miksi koulussa pitää opettaa brittienglantia?

Samantasoiset ihmiset eri maissa käyttävät suunnilleen samantasoista sanastoa. Britanniassa on yksi poikkeus: kenelläkään ikänä koskaan ei ole ollut Shakespearen sanavarastoa.

samanlaisia. Kyllä niissä on niin selvä ero, siis englannin ja amerikan englannin välillä. Amerikan englanti on sanavarastoltaan ja kieliopiltaan paljon köyhempi. Tämä on fakta.

vain Hollannissa puhuttu hollanti, ei yleensä ainakaan kovin paljon belgiassa käytettyjä sanoja.

Turun murretta.

Eikö tätä palstaa saada vieläkään toimimaan?

Kuinka monta vuotta oikein yhden keskustelupalstan rakentaminen voi kestää?



HERMO MENEEEEEEE!

Mutta toivottavasti opettajat ovat nykyään suvaitsevampia muitakin ääntämystapoja kohtaan kuin omina kouluvuosina (80-90 -lukujen vaihteessa).



Minulla oli amerikanenglanti kotikielenä, mutta osaallistuin silti kolmasluokkalaisena normaaliin tapaan englanninopetukseen, en tiedä oliko syynä se että en jää porukan ulkopuolelle, vai pakko.



Vaikka hallitsin englannin täydellisesti, niin opettaja raivosi pää punaisena ääntämisestäni, ja jos kirjoitin color enkä colour, niin punakynää tuli... Vasta yläasteella oli jonkun verran joustoa, ja lukiossa sitten kääntyi jo niin päälaelleen että opettaja kadehti kielitaitoani :-D Olisipa mennyt toiste päin, ala-asteikäisenä huutava ope pelotti paljon enemmän kuin mitä se olisi lukiossa tehnyt...

mä olen tuleva enkunope enkä osaa puhua enkkua millään muulla aksentilla kuin suomalaisella. Missä mä olisin britti- tai amerikanenglantia oppinut lausumaan.

jos koulussa opetettaisiin brittienglantia tai sitten vaikka aussienglantia. Amerikanenglanti olisi myös ihan mahtavaa. Meillä vaan on ainoa vaihtoehto finis inglis, vaikka lapsi on kokonaan "englanninkielisessä" opetuksessa.

koulussa ja kyllä siellä englantia opettaa aina natiiviopettajat, samoin suomea. Luokanopettaja puhuu hyvää englantia, vaikkei olekaan natiivi, mutta ei opeta siis englantia.

mä olen tuleva enkunope enkä osaa puhua enkkua millään muulla aksentilla kuin suomalaisella. Missä mä olisin britti- tai amerikanenglantia oppinut lausumaan.

Hyvät hyssykät. Eikö teillä ole yliopistolla pakollista englanninkielisessä maassa oleskelua tai muuta kieliharjoittelua? Eikö itseäsi kiinnosta kyseisissä maissa matkailu/oleskelu?

t. Itsekin englannin opiskelija, ei tosin tuleva ope

mä olen tuleva enkunope enkä osaa puhua enkkua millään muulla aksentilla kuin suomalaisella. Missä mä olisin britti- tai amerikanenglantia oppinut lausumaan.

Eilen joku kyseli etta miten lausutaan theology ja tulos oli suurinpiirtein "tiolotsi". Ei siita natiivi ota selvaa millaan.

Eilen joku kyseli etta miten lausutaan theology ja tulos oli suurinpiirtein "tiolotsi". Ei siita natiivi ota selvaa millaan.

On meinaan tarjolla niin montaa ääntämistapaa jo ihan natiivienglanninpuhujillakin, skottilaisesta pakistanilaiseen, puhumattakaan sitten kaikista myöhemin jostain muualta sinne muuttaneista, että kyllä natiivi todellakin ottaa selvää - joka ainoa päivä, monta kertaa...

Hyvät hyssykät. Eikö teillä ole yliopistolla pakollista englanninkielisessä maassa oleskelua tai muuta kieliharjoittelua? Eikö itseäsi kiinnosta kyseisissä maissa matkailu/oleskelu?

t. Itsekin englannin opiskelija, ei tosin tuleva ope

viisi vuotta sitten kahden kuukauden ajan USA:ssa, eipä ehtinyt amerikanenglanti pahemmin tarttua. Tällä hetkellä ei ole varaa lähteä minnekään ulkomaille.

Eilen joku kyseli etta miten lausutaan theology ja tulos oli suurinpiirtein "tiolotsi". Ei siita natiivi ota selvaa millaan.

On meinaan tarjolla niin montaa ääntämistapaa jo ihan natiivienglanninpuhujillakin, skottilaisesta pakistanilaiseen, puhumattakaan sitten kaikista myöhemin jostain muualta sinne muuttaneista, että kyllä natiivi todellakin ottaa selvää - joka ainoa päivä, monta kertaa...

mutta asun USAssa. Ehka tanne tulijoilla on sitten kieli paremmin hallinnassa.

mielta!

englantia. Amerikan englanti ei ole kovin vaativaa kieltä, se on junttia.

Monen täällä kritisoivan mielipiteet lienee viestimistä peräisin ja ehkä small talkista.

Työelämässä, koulussa, kulttuurissa... kyllä amerikan englanti on ihan yhtä vaativaa ja taidokasta sanansäilän käyttöä kuin brittienglantikin.

Brittienglanti on arkikäytössä vivaihteekkaampaa, esim. lasten elämään kuuluvilla asioilla on jos jonkinmoisia lempinimiä ja hellittelymuotoja.

Olisi hyvä muistaa, että amerikan englantia muokkaa tänäkin päivänä miljoonat maahan muuttavat ihmiset, jotka eivät englantia osaa pätkääkään. Siitä huolimatta heidät otetaan maassa vastaan, annetaan ilmainen opetus lapsille, työpaikkoja löytyy yrittäville. Eräskin New Yorkin koulussa englantia opettanut nainen kertoi, että hänen luokallaan oli 16 eri kieltä äidinkielenään puhuvaa oppilasta. Opeta siinä sitten kovin kaksista englantia.

Ja lisäksi: Amerikassa ei ole VIRALLSTA kieltä. Tämä oli yksi niitä asioita, joilla haluttiin tehdä ero vanhaan mantereeseen. Joten, englanti ei edes ole maan virallinen kieli.

Useimmat oppikirjat ovat toki Suomessa brittien tekemiä, onhan meillä esim. Paul Westlaken ja kumppaneiden tekemiä kirjasarjoja useampiakin. Kirjoissa kuitenkin kuulee myös amerikkalaista, australialaista, intialaista jne aksenttia. Amerikanenglannin ja brittienglannin välisiin sanastoeroihin perehdytään niissä kirjoissa mitä itse opetan, kuudennella ja kahdeksannella luokalla.

Me saimme yliopistolla valita käytämmekö britti- vai amerikanenglantia. Piti vain säännönmukaisesti käyttää sitä valittua, että esim. pilkkusäännöt tulee tsekattua ja ääntämiskokeet arvioitua oikein jne. Nykyopetuksessa painotetaan kyllä aika vahvasti, että brittien RP ei ole mikään ääntämistavoite, vaan muut variantit, esim. intianenglanti ovat aivan yhtä hyviä ja "oikeita".

intialaisten on erittain vaikea oppia sanomaan nimi Stewart, useimmiten siita tulee "Satvart".



t. Your humble servant.

mihin nykypäivänä englantia opiskelevat lapset tulevat sitä kieltä tarvitsemaan ja sen pohjalta miettiä uudestaan tätä britti/amerikanenglanti-jakoa. Jo nykyisin ylivoimaisesti suurin osa maailmalla käytävästä englanninkielisestä kommunikoinnista tapahtuu ei-natiivien välillä, siis niin ettei paikalla ole yhtään äidinkielenään englantia puhuvaa brittiä tai jenkkiä. Trendi tulee tästä vain kasvamaan, joten eikö olisi aika miettiä ns. kansainvälisen englannin opettamista jossa keskitytään viestin ymmärtämisen kannalta tärkeisiin seikkoihin, ei siihen että kuinka 63-vuotias, yliopistokoulutettu, Etelä-Englannista kotoisin oleva yläluokkainen valkoinen mies milloin minkäkin lauseen muodostaisi?

Kamalaa. Mutta broken English, sehän on laajimmin puhuttu kieli ikinä. Silti mua suututtaa aina, kun joudun kuuntelemaan intialaista mökellystä.



Saksalainen sösötys on kanssa raivostuttavaa. Ne eivät osaa sanoa the-äännettä. Mainos, jossa hukkuva alus lähettää hätäsanoman "We are sinking, we are sinking!" ja hätäpäivystyksen poika vastaa "...what are you thinking about?" on niin osuva...

että sinne tulijat ovat omaksuneet sikäläiset säännöt ja sikäläisen kielen.



Nythän homma on muuttumassa täysin toiseksi, kun latinoiden määrä on merkittävästi kasvanut ja heistä on muodostunut yksikkö, joka halutessaan tai pärjätäkseen maassa ei välttämättä puhu englantia laisinkaan, eli kaksikielisyys alkaa olla USAssa tätä päivää.

kuin toinen.