Muita jotka antaneet lapsen adoptioon?
Itse annoin kun lapsi oli 6v kirjoitin viralliset adoptiopaperit.Oli talousmurheita ja silloinen mies kuoli ja ennen kuolemaansa adoptiosta päätettiin.Nyt saa varoa ettei adoptiosta puhu kenellekkään ja missään koska ihmiset eivät ymmärrä.
Kommentit (155)
nyt entinen mies oli raiskaaja, jota ei rakastanut. Lastakaan ei rakastanut raiskauksen takia. Silti muka sen miehen sairaus/kuolema vei niin sekaisin ettei saanut mitään hoidettua.
Aluksi adoptiovanhemmat eivät halunneet, että tapaa lasta, mutta olivat muuten hyvät ja lapsella kaikki hyvin uudessa perheessä. Nyt nykyinen mies ei halua, että tapaa lasta, mutta adoptioperhe on huono ja rakkaudeton...
Nyt kannattaa jo lopettaa valehtelu.
En ole provo.Enkä tapaa lasta koska nykyinen mieheni ei sitä halua.Niinpä keskityn vain nykyiseen perheeseeni.
miten pahalta lapsesta on tunutunut,kun 4-vuotiaana heitetään sijaisperheeseen,OMA ÄITI JA ISÄ HYLKÄÄ.
sitten isä kuolee,ja äiti hylkää lopullisesti,"ei sinulla enää mitään tee,mene pois"
eli oletko pyydystänyt exäsi itsellesi lapsen avulla? ja kun siitä ei ollut enää mitään hyötyä,ja kun äijäkin kuolla kupsahti,heitit lapsen "roskiin",poistit elämästäso.
ja eikun uutta matoa koukkuun!
tai perhettä. Ei se ole mikään kansalaisen oikeus.
minullakin oikeus lapseen ja uuteen perheeseen.Olin silloin alle 30v ei elämä siihen lopu.
tai sitten ap on vaihtunut kesken ketjun :-D
Aluksi oli rikki miehen kuolemasta, rakasti lastaan niin, että antoi pois ja tiesi, että lapsella kaikki hyvin. Ei tavannut lasta, koska adoptiovanhemmat eivät halunneet.
Nyt ex olikin raiskari, ap ei rakastanut lastaan, ei tiedä miten lapsella menee ja ei tapaa lasta, koska uusi mies ei sitä halua.
No olettaen, että ei alku provoa vaan ap vaihtunut:
En ymmärrä tuollaisista syistä adoptioon antoa. Jokainen muu ongelma paitsi miehen tuleva kuolema olisi ollut ratkaistavissa. Enkä usko, että sossu suosittelee tuossa tilanteessa sijoitusta (siis isän kuoleman kohdatessa) ellei äiti sitten ole pimahtanut jo ennen miehen kuolemaa siihen pisteeseen ettei todella pysty huolehtimaan lapsesta.
se on pakko muuttaa. Joskus ennen ei, mutta oliko se vuosi 1985 tai jotain sinnepäin, kun lakia on muutettu. Lapsesta tulee juridisesti vain yhden perheen lapsi, hän esim. perii vain tämän yhden perheen ja tulee siihen sukuun, sukunimi vaihtuu.
Kyllä saivat miettiä noin kauan.Oli aluksi heillä sijaislapsena.Tampereen Pela järjesti asian käräjäoikeuden vahvistama paperi adoptiosta on minulla.Ja sukunimi vieläkin sama vanha mutta Tampereen seudulla suvat.
Eikä tosiaan ap:n puolesta, vaan sen pienen hylätyn lapsen puolesta! Että maailma voi olla pienelle kova ja kylmä paikka. Voiko mikään tuntua pahemmalta kuin oman äitin hylkääminen?
Hepposesti en provoja huutele, mutta tämän kohdalla tulee kyllä mieleen tai sitten tunneköyhä ihminen.
Ei ole pakko vaihtaa lapsi ei halunnut vaihtaa sai pitää oman vanhan sukunimensä.Adoptioperheessä 3 sukunimeä koska nainen ja mies naimisissa ja kumpikin pitäneet oman sukunimensä.Kysyivät haluaako lapsi vaihtaa sukunimen ei halunnut.On niistä käräjäoikeuden päätökset.
Enkä todellakaan ole provo.Kyllä olen antanut adoptioon enkä rakasta tätä lasta.Tietenkin olisin yh.ksi voinut jäädä mutta minusta adoptio oli paras ratkaisu.
Ei todellakaan kiusaa olen 36v aikuinen nainen ja kaikki on totta.
Ei todellakaan kiusaa olen 36v aikuinen nainen ja kaikki on totta.
todella heikko ihminen... kuka täyspäinen suostuisi elämään hometalossa raiskarin kanssa, luovuttaisi lapsensa pois koska ei tätä rakasta (ihan käsittämätöntä: olisit opetellut rakastamaan) ja antaisi uuden miehensä päättää saako tavata omaa lastaan vai ei.
Nössö kynnysmatto, saamaton mato, selkärangaton nahjus.
me ollaan adoptoinut kotimaan adoptiolapsen + sen jälkeen kv. adoption kautta.
Meillä on eri sukunimet miehen kanssa. Kun saatiin lapsi, niin piti päättää kumman sukunimi laitetaan, aivan kuin syntymässäkin.
Todellakaan ei oo niin, että jos lapsi adoptoidaan, ja äidin sukunimi on Möttönen ja isän Virtanen, niin lapsi voi olla biologisen sukunsa mukaan Lahtinen.
Jos lapsi on ollut jo paljon isompi kuin nyt on väitetty, se voi ehkä olla mahdollista. Esim. joskus tehdään niin, että joku lapsi on pitkään perheessä sijoitettuna, ja hänet adoptoidaan vasta täysi-ikäisenä (koska lapsi saa jotain korotettuja opiskelutukia ym. jos on sijoitettu lapsi vrt. jos olisi adoptoitu).
Joskus muinoin sukunimi ei välttämättä vaihtunut, kun lapsi juridisesti saattoi periä sekä biologiset että adoptiovanhempansa.
Joten höpö höpö.
Ei ole pakko vaihtaa lapsi ei halunnut vaihtaa sai pitää oman vanhan sukunimensä.Adoptioperheessä 3 sukunimeä koska nainen ja mies naimisissa ja kumpikin pitäneet oman sukunimensä.Kysyivät haluaako lapsi vaihtaa sukunimen ei halunnut.On niistä käräjäoikeuden päätökset.
Totta kaikki on.Miksi tapaisin lasta jota en rakasta?nykyinen mieheni ottaisi eron jos 1krt vuodessa edes tapaisin.En halua menettää nykyistä perhettäni.Rakastan aidosti nykyistä miestäni ja lastani.
että käräjäoikeuden paperissa voi olla se lapsen edellinen nimi (meilläkin oli), sen jälkeen vanhemmat rekisteröivät lapsen uudella sukunimellä maistraattiin.
Adoptioperheen kaikilla lapsilla on sama sukunimi, joka on myös vanhempien yhteinen tai toisen vanhemman sukunimi. Sijaisperheeseen sijoitetuilla lapsilla säilyy alkuperäinen sukunimensä ja perheessä voi näin olla lukuisia sukunimiä.
Ei kyllä hänellä on vanha sukunimi ja silti on virallisesti adoptoitu.
toivon ettei sinulla olisi enää toista lasta..mitä jos lapsesi isä kuolee taas tai tulee ero ni annatko taas lapsesi pois?
minä en tuomitse adoptiota jos siihen on hyvä syy..
mutta mielestäni on järkyttävää että annat lapsesi pois kun ei olee enää miestä.
voiko lapsen pitää vain miehen kanssa...muuten siitä luovutaan kuin jostain tavarasta?
käy sääliksi lastasi..
ja ainoastaan koulun takia lapsi menetti äitinsä??? kumman luulet että lapsi oli valinnut vanhan koulun vai äidin?
itse olen ollut yh alusta lähtien, ja nyt olen työtön, rahaa ei ole todellakaan paljon, mutta en ikinä voisi harkita lapseni pois antamista..
SINÄ AP ET ANSAITSE YHTÄÄN LASTA!!!!!!!!!
Totta kaikki on.Miksi tapaisin lasta jota en rakasta?nykyinen mieheni ottaisi eron jos 1krt vuodessa edes tapaisin.En halua menettää nykyistä perhettäni.Rakastan aidosti nykyistä miestäni ja lastani.
Ja tietysti sinun pitäisi kasvattaa selkäranka ja ottaa vaikka sitten ero miehestä, joka yrittää hallita sinua noin härskisti. Ei tuollainen ole normaali parisuhde vaan alistussuhde.
joka ottaisi eron, jos tapaisit biologista lastasi?
Ei mene kyllä jakeluun...
Lapseni, en ikinä kyllä "tekisi" lapsia vielä lisää, jos en olsii entisistäkään pystynyt huolehtimaan ja antanut adoptioon! Itse olen ollut kahden lapsen yksinhuoltaja toisen syntymästä lähtien, kun sain tietää ex-miehelläni olevan toisen naisen ja on vaan ollut pärjättävä vaikeitakin ja raskaita aikoja. Olen selviytynyt niistä yli ja olen ylpeä itsestäni, että jaksoin raskaat ajat ja iloitsen isoista lapsistani. En olisi koskaan pystynyt antamaan adoptioon,vaikka oli raskasta välillä.
No sit mun pitää asia tarkistaa Pelalta mutta ei hän minua peri,ei missään tapauksessa.
Meillä nykyään uusi perhe ja se mieheni mielestä riittää minulle.On 2 kertaa tavannut adoptiovanhemmat ja lapsen joka adoptioon annoin mutta ei pitänyt niistä tapaamisista.Minulla kuitenkin tämä yksi lapsi joka tarvitsee äitiä siksi en jaksa asiasta riidellä.