HELMI 2010 vk 35

Jälkivuodosta ja -suppareista: mulla on molemmilla ollu vuoto tosi pientä, toisella kertaa oli ensimmäistä niukempaa ja kesti vaan vajaan viikon ja pikkuhousunsuojilla pärjäsi.



Jälksisuppareita en ekalta muistakaan, joten ei tainnu kovin pahoja olla, mutta toisella kertaa oli kyllä tosi ikäviä. Särkylääkkeitä sai ottaa ihan tosissaan ja itku tuli välillä. Mutta kyllä se kohtu sitten nopeaan supistuikin, 1,5 vrk synnytyksestä kätilö tuumasi mahaa painellessaan, että jos ei tietäis niin ei vois sanoa että on just vasta synnyttäny!



Kaveri kotiutui tänään parin päivän ikäisen vauvan kans ja mulla on kamala flunssa niin ei voida mennä katsomaan =/ jospa sitte ens viikolla! Ottaa muuten aika ikävästi mahaan ku aivastaa yllättäin!



Krisse 16+2

mä en itse kyl osaa=( eli mun tiedot on näköjään kaksi kertaa tuolla eka 7.2 ja toka 24.8 ja molemmissa on virheellinen la eli oikea la on 28.2.2010 ja nimimerkki Hande86..Suuri kiitos jo etukäteen!!!=)Kävin eilen kirjoittaa pitkän sepustuksen esikoisen syntymästä mut tietokeno tilttas ja en voinu lähettää sit ja viesti katos mut en kyl jaksa ainakaa nyt uudestaa kirjoittaa koko tarinaa...mut synnnytys kesti 20 tuntia ja pelkällä ilokaasulla ja lämpöpussillla ja vedellä selvisin=)ei jäänyt traumoja vaikka kestiki pitkään jospa tää toinen tulis nopeammin...

palaillaa...

rv 13+5

Meille toinen tenava tulossa, laskettu aika 4.2. ja sairaala NKL. Ikää minulla on 36.



Jollakulla oli tosi kurjia kokemuksia sektiosta, joten kirjoittelenpa tähän muutaman sanan omasta sektiosynnytyksestäni neljän vuoden takaa, josta ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa.



Poika syntyi suunnitellulla sektiolla, jota itse toivoin, koska veritulpan ja sitä seuranneen hepariinilääkityksen takia epiduraalin saamiselle normaalisynnytyksessä ei annettu suuria toiveita. Sektiota varten kuitenkin epiduraalin sain. Itse operaatio meni käsittääkseni standardikaavan mukaan: aamulla sairaalaan, muutaman tunnin odotus & valmistelut ja leikkaussalissa epiduraali. Mieheni oli mukana koko ajan. Itse leikkauksen tajusin tuskin edes alkaneen, kun poika jo oli syntynyt. Sain vauvan kapalossa rinnalle ja köllöttelimme siinä jonkin aikaa, kunnes mieheni kärräsi kätilön kanssa pojan pesulle ja minut puolestaan kärrättiin heräämöön.



Kivuliain muisto koko toimituksesta jäi heräämöstä, jossa kohtua paineltiin (runnottiin) tyhjäksi. Juuri parsitun leikkaushaavan murjominen tuntui vähän hurjalta. Leikkaushaava kipuili kävellessä viikon verran eli siihen asti kun tikit poistettiin, ne kai jotenkin kiristivät haavakohtaa. Imetyksen kanssa ei ollut ongelmia (paitsi että se oli hirveän kivuliasta ennenkuin kätilö vinkkasi hankkimaan rintojen suojaksi silikoniset ”tutit”, joiden kanssa sitten imetinkin ainakin koko ensimmäisen kuukauden – suosittelen :) Tikkien poisto ei minulla sattunut. Leikkausviilto tehtiin vaakatasoon aivan alas. Paikkana siis NKL. Hankalahkon raskauden päälle synnytyksestä ja koko sairaala-ajasta jäi ihanat muistot.



Nyt jälleen veritulppa takana - iski heinäkuussa, vaikka olin piikittänyt estolääkettä plussatestistä saakka... Onko täällä muita hepariini-riippuvaisia joukossa?



Viikonloppuja,



Mare (17+0)

Mulla ne oli tuhatkertaiset ekan synnytyksen jälkeen kuin toisen!! Tuntui, että ekan jälkeen jälkkärit oli melkeimpä pahemmat kuin ne 'varsinaiset'. Mutta valitettavasti sen sitten huomasi jälkikäteen: ekan jälkeen palauduin vanhoihin mittoihin piakisesti, tokasta ei maha meinanut lähteä ei sitten millään. Tietenkin vaikuttaahan siinä sekin, että toka raskaus on venyttänyt nahkaa ja vatsalihakset ovat heikommassa kondiksessa jo alkujaan...mutta on niillä jälkisupistuksilla ihan oikea roolikin ja hyvä sellainen:)

Myös ekassa vuoto oli jälkikäteen runsaampaa ja kesti kauan; toki repesin pahasti enkä kyennyt istumaan kahteen kuukauteen kovalla alustalla.



Olen alkanut pohtia tuota sukupuoliasiaa...ekan kohdalla kun syntyi poika, oli hän 400g isompi ja pään ympärysmitta jopa 36cm...tuli siis vaikesti ulos. Toka oli taas tyttö, 3kg ja pää vaina 33cm. Tuli ulos parilla työnnöllä. Nyt jotenkin pelkään, että masussa on taas isopäinen poika:D

Ihan sama, onko tyttö vai poika, mutta kuhan ei ole isokokoinen!! Jos ultrassa niin todetaan, joudun punnitsemaan vesisynnytyssuunnitelmia uudemman kerran:/ En tiedä, miksi tälläiset kurjat ajatukset nyt tulivat mieleen...





Muuten, jos jollain on matalat rinnanpäät ja pelkää, ettei imetys sen takia onnistu, hommatkaa Nippletit. Niillä voi venytellä pari kk ennen synnytystä nännejä ulospäin ja ainakin mulla tehosi hyvin:)



ihmetys lähtee nyt jumppaan rv 14+3

Täällä on taas kärsitty parin päivän ajan niska-hartia kivuista ja siitä seurannut todella rajua päänsärkyä joka menee välillä migreenin puoilelle. Neuvola oli maanantaina ja kaikki oli hyvin syke vauvalla 170. Hempat ja verenpaine loistavat! Nyt ultraa odotellessa joka on 22.9 ja neuvola onkin sit vasta 5.10.



Synnytyksistä on ollut puhetta. Minä käytin kivun lievityksenä ilokaasua ja yksi petidiin piikki. Lopussa pakko oli turvautua epiduraaliin kun supparit oli kivuliaita ja mikään ei kuitenkaan edistynyt vauhdilla. Lopulta menimme suuniteltuun sectioon. Minulle sectio oli myös helppo homma. Haava parantui nopeasti ja tikit kun sai viikonpäästä pois hävisi kiristys kokonaan joka ainoastaan häiritsi kun nousi ylös jostain tai nukkui ja vaihtoi asentoa! Nostelua ei tarttenu paljoo väistellä. Minulla haava on poikittain pikinirajan kohdalla joten kun siskolla se on pysty suunnassa on kuulemma ollut paljon kivuliaampi hällä kun mulla. Tiiä sit häntä mutta näin itse luulen. Joku tätä mietiskeli mutta en muista nimimerkkiä =/



Mutta plaanpas taas nyt tytölle ruokaa antamaan kun perunat ovat valmistuneet.



Olen mukannut listaa siitä huolimatta vaikka kirjoitellu en oo =)



Nemotus rv 15+5

Siis hmmmm.. mulla oli saunassakäynnin jälkeen toisen rinnan päällä pari valkoista tippaa??! Voikohan se olla jo nyt sitä itseään?? Muutakaan selitystä en kyllä keksinyt, pojasta ei kyllä tällaista ollut ollenkaan.



Mua ei tosiaan onneksi vaivaa päänsäryt, mutta nyt jo varmaan viikon tai parin ajan on olo ollut ajoittain tosi vetämätön, taikka tuntuu että väsyttää vaan koko ajan vaikka kuinka hyvin saisi yönsä nukkua. Saas nähdä, onko hemoglobiini laskenut reippaamman puoleisesti. Pitää muistaa mittauttaa se maanantaina, että tietää sitten aloittaa rautakuurin jos sille tuntuu olevan tarvetta.



Tänään kiittelin kyllä sydämeni pohjasta kumpaakin lastani siitä, että olen selvinnyt raskauksistani oksentelematta. Onnistuin nimittäin tunkemaan aamulla hammasharjan jotenkin mukavasti kurkkuun ja siitähän seurasi kiva pieni ökärefleksi jolle ei meinannut tulla loppua.. ja kun maha oli tietty yön jäljiltä tyhjillään niin nesteitä sitten vaan laattailin *yäks* Toivottavasti kaikilla on mennyt jo pahin vaihe ohi tuonkin suhteen!



Mua ei ole koskaan pelottanut alatiesynnytys (lähinnä jännityksellä odotin ja odotan tälläkin kerralla), mutta sektiota kammoan. Tää tuli oikeastaan vasta sen jälkeen kun multa aikoinaan (oiskohan noin 5-6 vuotta sitten??) leikattiin umppari ja olin jo senkin pikkuhaavan (taikka mulla toi "pikkuarpi" on melkein 10-senttinen..) takia ihan julmetun kipeä monta viikkoa, kaikki liikkuminen/nostaminen/kantaminen jne. oli tuskaa (ja kun normaalisti pidän kipukynnystäni melko korkeana). Puhumattakaan tuosta rumasta ja isosta arvesta, mulla kun on jotenkin sellainen iho ettei arvet tunnu häviävän yhtään =( Niin ja edellisessä raskaudessa sain raskausarpia nimenomaan tuon leikkausarven ympärille, muuten vältyin niiltä aika kiitettävästi.



Nojoo, tietysti jos tilanne sitä vaatii niin leikkaukseen mennään kunhan vain lapsi saadaan turvallisesti ulos mutta alatiesynnytystä toivon tälläkin kertaa. Ja kuten jo sanottu niin tarvittaessa kivunlievitystä kehiin, kiitos :D



jeps, mutta nyt nukkumaan. Öitä!

Kun aloin odottaa toista, tiesin sen jo ennen testiä siitä että saunassa tuli maitoa =). Nytkin on koko raskauden tullu kun puristelee, mutta ed. kerralla reilumpi eritys johtui varmaan siitä kun imetyksen loppumisesta oli vasta noin puolisen vuotta. Nyt siitä oliki melkein 2v.



Krisse

Tippa puristellen tulee mullakin, varmaan tulisi ilman raskauttakin, kun ei täysin koskaan maidon eritys loppunut imettämisen jälkeen (nyt 2 vuotta). Synnytyksestä maidon tulo alkoi heti ja jälkisupistuksia oli "kiitettävästi", mammavaatteita ei kauaa tarvinnut käyttää synnytyksen jälkeen. Painokin oli muutamassa kuukaudessa lâhtölukemissa ilman dieettejä ja samassa on pysynyt, mutta nyt 2-3 kg tupsahtanut masun kasvaessa.



Minullekin flunssa on tullut, ja yskiessä seisoessa alamahaa vihloo. Suomeen lähdetään huomenna, toivottavasti päästävät (Finnair) minutkin matkaan, vaikka yskä ja nuha matkalla on tullut (epäilen yöllä olleen lämpöäkin, kun vilunväristyksiä oli).

Martta rv 17+6

nuhaista porukkaa! Minullakin jonkinlainen syysnuha. Ensin pojat olivat kipeänä ja poissa koulusta ja tarhasta ja nyt mulla kurkku kipua (pientä) sekä aivastuttaa ja nenä vuotaa ja toisinaan taas tukossa! Ei kuitenkaan kuumetta tai edes lämpöä. Suolaliuosta pitäis nenään käyttää raskaana ollessa, mutta ei auta yhtään , joten olen kaikkia suosituksia vastaan suihkaissut yhden pikku suihkauksen nasoliinia molempiin sieraimiin illalla nukkumaan mennessä! Ajattelin, että jos kerran Buranaa saa käyttää niin miksei sitten pikkuisen nasoliiniakin. Muuten ei kyllä sais nukuttua, kun nokka menee tukkoon kun menee maate. Liikkeitä ei vielä tunnu (kohtu kallistuu kovasti taakse), mutta massu tuntuu kasvavan joka päivä vähän...Kohta tarkka silmäisimmät huomaavat töissä! Eipä siinä, rehtorille pitänee ilmoittaa vasta 2 kk aiemmin kun on jäämässä pois töistä eli menee marraskuulle. Vanhat lantio mallin farkut menee nyt ehkä parhaiten reikäkuminauha patentilla kiinni ja pysyy ylhäällä. Mulla seuraava neuvola vasta 16.9. pitäis varmaan varata se rakenne ultra yksityiseltä, mutta mille viikolle! Onko kellään tietoo?



sagom 14+6

Synnytystarinoista kerronpa minäkin tiivistettynä omani. Esikoisen synnytys eteni normaalisti n. 11h ja kohdunsuu aukeni täysin, kivunlievityksenä vähän ilokaasua mutta se ei tuntunut juuri auttavan. Kyllä sen silti kesti. Vauva ei kuitenkaan laskeutunut kanavassa ja kun syyksi paljastui kasvotarjonta ja vauvan suuri koko, niin lääkäri kertoi että on pakko leikata. Olihan se vähän pettymys, kun kaikki oli sekä raskaudessa että synnytyksessä siihen asti mennyt ns. putkeen - vointi ja kunto hyvä enkä kärsinyt synnytyspeloista. Jälkeenpäin harmittelin myös sitä, että ne supistuskivut tuli tavallaan kärsittyä "turhaan".. Toisaalta se ehkä auttoi sitä, että maito nousi hyvin.Sektiohaava on bikinirajassa ja vaakasuoraan tehty, siisti arpi. Mutta kyllä se oli ekat pari viikkoa tosi kipeä, ei voinut nauraa, aivastaa tai nousta sängystä kivutta.



Mutta ensisynnyttäjille vinkiksi, että kaikkeen ei voi varautua, parasta vaan mennä tilanteen mukana ja pääasia on oma ja lapsen terveys, ei se synnyttäjän toivomuslistan toteutus;)



Mulla alkamassa 18. rv ja kovasti vauveli potkiskelee ja muljahtelee, en muistanutkaan kuinka hassun tuntuista se on:) Paino on nyt (vihdoin?) alkanut nousta ja on nyt n. +2 lähtöpainosta, nälkä on koko ajan! Maha on puolikkaan vesimelonin kokoinen ja edessä, en voisi kuvitellakaan änkeytyväni normaaleihin housuihin enää, paitsi lantiomallisiin, jotka nekin puristavat istuessa.



Vointi hyvä, paitsi että koko päivän patikointireissu tuntui jo alavatsassa kiristävänä tunteena ja juoksu ei tunnu enää hyvältä. Sukupuolta arvuuttelen kuumeisesti, mulla on aavistus ja toive kumpi se on, mutta pieleen meni viimeksikin, joten parasta olla sen kummemmin pähkäilemättä tai asiaa ääneen sanomatta - kumpi tahansa tervetullut:)

Täällä myös kova nuha..turpa ihan tukossa..blaah!



Maidosta: tyttö syntyi 05/07 ja imetin pikkusen reilu vuoden..eli lopetin josksu 06/08 ja maitoa tuli suihkuamalla (oikein valkosen keltasta kermasta) siihen saakka kunnes nyt raskauduin, ei tule edes puristamalla!! hahaa..

kävin verikokeissakin tosta kun maitoa vaan tuli ja tuli vaikka lopetuksesta yli vuosi.

Yksilöllisiä juttuja nekin sit...



HUomenna alkaa fysikaalinen..ihanaa!! jos sais avun päänsärkyihin!!

Voikaa hyvin!



Stinna rv 15+2

molemmat lapset on leikattu pystyhaavasta, en tiedä onko se sitten vielä mahdollisesti kipeämpi kuin normaali siisti alhaalla poikittain oleva sektioviilto?

Tai voisin sanoa tuosta "pystyhaavasektiosta".

Mina yritin ensimmaista lastani synnyttaa alakautta, mutta synnytys ei edistynyt millaan, se kaynnistettiin rv41+5 ja olin tipassa, avauduin 4cm asti mutta lopulta paadyttiin kiirelliseen sektioon rv42+1 kun laakari vihdoin viitsi tulla katsomaan tilannettani sunnuntai aamuna...

Ihoon tuo leikkaushaava siis tehtiin pystyyn pain, kohtuun se tehtiin vaakatasoon. Leikkaushaava oli jarkyttavan kipea ja ajattelin etten selvia elossa, katiloreppanat saivat kaantaa minut ja tehda kaikki aluksi kun en pystynyt kivun vuoksi tekemaan mitaan! Kun siina itkin kipujani, eras katilo sanoi etta hanelle on tehty sektio kolmesti, kylla siita toipuu, se antoi vahan toivoa siina vaiheessa.

Toisen lapseni halusin yrittaa synnyttaa alakautta, ja laakari kannustikin siihen (tama synnytys tapahtui ulkomailla). Mutta kuinkas ollakaan vauva kaantyi laskettuna paivana peratilaan! Olin selallani sangyssa ja ihmettelin mita hittoa tapahtuu kun nakyi vain moyrimista ja ulokkeita vatsanpaalla, kun menin ultraan vauva oli kunnon peratilassa, jalat suoraan ylhaalla. Sain niilta istumilta sektioajan ja tama oli siis suunniteltu sektio.

Pelkasin kauheasti etta kaikki menee vielakin huonommin kuin Suomessa, mutta taytyy sanoa etta jai VAIN positiivisia kokemuksia tasta sektiosta.

Ensinnakin Suomessa minulle ei onnistuttu laittamaan epiduraalia kun sita pyysin supistuksiani hellittamaan. Syyksi sanoivat ylipainon. Sektio tehtiin nukutuksessa.

Taalla varoitin anestesialaakaria ja sanoin ettei epiduraali onnistu, mutta ei muuta kun han vaan nakkasi sen sinne ja onnistui heti, olin hereilla sektiossa, ja mies sai olla mukana.

Sektiohaava (vaakatason) ei ollut ollenkaan niin kipea kuin pystyhaava, mutta toden totta olihan tuokin kivulias myos, en sita kiella.

Ainut mista voisin "valittaa" oli se kun katilo ei osannut pukea vauvalle suomityylista kietaisupaitaa vaan ihmetteli mita ihmeen naruja siina oli ja mihin ne muka pitaisi sitoa kiinni ;o)

No, nama ovat omia kokemuksiani, tasta seuraavasta sektiosta en tieda, mita tuleman pitaa. Taytyy vain toivoa parasta.

Kolmaskerta rv14+2

Hei!



Liittyisin joukkoon mukaan eli :

9.2.10 Nasuli, 2, 31, Kättäri.