Onpa ollut ihana viikko, kun mies on poissa

enemmän mieleiseksesi, otat ja lähdet (lasten kanssa).

rakastin kyllä kun mentiin naimisiin.



Mutta hän on niin joustamaton, kaikki pitäisi mennä kuinhän haluaa. Musta tuntuu, että en saa olla oma itseni tässä suhteessa, hän tukahduttaa mut, laittaa lasikuvun päälle, enkä pääse pois...



ap

ei niin voi elää, mikset sano miehelle vastaan ja/tai tee mitä tahdot? Onko hän jollakin tavalla väkivaltainen tai uhkaava ristiriitatilanteissa?

vaan antaa mun olla se mikä olen... hän rakastaa mua kyllä vielä, ja rakastui kun olen tämä mikä olen, sosiaalinen, iloinen, luova, mutta kun sai mut niin haluaa pitää vaan itsellään, on mustis kavereistanikin.

Ollaan oltu yhdessä 12 v joten tää on jo nähty.

enemmän mieleiseksesi, otat ja lähdet (lasten kanssa).

Jos ei, hän on luonnevikainen ja terapian tarpeessa!

3

Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Jos ei lapsia olisi, olisin lähtenyt jo vuosia sitten, nyt lasten takia yhdessä.



Mieheni on myös joustamaton, ei halua antaa mitään periksi. Ei pidä kenestäkään ihmisestä, ei ole kavereita. Siivoushullu, valittamassa joka asiasta.... Meillä on myös ihan eri intressit melkein kaikissa asioissa.



Ei ole kylläkään väkivaltainen eikä juo paljonkaan.



Vaihtoi muutama viikko sitten firmaa ja on nyt työn puolesta useita öitä pois kotoa - NAUTIN!!!



Olen myös haaveillut erosta (toivoisin että mies löytäisi toisen naisen ja lähtisi), mutta vielä sitä ei ole tapahtunut..

Kovinpa sulla on ruusuinen kuva lesken elämästä. Sitä se ei todellakaan ole, varsinkin kun lapsilta lähtee isä.



t: kolme vuotta sitten yhtäkkiä leskeksi jäänyt

jos mulla olisi ap:n palkka, niin ukko lentäisi mäkeen itsestään selvästi!



Olen melko korkeasti koulutettu ihminen, mutta huonolla tuurilla olen tehnyt aikanaan valmistuttuani ainoastaan määräaikaisia töitä; nytkin siis taas työttömänä (asutaan etelä-suomalaisessa kaupungissa, jossa muutenkin korkea työttömyys), joten en voi kuin uneksia, että voisin ottaa pojan kainaloon ja pääsisin äijästä eroon...



Minulla siis samantapainen ukko kuin ap:llä ja tosiaan minäkin NAUTIN aina, kun ukko on poissa ja ollaan kahdestaan kotona suloisen 6 v. poikani kanssa. Poikakin on kahden kesken paljon levollisempi/kiltimpi, isänsä kanssa nahistelee jatkuvasti (kun ei äijä meilläkään jousta missään asiassa yms.). Poikaamme selvästi vaikuttaa tulehtunut ilmapiiri, joka vallitsee aina, kun äijä on paikalla.



Uneksin tässä vaan vakituisesta työstä (jota tuskin tämän laman aikana löytyy..), että pääsisin omilleni. Olen monesti uhannut lähteväni ja tietysti ottavani pojan mukaani, mutta äijä toteaa siihen, että "senkun painut, mutta poika jää mulle..", eli siis yrittää kiristää mua jäämään silläkin, että en saisi poikaa (olisi poikaraukan hoito retuperällä, jos jäisi sen kotona patalaiskan äijän hoteisiin..).



Itse siis olen melkoisessa umpikujassa, mutta ap:n sijassa kyllä lähtisin...

Mutta kannattaisiko sinun sittenkin luoda paremmat välit isosiskoosi? Se pitää ilmeisesti sun puoliasi, tulevaisuudessakin. Voisit saada tukea ja apua..

jos nää muutamat yksityiskohdat täsmäävät... Mulla on nimittäin isosisko, joka on vuosikausia yrittänyt saada mua eroamaan ja on epäillyt, että meillä on ihan väkivaltaa. ei kuitenkaan ole. Et oo meillä kovassa kurssissa sinäkää, siskoni... ap

Oonhan jo sanonut vuosikaudet, että jätä se hullu! Se on alistanut sut jo yli 10 v omaan tahtoonsa, mutta olet silti upea ihminen! Se pilaa myös sun lapset...

Teitä kohdellaan juuri niin kuin annatte itseänne kohdeltavan. Käyt kylässä lasten kanssa, snaoi mies mitä sanoi. Kutsut myös teille vieraita, ei usein, mutta silloin tällöin. Mies voi lähteä silloin ulos tai olla muualla jurottamassa.



Sisustuksesta kyllä voi olla hankala tehdä kompromissia, mutta yritä. Ei mies saa siitäkään kaikkea päättää. Sinä joustat jostain, hän jostain. Ruoka on helppo, jos sinun murkinat eivät kelpaa, tehköön omansa. Välillä voit toki tehdä miehenkin lemppareita.



Ei oikeasti voi olla noin vaikeaa. Ja jos on, niin sitten vaan ero.

että sinä et varmaankaan halunnut eroon miehestäsi. Et miettinyt eroa tms.

On mulla varmaan ruusuinen kuva yh:nkin elmästä, varmaan se on myös raskaampaa kuin nyt osaan ajatell.

ap

Kovinpa sulla on ruusuinen kuva lesken elämästä. Sitä se ei todellakaan ole, varsinkin kun lapsilta lähtee isä.

t: kolme vuotta sitten yhtäkkiä leskeksi jäänyt

yhteyttä, mutta olen sanonut, etten halua kauheasti keskustella koko ajan miehestä, koska mun on ihan itse tehtävä päätökset ja meillä ei oo sinänsä mitään hätää, vaikka hän niin luuleekin.

ap

Mutta kannattaisiko sinun sittenkin luoda paremmat välit isosiskoosi? Se pitää ilmeisesti sun puoliasi, tulevaisuudessakin. Voisit saada tukea ja apua..

jos nää muutamat yksityiskohdat täsmäävät... Mulla on nimittäin isosisko, joka on vuosikausia yrittänyt saada mua eroamaan ja on epäillyt, että meillä on ihan väkivaltaa. ei kuitenkaan ole. Et oo meillä kovassa kurssissa sinäkää, siskoni... ap

Oonhan jo sanonut vuosikaudet, että jätä se hullu! Se on alistanut sut jo yli 10 v omaan tahtoonsa, mutta olet silti upea ihminen! Se pilaa myös sun lapset...

Pyydä siskoasi tai kaveriasi viettelemään mies niin, että saat hänet kiinni siitä. Sen jälkeen voit joko kiristää ja syyllistää miestä sillä että hän on pettänyt, tai käyttää sitä syynä erolle.

mutta sekin on ahdistavaa, kun aina kysellään että missäs "Mikko" (=keksitty nimi) on, ja saa selitellä, että töissä ym.

Olen myös kutsunut, ja mies on vierailun ajan ok, mutta sitten mullistelee ja sitä ennenkin.

Sisustusta oon muokannut jonkun verran. Alun perin oli se että ei olisi saanut yhtään laittaa, kun seinät on ihan uudet jne. Mutta oon laittanut. Jos hän on kieltäytynyt tekemästä, olen muutaman kerran tilannut jonkun remonttiäijän tänne esim. tapiseeraamaan ja laittamaan hyllyjä seinille. Ei se niitä revi poiskaan, mutta ne on "turhaa".

Ruuassa on muutama ruoka-aine, joita hän ei syö, eikä tykkää keitoista ym. kevyemmästä ruuasta. Jos on semmoista, hän syö sitten muuta kaapista, mutta nalkuttaa mulle että en tee kunnon ruokaa. Olen muuten hyvä ruuanlaittaja kyllä.

Ärsyttää, että aina valitetaan ja nalkutetaan...

ap

Teitä kohdellaan juuri niin kuin annatte itseänne kohdeltavan. Käyt kylässä lasten kanssa, snaoi mies mitä sanoi. Kutsut myös teille vieraita, ei usein, mutta silloin tällöin. Mies voi lähteä silloin ulos tai olla muualla jurottamassa.

Sisustuksesta kyllä voi olla hankala tehdä kompromissia, mutta yritä. Ei mies saa siitäkään kaikkea päättää. Sinä joustat jostain, hän jostain. Ruoka on helppo, jos sinun murkinat eivät kelpaa, tehköön omansa. Välillä voit toki tehdä miehenkin lemppareita.

Ei oikeasti voi olla noin vaikeaa. Ja jos on, niin sitten vaan ero.

dominoiva ja on äkkipikainen, vähän uhkaavakin kun suuttuu, mutta ei väkivaltainen. Mua paljon isompi ja temperamenttinen kuin joku etelänmaalainen, vaikka on ihan suomalainen mies.

Menestyy hyvin työelämässä. Mutta lopun kaiken siviilielämässä äärettömän epäsosiaalinen.

ap

ei niin voi elää, mikset sano miehelle vastaan ja/tai tee mitä tahdot? Onko hän jollakin tavalla väkivaltainen tai uhkaava ristiriitatilanteissa?

että en tykkää kun yrittää kontrolloida mua, ja estää elämästä, esim. ettei kyläiltäisi tai kukaan tulisi meille, lasten synttärit + mun vanhempien vierailut on ainoat mitkä sietää pitkin hampain.

Joskus se sanominen auttaa ehkä viikoksi tai kahdeksi, sitten taas ollaan hänen ehdoillaan.

ap

Jos ei, hän on luonnevikainen ja terapian tarpeessa!

3

toisinsanoen sä nyt heität koko ajam elämääsi hukkaan..

mutta mun pitäisi siivota... Kova nalkuttamaan. Lapsien leikit ja sotkut häritsevät valtavasti häntä. Nyt meillä käy siivooja kerran viikkoon.

Kaikki kaverini ovat huonoja, käyttää sanoja "antavat mulle huonoja vaikutteita", eli aivan kun olisin lapsi, joka on isän mielestä väärässä kaveriporukassa. Meillä ei oo ikäeroa kuin 3 v.

Nyt on kerran kuussa viikon poissa, ja odotan niitä viikkoja...

Toivon myös että ottaisi jonkun uuden kiusattavan ja lähtisi, mutta ei. Sitten oon toivonut että kuolisi ja olisin leski.

ap

Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Jos ei lapsia olisi, olisin lähtenyt jo vuosia sitten, nyt lasten takia yhdessä.

Mieheni on myös joustamaton, ei halua antaa mitään periksi. Ei pidä kenestäkään ihmisestä, ei ole kavereita. Siivoushullu, valittamassa joka asiasta.... Meillä on myös ihan eri intressit melkein kaikissa asioissa.

Ei ole kylläkään väkivaltainen eikä juo paljonkaan.

Vaihtoi muutama viikko sitten firmaa ja on nyt työn puolesta useita öitä pois kotoa - NAUTIN!!!

Olen myös haaveillut erosta (toivoisin että mies löytäisi toisen naisen ja lähtisi), mutta vielä sitä ei ole tapahtunut..

mie lähtisin tollasesta suhteesta.Mulla ainaki pää hajoais jo siinäki jos ei sais kavereita tulla kahville käymää tai muutenki käydä sukulaisilla.Kyllä raha-asiat aina järjestyy, mutta tuo suhde ei ainakaa kuulosta sen taloudellisen tilanteen arvoiselta....

Kyllähän lapsetkin vaistoaa jos vanhemmat ei ole yhdessä onnellisia.Minun mielestäni silloin jo ihan lasten vuoksi olisi parempi asua erilleen.Siitä jää aika huonot kokemukset lapselle parisuhteesta ihan aikuisiälle asti.Kokemusta on.Ennemmin pärjätä vähemmällä ja olla yksin ja onnellinen,kuin koittaa esittää lasten silmissä.