CAPit? Pikkupoikien ökyhintaiset suoralippaiset junttilippikset?

niin aion kyllä sanoa, että saa itse nähdä vaivaa sen eteen - esim tekemällä taskurahaa vastaan kotitöitä.

kiltisti tavislippiksiä.Toisaalta enpä ole huomannut,että täällä päin olisi toi "pottalippis" mitenkään kovassa huudossa.Näkyyhän noita joillakin olevan,mutta ovat vissiisti jotain 4luokkalaisia tai vanhempia. Omat jätkät ovat vielä liian nuoria ymmärtääkseen mitään muodista.

Eikä meillä tuhlattaisi 40 e pelkkään lippikseen sen vuoksi ,että muillakin on...

Ne nyt vaan ovat nuorison keskuudessa muotia. Mutta tietenkään lippiksen puuttuminen ei oikeuta kiusaamiseen. Ollaanhan tällä palstallakin kovin kärkkäitä tuomitsemaan esim. juntin näköiseksi nuo lippikset ja Mariskoolit muutamia mainitakseni. Miten se sitten eroaa keskenkasvuisten tyylistä. Meillä päin lippiksiä taitaa olla joka jannulla, mutta erityisesti se liittyy skeittaamiseen ja uskottavuuteen sillä saralla. Aika moni pukeutuu skeittityyliin (esim. kalliit skeittikengät) vaikkei edes skeittaa. Skeittaripojat sitten naureskelevat näille.



Huomaatte kuuluvanne eri sukupolveen lastenne (tai naapurin lasten kanssa) kun pidätte heidän vaatteitaan karmeina.

jota lapsi ei saa hinnan takia edes käyttää siellä, missä se olisi lapselle tärkeintä. Koulussahan se ryhmäpaine on suurin, ei siinä hirveästi auta, että lapsi yrittää sanoa, että on mulla kotona sellainen. Jos lakkia ei ole vara varastamisen pelon takia käyttää, niin ei sitä silloin oikeasti ollut vara edes ostaa.

Turha siis väittää, ettet ostaessasi tiennyt ostavasi merkkilippiksen, jos pelkäät sen varastamista.

No tottakai meillä oli vara moinen ostaa ja MONTA muuta vaatetta on pojalla koulussa, jotka ovat paljon kalliimpia kuin lippis, kuten vaikka vettä pitävä takki tai gore-lenkkarit. Kyse ei ole siitä, etteikö kalliita tuotteita saisi siis koulussa meidän mielestä käyttää vaan siitä, että koululla energia ei mene hatun vahtimiseen, koululla on ihan typerää pitää mukana mitään arvokasta ja vorojen näppeihin soveltuvaa. Samasta syystä lapseni ei vie kännykkäänsä kouluun eikä lompakkoakaan.

Niin ja ei täällä meidän slummissa muutkaan pojat taida ko. lippiksiä pitää koulussa. Jotain feikkejä voi jollakin olla. Eikä mun poika halunnut sitä yhteisön hyväksynnän takia vaan siksi, että se oli hänestä kiva. Ja ainakin meilläpäin ne koulukaverit näkee ihan vapaa-ajallakin eli jos poika juoksee kaverinsa luokse kylään ko. lippis päässä, niin kyllä ne kaverit sen näkee ja tietää, ettei se ole mitään urbaania legendaa, että hällä moinen on. Iloinen poika on siitäkin, kun saa hattua pitää vaikka kaupunkireissuilla.

Juu ja tiesin ostavani merkkilippiksen ja nimenomaan kaupan myyjä sanoi, että hattua on syytä vahtia tarkkaan, että se on "kuumaa" kamaa nuorten keskuudessa. Oman poikani pää kun on niin suuri, niin menee taatusti 99% yläasteen pojillekin se lippis ja jopa nämä yläasteelaisetkinhan näitä lippiksiä pitää ja vielä ihan ylpeänä.

PS: kysyin vielä pojalta, niin eka, toka ja kolmasluokkalaisista pojista vain yksi kakkosluokkalainen käyttää niiden koulussa aitoa suoralippaista lippistä.

suoralipan etelän matkalla (aito, 39,-) kun hän joutui sairastamaan hotellihuoneessa 3 päivää. Mitään muita tuliaisia ei sitten matkalta halunnut kuin sen lippiksen. Oli reppana potilas aika mielissään!

lippiksistä, että rumia, eivätkä halunneet, vaikka lupasin ostaa.

Joku oli yrittänyt haukkua, mutta nämä oli sanoneet, että ei kiinnosta.



Kavereita heillä on edelleen yhtä paljon kuin ennenkin.



Minusta on hassua, että kiusaamisen pelossa ostellaan jotain kalliita lippiksiä. Silloinhan lapselle opetetaan, että yritä matkia muita ja olla samanlainen, ettet joutuisi kiusatuksi. Lapsi, joka pelkää joutuvansa kiusatuksi ja yrittää esim. lippiksillä mielistellä muita, joutuu taatusti muiden hampaisiin.



Kasvattakaa lapsillenne hyvä itsetunto, eikä niin, että pelätkää kiusaamiseksi joutumista ja hommataan nyt kaikkea, että teitä ei kiusattaisi. Aikuisena sellainen kostautuu, eikä ihminen ikinä uskalla olla oma itsensä.

On ihanaa lukea kun joku on valmis auttamaan toisia!

Vaan sellainen suoralippainen "räppärilippis". Lippa on iso ja leveä, jää pikkupoikien päissä sellaiseksi vähän liian ison näköiseksi. Siistin näköinen korkeintaan isopäisellä lapsella, jonka päähän tökölippa voi istuakin.

Jälkimmäiset kuvauksesihan ovat sitten aikuisten pukeutumisesta tai kertovat juuri siitä ulkoaohjautuneesta muodin sisäistämisestä - hankitaan "muodikasta" ulkonäöstä välittämättä, ilman arvostelukykyä ja omaa harkintaa.

että poikakin haluaan tietyntyypisen vaatteen. tämä on nuorisomuota ja jokainen lapsi alkaa lopulta myös haluamaan omanlaisiaan vaatteita. Niitä ei juntahtavat äidit voi lopunikää päättää. En tarkota, että kaikki oikut pitäsi ostaa, mutta lasten/nuorten muoti on eri asia, kun keski-ikäsen näkemys asiasta.

Itse pyrin joustamaan ja ottamaan lapsen mielipiteet hankinnoissa huomioon. Ap:n kirjotuksesta paistaa, että muutkaan ei saisi ko. lippistä hankkia, koska se teidän perheessä on totaalikiellossa. Ja jos ei nyt aivan aito oo, niin täytyyhän lasten tällastakin valitettavasti kohdata, että kaverit huomauttelee, mutta voin sanoa kokemuksesta, että tuskin se kauan jatkuu. Koittaisit opettaa lapselles vasta-argumentointia tässä, eli mitä voi kavereilleen asiasta sitten sanoa.

Toisekseen tuo nuorisomuoti on portti aikuismuotiin. eli tämän päivän teiniosastovaatteet löytyy muuteltuna parissa vuodessa aikuisten osastolta. Näin se menee. Joo ihan oikeasti. Sillon vain oot jo tottunut noihin asioihin, etkä pidä niitä minään.

Ne nyt vaan ovat nuorison keskuudessa muotia. Mutta tietenkään lippiksen puuttuminen ei oikeuta kiusaamiseen. Ollaanhan tällä palstallakin kovin kärkkäitä tuomitsemaan esim. juntin näköiseksi nuo lippikset ja Mariskoolit muutamia mainitakseni. Miten se sitten eroaa keskenkasvuisten tyylistä. Meillä päin lippiksiä taitaa olla joka jannulla, mutta erityisesti se liittyy skeittaamiseen ja uskottavuuteen sillä saralla. Aika moni pukeutuu skeittityyliin (esim. kalliit skeittikengät) vaikkei edes skeittaa. Skeittaripojat sitten naureskelevat näille.

Huomaatte kuuluvanne eri sukupolveen lastenne (tai naapurin lasten kanssa) kun pidätte heidän vaatteitaan karmeina.

Halutaanko mennä viimeisimmän muodin mukana vai harkitaanko omista lähtökohdista omat tarpeet ja hankinnat? Muodin mukana meneminen on toisten luomien tarpeiden mukana kulkemista - ja mikäli nämä vielä sisäistetään, sitä parempi bisnekselle. Sitten on nämä ryhmäpaineet - joita muodiluojat/markkinamiehet käyttävät bisneksenteossa, ja jotka muodin perässä juoksevat sisäistävät: sitä ja tätä kuuluu kulloinkin olla - siltä ja tältä milloinkin näyttää. Surullisinta tämä on lasten joukossa: Heillä ei ole vielä kykyä olla riittävän itsenäisiä pystyäkseen erottamaan yksilöllisyyden ja muodin perässä juoksemisen eroja ja esim. käsittelemään omaa erilaisuuttaan kypsällä tavalla. Toisinkuin aikuisilla - jotka saavat ihan vapaasti osallistua muodin kustannuksiin haluamallaan summalla ja haluamassaan määrin - riippumattomana yksilönä. Vielä surullisempia on tapaukset aikuiset, jotka omalla esimerkillään opettavat tämän ulkoaohjautuvan sisäistämisen omille lapsilleen ja jotka siten jäävät vaille oman harkintakyvyn kehittymistä.

Itse 1970 syntyneenä olen läpikäynyt monet villitykset mitä esim. kouluaikoina pukeutumisessa tule ja meni.

Osa releistä hankittiin, osa ei.

Ja vaatteitahan on jokaisen kuitenkin pidettävä. Pitäisikö ne sitten olla täti Monikan tekemiä että ne on hyväksyttäviä näiden "muotikriitikoiden" silmissä?

En todellakaan koe omaavani huonoa harkintakykyä sen takia että joitain muotikamppeita on tullut vuosien varrella hankittua. Päinvastoin, kuluttajana olen varsin kriittinen ja harkitsen tarkkaan mitä ostan.

Siinä olen samaa mieltä jonkun edellisen kirjoittajan kanssa että lasten ja nuorten maailma on varsin armoton monissa asioissa. Mutta jos esim. jotkut lapset haukkuvat toisten lippiksiä sen takia etteivät ole "aitoja", niin vikahan on ihan niiden "aitojen" omistajien kotikasvatuksessa.

jotka joka tapauksessa ovat suosittuja, on helppo tuhahdella lasten tarpeille olla samanlaisia kuin muutkin. Sitten, jos se oma lapsi onkin sosiaalisesti kömpelömpi, temperamentiltaan "kiusattavaksi otollinen", olemukseltaan erottuva tms. alkavat vanhemmatkin paremmin ymmärtää, kuinka tyhjiltä nuo "kasvattakaa lapsillenne hyvä itsetunto"-jutut kuulostavat. Yksikään vanhempi ei voi lapsilleen sellaista itsetuntoa, joka kestäisi systemaattisen koulukiusaamisen. Mikään itsetunto ei myöskään takaa sitä, että lasta ei kiusata.

Lapsilla on aina muotioikkuja, joita he kovasti haluaisivat. Niin hyvää kuin järkevän kuluttamisen ja pettymysten siedon opettaminen tekeekin, niin asioilla on se toinenkin puoli. Joskus lapsi ei vain tarvitse enää yhtään porukasta erottavaa tekijää lisää, joskus lapsen on hyvä myös saada kovasti toivomiaan asioita, kovasti toivotun turhuuden avulla voi myös opettaa lapselleen työntekoa tavoitteen saavuttamiseksi tai palkita lasta.

Tietenkin lasten kanssa pitää keskustella näistä muotioikuista ja miettiä suhtautumista, mutta on myös hyvä ymmärtää, että lapsilla on ihan oikea ja voimakas kehitykseen kuuluva tarve "olla niin kuin muutkin." Se ei ole mitään huuhaa-hömpötystä, josta lapsi pitää repiä väkisin irti, vaan vaihe, josta lapsi pikkuhiljaa kasvaa itsenäisemmäksi. Tietty halu miellyttää vertaisryhmää säilyy aikuisillakin ja kuuluu laumaeläimen käytökseen. Ihminen, joka on täysin piittaamaton näistä asioista, täysin omanapainen ja omaehtoinen on itseasiassa aika kauhea ilmestys. Liika tarve miellyttääkään ei ole hyväksi, mutta miellyttämisentarpeen liialliseksi kehittymistä ei ainakaan estetä sillä, että lasta estetään toteuttamasta tätä sosiaalisesti tärkeää ryhmään leimaantumisen vaihetta.

Meillä nuo lippikset eivät ole ajankohtaisia, teini ei ole erityisen skeittihenkinen ja sitä paitsi vähän liian vanha jo noihin ja eskaripoika taas ei vielä mitään noista tiedä ja Tirrit pyrkivät heittämään minkä tahansa päähänsä astetun lakin maahan täysin diskriminoimatta.

Kasvattakaa lapsillenne hyvä itsetunto, eikä niin, että pelätkää kiusaamiseksi joutumista ja hommataan nyt kaikkea, että teitä ei kiusattaisi.

Voinko käydä jostain katsomassa kuvaa? Mikä tämä oikein on?



Itselläni vain tyttö. Olen ulkona näistä poikajutuista. Voisi olla kiva lahja kummipojalle. Onko jokin joukkue tsm. joka olisi kovasti "in"?

Halutaanko mennä viimeisimmän muodin mukana vai harkitaanko omista lähtökohdista omat tarpeet ja hankinnat? Muodin mukana meneminen on toisten luomien tarpeiden mukana kulkemista - ja mikäli nämä vielä sisäistetään, sitä parempi bisnekselle. Sitten on nämä ryhmäpaineet - joita muodiluojat/markkinamiehet käyttävät bisneksenteossa, ja jotka muodin perässä juoksevat sisäistävät: sitä ja tätä kuuluu kulloinkin olla - siltä ja tältä milloinkin näyttää. Surullisinta tämä on lasten joukossa: Heillä ei ole vielä kykyä olla riittävän itsenäisiä pystyäkseen erottamaan yksilöllisyyden ja muodin perässä juoksemisen eroja ja esim. käsittelemään omaa erilaisuuttaan kypsällä tavalla. Toisinkuin aikuisilla - jotka saavat ihan vapaasti osallistua muodin kustannuksiin haluamallaan summalla ja haluamassaan määrin - riippumattomana yksilönä. Vielä surullisempia on tapaukset aikuiset, jotka omalla esimerkillään opettavat tämän ulkoaohjautuvan sisäistämisen omille lapsilleen ja jotka siten jäävät vaille oman harkintakyvyn kehittymistä.

Juuri tämän asian kanssa kamppailen - toisin kuin jotkut tekstini lukeneet tulkitisivat: Ymmärrän lapsen tarpeen ja olen valmis niitä joidenkin rajoitusten puitteissa toteuttamaankin. Vaatetuksensa ei todella ole mitään tätimoonikan tekemää, vaan ihan käypää laadukasta ja ajanmukaista vaatetusta.



Mutta se hinta: Mitä voi kohtuudella siitä lippiksestä maksaa? Millä hinnalla sitä on valmis sopeuttamaan lastaan siihen laumaan, kun lauman vaatimukset tuntuvat olevan aika kovia? Moraalinen ulottuvuus materian kautta leimautumisessa on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista?! Ja mitä seuraavaksi? Koskaan emme tule yltämään kilpavarustelussa kirkkaimpaan kärkeen - vaikka rahallisesti se joskus olisi mahdollistakin, niin arvomaailmallisesti ajatus on mahdottomuus.



Yksinkertaisesti ei tunnu hyvältä pistää niin isoa summaa yhteen hattuun sopeuttamisen nimissä, kun ei kylvetä rahassa tällä hetkellä. Tunnen toki suurta myötätuntoa poikaani kohtaan, eikä minulla ole tarvetta häntä läpikäyttää mitään "kovennettua" elämänkoulua. Jos niitä cappejä saisi vaikka 5€:lla, ostaisin sellaisen oitis.



Tosin en näköjään ole ainoa näiden cappien kyseenalaistaja, muutama muukin on jättänyt ostamtta. Mutta ostetaan niitä näköjään ihan muitta mutkittakin...



Ap

Mulla on vielä pienet lapset (3v, 5v) mutta tuo hinta on aivan järkyttävä! Itse oon hatut ja myssyt ostanut alekorista max 5e tai tehnyt itse. Nytkin on lapsilla itetehdyt hellehatut päässä, päiväkodin tädit ihasteli niitä (mistä olin otettu, kun en ole ihan paras noissa käsitöissä). Siksi tuntuu kamalalata, jos meidänkin perheen maailma menee tommoseks, kunhan lapset menee kouluun. Tuntuu ihan tolkuttomalta :( Ja että noin pienet lapset jo kyttää toisten varusteita, onko aitoja?! On kyllä arvomaailma ihan hakusessa. Voi kun osaisi omansa kasvattaa niin vahvoiksi oman tien kulkijaksi, ettei menisi tuommoisiin mukaan tai pahoittaisi mieltään - ymmärrän, että ap:n lapsi pahoitti mielensä. Omasta mielestään hänen "feikkilakkinsa" varmaan oli ihan yhtä hyvä, kuin ne toisten "aidot" ja niin minusta pitää ollakin. Ei noin pienten tarttisi vielä välittää tuommosista asioista. Symaptiat ap:lle.

- Olen vaatesuunnittelija ja trendivaikuttaja muotibisneksessä. Toisinsanoen se, jonka on mukana määrittelemässä sitä mitä päällenne pistätte....



Lainaus:

"Halutaanko mennä viimeisimmän muodin mukana vai harkitaanko omista lähtökohdista omat tarpeet ja hankinnat? Muodin mukana meneminen on toisten luomien tarpeiden mukana kulkemista - ja mikäli nämä vielä sisäistetään, sitä parempi bisnekselle. Sitten on nämä ryhmäpaineet - joita muodiluojat/markkinamiehet käyttävät bisneksenteossa, ja jotka muodin perässä juoksevat sisäistävät: sitä ja tätä kuuluu kulloinkin olla - siltä ja tältä milloinkin näyttää. Surullisinta tämä on lasten joukossa: Heillä ei ole vielä kykyä olla riittävän itsenäisiä pystyäkseen erottamaan yksilöllisyyden ja muodin perässä juoksemisen eroja ja esim. käsittelemään omaa erilaisuuttaan kypsällä tavalla. Toisinkuin aikuisilla - jotka saavat ihan vapaasti osallistua muodin kustannuksiin haluamallaan summalla ja haluamassaan määrin - riippumattomana yksilönä. Vielä surullisempia on tapaukset aikuiset, jotka omalla esimerkillään opettavat tämän ulkoaohjautuvan sisäistämisen omille lapsilleen ja jotka siten jäävät vaille oman harkintakyvyn kehittymistä."

tsekkaavat mitä muilla on päällä ja onko "oikeanlaiset" kuteet.

Tällaiseksi olemme tämän maailman lapsillemme muokanneet. Kivaa, eikö?

olennaista tässä aito lippis-asiassa ei ole se kenellä on aito ja kenellä ei, vaan se että jos toisia aletaan KIUSAAMAAN sen takia ettei ole oikeanlainen lippis päässä.

Ja sen takia on jokaisella vanhemmalla peiliin katsomisen paikka. Kasvattakaa ne lapsenne niin etteivät kiusaa muita!

Niitä on sekä suoria että hieman kaarevalla lipalla. Katso vaikka Lidsin MLB (Major League Baseball) sivut: http://www.lids.com/sid/MLB

Tuo suoralippainen malli on ihan suoraan baseball-kypärästä otettu.

Kyseessähän ei siis ole mikään baseball-lippis.Vaan sellainen suoralippainen "räppärilippis". Lippa on iso ja leveä, jää pikkupoikien päissä sellaiseksi vähän liian ison näköiseksi.

naurattaa oma 6 vuotiaani, joka ei vielä ole minulta jostain syystä tuota kyseistä lippistä pyytänyt. Hän kääntää vanhoista lippiksistä läpän suoraksi ja kirpparilta ostettiin valk. "rakentajan lippis", joka näytti vähän samanlaiselta kuin tämä trendilippis. Puhuu "lätsästä" ja nämä ovat tosiaan hänelle vielä kelvanneet.