Lue keskustelun säännöt.
No höh!! Onkohan missään tutkittu OIKEASTI mitä ero saa lapsessa aikaan? (OV)
07.09.2009 |
Luin uudesta ME NAISET lehdestä jutun Jiposta, jonka äiti ja isä oli eronnut, kun Jippo oli 6v.
Sanoi siinä haastattelussa, että se oli niin pienelle lapselle liian suuri asia käsiteltäväksi.
Kommentit (6)
Kunhan ihmettelin. Jippo on joku laulaja, Jussi Lammen nykyinen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollaista asiaa tutkia? Tilanteeseen liittyy niin paljon muitakin tekijöitä. Totta kai se on erilainen ero, että ensin on happy family, joka yhtäkkiä eroaa vs tilanne, että vanhemmat tappelevat niin, että henki meinaa lähteä ja vihdoin viimein tulee ero ja rauha taloon.
Se, miten lapsi asiasta selviää riippuu monesta eri asiasta: lapsen temperamentti, se miten vanhemmat eron hoitavat jne.
On selvää, että ero jättää pahemmat jäljet jos lapsi joutuu kiistakapulaksi, viesintuojaksi tai jos vanhemmat eivät ero jälkeen enää tue toisen vanhemman vanhemmuutta.
Asiantuntijoiden mukaan lapsen akuutti suruaika on vuosi, tästä tulee myös se suositus, ettei vuoteen esiteltäisi lapselle kummankaan vanhemmat uusia kumppaneita.
Ja ihan suoraan sanoen: tekeehän se sille aikuisellekin hyvää olla yksin eron jälkeen sen sijaan, että syöksyisi uuteen suhteeseen.
saada ongelmia elämässään on moninkertainen verrattuna lapsiin, joilla on molemmat vanhemmat elämässään. Onhan tätä tutkittu ja tilastot näyttävä sen selkeästi.
Avioero on vain yksi riskitekijä. Esimerkiksi äidin tai isän väkivaltaisuus on myös traumaattinen asia lapselle, ja sen vaikutuksia on vaikea erottaa avioeron vaikutuksistsa, etenkin kun nämä sattuvat usein samoihin perheisiin. Onhan avioeroilla yleensä syy ja erittäin usein se syy on vanhempien jonkinlaisessa keskeneräisyydessä. Tällaisessa perheessä vanhemmuus on jo alunperinkin heikompaa kuin perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat tasapainoisia.
Mitä tulee eron jälkeiseen aikaan, oikeasti ei ole olemassa mitään suosituksia uusien kumppaneiden esittelylle. Tilanteita on niin monenlaisia. Uusi kumppani voi olla lapselle ensimmäinen esimerkki tasapainoisesta naisesta tai miehestä ja pelkkä parannus entiseen. On totta, ettei avioero paranna kaikkien ihmissuhdetaitoja, joten kakkosperheissäkin on iso huonon vanhemmuuden ja huonon parisuhteen riski, mutta joskus vanhemmuus paranee vaihtamalla. Huom. lapselle biologiset vanhemmat ovat tietenkin rakkaimmat ja tärkeimmät aina, mutta vanhemmuus on jotakin muuta kuin pelkkää biologiaa. Lapsi voi oikeasti olla paremmassa turvassa uusperhessä kuin vanhassa perheessään.
Jippo?