Onko kissasta riesaa?

Meillä ainakii oli se että ne raapi tapetteja. Ja verhoissa on kynnen jälkiä ja lakanoissa ja päiväpeitossa. Ja kissojen karvoja on joka paikassa. Mustat vaatteet aina täynnä karvoja.

ne ovat ELÄIMIÄ, eivät posliinikoristeita

kysymyksen asettelusta päätelleen voisin sanoa, että älä vaivaudu. Kissasta on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja se saattaa sotkea (karvaa ja pölyä tulee), rikkoa esineitä yms. JOs em. asiat sua haittaa, niin tee palvelus itsellesi että kissalle. Älä ota kissaa!

Perkele.



Terveisin se naapuri





Eli joo, niistä on hurjasti vaivaa, älkää vaan ottako!!!

tai no se joskus ärsyttää että kun on saanut unen päästä kiinni niin kissa aloittaa kolistelun ja raapimispuun rapsuttelun. Päivisin sitten vaan olla möllöttää :)

Omasta mielestäni ei. Okei, joskus on jokin kippa mennyt rikki mutta omasta mielestäni se vain kuuluu elämään. Kunnon ravien aikana on matot rutussa ja imuroida saa useammin kuin sillon kun kissaa (itsellä 2) ei olisi. On laatikoiden putsailut sun muut mutta itselle nuo eivät ole vaivoja. Omat karvapallot ovat kuitenkin ihania :) Kaikista ongelmista on selvitty (esim. tapetit) ajan ja kärsivällisyyden kanssa.



Kannattaa tosiaan miettiä että ottaako kisua ettei sitten yhtäkkiä huomaa ettei kisua jaksakkaan. Kissat kuitenkin voivat elää 20 vuotiaiksi.

Niitä tätyy muistaa ruokkia, hiekkalaatikko on putsattava päivittäin, vastuunsa tunteva ihminen ei tee kissastaan ulkoissaa, niitä pitää käyttää eläinlääkärissä kun ne sairastuvat ja tarvitsevat rokotuksia, ne vanhenevat ja niille tulee vaivoja, joita täytyy hoitaa, ne rajoittavat reissaamista koska kissalle on hankittava hoitaja, ne sotkevat, niistä lähtee karvoja, ne saattavat pissata/kakata väärään paikkaan (esim. sänkyysi) ja ne kaipaavat syliä ja rapsutusta aina toisinaan. Mikä tärkeintä: niitä EI hylätä oman onnensa nojaan kärsimään ja kitumaan, jos kissan emäntä/isäntä sattuisi kyllästymään kissaansa.



Jos olet valmis sietämään kaikki luettelemani "harmt" ja vielä muutaman lisää, saat seuralaiseksesi ihastuttavan, lempeän, villin, hupsun ja persoonallisen ystävän jota on todella helppo rakastaa.

jos ensimmäisenä tulee mieleen se, että mitä vaivaa kissasta on, niin ei kyllä kannata ottaa. Se todellinen, oikea eläinrakkaus lähtee kyllä ihan muista mietteistä.

Ja kissanruuan raahaamista kaupasta.

Ei paha. Meillä on sellainen pitkähkökarvainen vanha kissaherra ;-)

alkoi nyt pitkäkarvaisen kanssa hoitokuuri kun alkoi jostain syystä rasvoittumaan, eli takkuatakkuatakkua, ell leikkasi karvan lyhyeksi ja nyt meillä on tuommoinen erikoinen ruokavalio että saadaan herran takut laantumaan :) Saatiin myös yksi hoitoaine jolla välillä pestään, ah kissan pesu

HUH huh olipa kissoista hyvin negatiivisia vastauksia...voin itse sanoa et kissat ovat ihania ja eivät paljon vaivaa tuota-lapsuudessa maalla toki helpompaa kun kissat oli pihalla vapaalla ,mutta kaupungissa ne eivät voi olla vapaana.-mietin pitkään,et otanko kaupunkiin kun olisin halunnut et kissa saisi olla vapaana.-ostettiin sit kuiteskii kun mun poika halus lemmikin.-saa kissoja varmaan ilmaiseksikin,mut ostettiin sellai erikoisempi Norjalainen kissa,jolla on rokotukset yms.kunnossa.-ostettiin pentuna ja oli kallis (800 e),mut hintansa väärtti,ainan ihana,lempeä,ei raavi kuin omaa raapimispuuta,mitä nyt kynnysmattoa pienenä ja yrytti sohvia raapia,mutta pitää kieltää ja kouluttaa pentuna ym. asiat.-eihän lapsikaan kasva hyväkäytöksiseksi ilman kasvatusta!--meillä kissa ulkoilutetaan säännöllisesti,koska tykkään et ei oo pelkkä sisäkissa.-mieheni hoitaa kakkalaatikon,minä ulkoilun ja ruuan ja poikani kissan leikittämisen.-ja mummolassa on kissa ja koirakaveri.-jos aikoo kissan opettaa ulos ,se kans sit maukuu ja haluu-pitää päättää onko se pelkästään sisäkissa vai myös ulkona.--yksinään kai valjaissa pihalla ei saa olla tai eläinlääkäri sano meille,mut on meil ollu välillä kiltisti pihalla valjaissa kiinni kun ei aina jaksa kävelyttää-ja kissa ei paljon jaksa kävellä ,se tutkii luontoa jne..---meidän kissasta on ollu vaan iloa ja erityisesti mun pojalle,kun haluu nukkua sen kanssa,mut kissa ei tuu vanhempien sänkyyn kuin jalkopäähän-tietää paikkansa!-ps.imuroitavavaa kyl riittää kun kissankarjoja tulee,mut se on pientä siihen iloon -kissan karvat ja kynnet pitää leikata aikaajoin jne.-jos otat kissan,iloa on sekä lapsille ja aikuisille!-ps.opettamalla meidän kissa ei ole hajottanut mitään kodin esineitä,osaa yölläkin kulkea korkeissa ja ahtaissa paikoissa nätisti,mut kerran hyppäs lasipöydän reunalle ja sen pöydän tasapainooli sit väärä ja kaatu,mut ei menny rikki-kannattaa katsoa ettei jätä mitään tosi arvokasta keikkumaan ihan huonoon paikkaan...

Mietin vain, että kuinka paljon hajottavat paikkoja. Jos kissalla on raapimispuu, niin saako sohva kuitenkin osansa kynsistä jne.



Uskon nimenomaan olevani vastuullisempi eläimen omistaja, kun selvitän ensin mihin ryhdyn. Ei siis kannata heti hypätä silmille, jos joku pyytää neuvoa.

joitakin jälkiä jäänyt sohvaan sen takia kun saavat juoksukohtauksia, mutta eivät siis tahallaan sitä ole menneet raapimaan. Kissat on aivan ihania!

Voin käsi sydämellä sanoa, että kissan helppohoitoisuus on yllättänyt täysin. Esim. aiemmin minulla oli koira, ja hampaat irvessä aina väitin, että on se koira ihana, vaikka todellisuudessa siitä oli enemmän riesaa kuin iloa. Nyt koira on edesmennyt ja meillä on kissa, ja todellakin kissasta saatava ilo ylittää moninkertaisesti sen pienen vaivan, jota kissan hoitaminen (ruoan, veden ja hiekan vaihtaminen) aiheuttaa. On helppohoitoisempi kuin mikään muu lemmikki!



Noista tuhoista: sohvaa ei ole raapinut eikä mitään muutakaan täysin tuhonnut. Parissa kirjassa on pureskelujälkiä, kuivamaan ripustetuissa pyyhkeissä lankoja revitty lenkeiksi, samoin joissakin verhoissa. Kaksi puhelinlaturia tuo on onnistunut jyrsimään korjauskuntoon = kuparilangat esiin. Pentuna pureskeli enemmänkin paperia ja kartonkia (ml. nuo em. kirjat), nykyään ei enää, jotain pahvilaatikoiden reunoja saattaa jyrsiä. Aika harvoin tulee tuhoja loppujen lopuksi. Eniten harmittavat nuo kankaiden langat, viimeksi upouudesta pyyhkeestä oli raavittu lankoja irti, mutta elämä on. :) Kissa on nyt puolitoistavuotias, pentuna oikea menopakkaus, nykyään rauhallisempi ja oletettavasti rauhoittuu entisestään vanhetessaan.

Yksiin mokkasaappaisiin kissa myös pissi, mutta puhdistin ne parhaani mukaan ja pidän niitä edelleen (eivät haise). Jotkut eivät ehkä ole ihan näin suurpiirteisiä. :)

On helppohoitoisempi kuin mikään muu lemmikki!

Entäpä käärme? (esim. Viljakäärme) Jota ruokitaan kahden viikon välein ja satunnaisesti lisätään vettä sekä siivotaan paskat.