Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onpa ollut ihana viikko, kun mies on poissa
22.08.2009 |
Olisi oikeasti kivaa olla yh, jos talous ei kärsisi. Saisin päättää kaikesta itse. Mies hannaa kaikessa vastaan, ja on epäsosiaalinen. Nytkin kun ollaan kolmestaan, niin ollaan kyläilty ja meillä on käyty kylässä (mies ei tykkää vieraista).
Jos olisin yh, lasten päiväkotikin olisi eri (montessori, joka on 2 km päässä, mies halusi lähipäiväkotiin vaikka ei oo nyt 2 päivökotivuoden aikana kertaakaan hakenut).
Matkusteltaisiin, ja syötäisiin erilaista ruokaa... saisin sisustaa mieleni mukaan jne.
Joskus haaveilen että jään leskeksi, että voidaan asua tässä ja saada hyvät vakuutusrahat joilla maksetaan loppu asuntolaina + jää silti hyvät pesämunat lapsille ja ei tarvi erota riitaisesti. Mun palkalla kyllä eletään ok, jos ei oo lainanmaksuja.
Huomenna hän tulee, ja ärsyttää jo nyt.
Kommentit (47)
nyt kesällä oltiin sukuloimassa yhteensä 2 viikkoa (kummankin sukua). Hän sitten on siitä asti esim. imitoinut vanhempieni hölmöyksiä ym. ilkkunut, vaikka lapset on kuulleet (ja olen kieltänyt). Hänen vanhemmat ovat kuolleet, mutta olen tavannut, ja olivat todella veemäistä porukkaa. Esim. kiusasivat miestä, jolla on lievä lukihäiriö, lukivat sukulaisille aineitaan ääneen ja nauroivat porukassa. Hän on itse ne kertonut. Silti ei tajua aina että itse on myös kiusaaja/ilkkuja.
Ja mun vanhemmat saa tulla, mutta hän ei tykkää kun täällä käydään. Koetan järjestää vierailut poissaolojensa ajaksi.
ap
mie lähtisin tollasesta suhteesta.Mulla ainaki pää hajoais jo siinäki jos ei sais kavereita tulla kahville käymää tai muutenki käydä sukulaisilla.Kyllä raha-asiat aina järjestyy, mutta tuo suhde ei ainakaa kuulosta sen taloudellisen tilanteen arvoiselta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt kohta 5 ja 6,5 v. tyttöjä kummatkin, ja mietin minkä kuvan naisen asemasta annan heille.
ap
Kyllähän lapsetkin vaistoaa jos vanhemmat ei ole yhdessä onnellisia.Minun mielestäni silloin jo ihan lasten vuoksi olisi parempi asua erilleen.Siitä jää aika huonot kokemukset lapselle parisuhteesta ihan aikuisiälle asti.Kokemusta on.Ennemmin pärjätä vähemmällä ja olla yksin ja onnellinen,kuin koittaa esittää lasten silmissä.
vahva luonne, ns. self made man, alfauros... menestynyt omalla työllään ja tavallaan kauhean perhekeskeinen ja rakastaa perhettään yli kaiken.
Ei vaan tajua että se on melko tukahduttavaa rakkautta...
ap
http://www.narsistienuhrientuki.info/artikkelit/narsisti_ja_parisuhde.p…
Musta tuo kontrollointi haiskahtaa vahvasti narsistilta.
mun tunteista, piti paikkansa. Etten saa olla oma itseni jne. mutta ei hän ole mikään kaksinaamainen tms.
Jos oltaisiin terapiassa, niin en usko että hurmaisi terapeutin, kyllä hän raivoissaan olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa äärettömän tutulta...
mun mieskään ei ole sosiaalisimmista päästä,tei on,mutta vain omille kavereilleen/tutuilleen. Mun kanssa ei osaa jutella tai halua jutella en tiedä. Koskaan en vieraita kutsu kun mies kotona vaan aina kun hän on poissa. Nautin ajasta yksin tai lasteni kanssa mutta kun mieheni tulee niin ilmapiiri "tukehtuu". En osaa tavallaan olla oma itseni...rakastan häntä,mutta en varmaan oikealla tavalla...enkä tiedä rakastaako hän minua...paljon on muuttunut 11-vuoden aikana ja moni on sen huomannut...Eroaminen tuntuisi vaan "väärältä",en osaa selittää tarkemmin,ehkä olemme vain kasvaneet yhteen(mieheni sanoilla) ja siitä on vaikea lähteä. Yhteinen iso asuntolaina ei myöskään innostaisi eroon. Mutta tuntuu että mieheni ollessa paikalla en ole oma itseni,tulehduttavaa-kyllä! Miksi tämä elämä on vaikeaa...=(
alkakaa keskittyä enemmän itseenne kaikin mahdollisin tavoin. Jos ette ole valmiita eroa hakemaan, alkakaa muuttaa elämäänne muilla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
metsät on täynnä valkoisia kärpässieniä
ja lapsillekin, mutta koti on joku ihmeellinen "turvapesä", johon ei mielellään muita päästetä. Lapset saa kyllä tuoda kavereita omiin huoneisiinsa, mutta jos vierailu on sellainen, että hänenkin pitäisi siinä olla mukana, hän ei halua.
Ja kaikkeen mitä mä ehdotan, esim. että lähdettäisiin johonkin matkalle, on joku syy miksei, ensin oli lapset liian pitkiä, sitten oli vaihe "eiköhän me olla jo matkailtu tarpeeksi", sitten "en minä jaksa matkustella vapaa-ajalla, kun töissä joudun"...
Musta on helpompaa olla kolmestaan lasten kanssa, saa tehdä kaiken rennosti siinä järjestyksessä kun haluaa. Ja saa kutsua kenet5 haluaa, tai yhtäkkiä lähteä kylään, tai tehdä ruokaa, josta hän ei tykkää niin paljoa jne.
Pahempaa oli kun olin taloudellisesti riippuvainen, eli kotiäiti. Hän käytti taloudellista valtaa muhun. Siitä kai näin suutuinkin, että tunteet kuolivat kokonaan, tai ehkä tilalla on kasvava viha, kun kerta kuolemaansakin toivon.
Hän ehdotti, että olisin kotiäiti kunnes kummatkin lapset ovat esim. 2. luokalla tai miten kauan haluan. Hän haluaisi 3. lapsenkin, mutta olen kieltäytynyt, ja sanoin suorat sanat miksi, että en enää koskaan (jos ei ole pakko työttömyyden tms. takia) tule olemaan taloudellisesti riippuvainen hänestä, ja muistan kyllä kaikki jutut kotiäitivuosilta, jolloin kävi helvetin selväksi, että se jolla on rahat, määrää. Hän lupasi, ettei se enää olisi niin, mutta en usko.
Mulla on ok työpaikka, noin 3000 e palkka, ja hyvä että on omat tulot. Miehellä on isommat tulot ja hän maksaa asuntolainaa.
ap
kuulostaa äärettömän tutulta...
mun mieskään ei ole sosiaalisimmista päästä,tei on,mutta vain omille kavereilleen/tutuilleen. Mun kanssa ei osaa jutella tai halua jutella en tiedä. Koskaan en vieraita kutsu kun mies kotona vaan aina kun hän on poissa. Nautin ajasta yksin tai lasteni kanssa mutta kun mieheni tulee niin ilmapiiri "tukehtuu". En osaa tavallaan olla oma itseni...rakastan häntä,mutta en varmaan oikealla tavalla...enkä tiedä rakastaako hän minua...paljon on muuttunut 11-vuoden aikana ja moni on sen huomannut...Eroaminen tuntuisi vaan "väärältä",en osaa selittää tarkemmin,ehkä olemme vain kasvaneet yhteen(mieheni sanoilla) ja siitä on vaikea lähteä. Yhteinen iso asuntolaina ei myöskään innostaisi eroon. Mutta tuntuu että mieheni ollessa paikalla en ole oma itseni,tulehduttavaa-kyllä! Miksi tämä elämä on vaikeaa...=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhä enemmän vaan tehnyt sen, mitä huvittaa, en käy enää etukäteen sensuroimaan tekemisiäni sen mukaan, mitä mies haluaa.
ap
alkakaa keskittyä enemmän itseenne kaikin mahdollisin tavoin. Jos ette ole valmiita eroa hakemaan, alkakaa muuttaa elämäänne muilla tavoin.
koska siinä menee vakuutusrahat :-). Jos kuolee, niin sen pitää olla onnettomuus tai sairauskohtaus tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun on pakko mennä pariterapiaan, miehen kanssa mielummin tai edes yksin... ei oo normaalia tuntea noin! teillä pitää tulla muutoksia!
Oonhan jo sanonut vuosikaudet, että jätä se hullu! Se on alistanut sut jo yli 10 v omaan tahtoonsa, mutta olet silti upea ihminen! Se pilaa myös sun lapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset liian pieniä, ei pitkiä...
ap
ja lapsillekin, mutta koti on joku ihmeellinen "turvapesä", johon ei mielellään muita päästetä. Lapset saa kyllä tuoda kavereita omiin huoneisiinsa, mutta jos vierailu on sellainen, että hänenkin pitäisi siinä olla mukana, hän ei halua.
Ja kaikkeen mitä mä ehdotan, esim. että lähdettäisiin johonkin matkalle, on joku syy miksei, ensin oli lapset liian pitkiä, sitten oli vaihe "eiköhän me olla jo matkailtu tarpeeksi", sitten "en minä jaksa matkustella vapaa-ajalla, kun töissä joudun"...
Musta on helpompaa olla kolmestaan lasten kanssa, saa tehdä kaiken rennosti siinä järjestyksessä kun haluaa. Ja saa kutsua kenet5 haluaa, tai yhtäkkiä lähteä kylään, tai tehdä ruokaa, josta hän ei tykkää niin paljoa jne.
Pahempaa oli kun olin taloudellisesti riippuvainen, eli kotiäiti. Hän käytti taloudellista valtaa muhun. Siitä kai näin suutuinkin, että tunteet kuolivat kokonaan, tai ehkä tilalla on kasvava viha, kun kerta kuolemaansakin toivon.
Hän ehdotti, että olisin kotiäiti kunnes kummatkin lapset ovat esim. 2. luokalla tai miten kauan haluan. Hän haluaisi 3. lapsenkin, mutta olen kieltäytynyt, ja sanoin suorat sanat miksi, että en enää koskaan (jos ei ole pakko työttömyyden tms. takia) tule olemaan taloudellisesti riippuvainen hänestä, ja muistan kyllä kaikki jutut kotiäitivuosilta, jolloin kävi helvetin selväksi, että se jolla on rahat, määrää. Hän lupasi, ettei se enää olisi niin, mutta en usko.
Mulla on ok työpaikka, noin 3000 e palkka, ja hyvä että on omat tulot. Miehellä on isommat tulot ja hän maksaa asuntolainaa.
ap
kuulostaa äärettömän tutulta...
mun mieskään ei ole sosiaalisimmista päästä,tei on,mutta vain omille kavereilleen/tutuilleen. Mun kanssa ei osaa jutella tai halua jutella en tiedä. Koskaan en vieraita kutsu kun mies kotona vaan aina kun hän on poissa. Nautin ajasta yksin tai lasteni kanssa mutta kun mieheni tulee niin ilmapiiri "tukehtuu". En osaa tavallaan olla oma itseni...rakastan häntä,mutta en varmaan oikealla tavalla...enkä tiedä rakastaako hän minua...paljon on muuttunut 11-vuoden aikana ja moni on sen huomannut...Eroaminen tuntuisi vaan "väärältä",en osaa selittää tarkemmin,ehkä olemme vain kasvaneet yhteen(mieheni sanoilla) ja siitä on vaikea lähteä. Yhteinen iso asuntolaina ei myöskään innostaisi eroon. Mutta tuntuu että mieheni ollessa paikalla en ole oma itseni,tulehduttavaa-kyllä! Miksi tämä elämä on vaikeaa...=(
on vähän hankalaa, kun mies ei juo hirveän paljoa, ja on isokokoinen, ja varmaan tarvisi aika paljon alkoholia, että olisi niin kännissä.
Uimaonnettomuus onnistuisi, koska hän on huono uimaan :-).
Mutta oikeasti en voi itse sitä kuolemaa aiheuttaa, kun en usko, että pystyisin olemaan niin pokkana poliisikuulusteluissa, etteikö ne huomaisi, että olen syyllinen siihen.
ap
jos nää muutamat yksityiskohdat täsmäävät... Mulla on nimittäin isosisko, joka on vuosikausia yrittänyt saada mua eroamaan ja on epäillyt, että meillä on ihan väkivaltaa. ei kuitenkaan ole.
Et oo meillä kovassa kurssissa sinäkää, siskoni...
ap
Oonhan jo sanonut vuosikaudet, että jätä se hullu! Se on alistanut sut jo yli 10 v omaan tahtoonsa, mutta olet silti upea ihminen! Se pilaa myös sun lapset...
kun olen katsonut esim. elokuvaa tai tv-sarjaa, jossa joku ei auta jossain tilanteessa ihmistä, joka muuten kuolisi ja joka on kiusannut häntä, niin että ojentaisinko minä käden vai en... toisaalta en varmaan jaksaisikaan vetää isoa miestä mistään vedestä tai roikkumasta pois.
ap
on vähän hankalaa, kun mies ei juo hirveän paljoa, ja on isokokoinen, ja varmaan tarvisi aika paljon alkoholia, että olisi niin kännissä.
Uimaonnettomuus onnistuisi, koska hän on huono uimaan :-).
Mutta oikeasti en voi itse sitä kuolemaa aiheuttaa, kun en usko, että pystyisin olemaan niin pokkana poliisikuulusteluissa, etteikö ne huomaisi, että olen syyllinen siihen.
ap
Olet oikealla tiellä; älä tee sille lisää lapsia äläkä missään nimessä hankkiudu asemaan, jossa olisit siitä millään tavalla riippuvainen. Miehesi haluaa alistaa sinusta tahdottoman ja tottelevaisen pikkupiian, joka pakotettuna palvelee herraansa ja isäntäänsä. Älä ikinä anna miehesi viedä ihmiarvoasi, kenelläkään ei ole sitä oikeutta. Sinuna potkisin herra hitlerin mäelle välittömästi!
on todella hyvä palkka ainakin mun elämäntilanteestani katsoen. Tulisit hyvin toimeen ilman tätä asuntolainanmaksajaa!
Alue: Aihe vapaa
meidän riidat johtuu miehen mielestä siitä, kun oon niin vaikea ja itsepäinen.
Eli pidän pääni, mutta jonkun verran on pakko antaa periksikin. Ei sekään oo oikein, että elettäisiin vain mun maun mukaan, ja hän kärsisi sitten. Sisustuksessa olen antanut periksi, paitsi lastenhuoneet sisustin kuin halusin.
Me ei vaan sovita yhteen, se vaan kärjistyy vuosi vuodelta.
ap
ap