Lue keskustelun säännöt.
Nyt olen tavannut naisen, jolle olen kateellinen!
26.05.2008 |
Hän on eräs klassisen kaunis ja aina huoliteltu - muodotkin on kohdallaan. Hän on hauska, itseironinen ja jos itse on hiljaa, hän vie keskustelua eteenpäin suvereenisti. Hän kykenee puhumaan ihan mistä vain, niin lapsistaan kuin miehestään, niin töistä kuin lemmikeistä.
No, tähän mennessä hän on ollut ihminen, josta on ollut helppo pitää.
Hän matkustelee kaikki lomat ja lomapaikat ovat ihania: on Roomaa ja New Yorkia.
No, tämän kun kuulin, niin mikäs siinä - jokainen meistä käyttää rahansa tavallaan.
Mutta nyt meni kateellisuuden puolelle: hänellä on KAKSI jatkotutkintoa! Kummankin hän on opiskellut parissa vuodessa. Buhuu! Minäkin haluaisin olla tuollainen!!!
Kommentit (25)
Siis kaksi lisuria tai tohtorintutkintoa? Siinä on kyllä ihmenainen tosiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, että on lisurit, mutta olin niin hämmästynyt, etten tajunnut edes kysyä.
Hän on siis jotain 36-41 v. Vaikea arvioida. Hän on vain todennut, että ehkä heille tulee vielä lisää lapsia, ehkä ei.
Mutta hei oikeesti, ihan turha olla kateellinen. Ihmiset on erilaisia ja elää omaa elämäänsä. Ei mikään tutkinto tai yhtään mikään muukaan takaa sitä, että toisen elämä olisi jotenkin parempaa kuin oma. Kaikilla on elämässä hyviä ja huonoja kausia, ja kun keskittyy siihen omaan olemiseensa niin se on parasta lääkettä kateuteen. Sitäpaitsi älä murehdi siitä millainen hän on, vaan mieti tosiaan mitä sun masta elämästäsi puuttuu, jos olet kateellinen. Miten sun pitäisi muuttaa elämääsi, itseäsi tai asennettasi jotta olisit vielä onnellisempi ja tyytyväisempi itseesi?
Aina, kun olen tavannut jonkun "superihmisen", on myöhemmin paljastunut, että hänenkin elämässään on ollut monenlaisia murheita.
kun sen huomaa niin heti helpottaa. Eikä omaa elämää tarvitse silti muuttaa yhtään mihinkään, en minä 40:senä virkanaisena taatusti enää lähde tekemään toista tutkintoa, ja myönnän että minulla vain ei ole ikinä ollut sellaista virtaa kuin eräillä. Voi olla tyytyväinen omaan elämään vaikka onkin kade.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva jos tunnistaa olevansa kateellinen, mutta mitä iloa siitä kenellekään on? Muiden vertailu itseen hyvässä tai pahassa on aika ikävää puuhaa mun mielestä ja päätyy usein juuri kateuteen ja oman itsetunnon laskuun tai sitten suvaitsemattomuuten. Ei kukaan aikuisten oikeesti kuitenkaan ole parempi kuin kukaan toinenkaan, että ihan turhaa on koko kateus. Omaa elämää pitää tuunata jos kateus iskee pintaan, siis niin että voi olla onnellinen.
mäkin olen tavannut...ja olen niin kateellinen.naimisissa, korkeasti koulutettu, kierii rahoissa, matkustaa jatkuvasti, käy parturissa 2krt kk, kulttuuria, teatteria, nyt jatkaa taas opiskeluja iltaopiskeluna töiden ohella, laiha, kaunis, valtava upea omakotitalo, kesämökki, asuntovaunu, komea mies, nätti tytär, omistaa jäätävän kasan iltapukuja ja kenkiä, moottoripyörä ym ym ym....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnistan itsestäni tuon silloin, varsinkin kun joku nuorempi ja nätimpi ja lahjakkaampi ja kunnianhimoisempi urakomeetta sattuu radalle ;). Aina riittää niitä joilla on meriittejä enemmän kuin minulla ja jotka näyttävät suoriutuvan monista asioista vaivattomammin ja paremmin, lisäksi vielä ovat äärettömän mukavia jne.
Ei se tunne kuitenkaan ole musertava, vaan enemmänkin ihaileva ja ihmettelevä. Miten ne pystyvät, upeita naisia :)!
"Älä koskaan kadehdi toista, et voi tietää mikä hänen suurin murheensa on."
Esim. kerran kadehdin hyvin toimeentulevaa, upeannäköistä nuorta paria, joilla oli suloinen pieni tyttövauva. Katselin heitä, ja ajattelin haikeasti, että ihanampaa perhettä saa hakea. Muutaman viikon päästä kuulin, että mies jäi kiinni suhteesta, ja perhe hajosi.
Yritän aina muistaa mummelin opetuksen enkä haikaile turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä itsekään pidä kateutta pahana tunteena. Se on vain tunne siinä missä mikä tahansa muukin. Kateus vain osoittaa meidän unelmamme Eli se kertoo meistä paljon.
Tässä tapauksessa kateuteni kertoo siitä, että minä olen aina halunnut väitellä... mutta mies sanoo, että nyt on minun vuoroni tehdä sitä rahaa perheen eteen.
Olemme olleet yhdessä iät ajat, hän on jo ylläpitänyt minua, kun olen opiskellut yhden alemman ja yhden maisterintutkinnon jja yhden lisäkurssin, sekä kun olen ollut kotiäitinä 4,5 vuoden ajan. Totuus on, että minulla on aika vähän työelämäkokemusta ja että mies on omien sanojensa mukaan "raatanut niska limassa, kun minä olen tehnyt kaikkea kivaa". (Todettakoon, ettei hän ole tähän mennessä siitä valittanut koskaan).
Mieheni kyllä tietää, että jatko-opinnot kiinnostaisivat minua, mutta jos siihen lähtisin, tulisi meillä sota... Ja kun on sen verran pienet lapset, niin en pystyisi repeytymään sekä töitä tekemään että opiskelemaan että hoitamaan kotia. Tiedostan itsekin tämän yhtälön mahdottomuuden.
Siksi olen kateellinen - tuolla naisella on jotain, mitä minä en voi saada.
Aina, kun olen tavannut jonkun "superihmisen", on myöhemmin paljastunut, että hänenkin elämässään on ollut monenlaisia murheita.
Tähän aina vedotaan. Itse olen menestynyt elämässä ja muutenkin mennyt aina hyvin joka saralla. Luurankoja ei ole. Toki olen kiitollinen kaikesta, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Älä koskaan kadehdi toista, et voi tietää mikä hänen suurin murheensa on."
Esim. kerran kadehdin hyvin toimeentulevaa, upeannäköistä nuorta paria, joilla oli suloinen pieni tyttövauva. Katselin heitä, ja ajattelin haikeasti, että ihanampaa perhettä saa hakea. Muutaman viikon päästä kuulin, että mies jäi kiinni suhteesta, ja perhe hajosi.
Yritän aina muistaa mummelin opetuksen enkä haikaile turhia.
Silti on olemassa ihmisiä, joilla OIKEASTI menee hyvin ilman syrjähyppyjä ja luurankoja jne. Voihan tietysti itseään huijata, ettei ahdista kateus.
Joo, ymmärrän tunteesi ap. Älä nyt kuitenkaan väittelyä haikaile, ei se mitään erityisen hohdokasta ole, ja ehtiihän sen tehdä vaikka koska, etenkin jos ei haveile tutkijanurasta - vaikka haaveilisitkin siitä, niin voin kertoa ettei sekään erityisen hohdokasta ole, ei yliopistomaailma oikeesti ole mitenkään erityisen ihana.
Arvaa mitä, muuten. Voi ihan hyvin olla, ettei tuo nainen edes tiennyt mikä jatkotutkinto on ja käytti sitä nimitystä jostain alemmasta tutkinnosta. Musta kaksi jatkotutkintoa kuulostaa aika oudolta, vaikkei se tietty mahdotonta ollenkaan ole.
Mistä haluaisit tehdä väikkärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sillä naisella ihan oikeesti oli kaksi jatkotutkintoa. Kun asiasta puhuttiin, niin paikalla oli pari muuta tohtoria ja he juttelivat asiasta.
Niin, mitä haluaisin tutkia...? En ole haaveissani niin pitkälla. Mutta jotain työyhteisöön ja menestymiseen se liittyisin. Työpsykologian ja liiketalouden tienoilta.
i]Arvaa mitä, muuten. Voi ihan hyvin olla, ettei tuo nainen edes tiennyt mikä jatkotutkinto on ja käytti sitä nimitystä jostain alemmasta tutkinnosta. Musta kaksi jatkotutkintoa kuulostaa aika oudolta, vaikkei se tietty mahdotonta ollenkaan ole.
Mistä haluaisit tehdä väikkärin?
[/quote]
- en sellaisia itselleni halua enkä siis niitä kadehtisikaan. Mä kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka vaikuttaa hyvin onnellisilta ja itsevarmoilta, eli tyytyväisiltä siis elämäänsä :-)
Siis toistan vielä, että voit olla oikein tyytyväinen nykyiseen osaasi. Ehdit vielä elämässäsi väitellä vaikka pari kertaa, jos siltä tuntuu, ja ihan oikeesti ei se jatkotutkiminen nyt niin hohdokasta ole. Uskaltaisin sanoa, että kivampaa on olla, jos löytää mieleisen työpaikan ja se on melkein haasteellisempaakin kuin jatkotutkinnon puurtaminen. Sivistynyt voi olla, vaikkei olisikaan tohtori.
se on varmaan vain 28 tai 29-vuotias, naimisissa, kaksi lasta. Mutta lisäksi tohtorin tutkinto, ja nyt se on viime kuulemalla ruvennut kirjailijaksi! (Ei väitellyt ollenkaan kirjallisuuteen liittyvältä alalta.)
Se on juuri tälläinen itsevarma tyyppi, ei siis ärsyttävällä tavalla, vaan siitä pikemminkin huokuu vaan sellainen rauha tehdä haluamiaan asioita.
Olet aivan oikeassa. Ja minä OLEN tyytyväinen nykyiseen osaani. Minulla on jo paljon ja olen todella kiitollinen tästä kaikesta.
En minä "murehdi" tästä naisesta. Minusta on pikemminkin kiehtovaa löytää itsestäni se tunne - sillä se kertoo minun omasta sisimmästäni, ei siitä toisesta ihmisestä. Kiehtovaa ollut huomata, miten tämä kateus on päästänyt otettaan sen jälkeen, kun myönsin sen ääneen tällä palstalla. Ihmismieli on kiehtovaa.. Itse asiassa minulle tuli halu etsiä lisää asioista, joista olen kateellinen...Hienoa itsetutkiskelua.
kateellinen saa olla - pelkkä tunne ei tuota muille mitään pahaa. mutta itseä se voi ruveta kalvamaan, ja siksi sitä on hyvä "tutkiskella", miettiä syitä tunteeseen ja ihan omaa elämäänsäkin siinä sivussa.
mäkin olen tavannut...ja olen niin kateellinen.naimisissa, korkeasti koulutettu, kierii rahoissa, matkustaa jatkuvasti, käy parturissa 2krt kk, kulttuuria, teatteria, nyt jatkaa taas opiskeluja iltaopiskeluna töiden ohella, laiha, kaunis, valtava upea omakotitalo, kesämökki, asuntovaunu, komea mies, nätti tytär, omistaa jäätävän kasan iltapukuja ja kenkiä, moottoripyörä ym ym ym....