Onko teillä äitituttuja/kavereita jotka eivät kykene...

...lapsi ei saa keskeyttää, ellei ole takinlieve tulessa tai pää kainalossa. Olen sitä mieltä, että 5-vuotias saa luvan odottaa oikeaa hetkeä

Täällä kaikki puhuvat ihan eri ikäisistä lapsista. Kyllä mustakin 5-vuotiaalla pitää olla huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä odottaa (ja kykyä olla aiheuttamatta koko ajan vaaratilanteita) kuin sitä nuoremmilla. Omat 1- ja 3-vuotiaani ihan oikeasti tarvitsevat paljonkin sellaista "et kiipeä sinne!", "älä ota veljen kädestä!" jne. puuttumista vaikka mulla olisi kuinka mukavampaakin tekemistä.

että kauniissa maailmassamme on myös siperia?



On vanhempien velvollisuus opettaa lapsilleen, että aina maailma ei pyöri hänen ympärillään. Jo vastasyntyneitä opetetaan, että äiti ei tule ensimmäiseen inahdukseen.



Tuolla äiti-aina-valmiina-ja-vain-sinua-varten käytöksellä teette lapsellenne karhunpalveluksen. Hätä on hätä ja silloin toimitaan kun pitää, mutta suurin osa lasten keskeytyksistä on huomion keräämistä ja eräänlaista valtapeliä. Siinä lapsi voittaa hetkellisesti mutta henkisesti häviää kokonaisuutta katsoen.



Meillä lapset saavat odottaa vuoroaan. En ymmärrä sitä jauhamista, että "lapset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet kuin vanhemmilla". Ei se niin mene. Jos aikuinen sanoo noin, hän vetäytyy vastuustaan olla aikuinen ja kasvattaja ja laskeutuu lapsen tasolle. Lapsi ei voi nousta aikuisen tasolle vaikka haluaisi.



Minä määrään, minä olen äiti. Ja minä olen turvallinen äiti, minä kannan vastuun, en vyörytä sitä lapsille. Ja kurin ja käytöstavat olen lapsilleni opettanut.



Hyvin tasapainoisia lapsia, on moni ammattikasvattaja todennut. Niin ovatkin, he tietävät paikkansa eivätkä stressaannu liiasta vallasta ja vastuusta.

Ei silloin, kun ollaan kaksin, eikä varsinkaan silloin, kun olen puhelimessa.

Jos puhun, soitan silloin, kun lapsi nukkuu (illalla klo. 21 jälkeen).

Jos joku soittaa "keskellä päivää", puhelut ovat yleensä kovin lyhyitä. Myös mieheni kanssa keskustellaan kaikki tärkeimmät asiat vasta illalla, sillä silloin voi keskustella keskeytyksettä. Tosin, en odotakaan, että 3v:n vielä pitäisi osata kamalasti odotella, että pinna olisi sen verran pitkä, että edes kykenisi odottelemaan.



Puistoissa tms lauseeni keskeytyvät vähän väliä juuri nimenomaisesta syystä, "tuletko pois sieltä", "älä töni Mattia" jne. Olen aina kuvitellut sitä kasvatukseksi ja huolenpidoksi, mutta ilmeisesti se on epäkohteliasta käytöstä muita kohtaan :)

kaikkien lapset riehuu tai haluaa joskus keskeyttää, mutta harvoin on niin ääritilanne, että äiti ei vois sanoa ta kuunnella lausetta loppuun. Mun pari tuttua jopa puhuessaan tai kuunnellessaan katsoo joka sekuntti lapsien suuntaan, ja hyvin usein muutaman mun sanoman lauseen jälkeen keskeyttää sanoakseen, että mitä sanoithaan, en kuunnellut äsken.

Yleensä en toista sanomaai, vaan puhun jostain muusta sen jälkeen. Se että vahtii samalla lapsiaan ei tarkoita etteikö voisi hieman kunnioittaa keskustelukumppania, tai sitten pitäisi vaan lasten seurassa olla pyytämättä kavereita kahville.

vaikka sen puhelun loppuun tai tutun kanssa käydyn keskustelun jälkeen, niin muistattehan sitten kuunnella sitä lasta, kun se aika tulee.



Ainakin meillä lapsi oikeasti odottaa ja pettyy, jos luvattuna hetkenä tulee jotain muuta tai jos äiti suhtautuu jotenkin poissaolevasti tai hajamielisesti.



2-vuotiaan kanssa on nyt alettu pyytämään tuota odottamista, "äiti juo ensin kahvin loppuun, sitten tulen antamaan auton lipaston pältä". 5-v jaksaa jo odottaa muutaman minuutin.

äidit, jotka hyväksyy, että mukula keskeyttää kaiken ja vaatii koko ajan huomiota, tekee karhunpalveluksen lapselle ja lapsen tulevaisuuden läheisille. Ei se mukula ikinä opi kunnioittaan toisia.

Mun paras kaveri muuttui kans lasten myötä ihan toiseksi. Nykyään hän on lasten jatke.

Yritin monta vuotta ylläpitää ystävyyttä soittamalla säännöllisesti (mun puhelut maksaa työnantaja, kaveri ei raaski soittaa kun joutuu maksaan ite), mutta lasten kanssa koko ajan joku kriisi meneillään. Nykyään en enää viitsi soittaa, kun siinä perheessä ei ole mitään aikaa milloin äiti pystyis jutteleen. Ja sitten kun yritetään jutella, sillä ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin miten Joonas nyt on osannut solmia kengät ja Mikko koota palapeliä. Ja puhelu keskeytyy joka kerta joko siihen, että jompi kumpi mukuloista huutaa vessasta että äiti tuu pyyhkiin tai että toinen mukula itkee kolautettuaan itseään johonkin. Viimeksi kun käytiin niillä kylässä, vanhempi lapsi (5v) puri äitiään kahdesti, kun ei saanut heti jakamatonta huomiota osakseen, kun aikuiset yritti jutella kahvipöydässä.

Meille on nyt tulossa eka lapsi ja voi luoja, jos musta tulee tommoinen!!!!!

jotka eivät kuuntele lastaan vaan tuijottelevat lattelasinsa yli shoppailukaveria. Tottakai siinä aletaan inttämään. Tuleepa vain mieleen MLL:n mainos taannoin, se missä kuuntelemattomuus kulkee isältä pojalle. Miksetsä koskaan kuuntele?

Lapsille pitää opettaa ettei toisten puhetta saa keskeyttää ja myös se että kun lapsi puhuu niin häntä kuunnellaan.

Toiset vahtii lapsiaan ja seuraa niiden tarpeita ja touhuja, toiset ei piittaa siitä, mitä lapset touhuaa, vaan pystyvät sulkemaan täysin korvansa ja silmänsä. Usein sitten toiset äidit vahtivat myös näiden vm. lapsukaisia.

Minä piittaan lapsestani, mutta piittaan myös ympärillä olevista ihmisistä ja muista läheisistä.

En väitä, että kolmevuotiaani osaisi joka kerta odottaa puheenvuoroa, mutta kyllä pyrin häntä siiheen omalla esimerkilläni ohjaamaan. Ja sama pätee toisinpäin, silloin kun on lasten puheenvuoro niin aikuiset eivät keskeytä.