Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten selviän erosta :(

Vierailija
07.09.2009 |

Takana 11 vuotta yhteistä taivalta, kolme lasta joista nuorin 8kk. Mies vain sanoi olevansa "solmussa", ahdistunut ja ilmeisesti jonkinlaisen ihastuksensa rohkaisemana päätti erota.

Nyt asun lasten, kissan ja koiran kanssa yksin, arki menee jotnkuten mutta olen todella maassa. Meillä oli hyvä suhde, mies oli paras ystäväni/kuuntelijani/tukijani...nyt minulla ei ole ketään aikuista ystävää. Aikaa muutosta vasta pari viikkoa, itken lapsilta salaa ja tuntuu ettei ole voimia jatkoon. Itsetuntoni nollissa!

Löytyykö vastaavan läpi käynyttä tai rohkaisevia sanoja?

Niin ja harrastuksiin/tuulettumaan on vaikea päästä lasten takia. Toki mies ottaa lapsia luokseen, mutta nuorinta vielä imetän.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin ainakin itselläni.



Koeta jaksaa ja itke niin paljon kuin pystyt.



Vierailija
2/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

selvästi jossakin typerässä huumassa nyt.Olisiko jotain eroryhmää ym, missä voisit jossain vaiheessa käydä. VOIMIA !!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa muuta sanoa, kuin että olen valtavan pahoillani puolestasi.



Ystävälleni on juuri käynyt samoin, hänen puolisonsa on jättänyt hänet. Olen aivan kamalan huolissani hänestä, en tiedä miten auttaa. Asumme eri paikkakunnilla, joten en pääse olemaan hänen tukenaan. Hän ei saa nukuttua, ei syötyä - on aivan shokissa. Hän odottaa lasta.



Siis miehet on niin sikoja. Oikeasti. En voi käsittää miten tuolla lailla voidaan tehdä elämänkumppanille :'( Ahdistaa ja ihastuttaa joku toinen... VOI KYYNEL! Niistä tunteista pitäisi vaan selvitä, puhua puolisolle, mennä parisuhdeterapiaan... JOtain muuta pitäisi pystyä tekemään, kuin repimään toisen ihmisen elämä palasiksi!



Olen kuitenkin ap varma, että jotenkin sinä tästä vielä selviät. TOivottavasti muilla olisi parempia vastauksia, joista minäkin saisin käytännönvinkkejä miten auttaa ystävääni. Jaksamista sinulle ap.

Vierailija
4/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaunis kiitos vastauksista :)

Pakko on yrittää eteenpäin ja suunnata tulevaisuuteen. Kai se on tämä "raskas" vauva-aika myös (sairastellut paljon) mikä lisää omaa voimattomuutta.



Vierailija
5/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kanssa miehellä kuulemma vaan niin paha olla, että ei voinut enää asua kotona. Eikä usko, että suhdetta voi enää korjata. Sitä en vaan ymmärrä.



Olen tosi pettynyt, että miten voikin yleensä vastuuntuntoinen mies tehdä näin. Mekin oltu yhdessä kymmenen vuotta ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Pyydä lastenhoitoapua ja anna miehelle lapsia. Totuta vauvaa pulloon, jotta pääset hengähtämään IHAN yksin.



Suru pitää vaan surra pois. Ole yksin, itke ja huuda. Hae ammattiapua. Puhu ystäville. Sä selviät, ja niin aion minäkin.

Vierailija
6/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja anna miehen oikeasti huolehtia heistä, älä petaa tapaamista valmiiksi ruuilla y.. Huomaa mies että voi sekin ahdistaa,,,Lapsesi kyllä pärjäävät isäsi kanssa. Jos olet itse kotosalla niin aloita vaikka joka viikonlopusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirja Bruce Fischer..jälleenrakennus....

Vierailija
8/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa muuta sanoa, kuin että olen valtavan pahoillani puolestasi. Ystävälleni on juuri käynyt samoin, hänen puolisonsa on jättänyt hänet. Olen aivan kamalan huolissani hänestä, en tiedä miten auttaa. Asumme eri paikkakunnilla, joten en pääse olemaan hänen tukenaan. Hän ei saa nukuttua, ei syötyä - on aivan shokissa. Hän odottaa lasta. Siis miehet on niin sikoja. Oikeasti. En voi käsittää miten tuolla lailla voidaan tehdä elämänkumppanille :'( Ahdistaa ja ihastuttaa joku toinen... VOI KYYNEL! Niistä tunteista pitäisi vaan selvitä, puhua puolisolle, mennä parisuhdeterapiaan... JOtain muuta pitäisi pystyä tekemään, kuin repimään toisen ihmisen elämä palasiksi! Olen kuitenkin ap varma, että jotenkin sinä tästä vielä selviät. TOivottavasti muilla olisi parempia vastauksia, joista minäkin saisin käytännönvinkkejä miten auttaa ystävääni. Jaksamista sinulle ap.

Omasta erostani on kohta vuosi, tosin olin itse eron halunnut osapuoli ja lapset ovat jo isoja.

Olin silti TODELLA huonossa kunnossa eron jälkeen. Nyt voin jo paljon paremmin, aika tekee tehtävänsä.

Ystävät ja vanhempani auttoivat todella paljon, kaikin tavoin. Jutteluapu oli tietysti se tärkein mutta sen jälkeen:

- jos huomaat että ystäväsi on todella ahdistunut niin mene hänen luokseen. Sano että nyt tulet, älä odota kutsua. Kun on tosi pohjalla niin ei jaksa edes kutsua ketään luokseen. Tämä ei toki tarkoita sitä että pitäisi olla toisen luona koko ajan. Ystäväsi tarvitsee tottakai aikaa myös yksikseen.

- Käy kaverillesi vaikka kaupassa. Tee pakkaseen ruokaa.

- Halaa. Sanoja ei edes välttämättä tarvita.

- Anna ystävällesi aikaa. Älä tuomitse äläkä liioin jankuta ylenmäärin.että hän selviää siitä. Realistinen asenne tyyliin "itke niin kauan kuin itkettää" on varmasti paras. Yritä puhua myös muusta kuin erosta hänen kanssaan.

- Anna hänen rauhassa puhua. Älä sorru myöskään exän kauheaan panetteluun. Jokaisessa parisuhteessa on asioita joita ei voi eikä halua kavereilleen kertoa.

- Mikäli sinusta tuntuu että ystäväsi ei oikeasti jaksa ja tarvitsee ammattiapua niin VIE HÄNET LÄÄKÄRIIN ellei muuten tapahdu mitään. Masentunut ja väsynyt ihminen ei vain jaksa sitä tehdä. Pelkkä puhelu lääkärin varaamista varten voi jo olla liian vaikeaa. Voitte esimerkiksi yhdessä soittaa lääkäriin ja sitten voit saattaa hänet sinne oikeaan aikaan.

- Jos ystäväsi ei vastaa puheluihin tai tekstareihin on tilanne huolestuttava (siis jos hän normaalisti vastaisi ja olette läheisiä).

Tässä ehkä jotain. VOIMIA AP!!! Elämä voittaa! Usko pois! Sinä selviät!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluaisin niin kovin tehdä noita käytännön asioita, hänen arkeaan helpottaakseni, mutta tilanne on se että meillä on 400km välimatkaa toisiimme... :( Minulla pieni lapsi...

Olen kuitenkin suunnitellut lähteväni hänen luokseen joku viikonloppu, ja vieväni silloin hänelle paketin "selviytymistavaraa"... Hän on tosi huolissaan mm. taloudellisesta tilanteestaan syntyvän vauvan kanssa, ajattelin ostella uusia, kiertää kirppareita ja antaa oman lapseni vanhoja vaatteita ja leluja hänelle...

Siitä olen huolissani, että minä ja eräs toinen ystäväni olemme yrittäneet soitella jo kolmen päivän ajan tälle ystävällemme mutta hän ei vastaa. Soittelimme tänään tämän toisen ystäväni kanssa, ja sovimme että jollei eronnut ystävämme vastaa huomennakaan, soitamme hänen äidilleen ja kysymme mikä tilanne on.

-4

En osaa muuta sanoa, kuin että olen valtavan pahoillani puolestasi. Ystävälleni on juuri käynyt samoin, hänen puolisonsa on jättänyt hänet. Olen aivan kamalan huolissani hänestä, en tiedä miten auttaa. Asumme eri paikkakunnilla, joten en pääse olemaan hänen tukenaan. Hän ei saa nukuttua, ei syötyä - on aivan shokissa. Hän odottaa lasta. Siis miehet on niin sikoja. Oikeasti. En voi käsittää miten tuolla lailla voidaan tehdä elämänkumppanille :'( Ahdistaa ja ihastuttaa joku toinen... VOI KYYNEL! Niistä tunteista pitäisi vaan selvitä, puhua puolisolle, mennä parisuhdeterapiaan... JOtain muuta pitäisi pystyä tekemään, kuin repimään toisen ihmisen elämä palasiksi! Olen kuitenkin ap varma, että jotenkin sinä tästä vielä selviät. TOivottavasti muilla olisi parempia vastauksia, joista minäkin saisin käytännönvinkkejä miten auttaa ystävääni. Jaksamista sinulle ap.

Omasta erostani on kohta vuosi, tosin olin itse eron halunnut osapuoli ja lapset ovat jo isoja.

Olin silti TODELLA huonossa kunnossa eron jälkeen. Nyt voin jo paljon paremmin, aika tekee tehtävänsä.

Ystävät ja vanhempani auttoivat todella paljon, kaikin tavoin. Jutteluapu oli tietysti se tärkein mutta sen jälkeen:

- jos huomaat että ystäväsi on todella ahdistunut niin mene hänen luokseen. Sano että nyt tulet, älä odota kutsua. Kun on tosi pohjalla niin ei jaksa edes kutsua ketään luokseen. Tämä ei toki tarkoita sitä että pitäisi olla toisen luona koko ajan. Ystäväsi tarvitsee tottakai aikaa myös yksikseen.

- Käy kaverillesi vaikka kaupassa. Tee pakkaseen ruokaa.

- Halaa. Sanoja ei edes välttämättä tarvita.

- Anna ystävällesi aikaa. Älä tuomitse äläkä liioin jankuta ylenmäärin.että hän selviää siitä. Realistinen asenne tyyliin "itke niin kauan kuin itkettää" on varmasti paras. Yritä puhua myös muusta kuin erosta hänen kanssaan.

- Anna hänen rauhassa puhua. Älä sorru myöskään exän kauheaan panetteluun. Jokaisessa parisuhteessa on asioita joita ei voi eikä halua kavereilleen kertoa.

- Mikäli sinusta tuntuu että ystäväsi ei oikeasti jaksa ja tarvitsee ammattiapua niin VIE HÄNET LÄÄKÄRIIN ellei muuten tapahdu mitään. Masentunut ja väsynyt ihminen ei vain jaksa sitä tehdä. Pelkkä puhelu lääkärin varaamista varten voi jo olla liian vaikeaa. Voitte esimerkiksi yhdessä soittaa lääkäriin ja sitten voit saattaa hänet sinne oikeaan aikaan.

- Jos ystäväsi ei vastaa puheluihin tai tekstareihin on tilanne huolestuttava (siis jos hän normaalisti vastaisi ja olette läheisiä).

Tässä ehkä jotain. VOIMIA AP!!! Elämä voittaa! Usko pois! Sinä selviät!