HELMI 2010 vk 35

ne on naisilla ihan samat kuin miehillä inttijutut: paisuu ihan järkyttäviin mittasuhteisiin kaikki, liioitellaan normaalejakin asioita, että miten mikäkin oli NIIN kauheeta ja ihan perseestä jne.

Mun eka synnytys oli aika paha, mutta pelkopolin avulla pääsin peloista ja toka synnytys oli OIKEASTI mahtava kokemus. Toki paljon riippuu naisen kivunsietokyvystä; jos pelkkä rokotuskin aiheuttaa huimausta ja tuntuu kauheelta, voin vannoa, että synnytyskin sitä sitten on. Mä otin viime synnytyksessä avuksi 'synnytyslaulun' eli aina supparin tultua aloin hymistä matalalta ja kovaa liikutella itteäni 'musiikin tahtiin'; se oikeesti auttoi. Pääsin jonkin asteiseen regressiotilaan, olin ihan omissa maailmoissani. Ajattelin, että jokainen suppari kestää vaan sen max 20 sekuntia ja että jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin. No pain, no game! ja se kuuma vesi auttaa kipuun myös tutkitusti, suihku tai amme. Kandee ainakin kokeilla.



Mä sanoisin Hallitukselle, että käy pelkopolilla ja kerro tunteistasi avoimesti; en usko, että sektio-suunnitelmatkaan kuullostaa susta kovin helpolta vaihtoehdolta. Onhan sektio yksi suurimmista leikkauksista, mitä ihmiskehoon voidaan suorittaa ja riskinsä siinäkin on aina.



Mutta kukin tyylillään, meitä on moneen junaan. Mulle on tärkeetä tietyt pikkuseikat, kuten se, että saan heti vauvan mun rinnalle paljasta ihoa vasten ja että vauva kokee luonnollisen tavan tulla ulos maailmaan. Alatiesynnytyksestä toipuukin nopeemmin ja maidoneritys alkaa nopeammin. Mä en jaksa odotella viittä päivää, että vauva saa tissiä; näin käy usein keisarileikatuille, koska elimistö ei ehdi mukaan synnytykseen ( hormoonit eivät siis käynnistä sitä) ja maidotulo saattaa kestää. Ja se, ettei sais kantaa mitään moneen viikkoon, ettei haava repeis...olis mulle mahdoton ajatus.



Eihän tietty kaikki haluakaan imettää ja nää mun mielipiteet on monen mielestä ihan hevonkukkua, sallitaakoot se:)

Toki voin minäkin joutua sektioon tahtomattani, ei siinä sitten mitään. Vauvan ja minun terveys on toki etusijalla eikä mikään luomuhössötys.



Sori paasaus, en jatka tästä aiheesta enempää:) Pointti oli kai vain se, ettei muiden juttuja kande liikaa uskoa ja että synnytyspelostakin pääsee eroon!



ihmetys rv 14

Mullahan se esikoinen syntyi hätäsektiolla. Pari ensimmäistä päivää meni lääkesumussa, mutta sen jälkeen toivuin tosi nopeasti. Imetyskin sujui, maito nousi vauhdilla, eikä lisämaitoa tarvittu kuin ihan alussa (ja kun en vielä lääkkeiden takia saanut imettää).



Mulla ei ollut oikeastaan edes kipuja sektiohaavan kanssa, enkä mitenkään erityisesti varonut nostelemastakaan. Ekat pari viikkoa kun muisti aina nousta kyljen kautta, niin ei ollut kipuja liikkuessa. Nauraminen sattui parin ekan päivän aikana, mutta jos painoi tyynyn vatsaan, niin helpotti heti.



Toki sektionkin kanssa voi käydä kurjasti ja tulla vaikka mitä, mutta itselleni se oli hirveän helppo juttu kaikenkaikkiaan. Haava parani nopsaan ja arvesta tuli hyvin siisti.



Kipukynnyksestäni en osaa sanoa mitään... keskenmeno oli mielestäni aika kipeä, kun tein kotona lääkkeellisen tyhjennyksen (ei tahtonut edistyä), mutta en missään vaiheessa miettinyt, että olisin sairaalaan sitä varten mennyt. Otin kyllä silloin kipulääkkeitä, mutta en huomannut, että niistä olisi ollut mitään apua. Sama juttu esim. kierukan laitossa tai joissakin tutkimuksissa, joissa levitetään kohdunsuuta - hitosti se sattuu, vaikka olisi ottanut suurimmat sallitut annokset SEKÄ parasetamolia että buranaa...



Mies on sitä mieltä, että tottakai alatiesynnytys. Se olisi ainakin mahdollisten seuraavien raskauksien kannalta hyvä vaihtoehto. Jos toiseen sektioon päätyy, niin alatiesynnytystä ei voi enää harkitakaan ja sitten saattaa olla vähän tarkempaa sen kohdun kunnon kanssa.



****



Tämän päivän uutisiin kuuluu aamukäynti neuvolassa. Painoa oli tullut sitten edellisen käynnin 1,8kg. Sydänäänet jumpsuttivat 139-140 tasaisesti ja sikiö ui doppleria karkuun minkä kerkisi. Aina kun äänet sai kuuluville, tuli mahassa vipinää ja paikka vaihtui.



Toinen uutinen oli se, että viikonloppuna Marks & Spenceriltä tilaamani äitiysvaatteet saapuivat, kotiin kuljetettuina. Olivat ihan sellaiset, mitä odotin :)



Hyvää keskiviikkoa kaikille!



MataHari rv 16+5

Joo, jokaisella omanlaisensa kokemus synnytyksestä ja tietysti ensikertalaiset kuuntelevat kaikki kauhutarinat anopilta, äidiltä ja kavereilta...Mutta kun sen sitten itte kokee, niin se on omakohtainen kokemus - jollain "helppo" - jollain vaikea...Kipua tulee aina! Meinaa taju lähteä!

Mulla eka meni 13 tuntiin ja sain epiduraalin ja kivut hävis kokonaan, myös ponnistusvaiheesta! Toinen syntyikin sitten puolet nopeampaan eli n. 6 tuntiin ja silloin en ehtinyt paljoa mitään saada, koska synnärillä ei ollut anestesia lääkäriä paikalla. Joku synnytyslääkäri siinä kävi pistään se kohdunkaula puudutteen, josta ei sitten niin mitään hyötyä... Kätilö kyllä sanoi, että jos vielä joskus kolmannen teet, niin hän suosittelee muuttamaan telttaan synnärin oven viereen vaikka paria viikkoa aiemmin! ;) Se kun ei uskonut mua odottelu-osastolla, kun sanoin että vauva tulee muuten nyt!!!Ja kätilö sano että ei kait se vielä...Mutta kun tutki kohdunsuun tilanteen, niin nakkas mut pyörätuoliin ja niin sitä lähdettiin juoksemaan kohti sali kerrosta! Pitänee olla nyt tällä kertaa vielä jämäkämpänä ettei synny hissiin! Molemmat synnytykset ovat alkaaneet samaan kellonaikaan (Klo.04.00) vesien menolla. Samalla kaavalla ollaan molemmat siis menty ja uskon ja toivon, että tämäkin helmikuun lopun ponnistus myös!

Tänään taas ihana vapaa päiäv yläaste ikäisistä! Jos vaikka alkais ompeleen ittelle uusia äippä housuja ihansta villakankaasta...Vähän sistimpää töihin, kotona voikin römpätä jollain verkkareilla...Nuhaa meinaa pukata...meillä pojilla olikin viime ja tän viikon alkupuolen nuhaa ja vähän lämpöä...Johan se tarttuu tietenkin äitiinkin! Raskausajan hammastarkastuksenkin sain varattua 1 kk päähän. Ja lokakuun alussa sitten äitiysjoogaan! Saapa nähdä pystyykö siellä mitään tekemään vai vihlooko niin että pitää vaan köllötellä...

Sagom 14+2

Ihanaa oli eilen kavuta pitkästäaikaa hevosen selkään :D Oli tosi kiva ratsastaa ja pahaolokin unohtui hetkeksi ;) Huomasin vaan, että maha on sen verran kasvanut etten mahdu toiseen satulaan enää pitkään :( On siis länkkäri ja siinä se nuppi ottaa ikävästi kohta mahaan kiinni. No ratsastetaan toisella satulalla ;)



Pahoinvointi jatkuu edelleen, toivottavasti alkais jo kohta helpottaa. Ei nimittäin oikein jaksa liikkuakaan kun on vaan niin jotenkin nuutunut olo.



Omalla kohdallani edellinen synnytys meni hyvin. Oli ensisynnytykseksi vielä aika nopea kun synnytyksen kesto oli 7h 40min. Epiduraalin sain ja kohdunkaulan puudutuksen. Epiduraali vei kaikki kivut ja sen jälkeen oli ihan leppoisaa olla ;) Toki eppari jouduttiin tekemään ja imukupilla vetämään, mutta mitään kammoa ei jäänyt. Toivottavasti toinen synnytys menisi sikäli samoilla linjoilla, että saisi puudutukset ajoissa niin ei tarvitsisi kärvistellä. Kyllähän ne supistukset koskivat, mutta yllättävän hyvin niistä selvisi. Itse kokeilin ilokaasua, mutta oksentelin jo aiemmin eli se ei tuntunut hyvältä. Aquarakkuloita en halunnut, sillä tiesin niiden laiton koskevan (siihenhän niiden vaikutus perustuukin).



Jotenkin se synnytys on pyörinyt nyt enemmän mielessä ja varmasti pyörii tämän synnytyksen lähentyessä entistä enemmän. Pitää vaan ajatella, että kaikki synnytykset ovat erilaisia ja kyllä ne kaikki vauvat, tavalla tai toisella, ovat ulos tulleet ;)



Onko kenelläkään muuten kokemusta raskauden aikana satulatuolista? Minulla oli vaikeuksia istua edellisen raskauden aikana ja ajattelin josko satulatuolista olisi apuja.



Metu 13 + 3

Satulatuoleista on kokemusta lähinnä työpaikalla, ja aivan loistavia kapistuksia ovat!! Suosittelen lämpimästi.. Nytkin vaikka tuo selkä on kipeä, niin siinä on erittäin mukava istua ja joskus vielä toivon mukaan saan hankittua sellaisen kotosallekin. Tietenkin vähän riippuu sitä, että mistä syystä istumine on vaikeaa, mutta mielestäni siinä istuu ryhdikkäämmin ja jotenkin luonnollisemmin tuntuisesti kuin muissa tuoleissa. Tokikaan mulla ei ole kokemusta pidemmälle kestäneestä raskaudesta ja niistä, kun tässä vasta esikoista odotellaan.. :)



Täytyy tunnustaa, etä itse lähinnä odotan synnytystä, ja vieläpä sangen uteliaana.. Kieltämättä silläkin on varmaan vaikutusta, että on saanut tämän selän kanssa taistella ja tiedän, että se ei varmasti helpota ennen kuin vauva on saatu maailmaan. Ja odottaahan sitä vauvan syliin saamista muutenkin. :)



Ainoastaan synnytys pelottaa siinä kohtaa, jos jouduttaisiin sektioon, sillä näin muutaman kerran mahan alueelta leikeltynä tiedän olevani erittäin kipeä sen jälkeen. Ja varsinkaan arki sektiohaavan, vauvan ja kahden isohkon koiran kanssa ei alkuunkaan kuulosta kauhean miellyttävältä vaihtoehdolta.. Veden käyttö kivunlievittäjänä kiehtoo ja mielelläni haluaisin mahdollisimman luomun synnytyksen, mutta en kyllä sillä ala itseäni stressaamaan, jos tarvitaan kaikki mahdolliset kipulääkkeet, niin sitten tarvitaan. Tietääkö joku, voiko välilevynpullistumaa poteva saada edes epiduraalia?? Tuli vain mieleeni sellainenkin kysymys.. Täytyy toivoa, että tulen äitiini, jonka synnytykset ovat olleet helppoja ja suht nopeita. :)



Nyt hurttia lenkittämään, helpottaisi taas tämä selkä näin autossa istumisrupeaman jälkeen....



Maria-84 16+4

Jospa minäkin vihdoin ja viimein testaisin miten tänne kirjotteleminen onnistuu ja ilmottautuisin mukaan listalle :) vähän aikaa jo keskustelua seurannut sivusta. Eli olen -88 syntynyt, ensimmäistä odottava Pirkanmaalta. Rv 14+2 muistaakseni, la 22.2.



Alkuraskaus mennyt pahoinvoinnin ja väsymyksen seurassa. Oksennellut oon melkein joka aamu (onneksi harvemmin päivällä) tässä nyt parisen kuukautta. Vähän tuntuu helpottavan huono olo, enää ei ihan koko päivää tee pahaa. Väsymys ei kyllä vielä ainakaan oo väistynyt, eikä osota merkkejäkään siitä. Epäilen tuntevani vauvan olemassaoloa, mutta varma en voi tuntemuksistani olla kun en tiedä mitä odottaa :) kovasti kanssa tota pesänrakennusviettiä olisi, yritän kuitenkin malttaa mieleni mahdollisimman pitkälle. Synnytystä en ole vielä ehtinyt kovinkaan paljoa miettimään, ei mitenkään pelota, enemmänkin odotan sitä innolla koska sittenhän saa vauvan syliin niin kyllä se sen arvoista on, aivan varmasti.



Jos mennään tälläisellä lyhyellä esittelyllä nyt aluksi,

Pätkis 14+2

Mä kannatan kans alatiesynnytystä vaikkei kokemusta olekaan. Esikoista tein synnytyssalissa 15 tuntia ja en päässyt koskaan ponnistusvaiheeseen kun lähdettiin jo hätäsektioon. Jälkeenpäin lantioni kuvattiin ja todettiin ettei lantiostani tule läpi kuin korkeintaan 2,5 kilonen lapsi. Esikoinen painoi 4,2 kg....



Toisen lapseni sain ulkomailla ja se oli automaattisesti sektio johtuen lantioni koosta. Sama homma nyt kolmannestakin. Sitten onkin kohdaltani lapset tehty, kun sektioita ei suositella useampaa kuin kolmea tehtävän.



Ekan sektion jälkeen kesti 4 päivää ennekuin maito nousi rintoihin, toisessa sektiossa kroppa varmaan muisti homman ja maito nousi jo toisena päivänä. Imetyksen käynnistymisestä en ole huolissani, olen täysimettänyt molempia lapsiani ekat 5 kk ja imetys on jatkunut aina 15 kuukautiseksi saakka. Tosin koskaanhan ei tiedä miten käy kolmannella kerralla?



Kurjinta sektiossa on toden totta se vatsahaava- se on pirun kipee. Sängystä nouseminen, liikkuminen, vauvan nostaminen, eka isompi vessahätä (tyyny mukaan vessaan, niin voi tyynyllä painaa masua), nauraminen, yskiminen kaikki sattuu....Itse olen molempien sektioiden jälkeen ollut niin heikkona, etten ole pysynyt kahteen päivään vielä jaloillani vaan olen meinannut pyörtyä kun heti seuraavana päivänä sektiosta pitäisi jo omin jaloin käydä vessassa- ei onnistu multa! Mulla vielä sektiohaava on pystyssä: molemmat lapset on leikattu pystyhaavasta, en tiedä onko se sitten vielä mahdollisesti kipeämpi kuin normaali siisti alhaalla poikittain oleva sektioviilto?



Melkein pahinta on ollut tikkien poisottaminen - jostain syystä molemmilla kerroilla se on ollut sellanen tikkaus että se on pitänyt vetää koko naru kerralla pois! Arka maha muutenkin vielä ja siten lääkäri kiskasee sen ompeleen läpi mahanahkan.....



Uskon että synnytyksestä palautuminen on nopeampaa normaalin alatiesynnytyksen kokeneella kuin sektionläpi käyneillä. Toki sekin on varmaan tapauskohtausta. Itselleni on jäänyt kammottava löysänahkareppu-masu,syytän siitä jonkin verran pystyviiltoa....



Joten suosittelen pelkopolilla käyntiä ja yritystä voittaa synnytyspelkonsa(jos vain oma fysiikka mahdollistaa alatiesynnytyksen). Tottakai se sattuu, mutta niinhän on naiset tehneet kautta aikojen. Kukaan ei voi etukäteen tietää millainen synnytys oikein on. Jotkut pääsevät helpommalla, toiset taas pidemmän kaavan mukaan. Mutta aina se on sen arvoista, kaikki unohtuu kun saa käärönsä! Sektiossa vauvaa ei saa rinnalleen- se vain näytetään äidille...sekin harmittaa...



Ei paasausmielellä vaan kokemuksen rintaäänellä!!!

No niin neuvola takana, eli äippäpolille tuli sit lähete sokereiden takia. Mietitään lääkitystä. Ja kun mun mielestä noi arvot ei ole pahoja, 5,1-8,3 ne safkankin jälkeen keikkuu. Toki ku nousee tuonne yli 8 oon niinku jumalattomas kännis, et sammuu. Ja heikko olo iskee..



Hankinnoista, erehdyttiin miehen kaa käymään tuossa paikallisessa lastentarvike liikkeessä (Huvikumpu) sielä oli tarjouksessa Emman ferrarin punaiset vaunut 229 euroa. Varattiin ne, kuitenkin takuu alkaa sit helmikuun alusta ja jos on jotain vikaa saa takuuseen korjata. Käytettyinä vaunuja ei melkeinpä tuohon hintaan saa, jos ajattelee jotain emmaljungia, teutoniaa tms mallia. Katsotaan nyt tuleeko sit takkiin tämä kauppa. Esikoisella oli teutoniat ja tykkäsin kovaa niistä. Ja nää on hyvin samoilla ominaisuuksilla varustettu.



Synnytyksestä, pelkopolille pyydän seuraavalla neuvolakäynnillä lähetteen, tai sit puhun tuola äitipolille siitä. Mulla oli 5 tunnin synnytys, jossa ponnistus vaihe oli 2 tuntia joka päättyi imukuppiin.. Ja ilokaasun voimalla yritin mennä.. Sit vauveli vielä joutui 3 :ksi tunniksi lämpökaappiin rajun synnytyksen takia. Näistä vähän traumoja on jääny, koska ne asiat oli sellaisia mistä ei osannu ees varoa/ pelätä. Toki menin sillä asenteella sinne et en pelkää yhtään.



Isäänsä on tää lapsi kyl tullu jo, heh.. Iltaisin altaa sellaisen riehumisen et ei saa edes nukuttua ku tuntuu et tulee mahasta läpi :)



Mandy 16+5

Minulla on kaksi synnytystä takana ja täytyy kyllä sanoa, että ne olivat aivan erilaiset. Ensimmäinen oli pitkä, todella kivulias ja toipuminen kesti kauan. Toinen helppo, aika kivuton ja olin heti tosi hyvässä kunnossa.



Elikä ensimmäinen meni suunnilleen näin. Sunnuntaina kymmenen uutisten aikaan meni lapsivedet. Lähdimme miehen kanssa sairaalaan. Meidät laitettiin perhehuoneeseen odottelemaan synnytyksen alku ja minulle laitettiin kinkkuun kipulääke, joka aiheutti pahoinvointia. Yön valvoin, tuli supistuksia, oksensin ja lapsivettä tuli koko ajan. Tätä jatkui maanantai iltaan, jolloin pääsimme saliin. Supistuksen pahenivat ja niiden välillä ei ollut taukoja. Pyysin epiduraalia, mutta anestesialääkäri oli kiireinen ja pääsi reilun tunnin odotuksen jälkeen. Tänä aikana en enää pystynyt puhumaan ja synnytys ei edennyt, koska kivut olivat niin rajut. Viimein sain puudutuksen ja ponnistaa aloin tiistai aamuyöstä. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia. Olin sen verran huonossa kunnossa, että olin sairaalassa melkein viikon.



Seuraava synnytys oli toista maata. Sairaalaan illalla 9 aikaan. Sisätutkimus 21:30 ja pääsin saliin heti. Pyysin epiduraalia heti ennen kuin kivut olivat sietämättömät ja sainkin sen melkein heti. 23:40 tuli ekan kerran tukala olo ja olin täysin auki. Neljä minuuttia ja kaksi ponnistusta ja poika oli ulkona. Olisin voinut vaikka heti lähteä kotiin. Olo oli niin hyvä.



Ensisynnyttäjille: Kannattaa pyytää kipulääkitys hyvissä ajoin. Täällä "maalla" sairaalassa ei välttämättä päivystä kuin yksi anestesialääkäri, jolla voi olla tärkeämpi keikka.



Teille, joilla ensimmäinen synnytys oli vaikea. Toinen synnytys on yleensä helpompi. Minulla on ainenkin toisesta synnytyksestä tosi upea fiilis. Nyt oikeastaan odotan tätä kolmatta synnytystä.



Matami 13+5

Mulla oli toinen synnytys tuskallisempi kuin ensimmäinen. Johtui varmaan siitä kun vauva ei laskeutunut ollenkaan vaan köllötteli loppuun asti hyvin korkealla ja vasta viime minuuteilla "tipahti alas" ja sen kyllä tunsi!



Mielenkiinolla ja innoissani jopa odotan tätä kolmannen synnytystä. Pelkoa ei siis jäänyt vaikka tuolloin vannoin etten enää tule takas! Ekasta olisin heti ollu valmis tulee uudestaan!





Nyt sitten lattian pesuun!



Mansikka83 rv.16+3

Hei kaikille,

onpas tänne tullut paljon viestejä, mukavaa!



Täällä mennään nyt viikolla 15, ja ma neuvolassa kuulin molempien sydänäänet, se oli kyllä ihanaa. Ja tasan viikon päästä mulla onkin seuraava ultra, jännitää hirveästi nähdä pikkukaverit, ja että kaikki on hyvin ja kasvavat samassa tahdissa. :) Pitäkää peukkuja, kerron sitten heti kuulumisia!



Olitte synnytyksestä kirjoitelleet... Ensikertalaisena olen avoimin mielin liikkeellä. Eniten pelottaa että toisen syntyessä alakautta repeää paikat pahasti ja sitten vielä toinen tulisi hätäsektiolla... eli maha sekä alapää pois pelistä. :) Se on siis se kauhukuva. Alatiesynnytystä kaikella mahdollisella puudutuksella (ja ilokaasulla!) toivon, mutta vauvojen ehdoilla tietty mennään.



Juuh. 6 viikon päästä sitten rakenneultra, ja sen jälkeen sitten varusteita hankkimaan. Toivottavasti nähdään onko tulokkaat tyttöjä vaiko poikia, vaatetta tarvitaan varmaan aika paljon, niin ei tarvitse sitten ainoastaan keltaista hankkia. :) En kyllä ole väreistä tarkka, mutta nyt alkujaan olen ajatellut että vaaveilla ei tulisi olemaan kauheasti samanlaisia vaatteita.



Nyt joudun lähtemään töihin, hyviä vointeja kaikille, pitäkää helmivauvoistanne ja itsestänne hyvä huoli. :)



Apa (rv 15)

Mandy: Toivottavasti saat pidettyä sokerit kurissa, ettei vauva kasva liikaa!



Synnytyksistä: Täälläkin nopeita toimituksia... Ilokaasun ja lämpöhauteiden/viljapussien voimin menty molemmilla kerroilla, tosin ekalla kertaa oli varmaan se ilokaasuhana kiinni ku ei ollu niin mitään vaikutusta. Molemmat sujunu ripeästi ja oon toipunu todella hyvin, suihkuun pääsin aina itse ja kävellen salista huoneeseen, muutama tikki on laitettu molemmilla kerroilla. Kivut on ollut aina todella kovat parin tunnin ajan kun supistusten välit on olleet ihan olemattomat ja avautuminen 5cm -> 10cm on sen ajan kestänyt. Puudutusta on toki molemmilla kerroilla ollut tarkoitus laittaa, mutta eipä oo ehditty =(. Ponnistusvaiheet on kestäny 14min ja 2min. Saa nähdä miten nyt käy. Tosin jos vedet ei menekään ja oon kotona niin kauan ettei enää pysty, ei kyllä välttämättä ehditä edes laitokselle... matkaa on 70km.



(.) paisuu edelleen... mulle iski inha tavisflunssa ja ei oikein tunnu hyvältä istua koneella pään säryssä, mutta pitihän tulla teidän viestit kattoo ;) Sain saikkua tämän ja huomisen, joten saa lepäillä hyvin. Mulla on rakenneultra 25.päivä ja yhtäkkiä tuli sellanen olo, että jos ei sitä sukupuolta kysyiskään =). Ei kysytty viimeksikään ja olipa tyttö aivan ihana ylläri!!!



Nyt on pakko panna kone pois.



Krisse 16+1

Minulla oli tuossa eilen päänsärkyä, ja joku neuvoi, että nestehukasta on kyse. Itse join pari lasillista vettä ja päänsärky hävisi.



Kiitos vinkistä!



Matami 13+6

nyt sitte varattu rakenne ultra ja 25.9 sitte olis =). Millään ei malttais odottaa.

Tänään oli neuvola ja painoa oli tullut noin kilo ja sydänäänet kuului hyvin! Pissanäytteessä taas jotain häikkää..ilmeisesti taas pissatulehdus! Jos on ni niistä on näkyjään tullu oikee riesa.



Mansikka83 rv. 16+4

käytiin neuvolassa keskiviikkona ja paino oli tippunu vähän ja kuulin sitten sydän äänet ekaa kertaa! =) tänne onki tullu paljon viestejä mitä onki mukava lukee! mulla kans pään särkyä edelleen sillon tällöin mut ei kaivaa!!



synnytys:

mulla on menny kaikkien kolmen synnytykset hyvin eikä mitään kammoja oo jäänny eka kesti 6h toka 4h ja kolmas 45min. ja kaikki on tullu ilman mitään lääkkeitä tai puudutuksia! nyt vaan jännää miten keretään sairaalaan tän neljännen kanssa vai joutuuko mies olee kätilönä! =)



mä tässä olen katellu vaunuja jo ja löysinki sopivat! nyt pitäs vaan ostaa ne =) mulla rakenne ultra on 23.9 ja on kiva tietää tuleeko tyttö vai poika! kun meillä ennestään kaksi tyttöä ja yksi poika =)

nyt tuolla huudetaan äitiä et pitänee mennä! oikeen hyvää perjantaita kaikille!!! =)



myy85 rv.16+4

Nla:ssa myös käyty viikolla, kaikki ok. Sydänäänet kuulu ja paino vähän tippunut. rv 16+1 nyt ja vielä pivää odotella sitä rakenneultraa melkeimpä rv 21 saakka..plääh.



Muuten olo väsynyt ja innoton en tiedä syytä, mutta näin on. Vauvalle en ole mitään hankkinut, ehkä sitten kun r.ultra ja sukupuoli selviää. Kerkeehän niitä, varsinkin kun on jo omasta takaa yhtä sun toista.

Synnytyksitä kun 5 alatietä takana, niin kamalinta on olla makuulla ja parasta kun voi liikkua mahdollisimman pitkään. Epiduraalin sain esikoisen syntyessä eipä siitä pahemmin hyötyä saati apua ollut kun imukuppiin päädyttiin. Mutta muut ovat sujuneet sukkelasti osa ilman puudutteita ja 2:ssa vikassa joku kohdunkaulakanava puudute joka tehokas loppuvaiheessa. Taidan edelleen jännittää synnytystä kun ei viitsi sitä ajatellakkaan, pakko se on kestää vaan tuli mitä tuli.



Meillä perheessä ollut nuhaa ja yskää liikkeellä, ihme kyllä olen itse pysynyt terveenä !



Raskaus ei näy vielä, kohtu taaksepäin kallellaan, mutta kohta se varmaan putkahtaa kun viikkoja kertyy. Enpä tunne liikkeitäkään, mutta varmaan parinviikon sisällä ne alkavat tuntumaan. En kyllä oikein usko noita jotka tosi aikaisilla viikoilla tuntevat liikkeet, siinä täytyy olla viikot pielessä tai suolet siellä vaan liikehtii.

Parasta on kuitenkin kun lepäillessä voi katsella vatsaa ja nähdä niitä pieniä liikkeitä, sitä odotellessa...

Kiva, että tänne tullut taas eloa ja että synnytys puhuttaa! Tosi mielenkiintoista lukea kaikkien kokemuksia.



Mä hain tänään kaverilta laatikollisen mammavaatteita; ihania farkkuja ja paitoja. Aika isoja suurin osa, yhdet mustat suorat housut istuu just nyt hyvin (koko S). Massu on siis pullahtanut jo esille selkeesti, ihanaa!



Mä kuvittelin tunteneeni liikkeitä joku pvä sitten, mutta tuskimpa olivat 'niitä' kuitenkaan. Parin päivään ei ole ainakaan ollut sellaisia tuntemuksia yhtään.



Miten muuten painon suhteen, kun sanotte, että paino tippunut/noussut sen ja sen verran, niin vertaatteko sitä lähtöpainoon ennen raskautta vai ekan neuvolan painoon? Jos mä ajattelisin kesän alkua (ennen raskautta), painoa olis tullut jo 3-4kg. Jos taas ekan neuvolan painoon vertaan, painoa tullut 2kg. Mulla siis paino lähti heti nousuun, kun pahaan oloon oli pakko syödä koko ajan eikä päässy jumpille...





Mulla olo on mitä ihanin, oon tosi onnellinen ja iloinen ja odotan tulevaa tosi positiivisena! Isommat lapset on ihan intona vauvasta ja jotenkin elämä vaan on asettunut kivasti uomiinsa. Ja mun vointikin on tosi hyvä tällä hetkellä. Pitää siis nauttia nyt, kun vielä tälläset fiilarit:)



ihmetys rv14+2

Juuri kun olin saanut kerrottua, etteivät sikiön liikkeet tunnu, niin tuntuupas nyt kolmatta päivää hipaisut ja venyttelyt. Eli nyt toisessa raskaudessa alkaen rvkoilla 17+1, ensimmäisestä en muista milloin alkoivat tuntua...ehkä viikoilta 18-20?



Itse ainakin lasken painonnousun normaalipainostani eli painostani ennen raskautta, 1. neuvolakäynnillä paino ei vielä juuri ollut noussut. 1x lääkärineuvolassa tämän jälkeen olen käynyt, jossa ei painoa mitattu. Seuraavalle neuvolakäynnille varmasti muutama kilo on tullut. Rakenneultra on jo ensi viikolla, jonka jälkeen sitten voinemme alkaa hankintoja miettimään. Pojallehan ei paljon tarvitse, mutta tytölle kyllä. Katselin eilen yhdessä Pariisin lastenvaateliikkessä vauvan vaatteita, mutta olivat heti vahvasti joko poika- tai tyttövaatteita, joten vielä tietämättäni sukupuolta en uskaltanut mitään ostaa. Jäänee vauvan vaatteiden ostot Suomeen...



Synnytyksestä: ainoa ja ensimmäinen kokemus oli kohtuunopea: muutama tunti (en tarkkaa muista) ja ponnistusvaihe 5 min. Anestesiologia ei näkynyt, joten epiduraalia en saanut. Sain ilokaasua, oksensin lattialle. Synnytyslääkäri kävi antamassa kohdunkaulanpuudutteen, mutta en suurempaa hyötyä siitä kokenut. Jännitin tilannetta. Etukäteen en kyllä juuri ollut synnytystä miettinytkään enkä osannut sitä pelätä. Nyt jälkikäteen ajateltuna pahempaa oikeastaan loppujen lopuksi olikin se pienten repeämishaavojen kipu - synnytys kuitenkin kesti vain hetken. Suunnittelen seuraavalla kerralla olevani hiukan aktiivisempi: liikuskelevani (ensimmäisessä vain sängyllä makaen odottelin supistuksia) ja mahdollisesti käyttäväni myös vettä kivunlievityksessä. Lääkkellisiä kivunlievityksiin ajattelin turvautuvani jos synnytys pitkittyy.

Martta rv 17+4

Tulipa vaan tuossa mieleen, että pitääkö se paikkansa mitä olen jostain lukenut/kuullut, että usemman lapsen synnyttäneellä jälkivuoto ja jälkisupparit (olikos ne tuon nimisiä?? :) olisivat runsaampia ja kivuliaampia kun ensikertalaisella?? Itsellä jälkivuoto kesti 3 viikkoa ja siitä 4 viikon päästä tulikin jo ekat menkat (johtuen kai lyhyestä imetyksestä).. Noita jälkisupistuksia taas en tuntenut ollenkaan =O??



Me kyllä aiotaan sukupuolta kysyä, mutta toisaalta jännittäisi sekin ajatus ettei varmuutta olisi ennen kuin lapsen sitten näkee :) Eihän ne arviotkaan tietty satavarmoja ole, mutta jotenkin se vain tekee vauvan vieläkin tutummaksi ja todellisemmaksi. Vähän reilu 3 viikkoa tässä on vielä kärvisteltävä :)



Maanantaina meenkin pitkästä aikaa neuvolaan. Vähän nyt on mietityttänyt tuo paino, kun oman vaakan mukaan se ei olisi edelleenkään noussut (meillä kyllä vaan ihan normivaaka, ettei kovin tarkkoja lukuja anna). Toisaaltahan se on ainakin omasta mielestä hyvä, kun lähtöpaino oli tosiaan +10kg edellisen raskauden alusta, mutta kasvaako vauva sitten tarpeeksi? Onneksi tosiaan on se neuvola parin päivän päästä, helpottaa varmasti kummasti sydänäänien kuuleminen :)



Liikkeitä en edelleenkään tunne mitenkään säännöllisesti, mutta aika varma kuitenkin olen että silloin tällöin pikkukaveri sieltä kyllä äitiään muistuttelee olemassaolostaan :) sellaista kuplintaa ja muljahtelua kun tuntuu ajoittain, yleensä helpommin istuessa ja hieman eteenpäin kumartuneena.



Jospa sitten menisi katsomaan telkkarista jotain vauvaohjelmaa, kun poikakin nukkuu :)

Mies juuri soitti, että tuoko tullessaan Mäkkäristä sapuskaa. Eipä ollakaan nyt aikoihin syöty roskaruokaa, joten sopii hyvin =D



evian, rv 17+2

Nyt kun muistutit niin ne ovat todellakin aikamoisia ! Imettäessä kun rinnatkin aluksi vähän arkoina ja supistelee ilkeästi niin ei voi kehua oloa siinä mielessä, mutta kohtuhan siinä ainakin supistuu ja vuodoista sen verran etteivät ne sen runsaammat ole ainakaan minulla olleet vaikka monta synnytystä.



Painoni on tippunut raskauden alusta vajaa 2 kg, eipä haittaa kun on mistä tiputtaa ;)



Pitäisi muistaa aloittaa rinnanpäiden rasvaus ajoissa ennen imetystä, jos ne sitten paremmin kestäisivät. Maito noussut aina 3- 4 päivänä synnyttämisestä ja sitä on sitten riittänyt niin pitkästi kun on jaksanut itse imettää.

Piti tulla kommentoimaan vaan, eipä muuta.