****HAAHUJEN SYYSKUU****

Meillä on vellonut jo kolmatta viikkoa ihme nuhatauti, esikoinen aloitti ekana muutaman koulupäivän jälkeen (ja sai korvatulehduksenkin), viime viikolla keskimmäinen sai kurkkukivun ja nuhan ja eilen sitten kuopuksella alkoi silmät rähmiä ja kuume nousi. Tänään lääkäri noista silmistä, kun näyttää silmätulehdukselle jota on kaikilla sillointällöin ollut..Todella vaihtelevaoireinen tauti siis jyllännyt:(

Oma olo on suht hyvä, oon yllätyksekseni huomannut että ääretön väsymys on hellittänyt, ei ole enää PAKKO mennä makuulle iltapäivisin. Iltapäivän pahoinvointi sen sijaan on tallella ja jatkuu ihan yöunille kuukahtamiseen saakka. Vauva edelleen istuksii kohdussa, eilen aamulla oli vietävän kipeitä supistuksia ja vauva oli pungennut oikeaan kylkeen ihan tiiviisti, hetken ehdin kuvitella että nyt se kääntyi pää alaspäin, mutta ei, samantien potkutteli tuonne alas. Lääkäri kun sai mut pelkäämään sitä että jääkin perätilaan, vaikka omastakin kokemuksesta tiedän että voi kääntyä vielä viikkokausia ympäri. Jotenkin liikaa vatvonut lääkärin sanomisia monta päivää..:(

Mutta nyt hoitelemaan kuopusta, onnettoman näköinen kun molemmat silmät ihan rähmäiset vaikka kuinka niitä putsattu, ja kirkkaanpunaiset renkaat silmien ympärillä:(



*Helene 28+5*

Ekana Helene: Flunssaa on liikkeellä, mies oli kipeenä tuossa juuri ja nyt minä oon kurkku käheenä. Mut silmätulehdus on kyllä mahottoman kurja! Ota nyt rennosti, ja juo vaikka teetä sitruunalla (ja mielellään vaikka kakkuviipaleilla) jos helpottais.



Mut sitten!! Ekanakin: Eilen oli synnytystapa-arvio, ja sanoivat siellä että muksu tulee koska vaan! PAino olis nyt 2800g eli siis sais luvan sen puolesta syntyä heti kun tahtoo. Kohdunsuu auki 1cm, ja kuulemma tosi pehmee. Kaulaa jälkellä vajaat 2cm, että semmosta!



Ja tokanakin: Tänään irtosi limatulppa koululla ollessani, tuli kysi kipakka suppari ja sen jälkeen kunnon määrä limaa ja verta. Ja nyt on kova menkkajomotus ja välillä ikäviä supistuksia, että ties jos vaikak tulee piankin!



jännää.



virva, 36+1

Voi Virva, miten jännää... Pidä meidät ajan tasalla et miten menee jookos??!!



Mihinkäs muut haahut ovat kaikonneet HUHUU!!



Helene ja Virva, voi noita räkätauteja... kunhan nyt vain ei sikalentsua..



Tänne ei mitään kummempia, etätyöt maistuvat paljon mukavammin kuin ne päivät jolloin pitää raahautua toimistolle. Oon toimistopäivien iltoina aina ihan poikki! Maanantaina tuli taas kauhea masennusolo, itkeskelin ja surkuttelin, tuntui etten mitenkään jaksa (keväällä olo oli kokoajan tuollainen, diagnoosina olikin keskivaikea masennus..). Onneksi kunnon yöunet auttoivat ja olo on taas paljon pirteämpi. Pelottavaa silti, miten helposti sitä ajautuu samoihin ajatuskuvioihin kuin masentuneena. No toipumassahan tässä vielä ollaan..



Pikkuinen polskii ja potkuttelee ihanasti masussa. Vähän jo surettaa, ettei tämä tila jatku ikuisesti.. Joka ilta meillä pohditaan minkähänlainen tyyppi sieltä on tulossa, ja pikkuinen osallistuu pohdintoihin monottamalla oikein kunnolla :D Liitoskipuja (luulisin) on alkanut olemaan jo aika paljon, ei onnistu housujen pukeminen seisaaltaan ja liikkuminenkin juilii aika napakasti, mutta ei vielä mitään ylitsepääsemätöntä.



Mitähän muuta.. hankintoja ei varsinaisesti ole vieläkään tehty, mutta hakemista vaille olisi turvakaukalo, pinnasänky ja vaunut + iso määrä pikkutalvivaatteita. Yhdet vaunut saadaan ihan ilmaiseksi (oli vaan epävarmaa onko koppaosa enää tallessa, mutta rattaina menee toki sitten myöhemmin) ja todella halvalla olisi tarjolla yhdistelmävaunut jos ne haluttaisiin (odottelen kuvia ja vähän lisätietoja) Kai nuo vaunut olis just ne mihin pitäis panostaa, mutta meille kelpaa kyllä vähän vanhempikin malli... Kotia pitäis alkaa sisustamaan joten matka Ikeaan alkaa olla suunnitelmissa :) Pesukone, pakastin ja jääviileäkaappi olis myös hankintalistalla, joten siksikin on kivaa, jos vaunut saisi vähän huokeammalla.



Laskeskelin eilen kelan sivuilta ensi vuoden tuloja ja noh kyllähän sitä saa aika tarkkaan menot miettiä, mutta eiköhän sitä pärjätä. Meillä kun puolison tulot on tällä hetkellä se ratkiriemukas opintotuki..



Mutta palataanpas taas, kertokaahan kuulumisia muutkin haahut



T: Zeria ja pieni 23+2



PS upea ilma ulkona; aurinko paistaa ja tuulee niin että tukka lähtee!

Voi virva vähän jännää ja miten ihanaa, saat kohta nyytin syliin :D :D :D Onnea synnärille ja terkkuja vauvalle ;D



Helenelle jaksamista, kipeenä on niin inhottavaa!! Mä olin vähän aika sitten 3 vkoa kipee :O Oli joku hyvin sitkeä tapaus, enkä ole varma että oliko sittenkin sikalenssu kun olin tosi huonona.. Lääkärissä eivät ottaneet koetta, koska ei ollut korkeaa kuumetta (vain melkein 38 kaksi viikkoa).. En vaan kyl oo ikinä ollut niin pitkään kipeenä..



Muuten olotila täällä on hyvin hyvin väsynyt ja oksettaa... Päivät menee aika sumussa... Huoli on vaihteleva, mutta nyt taas muutaman päivän oon ollut niin varma ettei masussa enää elämää :/... On tää kyllä aikamoista, tekisi mieli mennä taas yksityiselle ultraan.. Ensimmäinen oikea ultra on puolentoista vkon kuluttua..... huoh....



fantasy rv9+6 = ???

Se on syyskuu eli vissiin pikkuhiljaa... Töiden alku ryydyttää näköjään meikäläisen kirjoitusintoa jonkin verran, mutta ehkä jo kohta uuteen nousuun!



Voi virva miten jännää! En osaa edes kuvitella sun fiiliksiä tällä hetkellä XD Hurrrrjan kihelmöivissä tunnelmissa olettaisin. Ja aika dramaattinen toi limatulpan lähtökin, kaikki ei sitä vissiin edes huomaa. Peukut pystyssä ja varpaat ristissä täällä joka tapauksessa sun väliraportteja odotellaan bd xx xx bd



Fantasy: Olipa sitkeä tauti sulla, noin pitkä kuumeilu ei kyllä ole ihan tavallista ja varmasti vetää voimat vähiin :/ Itse selvisin jonkin sortin nuhasta vajaassa viikossa, kuume ei noussut ja nokkakaan ei enää juuri vuoda, vaikka eilen olin jo valmis työntämään sinne pari pamppoonia kun ärsytti jatkuva niistäminen X=) Elä sinä huoli, kyllä se pikkuinen siellä varmasti sätkii, koita säästää ultrarahat vaikka ihaniin vauvahömpötyksiin :) Puoltoista viikkoa tuntuu tietty pitkältä ajalta odottaa ja totta puhuen ymmärrän kyllä huolesi ihan tarkkaan. Mutta se nyt menee vielä näillä viikoilla miten menee, itse ei asioihin voi kauheasti vaikuttaa joten koita pitää itsesi kiireisenä ja murehtia niin vähän kuin pystyt. Mulla ainakin auttoi se että kehitin alkupuolella kovasti ohjelmaa, niin sitten ei ehtinyt räytyä itsekseen kuin öisin ;)



Zeria: meillä kanssa elellään tosi leveästi miehen opintotuella ja mun huikealla opettajan palkalla... Onneksi on äijä valmistumassa joulukuussa (bd) ja sai nyt varmistettua harjoittelupaikan lopputyön tekemistä varten. Saa jopa palkkaa siltä ajalta, jee! Ei ollut ihan helppo nakki näinä aikoina päästä mihinkään. Onko sun miehes missä vaiheessa opintoja?



Helenelle kans tsempitys flunssan karkotukseen, jospa siihen tepsis se sama karkotustanssi jolla tätiä aikanaan häädettiin kuumeilupuolella?





( . ) Nyt on sitten rakenneultra ja taas yks neuvola takana. Ultrassa kaikki hyvin, Fabio kasvanut kuten kuuluu jne. Oli aika ihana kun vilkutti pikku kätösellään niin, että kaikki viisi mahtavaa sormea näkyi :) meinasi itku tulla. Ja miehen komea nenä näkyi selvästi sivuprofiilissa, onneksi on nenälle sopivaa sukupuolta ;) Eikä asiasta ollut mitään epäselvyyttä, sen verran anteliaasti poika levitteli että mekin nähtiin ilman arvailuja! Hemppa vähän laskenut taas, veilä kuitenkin 122 eli en saanut reseptiä rautakauppaan. Verenpaine oli noussut, mutta tulin suoraan töistä sellaisen päivän jälkeen että ihme ettei ollut korkeampi (128/88). Painoa tullut kuukaudessa 1,7kg lisää, mutta on silti -3kg lähtöpainosta. Ei siis mitään hätää. Ja hei, oon ollut kokonaisen viikon ja kaks päivää ilman pahoinvointilääkettä, jee!! Harkkasuppareita edelleen päivittäin, ja Fabio twistaa innokkaasti. Isi tuntenut jotain hämärää liikettä, mutta ei mitään selvää vielä.





Jennuli 20+5

Virvalle onnea koitokseen, jos vaikka vauva pian päättää siirtyä vesieläimestä maaeläimeksi.



Mä kävin ke lääkärissä. Kaikki oli ok. Lääkäri määräsi varuiks emätinpuikkoja rusehtavanvuodon takia joita voin hakea jos siltä tuntuu.



Meillä eletään leveästi opintotuella ja kotihoidontuella :). Toimeentulotukea pitäis kyllä yrittää kohta hakea, kun muutetaan kalliimpaan kämppään, mut saa nähdä saadaanko, vai vaativatko vaan miestä ottaan lainaa. Ei kyllä haluta syödä velaks :(.



nau

Zeria, tuo kelan tuki on tosiaan herkästi aika kepoinen, mutta kaippa sillä sitten on pärjättävä. Onko olot helpottaneet? Hormoonitkin tekee tietty tepposet tosi herkästi.

tunnistan kanssa tuon haikeuden, itelläkin toisaalta semmoinen olo, että loppuis jo vaikka mielellään nyt heti, mutta toisaalta semmoinen haikeus, että voi, en sit enää olekaan raskaana..



Fantasy: Siinä sikalentussa pitää tosiaan olla hurjan kova kuume, yli 38 vähintään. Niin kaikissa viruspohjaisissa influenssoissa. Lisäksi kaverina herkästi tosi kipeät lihakset. Mutta osaahan tuo ihan tavallinen bakteeriperäinen flunssakin pitkittyä ja viedä voimat!

Ja se huoli, se ei kyllä lopu koskaan! Vitsit. Sisko tosin sanoi, että tää loppuraskaus on henkisesti hankalampi, mutta mun mielestä kyllä se alkuraskaus oli vaikeempi, ainakin tähän mennessä tuntuu siltä. Siis onhan nytkin paljon asiat mielessä, mutta ei samalla tavalla pelkää kumminkaan. Että me haahut osataan kyllä ottaa noihin pelkoihin osaa! Samalla osataan kanssa takoa järkeä päähän, ja sanoa, että niin kauan kuin ei ole varsinaista syytä huolelle, ei ole suurta syytä murehtiakaan! Kaikki on varmasti ihan hyvin, siellä se pieni polskuttaa vain!



Jennuli: Onnittelut mahtisuutisista Fabion suhteen, ja erityisesti poikauutisista. :) Jos on tarvetta poikamaisiin vaatteisiin, niin mulla niitä olis enemmän kuin tarpeeksi vaikka tulis meillekin poika! Ei mittään ihmeellisiä tosin, mutta kumminkin. Ja ehkä parasta kuulla tuo pahoinvointilääkkeen pois jäänti. Huh, mahtaa tuntua kivalta kyllä. :)



On: Ekana ihkuimmat jutut, eli lima-asiat (ne onkin jääneet vähälle nyt kun ei oo tuolla kuumepuolella..): silloin keskiviikkona se tulppa oli siis semmoinen iso kasa veresraitaista limaa. Sen jälkeen on nyt tullu semmoista.. rään näköistä :D Että en tiiä mikä sit on mitä.

Ja supistuksia on, ja ne on vähän kipeempiä kuin ennen, mutta ei niitä mitenkään silleen synnytykseen asti ole. Että mene ja tiedä. Neuvolasta sanoivat, että yleensä lapset syntyy 3-7vrk limatulpasta. Huomenna olis sitten kolme vuorokautta täynnä, ja ensi ke se seittemän..



MUTTA oon alkanut miettiä, että ehkä tää lapsi tekeekin ajoittaista syntymistä niin, että avaa kohdunsuuta sentti viikossa. :D sinänsä armeliasta, ettei tartte sitten kerralla kärsiä kaikkia kipuja, vaan tälleen vähän kerrassaan. Että ehkä se jatkaa seuraavalla sentillä viikon päästä sitten. :)



Oon toisaalta kärsimätön tapaamaan tän lapsen, mut toisaalta mikäs sen on tuolla mahassa ollessa.



virva, 36+3

Ei oo tänään tänne päässy kurkkimaan...



Virvalla jännää tosiaan. Noista limoista kertoilit. Oon käsittänyt että on sellasta veriviiruista tai sitt sitä ei välttämättä edes huomaa... No, synnytykseen ei sulla enää tosiaankaan ole pitkä aika joka tapauksessa ;)



Voi kun mun päässä ei pysy ajatukset ollenkaan... jotain piti kommentoida mut ei nyt enää tule mieleen.



Neuvolakuulumisia:

Sf mitta menee edelleen vähän käyrän yläpuolella, 30cm tällä kertaa. Vauva kiemurteli mittauksen alta jatkuvasti ja vaikeutti terkan hommia. Hyvät sykkeet kuului jälleen ja vauva suuttu siitäkin rakkineesta. Ja kukas muu siinä sai kärsiä kun mä ja mun kylkiluut ;) Hullu jumppa alkoi kun terkka laitto anturin ja alko kuuntelemaan sydänääniä. Maha pomppi valtoimenaan ;D Mulla alkaa olemaan epäilys että tää kaveri murtaa multa kylkiluun tai pari ennen syntymäänsä. Mikä lie vimma työntyä tuonne kylkiin??

Hemppa oli mulla jälleen laskenu ja rautaa tuplana tästä eteenpäin. Ei siis ihme että on ollu tosi väsyneitä päiviä. Töissä jaksaa just ja just, mutta kotona ei enää mitään. Ja töissökin on nyt ollu todella kiireistä aikaa, pitkää päivää ja pitkää viikkoa. Terkka sanoikin että hae vaan reilusti saikkua kun väsyttää. Jotenkin mun työmoraali ei anna periks saikulle väsymyksen vuoksi. Typerää, tiedän.



Nyt imuroimaan remonttisotkuja. Vauvalle alkaa huone olemaan kohta valmis ;) Hieno tulee, vaikka ite sanonkin..



Irish 29+1

Irish: Netistä oon limoista lukenut, että veriviiruista tai sitten semmoista paksua keltaista. Itellä ilmeisesti sekä-että.

Ja kiva kun sun tyyppi on vilkasta sorttia, vaikka kylkiluut paukkaakin. :) Tää mun maha on niin alhaalla, ettei ton jalat oo koskaan kylkiluihin osuneetkaan. Samasta syystä en oo saanut närästystä juurkaan vaivaksi, mutta sitten taas oon saanut nää paineet tonne lantioluihin ja supistukset ja raskausarvet alamahaan..

Kuinka alhainen sun hemppa oli?



Itestä sitten taas. Mä tiiän, että oli vähän höhlää toivoa tätä kakaraa ulos mahasta nyt ihan vaan kun liäkäri niin sanoi, kun eihän ne voi mitään ennustaa. Mutta niin nyt kumminkin kävi, että toivoin, ja tuntuu nyt ihan typerälle. On samalla tavalla luulorikas ja hullu ja epätoivoinen ja lapsellinen ja tyhmä olo kuin silloin raskautta yrittäessä, kun kuukausi toisensa perään toivoi että tää olis nyt sit viimein sitä, eikä millään meinannut olla. Tuntuu, kuin pettäis kaikki, eikä vaan osais synnyttää tätä lasta ulos.



Lisäksi sormia on alkanut turvottaa ja sormien niveliä kolottaa, ja öisin herätessä on entistä vaikeampi saada unta. Viimeyönäkin kirjoittelin harmissani blogiin, kun otti niin päähän valvoa.



Anoppi soitti toissapäivänä, että miten voin, ja että "kauheesti kaikki odottaa, että miehen kummikin kävi kyselemässä ja eno soittelee jatkuvasti". Ihanaa sinänsä, mutta karseet paineet!! Se tulee kun tulee, samper.



eipä muuta, jatkan mököttämistä täällä. :D



36+5

On kyllä niin paljon taas tökkinyt nämä sivut, ärsyttää...



Virva. Älä itseäs siellä soimaa liikoja. Arvaa kuinka tyhmä fiilis mulle tuli kun olin jo synnärillä rv 38+ peräruiskeen saaneena ja varma että vauva syntyy kun kerran kätilö niin sanoi. Mutta kärvistelin kotona vielä 2 viikkoa ja esikoinen syntyi rv 40+5 :O Siinä oli mulla hiukan sulattelemista. Nyt olen asennoitunut jo valmiiksi niin että la:n yli menee niin ei tule paha mieli ja tällä kerralla en tosiaan usko ketään lääkäriä tässä asiassa...

Mulla ei ole muuten mitään hajua miltä limatulppa näyttää. Paria päivää ennen synnytystä alkoi tulemaan sellaista ruskean/veren sekaista vetistä vuotoa, mutta ei se kyllä mitään limaa ollut.

Ja aina kannattaa ajatella niin päin että mitä lähemmäs la:ta synnytys tapahtuu niin sitä valmiimpi vauva on, imetys lähtee paremmin käyntiin ja kaikkea muuta mukavaa. Että on siinä aina jotain hyvääkin että se vauva pysyy siellä masussa vielä hetken.

Tsemppiä ja voimia viimeisiin rankkohin päiviin :) Ja paljon halauksia :)



Omanapa kasvaa ja hyppii :) Kova meno edelleen masussa ja hauskan näköistä se on seurata. Esikoistakin naurattaa kun äitin masu heiluu :D Olo on edelleen tosi väsynyt ja ei jaksaisi edes kirjoitella tänne. Toivottavasti hemppa nyt lähtisi jo kunnolla nousuun. Paino oli taas tippunut ja ei ole mikään ihme kun ruoka ei vain maistu. Jäätelöä kyllä söisin päivät putkeen..



Hermione ja Baby-J rv 24+3

VIRVA, ota tuo nyt vaan siltä kannalta, että hyväkin vielä että pysyy hetken masukodissaan pieni, vaikka onhan sulla jo juuri se "täysaikaisuuden raja" käsillä. Olin muuten aika ällistynyt kun aikoinaan kuulin että sikiö lasketaan täysiaikaiseksi jo rv.37+0 lähtien, luulin aina että on viikkoa myöhemmin..Oppia ikä kaikki:) Ja sulla kun noita ennakkomerkkejä on noin paljon, niin siinä mielessähän lääkäri on varmasti oikeassa, että lähiviikkoina sinulla nyytti sylissä joka tapauksessa:)

Limatulpasta yleisesti, mulla ollut kaikissa kolmessa odotuksessa sellaista veriviiruista-kirkasta ehkä hiukan limamaista vuotoa, ja sitä on tullut niin paljon varsinkin pytyllä istuessa ettei ole voinut erehtyä mitä on:) Mulla vaan tahtoo venyä ja vanua aina se varsinainen synnytyksen alkaminen, noita ennakko-oireita kylläkin on tuskallisen pitkään:( Ja siitä johtuen aina ollut pettynyt olo, että minua ei ole luotu synnyttäjäksi, kun tarvinnut aina lisäpotkua suppareihinkin lopulta, kun en tuota tarpeeksi rajuja supistuksia itse.. Että sitä nainen osaakin kaikesta itseään syyllistää; ensin siitä ettei onnistu saamaan raskausaikaa turvallisille ajoille, sitten sitä ettei saa omatoimisesti ulkomaailmaan pientä..Osattaispa antaa itsellemme hiukan hölliä kaikesta!

Omaa oloa, yhdistänyt iltapainotteiset supistukset suihkussakäyntiin, totta tosiaan, joka kerta suihkussa alkaa tuntua kovia kiristyksiä (välillä saanut ihan kaksinkerroin olla loppusuihkun ajan..) ja sieltä tullessa vaan kiristyvät niin että on lopulta oksentaa kun tekee niin kipeää. Loppuvat sitten max.tunnin päästä suihkusta tultua. Mies väitti että otan liian kuumia suihkuja ja se ärsyttää supistamaan, en sitten tiedä mikä se totuus on. Joka tapauksessa päivittäin käy tämä sama homma:(

Ruokahalua on taas tipotiessään, siihenkään en syytä keksi. Eilen pidimme esikoisen 10v-synttärit ja olisi ollut monenmoista herkkua, eipä maistunut MIKÄÄN, illalla söin lähes väkipakolla yhden juustovoileivän että on edes jotain syönyt, ja ihmeissäni menin nukkumaan, kun en koskenutkaan kaikkiin ihaniin herkkuihin. Sama jatkunut tänään, ei vaan tahdo mennä mikään alas, olo on kuin olisi juuri syönyt vaikkei olekaan..

Nyt iltapuuhiin, hyvää su-iltaa kaikille!



*Helene 29+2*

Hermione, mistä se kätilö silloin luuli lapsen syntyvän? Mahtoi siinäkin kyllä olla sulattamista joo. Ja kiitos tsempityksistä! Mukava kun mahasi hypiskelee. Nyt pistät vähän lettuja kermavaahdolla miehelle toivomuksiin, niin saisit painon nousemaan vähän. :)



Ja Helene, kiitos sullekin tuesta. On varmasti hyvä jos pysyy mahassa, ja nyt on jo helpompi aatella kaikenlaista muutakin vaihtoehtoa kuin äkkisynnytystä, vaikka elämmekin jänniä aikoja, kerron siitä kohta. Tosiaan tartteis äiti-ihmisten osata vähän löysätä vaatimustasoaan, kun on jo tässä oottaessa itellä ainakin välillä hirveitä syyllisyyksiä ties mistä, niinkuin raskausdiabeteksesta. Onpa sulla kipeitä supistuksia, jännä kun liittyvät noin suihkuun, se kun yleensä kait rauhottaa niitä ennemmin?Ja oksettaakin, hurjaa!



Itestä taas semmoista, että ekanakin olin neuvolassa, ja täti sanoi lapsen pään olevan niin syvällä että tuntee enää leualta lapsen pään. Ja paino oli sama kuin kolme viikkoa sitten, arvot hyvät. Hemppaa ei ottanut. Sydänäänet hyvät. Ei mitään uutta eikä ihmeellistä.



No kävelin sinne neuvolaan ja takaisin kotiin, tuli ehkä 5km matkaa. illalla alkoi supistamaan 10min välein, sillain kipakasti mutta ei ne nyt kovin paljon sattuneet. Menin siitä nukkumaan, kun tuumin että kaippa synnytykseen yleensä herää ;) ja sit heräsinkin puolentoista tunnin kuluttua kolotuksiin ja supistuksiin. Niitä tuli sitten monta tuntia kutakuin 10min välein, enkä meinannu malttaa uuestaan nukahtaa. Lopulta sitten kumminkin nukahin, ja aamulla on supistanut enää muutamaan kertaan. Jännää! eihän sitä tiedä montako kertaa näitä varaslähtöjä tässä tulee, ties jos vaikka ei tule kuin seuraavan kerran viikolla 42+, mutta oli se mielenkiintoista silti. Maha ihan kuralla ja yöllä kanssa oksetti, mutta sekin meni sit ohi. Että jatketaan oottamista ja kattomista. :)



virva, 37+0

Todella jännää Virva!! Eikös tuo mahan kurallaolokin ole jo jonkinmoinen enne synnytykseen? Vai olenko taas ihan omiani kuvitellu ;D



Kyselit hemppaa tässä taannoin. Mulla oli tippunu jo 103, joten alkaa olla todella väsy aika-ajoin. Illat menee ihan sumussa. Tosi hyvä puoli vuorotyötä tekevälle ;) Töissä en enää iltaisin jaksa mitään tehdä. Aamuvuorot vielä menee suurinpiirtein hereillä, mutta päiväunet on otettava kun kotiin tulee. Silti öisin nukun 8-10tuntia.



Helene, oon ihan miettiny samaa että miks pitää stressata koko ajan omasta kykenevyydestään. Mä itkeä tursasin alkuun siitä ettei minusta ole mihinkään jos ei tämäkään pysy mukana. Sitten sai itkeä kun aluksi tuli virheellinen vakuutuspäätös ettei saada vauvalle vakuutusta. Mä ajattelin tietty ettei minusta ole edes sen vertaa äidiksi että vakuutuksen lapselleni saisin... Mies onneks on osannu ottaa rennommin ;) Mulla tuo selkä saattaa lyödä rajoitteet synnytykselle ja itken jo valmiiks sitä etten ehkä saa alateitse synnyttää. Vaikka ihan oikeesti olen tähän asti ajatellut että on ihan sama tuleeko alateitse vai leikkaamalla. Eikä sillä olekaan merkitystä, mutta haluaisin silti ainakin yrittää.



Eilen saatiin vihdoin ne vaunut! Pieniä kasaamisongelmia oli ja melkein saatiin riita aikaseks miehen kans. Kumpikin olis halunnu päteä ja kasata ne ite. Arvatkaa vaan mikä kuhina ja sähläys vaunujen ympärillä oli ;D Äitiyspakkauksen haen tänään töihin mennessä kun tuli ilmotus että on postissa. Pääsen niitä tällä viikolla pesemään ja laittelemaan. Ostettiin pienenmpi puku vauvalle talveks ku kuulemma se pakkauksen puku on niin iso että hukkuu siihen.



Huoneremppa venyy vähän kun päätettiin uusia kattokin ja ei saatu vielä kattolevyjä hommattua... jospa tällä viikolla sais ne.



Irish 29+5

IRISH, huomasin vasta nyt kun olit kirjoittanut tuosta miten masukki hermostuu noihin laitteisiin, täällä samaa vikaa, niin kauan kuin oon tuntenut vauvan liikkeet, on hermostunut sydänäänten kuuntelusta ja ultrista, ja myöskin kun kokeiltu masun päältä vauvaa neuvolassa/lääkärissä. Ihan vauhkona on pikkuinen koko sen päivän kun häneen kajotaan:)

Eilen oli sitten se viimeinen "l.a jota ei koskaan tullut", olin aika mietteissäni koko päivän ja muistin taas hyvin tuntemukset mitä oli helmikuussa..Mutta yllättäen aloinkin sitten ajatella tätä masussa nyt piileskelevää tyyppiä ja tuli hymy huulille lopulta:) Nyt ei ole edessä enää kuin tämän loppuodotus, ilman noita ikäviä ei-koskaan-päiviä!! Tänään hypistelin vaihteeksi noita pikkuruisia vaatteita, on se joka kerta vaan niin ihmeellistä ajatella miten pieneen kangasmäärään mahtuu aluksi ihmistaimi:) Pikkuinen on ollut melko liki pää alaspäin taas, ehkä hiukan sivussa on pää vieläkin, kun potkut tuntuu hiukan viistoon ja kädenliikkeet ihan keskelle tuonne alas.

Eipäs tässä muuta, perjantaina neuvola ja pääsee ihan uusille kymmenviikoillekin:)



*Helene 29+4*

Hui, Virvalla on jo jännät paikat! Nopsaan on nuo viikot kyllä menneet. Noita varaslähtöjä tosiaan voi olla kai useampia mutta koitahan levätä päivisin jos yöllä supparit ei anna nukkua...



Täälläkin on yksi etappi saavutettu kun esikoisen syntymäviikot saatiin rikki. Nyt seuraava etappi on seuraava kymppiviikko johon on enää vajaa viikko. Viimeksi kontrollissa kohdunkaula oli ennallaan joten pikkuhiljaa näihin supistuksiin alkaa suhtautua jo rennommin. Vaikka tietty sitä silloin aina pitää yrittää nesteyttää ja levätä. Kukahan se kertoi niistä supistuksista suihkussa... kuullosti kyllä tosi napakoilta.



Minulla oli viimeksi ultrassa vauva perätilassa. Milloinkahan sen pitäisi kääntyä/ yleensä kääntyy?? Tekisi mieli synnyttää tällä kertaa alakautta kun viimeksi jouduttiin sektioon. Vaikka taisi se silloin olla kyllä vauvan parhaaksi. Mutta nyt on siis oikeastaan koko raskauden ajan tuntunut että potkut kohdistuu enempi tuonne alas.



Minulla on vielä vauvan vaatteet pakattuna varastossa. Kyllä tekisi mieli jo niitä hypistellä, mutta pitää saada esikoinen ensin siirtymään omaan huoneeseen ja saadaan sit tilaa vaatteille. Täälläkin pojan vaatteita löytyy yllin kyllin. Tämän merkistä ei ole mitään tietoa kun aina ultrassa jännään kohdunkaulan tilannetta niin että vasta käytävällä muistan etten taaskaan muistanut vaklailla sukupuolta...



Minitassu (taas pitkästä aikaa), 29+1

Saanko tulla mukaan joukkoonne?

Nyt uskallan jo kirjoittaa tänne, tähän asti olen tyytynyt vain lukemaan teidän ihania tarinoitanne. Tänään on viikkoja kasassa 12 ja ultrassa varmistui (jälleen) vauvan olevan ok. Toukokuinen keskeytynyt km. jätti jälkensä eikä ole helppo uskoa kaiken olevan kunnossa. Km ei nimittäin oireillut mulla mitenkään sydänääniä ei vain koskaan löydetty ja tietenkin kaikki paljastui vasta ultrassa. Tänään mulla oli aivan ihana kätilö ultraamassa. Melkein itkua väänsin jo automatkalla kun olin varma ettei sydänääniä enää löydy.(Löytyivät jo viikolla 7 yksityisellä) Topakasti totesi pelkooni ettei muuta kuin aletaan heti katsomaan ja hoidetaan paperit sen jälkeen. Vauveli siellä heilutti heti jalkojaan ja jopa minä tajusin olevan hengissä. Kätilö selosti tosi paljon mitä tutki ja miksi ja aina ensin sanoi sen ja sen olevan kunnossa. Ihana ihminen. Puhuimme myös km:n tapahtumat uudelleen läpi mikä teki todella hyvää.



Nyt yritän sitten pelätä vähemmän ja iloita enemmän. Helppoa se ei ole kuten tiedätte. Ihanaa Fantasy että sinäkin näyt olevan vielä täällä. Törmäsimme joskus tuolla toisella puolella ikävinä epätoivon hetkinä.



Teitä jo pitkällä olevia on täällä tosi paljon. Onnittelut siitä = ) Yritämme kovasti tulla perässä. Voimia kaikille olittepa millä viikolla tahansa,jokaisella kun on ne omat murheensa viikoista huolimatta.



Tiuhti 12!!!!!!!!!!

Ihanaa saada lisääkin haahuja tänne! Juuri yhtenä päivänä katsoin vauvakuume-puolelta ja taidettiin kaikki viime loppuvuoden/tän alkuvuoden haahut lopulta onnistua yrityksissämme, koska en löytänyt enää haahujen pinoa sieltä, HIENO HOMMA:) Mutta toisaalta sääli, että ei ylläpitänyt kukaan jatkossa tuleville haahuille sitä pinoa, kun mä ainakin oon tykännyt kirjoittaa enempi haahujen omaan pinoon kuin kuukausipinoihin, jonne kertoo vaan olellisimmat jutut sillointällöin, täällä kun on niin mahtava vertaistuki ollut koko ajan ja taatusti samassa tilanteessa kaikki täällä, eikä kukaan ole katsonut kieroon mitään mitä on tänne kirjoittanut peloista yms. Olisi kiva jos olisi haahupino jäänyt siis pysyvästi tulevaisuudenkin haahuille tuonne, niin olisi heilläkin sitten vertaistukea.

Minä aloin pestä lopulta noita vaunukankaita, piti säästää ihan lokakuun lopulle sekin puuha, ettei turhaan uudelleen pölyynny ennen käyttöä, mutta en malttanut enää odotella:) Ihanat fiilikset kun kokeilin ensin eri variaatioita pehmeän kantokassin kanssa, siis sen vaunujen päällysosan variaatioita kun on eri osia siihen, päädyin topattuun päälliseen, kun talvivauva kerran tulee, ja ovat jämäkämmän näköiset muutenkin kuin pelkällä puuvillakangaspäällisellä. Ilmeisesti se "pesänrakennus"-kausi on siis alkanut, kovasti laitellut tavaroita, jos nyt en ihan paikoilleen vielä, mutta siirrellyt oikeisiin suuntiin:) Yhtenä päivänä vilkaisin vaippahyllyä kaupassa, niitähän on niin montaa eri kokoa ja merkkiä yms..että sekaisinhan siinä pää meni. En sitten lopulta edes hahmottanut missä ne pienimmät vaipat ovat! Kaikki sitä on muuttunut muutamassa vuodessa, ainakin pakkauksiltaan..

Eilen muuten kuuntelin vauvan sydämensykettä ihan tavallisella stetoskoopilla ja yllätyksekseni ne kuuluivatkin todella selkeästi! Harmi vaan kun ei vauva tykkää että mitään ylimääräistä on vatsalla, alkoi sellaisen potkimisen ja venkoilun, etten saanut sitten nukuttua ennen puoltayötä..

No, huomenna perusneuvolakäynti, saas nähdä joko laittaa lähetteen polille, kun on siitä puhuttu sillointällöin ja välillä ei taas mitään. Siis onko se nyt synnytystapa-arvio vai miksi sitä kutsutaan, kun joutuu käymään kun sektio takana? No, joka tapauksessa, sitä arpea kaiketi katsotaan, en sitten tiedä millä tavoin ja millä viikoilla, josko laittaa mua sinne sitten ollenkaan. Hyvää torstain jatkoa, minä lähden raahaamaan nuo vaunukankaat ulos kuivumaan kun lienevät valuneet riittävästi kylppärissä:)



*Helene 29+6*

Tervetuloa vain tiuhti, ja onnittelut ultrasta ja viikoista! :) Nythän on enää ihan tavattoman epätodennäköistä, että mitään sattuisi. Toki ymmärretään kaikki miten paljon sitä osaa silti pelätä, vaikka kuinka järjellä koittaisi ajatella. Mukavalta kuulosti tosiaan tuo kätilö! :)



Hermione: Oon ihan samaa mieltä, että haahujen pino voittaa kaikki muut, täällä odotuspuolellakin. Harmi tosiaan, jos ei oo haahuja enää tuolla odottajissa! Pitäis varmaan mennä itte sinne puhumaan kaikki keskenmenon kokeneet haahuilemaan. :)

Kait se on synnytystapa-arvio mistä puhuit. Ihanalta kuulostaa sun puuhat, mun pitäis kanssa varmaan alkaa taas touhuta vauvan huonetta valmiimmaksi.



Kävin kuulkaas yksityisellä synnytystapa-arviossa ja kokoarviossa ja ultrassa ja mitä kaikkea. :D Tämä lääkäri oli nyt sitä mieltä, ettei vauva synny ennen laskettua, tai että tuskin syntyy. Mene ja tiedä sitten. :) Lapsen koko yhä hänenkin mukaansa keskikäyrällä, ja lasketun ajan tienoilla painaa 3500-3700g. Ja sit kuulkaas hän päräytti päälle sen 4d-ultran, ja jumpe että lapsi oli hieno! Pistin kuvia sinne blogiin, albert-kaarina.blogspot.com että voitte käyä kurkkimassa jos haluatte. Jaksan taas ihan hyvin ottaa ainakin laskettua aikaa, kun tuommoisen tyypin saa sitten palkaksi. :)



Lisäksi sanoi, ettei usko että lapsen annetaan kasvaa yli lasketusta kovin pitkään, kun on toi diabetes. Että varmaan siellä 28.9 eli päivää enne la:ta lääkärissä kattovat sitten jo käynnistysaikaa. :)



virva, 37+2

Ei hätää, munkin muksu oli perätilassa tuolloin, mut kääntyi jossain viikolla 32 kait. Ne voi hyvin kääntyä viikkoon 36 asti! Ja joillain sen jälkeenkin hyvin. :)

Pakko oli tulla vielä kommentoimaan vaikka nukuttaa jo kamalasti...



Mutta siis ensinnäkin tervetuloa Tiuhti joukkoon!



Ja Virva! Ihania kuvia!! Suloinen vauva teille onkin tulossa :) Olen tosi onnellinen puolestanne =) Nyt vaan tsemppiä loppuodotukseen, sieltä hän tulee kun on sen aika. Pidäthän meidätkin ajan tasalla!! Oliko muuten kallis käynti tuo lääkäritsekkaus?



Omaa napaa pikapikaa: neuvolakäynti eilen, kaikki ok, painosta sain kehuja, kun oli nyt tullut vaan 100g/viikko ja koko aikana 1,5 kg. Ä-rahapaperit palautettiin tänään, eli nyt vaan odotellaan sitä pakkausta (pitäis kuulemma tulla jo pian)



Tänään tuntuu, että alan pikkuhiljaa olemaan oikeasti onnellinen ja iloitsemaan tästä ihanasta ihmeestä, joka nytkin möyrii tuolla massussa :)



Eilen tosin olin taas epätoivon partaalla, kun käly soitti ja neuvoi vaunuhankinnoissa... Näinköhän osaamme edes vaunuja valita, tavoitteena kun on vaan selvitä mahdollisimman edullisesti (oon ihan pihalla näistä hankinnoista...)



Vauvavakuutusta haettiin Tapiolasta, tais mennä käsittelyyn edemmäs, kun ei ole vielä kuulunut mitään (se istukan kontrolliultraus siellä kai vaikuttaa...)



No niin tulihan sitä tällekin viestille mittaa... Mutta nyt painun petiin



Ihanaa viikonloppua haahuille!



T: Zeria ja pieni 24+3