Mulle tulee pahamieli kun luen näitä viestejä, joissa osa lapsista jätetty kutsumatta

kutsuvat kaikki häihin/syntymäpäiville jne.



En ole koskaan edes ollut työpaikassa, jossa näin ei toimittaisi.

tarhaikästä riehumaan synttäreille on kyllä LIIKAA!



Ja vaikka itse kutsut vielä onnistuisi laittamaan huomaamattomasti hoitajalle tai lokeroihin lapsille niin meillä tarhassa lapset sitten puhuu synttäreistään päivittäin!



Ei meilläkään sisarukset saa aina kutsuja samoille synttäreille, joskus on vaan nieltävä pettymys.

Vau, onpa lasten maailma ankea nykyään. Syrjintää ja suosituimmuuskisoja jo päiväkodista alkaen. Omassa lapsuudessani tämän tyyppiset erottelut alkoivat vasta kouluiässä. Oma lapseni on 1,5-vuotias ja masentaa ajatella, että hänen pitää joskus käydä läpi tuollaista - olipa sitten suosittu tai ei.

Miten niin RAADOLLIOSTA?



Kivahan se on tarhaikäsellekin järkätä KAVERIsynttärit. Meillä pidetään yhdet synttärit joihin pyydetään muitakin kuin tarhakavereita, niitä kavereita.



Ei ne ole enää kivat juhlat jos kutsuu kaikki lapset tarhasta plus ehkä naapuristoa jne.



Sopiva määrä pienille lapsille on ihan joku 5 lasta.

Tai jättää kutsumatta niin ei muuta kun oma pentu sure.



Omista lapsista vanhempi on käynyt 3 synttäreillä ja sisar kerran ollut mukana, nuorempaa ei ole siis kutsuttu kertaakaan yksinään. Tänään sai ekan kutsun itselleen jonne isompi ei mene.



Joskus joutuu pettymään. Ei ole hyvät juhlat jos niihin vaan kutsuu kaikki ja meno karkaa käsistä!



43

joskus on vaan nieltävä pettymys.

Niin, joskus. Mutta entä jos näin on aina. Ja kyse on paitsi siitä, ettei turhaan hakattaisi pienen lapsen itsetuntoa maanrakoon, myös siitä, että ne sosiaalisemmat lapset oppivat reiluiksi jo pienestä pitäen.

Tiedän kenen kanssa lapseni leikkii ja kaikki kaverit kutsutaan, eikä ketään jätetä pois lapsen sen hetkisen kiukuttelun vuoksi.

Tämän keskustelun tekee todella oudoksi se, että rinnastetaan lsten ja aikuisten maailma. Jos et kutsu kaikkia kolmekymppisiä työkavereitasi synttäreille on se sama asia kuin että eskarissa jättää sen yhden ujon ja hiljaisen kutsumatta.



No, en ole ikinä aikuisiällä pitänyt synttäreitä joihin olisin kutsunut työpaikaltani yhtään ketään, eli olen varmaan vähän outolintu. Jos tällaiset synttärit pitäisin, olisi minusta todella, todella outoa jättää kutsumatta 8 hengen työyhteisöstäni 1 henkilö. Kokisin välttämättömäksi kutsua myös vittumaisen pomoni koska en osaisi nähdä tilannetta, jossa juhlistani maanantaina keskusteltaisiin kahvipöydässä ja yksi henkilö tajuaisi jääneensa kutsutta.



Tähän aiheeseen liittyvässä alkuperäisessä keskustelussa oli kyse nimenomaan siitä, että 1-2 lasta jää ulos (useimmiten vielä aina ne samat) ja muut kutsutaan.



Jos nyt joku kutsuu koko 32 hengen eskrairyhmän niin hatunnosto hänelle. Jos joku kutsuu ryhmästä 10 parasta kaveria, on se aivan yhtä jees. Joku saattaa pahoittaa tässäkin tapauksessa mielensä, mutta pointti on siinä, ettei häntä tässä tapauksessa "alisteta" ryhmän hylkiöksi ja ulkopuoliseksi.



Mutta jos joku kutsuu tuosta porukasta 30 ja jättää 2 pois, on se julmaa ja uskomatonta - varsinkin jos se ajatus on lähtöisin aikuiselta ihmiseltä.

Jos minä teen töitä 5 hengen tiimissä ja haluan kutsua heistä 3 vaikkapa puutarhajuhliin niin pyydän kyllä muitakin tulemaan ..ihan vaan työpaikan yhteishengen takia.

Eri asia on sitten ne työkaverit joiden kanssa pidän yhteyttä myös vapaa-aikana. Heidät voin kutsua synttäreille tai muuten vaan kylään mutta en esitä kutsua töissä niin että kaikki sen kuulee.

ei kaikkia työkavereita kutsuta häihin ja syntymäpäivillekään. Näin se vain menee, "läheisimmät" vain kutsutaan.

Pari häirikköä ensin haukkui poikamme lelut ja kodin. Sitten painostivat niin, että kukaan ei leikkinyt poikamme kanssa vaan kaikki pyörivät heidän ympärillään.



Syntymäpäiväsankari itki illan katkerasti.



Mutta eipä tullut syrjittyä ketään ja sehän se on tärkeintä.



Nämä 2 kaveria eivät tullee tämän jälkeen meille ja juhlat ovat menneet kivasti sen jälkeen.

Laitoin jo toiseen keskusteluun meidän tosielämän tilanteen mietittäväksi.

Jos lapsi ei halua kutsua toista lasta synttäreilleen, koska kokee tämän käyttäytyvän ikävästi häntä kohtaan (ehkä jopa kiusaavan) - mitä teet äitinä?

Pakotatko kutsumaan, ettei joku jää esim. ainoana tyttönä / poikana / eskarina (tai mikä ryhmä nyt sitten vaan) pois kutsutuista?

Vai toteatko, että synttärilapsi saa itse määritellä kutsuttavansa, jos hän osaa perustella syyt?

Siinäpä moraalipohdittavaa, joka on ainakin mulle vaikea pala.

Totesin jo toisessa keskustelussa, että lapsi on siis itse saanut nimetä, keitä haluaa kutsua, ja tästä jää yksi ulos (tosin itse ryhmästä jää useampi ilman kutsua mutta voi tulkita, että on ainoa XX-ryhmäläinen, joka ei saanut kutsua).

koska on mun vastuullani, millaiseksi tämän lapsen kaverisuhteet muodostuvat myöhemmin ja millainen ihminen hänestä itsestään myöhemmin tulee. Eli meillä lapsi ei saa määritellä itse kutsuttaviaan ja teen kaikkeni lopettaakseni kiusaamisen - esimerkiksi kutsumalla tämän "mahdollisen kiusaajan" meille, jotta lapset tutustuisivat paremmin. Toki pitäisin myös samalla huolen, ettei meillä sentään kotona kukaan voi kiusata.

En ikinä haluaisi opettaa lastani syrjijäksi, joka jättää yhden ulos.

sähän olit siellä se aikuinen? Eikö aikuinen osaa ohjata leikkiä ja paria lasta?

sähän olit siellä se aikuinen? Eikö aikuinen osaa ohjata leikkiä ja paria lasta?

Tyttöni kutsui 5 tyttöä ja 3 poikaa. Yksi näistä pojista pisti pystyyn sellaisen shown, että oksat pois.



Hän haukkui meidän kotimme, tarjoilut, kaikkien tyttöpuolisten vieraiden vaatteet ja heidän tuomansa lahjat, jopa pöydässä esillä olleet astiat. Lisäksi tämä poika huusi, riehui, heitteli tavaroita ja villitsi kahta muuta poikaa pahantekoon.



Lapsellani ja muilla vierailla oli selvästi paha mieli tämän pojan käytöksestä. Ja kyllä, todellakin laitoin häntä ruotuun parhaani mukaan, mutta en voinut mitenkään käyttää 100% ajastani vain yhden häirikön aisoissa pitämiseen.

Koko työpaikkani kutsuttiin erään työkaverin kekekreihin, olin ainut jota sinne ei kutsuttu. Ja EI kyllä tuntunut mukavalta aikuisesta ihmisestäkään, niin saati sitten pienestä lapsesta.



Eikös noi hyvön käytöksen tavat opita jo lapsena? Vanhempien käytöksestä otetaan mallia sen mukaan luodaan omaa käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Jos äiti toteaa synttärisankarille, että on ihan ok jättää 1-2 lasta porukan ulkopuolelle, niin kyllähän se lapsikin sitä alkaa pitämään oikeana toimintatapana.



Sitten kun minun lapseni alkavat pitämään kaverisynttäreitä, niin todellakin pidän äitinä huolen siitä, että yhtä ei jätetä ulkopuolelle. Kutsukoon sitten vaikka pienemmän porukan (esim: 5 kutsutaan ja 10 ei) jolloin kenellekään ei tule ulkopuolinen olo.



Tällaisilla "ulos jättämisillä" sitä saadaan toiselle mahdollisesti loppu elämän mukana kulkeva huono itsetunto. Miksi kukaan haluaa olla LAPSELLE niin ilkeä? Aikuinen on asia erikseen...aikuinen nyt osaa jo päätellä mistä moinen käytös voi johtua.

keskellä talvea, pk-ryhmässä on 22 lasta. Mitenkään ei voida kutsua kaikkia, ei mitenkään.



Kutsuja ei viedä "näyttävästi" vaan kuorissa lokeroon. Tottakai lapset puhuvat synttäreistä, mutta ei kutsutta jäämisestä tarvitse _aikuisten_ tehdä numeroa. Mä olen omille lapsilleni sanonut, että kaikki ei voi kutsua sua etkä sä voi kutsua kaikkia.



Ongelma tästä tulee, jos joku ei _koskaan_ saa kutsua.

alakouluun, eskariin ja hoitoon sille omalle ryhmälle. Opettajalta, ohjaajalta utsitaan allergiat, että tarjoomukset sopivat. Näin kaikki saavat vähän juhlia ja jokaista huomioidaan. Sitten yksi tai kaksi, joskus useampikin kutsutaan kotiin juhliin, tilanteen mukaan.



Toivottavasti tämä kompensoi pahaa mieltä, sellaista emme halua synttäreillä kenellekään aiheuttaa.

Mutta kun nyt omia päiväkotiaikojani muistelen niin siellähän oli kymmeniä lapsia! Samoin jokaisella koululuokalla halki koko kouluaikani oli yli kolmekymmentä lasta (32-35), joka ikisellä.



Jos on moukkamaista olla kutsumatta kaikkia niin sitten mun lapseni eivät tule saamaan kaverisynttäreitä ennen kuin aikuisena kun voivat itse ne järjestää.

kun lapseni ei ole saanut vuoden aikana (nyt aloitti eskarissa) kuin yhden pelkän (eli sellaisen, jonka kanssa vain tekemisissä päiväkodissa) päiväkotikaverin synttäreille kutsun? Enkä ole kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, että siellä sen kummemmin koko ryhmän juhlia on järjestetty. Eikä poikani ole mitään puhunut. Ja kun sanoin, että saa omille synttäreilleen kutsua kaikki ketkä haluaa päiväkodista, halusi kutsua tämän yhden, jonka synttäreillä itsekin oli. Muut noin 10 lasta oli muualta kamuiksi tulleita (ystävien lapsia jne). Päiväkodin henkilökunnan mukaan poikamme on suosittu leikkikamu ja tosi sosiaalinen, joten siitä ei tämän ainakaan pitäisi olla kiinni.



Ehkä tämäkin on joku kaupunkilaisten ongelma...

Ehkä tämäkin on joku kaupunkilaisten ongelma...

Minulla on monen vuoden kokemus ison kaupungin päiväkotien kutsusysteemeistä eikä MISSÄÄN ole ollut tapana kutsua kaikkia.

Ne kutsutaan, joiden kanssa muutenkin leikitään. Meidän perheessä se on tarkoittanut 6-8 lasta 20:stä.

vai onko lukemisen ymmärtämisen kanssa ongelmia?



Yksikään täällä ei ola sanonut, että KOKO tarharyhmä tai koululuokka pitäisi kutusa, (ellei kyse ole pienestä ryhmästä) vaan sitä on kritisoitu, että jätetään 1-2-3 henkilöä kutsujen ulkopuolelle ja kaikki muut 10 kutsutaan.

tuohan on ilkeyttä pahimmillaan!!!