omalla puolella ja siinä on oltava tiukkana.



Meillä isompi on aina ollut se suurempi riesa. Sille on vaan oltava tosi tiukka. Jos riehuu, niin joutuu yksin olkkariin. Sitähän se ei halua, joten sinne kun sen heittää pariksi minuutiksi, niin kyllä rauhoittuu ainakin joksikin aikaa. Eli tiukkana vaan, kun kerran hellät konstit ei riitä saamaan kuria aikaiseksi.

Meillä on ihan turha laittaa 3v ja 5v ennen yhdeksää nukkumaan.

3 vuotias menee yhdeksältä nukkumaan ja 5 vuotias klo 22.

Nukkuvat koko yön ja heräävät itse pirteinä 7 aamulla. Ihan vauvasta ovat olleet iltavirkkuja.



Katastrofin ainekset olisi valmiina jos laittaisin vaikka 7 illalla yhtäaikaa nukkumaan. Ihan käkättämiseksihän se menee ja siellä saisi sitten istua sen 2-3 tuntia komentamassa. Nyt vanhempi lapsi saa sitä omaa aikaa tunnin äidin kanssa kun nuorempi ei ole kärkkymässä. Meillä toimii näin.

Meillä nyt 2,5v, ja 5v. lapset, joiden nukkumaan meno vielä reilu puoli vuotta sitten oli juurikin tuota nauramista ja riehumista, ei auttanut istua siellä huoneessa, sama jatkui vain. Meillä ei silloin ollut mahdollisuutta nukuttaa eri huoneissakaan, kun meillä oli vain yksi makuuhuone, jossa nukuimme koko perhe. Myöskään viereen nukuttamisesta ei tullut yhtään mitään.



2v. nukkui tuolloin (ja nukkuu edelleenkin) hyvät päikkärit, tuolloin 4-vuotias ei koskaan nukahtanut pk:ssa. Niinpä selitimme hänelle, että koska yhtäaikaa nukkumaan menemisestä ei tule mitään, menee hän ensin, koska on väsyneempi kun ei ole päivällä nukkunut. (ja näin siis todella oli) Muutamana iltana hän protestoi sängyssään, raivosi jne., mutta sitten huomasi, ettei se hyödytä mitään ja alkoi nukahtaa todella nopeasti. Meillä meni siis käytännössä niin, että 4v. 19.30 sänkyyn ja 2v. 20.00. Sitten kesällä kun aikataulut olivat erilaisia, huomattiin, ettei riehumista enää ole ja nykyään lapset voi laittaa samaan aikaan samaan huoneeseen nukkumaan. Satu luetaan, jos molemmat ovay hiljaa ja rauhassa sängyssä, jos alkaa riehua, satu loppuu. Ja sadun jälkeen jäävät keskenään nukahtamaan ja hyvin menee!



Eli eri aikaan laittaisin minä :) tsemppiä!!

Meillä on ihan turha laittaa 3v ja 5v ennen yhdeksää nukkumaan. 3 vuotias menee yhdeksältä nukkumaan ja 5 vuotias klo 22. Nukkuvat koko yön ja heräävät itse pirteinä 7 aamulla. Ihan vauvasta ovat olleet iltavirkkuja. Katastrofin ainekset olisi valmiina jos laittaisin vaikka 7 illalla yhtäaikaa nukkumaan. Ihan käkättämiseksihän se menee ja siellä saisi sitten istua sen 2-3 tuntia komentamassa. Nyt vanhempi lapsi saa sitä omaa aikaa tunnin äidin kanssa kun nuorempi ei ole kärkkymässä. Meillä toimii näin.

todella lyhyillä unilla pärjää teidän 5v.! Meillä 5v. menee sänkyyn 19.30, nukahtaa sadun jälkeen n. 20.00 ja 7.30 saa usein päiväkotiin lähtöön herätellä. Päikkäreitä ei kyllä kirveelläkään nuku.

2,5v. puolestaan menee samaan aikaan sänkyyn, nukahtaa yleensä siskoaan myöhemmin, kuitenkin viimeistään 20.30 ja herää samaan aikaan kun siskonsa. Häntä ei kyllä tarvitse herätellä, heräilee kyllä kun kolistelen omissa aamutoimissani. Ja hän nukkuu päikkärit.

Meillä on ihan turha laittaa 3v ja 5v ennen yhdeksää nukkumaan. 3 vuotias menee yhdeksältä nukkumaan ja 5 vuotias klo 22. Nukkuvat koko yön ja heräävät itse pirteinä 7 aamulla. Ihan vauvasta ovat olleet iltavirkkuja. Katastrofin ainekset olisi valmiina jos laittaisin vaikka 7 illalla yhtäaikaa nukkumaan. Ihan käkättämiseksihän se menee ja siellä saisi sitten istua sen 2-3 tuntia komentamassa. Nyt vanhempi lapsi saa sitä omaa aikaa tunnin äidin kanssa kun nuorempi ei ole kärkkymässä. Meillä toimii näin.

todella lyhyillä unilla pärjää teidän 5v.! Meillä 5v. menee sänkyyn 19.30, nukahtaa sadun jälkeen n. 20.00 ja 7.30 saa usein päiväkotiin lähtöön herätellä. Päikkäreitä ei kyllä kirveelläkään nuku. 2,5v. puolestaan menee samaan aikaan sänkyyn, nukahtaa yleensä siskoaan myöhemmin, kuitenkin viimeistään 20.30 ja herää samaan aikaan kun siskonsa. Häntä ei kyllä tarvitse herätellä, heräilee kyllä kun kolistelen omissa aamutoimissani. Ja hän nukkuu päikkärit.

olisi jotain vikaa teidän lasten nukkumisessa. kummastelen vain eroja :)

olisi jotain vikaa teidän lasten nukkumisessa. kummastelen vain eroja :)

Tosiaan olen paikalla huoneessa, muuten esikoinen alkaa itkemään. Vauva malttaa ollakin itsekseen kymmenisen minuuttia, ja niinä iltoina kun vanhempi nukahtaa siinä ajassa, asia sujuu hyvin (yleensä ei).



Esikoinen ei siis pelkää pimeää, vaan sitä yksin olemista. Kokee varmasti vahvoja hylkäämisen tunteita väsyneenä kun äiti ja sisko ovat eri huoneessa. Päivällä jaksaa vähän telkkaria katsellakin itsekseen, esim. imetyksen ajan.



Parhaiten toimi ennen tuo, että pötköteltiin kaikki sängyllä, molemmat omissa kainaloissaan. Nykyään ei enää onnistu, kun vauva oppi liikkuvaiseksi. Ei oikein auta komentaminenkaan...



Uniaika on meillä klo 20.00. Nukkuvat molemmat niin vähän päikkäreitä, että myöhemmmäksi aikaa ei oikein voi siirtää. Joskus kun on kokeiltu, on mennyt vielä kamalammaksi. Nukahtavat kyllä molemmat tuohon aikaan, kunhan olisi hiljaista eikä toinen riekkuisi tai repisi.



Kiitos kun jaksatte pohtia neuvoja, auttaa jo kun tietää, ettei ole ainoa iltariehujien äiti. :)



Pitäisiköhän suunnitella jonkun sortin unikoulun aloittamista?

Mulla on nyt 8v kaksoset sekä 3,5v pienempi sisarus ja olen usein ollut yksin iltaisin heidän kanssaan. Milloin on ollut mitäkin ongelmia.



Vielä keväällä niin pienin meni nukkumaan aikaisemmin, koska nyt ei nukkunut päiväuniakaan. Mutat sekin oli ongelmallista koska pelkäsi hänkin yksinolemista ja olisi pitänyt sitten olla niin kauan vieressä ennen kuin nukahti ja vanhemmat lapset joutuivat olemaan paljon yksinään...



Nykyään nukutan kaikki samaan aikaan eli klo 21... Vähän liian myöhäistä kai tuolle pienelle mutta minkäs voi?



Toisella 8v:lla voi vielä olla myös pelkoja iltaisin. Vaikeaa hänelläkin. En olisi uskonut että on tällainen homma lasten nukuttamisessa koskaan!!!

Täällä myös yksi riehujien äiti. Lapset on 2v ja 3,5v. Useammin kuin kerran on tullut äidiltä itku kun riehumista ei tahdo saada loppumaan millään. Se on niin turhauttavaa! Kun tietää, että molemmat lapset todellakin ovat niin väsyneitä että nukahtaisivat kyllä nopeasti jos vain malttaisivat olla hetken rauhassa. Meillä käytännössä pidetään riehujaa tiukasti sylissä kunnes rauhoittuu. Tämä saattaa toistua monta kertaa illan aikana. Ja lapsi karjuu ja huutaa siinä sylissä ja haluaa sänkyyn, sanoo että väsyttää ja haluaa nukkumaan, mutta sit ku sänkyyn laskee niin sama hillitön meno alkaa välittömästi. Siitä vain taas uudestaan tiukasti syliin. Lopulta kun ovat tarpeeksi huutaneet, antavat periksi ja pysyvät rauhassa puoli minuuttia ja nukahtavat. Mutta se on masentavaa!!!! Minusta on hirveän kurja toimia noin, mutta muutakaan en keksi. Aiemmin "rankaisin" riehumiesta niin, että menin toiseen huoneeseen eli lapset jäi keskenään. Se toimi aikansa mutta on nykyään ihan käyttökelvoton juttu, koska erityisesti esikoinen pelkää ja menee paniikkiin ja saattaa olla sit koko yön levoton. Olen siis tullut kyllä huoneeseen takaisin heti kun siellä on oltu hiljaa.



Neuvoja en tosiaan oikein osaa sinulle antaa, kun en tiedä itsekään mitä tekisin. Mutta kokeile josko sinun esikoisesi olisi altis tuolle kiinnipidolle kunnes rauhoittuu. Meillä välillä pienempi rauhoittuu itsestään sillä aikaa kun isompi on sylissä möykkäämässä.



Meillä on miehen kanssa keskusteltu siitä, että kaiken turhaumuksen ja suuttumuksen keskellä pitäisi muistaa kehua lapsia aina, kun ovat hetkenkin rauhassa sängyssä. Jotta ne oppis tajuamaan että tämä on nyt se mikä tekee vanhemmat iloisiksi. Esikoinen tykkää myös kuunnella sellaista jutustelua siinä illalla, miten "uni tulee" tarkoittaa sitä että nukahtaa, ja että se on tosi mukavaa, ja aamulla sitten sitä tai tätä tai tuota. Ja että ovet paukkuen ei lastenhuoneesta lähdetä koskaan! Itse olen pienenä pelännyt vanhempiani nukkumaanmennessäni, muistan vieläkin miten kamalaa se oli, joten olen vannonut itselleni että minun lasteni ei tarvitse minua pelätä kun käyvät nukkumaan.



Tsemppiä!!!