Mitä saitte lahjaksi omilta vanhemmiltanne?

Suurimalla osalla ei tunnu olevan mitään ongelmia ottaa vastaan vanhemmiltaan vaikka mitä. Mun järkeen ja moraaliin ei mahdu, että vanhemmat syytävät rahaa työssäkäyville aikuisille lapsilleen...

Minä en kahtaisi ottaa vastaan satoja euroja rahaa!Itse sain vanhemmiltani Pentikin keksi/nami-purkin, sellaisen lasisen, lisäksi sain silkkisen aamutakin.

Kauniita lahjoja kumpikin ja ihan ajatuksella annettu.

Anopilta saimme yhdessä miehen kanssa Ikean pyörivän puutarjottimen, Sekin oli ajatuksella ostettu.

että ihminen lahjoittaa mitä haluaa kenelle haluaa?? Siis oikeasti moraalitonta? Olisiko se sitten järkevää ja moraalisesti hyväksyttävää, jos kaikki ajattelisi vain itseään eikä antaisi kenellekään yhtään mitään. Vai olisiko kuitenkin niin, että sua harmittaa ettei sulle anna kukaan mitään..? Toisilla nyt vaan on enemmän annettavaa läheisilleen - niin henkisesti kuin materaalisestikin..

Jos me olemme aikanamme varakkaita keski-ikäisiä (kuten todennäköisesti olemme) ja lapsemme ovat pienituloisempia pienten lasten vanhempia, niin pitäisin itse moraalittomana ja tyhmänä sitä, että muhisimme itse isoissa velattomissa taloissamme, ja tienaisimme sijoituksillamme ja palkoillamme, emmekä auttaisi lapsiamme tiukassa tilanteessa. Itse asiassa en ymmärtäisi yhtään järkevää syytä, miksi emme auttaisi heitä. (Muuta kuin ilkeys ja kostonhimo?) Itsekin olen iloinen, että vanhempamme ovat auttaneet.

Isäni on kuollut ja äiti dementoitunut:(

sekä parivuoteeseen tuplapussilakana + tyynyliinat + aluslakana.



Rahalla ostimme sitten itsellemme kaikkea kivaa mitä tarvitsimme mm. finnkinon leffalippuja, aallon teräksisen vadin yms.

[jonkinlaista huonoa omaatuntoa. Eivät osaa luoda henkistä yhteyttä ja ajattelevat että raha ratkaisee ja rahalla voi ostaa lapsien hyväksynnän ja arvostuksen. Ja näköjään siinä hyvin onnistuvatkin. Ahneet lapset ottavat tietenkin tyytyväisenä kaiken, minkä saavat.



i]että ihminen lahjoittaa mitä haluaa kenelle haluaa?? Siis oikeasti moraalitonta? Olisiko se sitten järkevää ja moraalisesti hyväksyttävää, jos kaikki ajattelisi vain itseään eikä antaisi kenellekään yhtään mitään. Vai olisiko kuitenkin niin, että sua harmittaa ettei sulle anna kukaan mitään..? Toisilla nyt vaan on enemmän annettavaa läheisilleen - niin henkisesti kuin materaalisestikin..

[/quote]

Meillä myös tilanne, että tässä vaiheessa ansaitsemme enemmän kuin eläkkeelle jääneet vanhempamme, joten suuria rahalahjoja ei ole ollut tapana antaa. Myöskään vanhempamme eivät ole katsoneet tarpeelliseksi jakaa omaisuuttaan ennakkoperintönä - ehkä siksikin että se on kiinni metsässä ja kiinteistöinä, mm. asuntona ja kesämökkinä. Ihan hyvä näin, enkä katso asiakseni todellakaan moista ehdottaa :) Tosin asuntovelkaisena lapsiperheenä tuollainen 700 euron käteislahja todellakin lämmittäisi :)



Me saimme omilta vanhemmiltani 50 e molemmat, samoin isovanhemmiltani saimme 50 e. Appivanhemmilta saimme kumpikin pari kirjaa. Lapset saivat sitten vaikka mitä :)

Mä ottaisin mieluummin vaikka yhden kirjan kuin persoonatonta rahaa :( "Osta mitä itse haluat" :(



Minusta tuo yletön rahan syytäminen on vain sitä, etteivät viitsi sekuntiakaan todella ajatella, mitä meille lapsille voisi laittaa saatikka sen hankkimiseen.



Sen sijaan en pode huonoa omaatuntoa eläkeläisvanhemmiltani rahan ottamiseen, vaikka tienaankin enemmän kuin he. Kyllä meillä asuntovelallisilla kuitenkin on vähemmän käyttörahaa kuin velattomilla isovanhemmilla. En ymmärrä, miksi pitäisi kieltäytyä rahasta. Ja miten siitä kieltäydytään käytännössä, kun rahat ovat tulleet tilisiirtona tilille?

kun piti teettää melko hinnakas remppa. Pyysin, etteivät hankkisi mitään lisäksi, mutta olivat silti ostaneet minulle uuden mariskoolin, kun tietävät, että tykkään niistä. :)

kaupunkiloman, ps2 + pari peliä, lautasia, pienen selkähierojan

joka joulu äiti uhoaa, että ostaa vain yhden lahjan ja sitten aattona paketteja on vaikka kuinka... tänä vuonna sain Marimekon kylpytakin, 8 juomalasia, Nero-tarjoiluastioita (ison ja neljä pientä) ja petivaatteet kahdelle nyt ainakin... anopilta tuli suklaata ja jouluvalot, niinku joka vuosi.

eivätkä ota vastaan suuria rahasummia vanhemmiltaan. Se on totta, että mulle ei kukaan rahaa anna, koska kaikki tietävät, että en halua muilta rahaa.

Isovanhemmat voivat rahan sijaan antaa aikaa. Ja jos sitä rahaa on oikeasti "liikaa" niin voihan sitä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

On eri asia auttaa silloin kun toiset ovat pulassa opiskelun, työttömyyden tai sairauden takia, kun antaa satoja euroja rahaa ihmisille, jotka käyvät työssä ja joilla ei ole mitään hätää.

että ihminen lahjoittaa mitä haluaa kenelle haluaa?? Siis oikeasti moraalitonta? Olisiko se sitten järkevää ja moraalisesti hyväksyttävää, jos kaikki ajattelisi vain itseään eikä antaisi kenellekään yhtään mitään. Vai olisiko kuitenkin niin, että sua harmittaa ettei sulle anna kukaan mitään..? Toisilla nyt vaan on enemmän annettavaa läheisilleen - niin henkisesti kuin materaalisestikin..

Etkö kykene ymmärtämään eroa? Sinä siis oikeasti pidät hyväksyttävämpänä sitä, että vanhemmat - sinä itse tulevaisuudessa - antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta eivät missään nimessä omille lapsilleen? Ja sitä paitsi hyväntekeväisyys ja omat lapset tuskin ovat toisiaan poissulkevia asioita.

Minä olen tilanteessa, että en tarvitse vanhempieni antamia rahoja, mutta ne silti ilahduttavat suuresti. Ja aivan taatusti tulen antamaan myös omille aikuisille lapsilleni omastani, mikäli vain suinkin siihen kykenen.

Yhden opiskeluaikojen kaverin kanssa vaihdetaan aina lahjat.......

.Marimekon ison kylpypyyhkeen, lämpimät pörrösukat ja suklaata.

viinilaseja ja lapaset. Oikein tyytyväinen olin lapasiin, viinilasit olivat vähän turhia mutta nekin rakkaudella annettuja, lapaset äiti oli itse kutonut eli rakkaudella nekin oli tehty.

Vanhempani ovat jo vuosi eläkkeellä olleita eikä tulot ole mitenkään suuret, mutta tulevat niillä toimeen. Jos he olisivat parempi tuloisia tiedän, että saisimme sisareni perheen kanssa vaikka kuun taivaalta, jos sen voisi antaa.

Nyt ei sitten sais antaa rahaa lahjaksi :-o Eihän sitä ole mihinkään elämiseen tarkoitettu. On siis parempi, että saa 400 euron lahjakortin kuin että 400 euroa rahana???

Joitain vaan harmittaa, kun eivät itse saa rahaa.



Jos nimittäin tarjottais, niin taatusti ottaisivat riemusta kiljuen vastaan ;) Mutta kun ei saa, niin on hyvä esittää vähän parempaa(?) ihmistä ;)

Pisti todella ajatusnystyrät liikkeelle. Itse en ole koskaan saanut mitään erikoista vanhemmiltani, mutta tiedän heidän antaneen sisarelleni ja hänen perheelleen jouluna, syntymäpäivinä ja lasten kastetilaisuuksissa. Itselleni tuli nyt kaikenlaista ylimääräistä rahanmenoa ja olen työtön tällä hetkellä, niin tuli mieleen, että kehtaanko joskus ottaa tämän puheeksi ja kysyä suoraan vanhemmiltani tai sisareltani, että kuinka paljon saavat ja saavatko joka vuosi? En ole aikaisemmin tähän puuttunut. Olen ajatellut, että vanhempani saavat antaa kenelle haluavat, mutta nyt olisin hiukan itsekin avun tarpeessa. En tiedä haluaako kumpikaan osa puoli kertoa miten asian laita oikeasti on. Voi olla, että hymistelevät eivätkä kerro kuinka asian laita on.

Mulla on vaan äiti, joka aina sanonut ettei hän osaa mitään mulle ostaa, joten ei ikinä ostakaan. Teini-ikäisestä asti ollut näin. Ei hänellä ole paljo rahaakaan emmekä nyt erityisen läheisiä ole, hänen itsensä kiinnostumattouudesta johtuen. Saan aina 25 euroa kuten myös mieheni. Lapsi saa sitten oikein lahjoja. Anopilta olen saanut aina kivempia ja ajateltuja juttuja kuin omalta äidiltäni. Oman lapseni kanssa en toivottavasti ikinä ole niin avuton, etten häntä sen vertaa "tunne" ettei jotain ajatuksella voisi ostaa. Appivanhemmat kyllä suosivat poikaansa eli mieheni saa yleensä myös jonkun verran rahaa vanhemmiltaan, mitä mulle ei anneta. Mutta selvästi omiakin lahjojani ovat sentään jonkun verran miettineet. En ole anoppini kanssa mitenkään erityisen paljon tekamisissä, mutta voi se siis näinkin mennä. Olisi tietysti kiva kun olisi vanhemmat joilta ehkä jotain voisi salaa toivoakin..