Nyt se on tapahtunut! (ol)

Ja odottakoon kun arki astuu elämään.



Jotenkin outoa, että iloitaan noin lapsesta, joka ei varsinaisesti ole oma. Vaan jonkun toisen kantama ja synnyttämä.



Ja minusta tuollaista lasta voi verrata siihen kun saa uuden ystävän. Ja kerrotko sinä blogissa noin suurin sanoin, miten käsittömättämän ihanaa kun näin on tapahtunut.



Tuntuu vaan niin luonnottomalta.

Pitkä matka on ollut sekä lapsella että vanhemmilla sekä fyysisesti että henkisesti.



Hyvää yhteitä matkaa!

Jotenkin outoa, että iloitaan noin lapsesta, joka ei varsinaisesti ole oma. Vaan jonkun toisen kantama ja synnyttämä.

Ja minusta tuollaista lasta voi verrata siihen kun saa uuden ystävän. Ja kerrotko sinä blogissa noin suurin sanoin, miten käsittömättämän ihanaa kun näin on tapahtunut.

Tuntuu vaan niin luonnottomalta.

Miten joku, äiti kai itsekin(?) saattaa olla noin käsittämättömän kyvytön eläytymään siihen, kun jonkun toive lapsesta vuosien (välillä epätoivoisenkin) odotuksen jälkeen on tulemaisillaan todeksi?

Adoptiolapsiko ei mielestäsi tarvitse rakastavaa, lapsesta iloitsevaa äitiä, vaan jonkunlaisen laimean epämääräisen aikuisen "uuden ystävän"?

Blogi on hyvin tunteikas, itse en ilmaisisi ehkä aivan samoin kokemuksiani kuin sen kirjoittaja on tehnyt. Mutta en myöskään IKINÄ nimittäisi iloa adoptiolapsesta "luonnottomaksi"!

Ja odottakoon kun arki astuu elämään.

Jotenkin outoa, että iloitaan noin lapsesta, joka ei varsinaisesti ole oma. Vaan jonkun toisen kantama ja synnyttämä.

Ja minusta tuollaista lasta voi verrata siihen kun saa uuden ystävän. Ja kerrotko sinä blogissa noin suurin sanoin, miten käsittömättämän ihanaa kun näin on tapahtunut.

Tuntuu vaan niin luonnottomalta.

Täällä näin vähän aikaa sitten jonkun mainostavan Adoptiomatka-blogia. Luin sen alusta lähtien ja kyllä oli koskettava! Blogin kirjoittanut on osannut hienosti tuoda esille omia tunteitaan.



Kävin viimeisiä kirjoituksia vilkuilemassa ensin päivittäin ja viimeisinä päivinä jo monta kertaa päivässä. Minäkin olen kirjoittajan onnesta iloinen. Lapsi saa tuolta hyvät vanhemmat!

jo kirjoittaessasi, että kirjoitat kamalia.

Ja odottakoon kun arki astuu elämään. Jotenkin outoa, että iloitaan noin lapsesta, joka ei varsinaisesti ole oma. Vaan jonkun toisen kantama ja synnyttämä. Ja minusta tuollaista lasta voi verrata siihen kun saa uuden ystävän. Ja kerrotko sinä blogissa noin suurin sanoin, miten käsittömättämän ihanaa kun näin on tapahtunut. Tuntuu vaan niin luonnottomalta.