Ärsyttääkö joku (ev. lut.) kirkossa? Mikä ja miksi?

päätöksentekijöinä ja esimiehinä (kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto/kirkkovaltuusto) on ihmisiä, jotka ovat seurakuntalaisten vaaleilla valitsemia. Oletko äänestänyt noissa vaaleissa ja yrittänyt vaikuttaa, vai oletko antanut toisten tehdä päätökset puolestasi ja pidätät itselläsi vain oikeuden valittaa?



On oikeasti tosi ärsyttävää kun ei itse viitsitä äänestää ja vaikuttaa, mutta sitten rutistaan, kun äänestävät äärikonservatiivit tekevät vääriä päätöksiä. Miltähän Suomen valtion tai kuntien asiat näyttäisivät kun vaaliuurnilla kävisi vaikkapa vain 5%:n äärioikeistolaisvähemmistö? Rutisisitko sittenkin vain, mutta et silti äänestäisi?

kuten sanoin, olen ollut hallinnossa, sekä neuvostossa että valtuustossa, siksi nuo ongelmat tiedänkin. Turhaa sanoa tuollaisten ongelmien edessä, että älä valita työntekijän juoppoutta vaan mene ja paranna asia! Se ei muutaman luottamushenkilön voimin onnistu! Osa haluaa hyssytellä, työntekijän erottaminen on vaikeaa, vaikka hän mitä tekisi.



Minusta on raivostuttavaa, että aina ongelmien edessä sanotaan, että mene vaikuttamaan. Kai voisi myöntää, että tippa vastuuta on niillä työntekijöillä itselläänkin, niin kuin muissakin työpaikoissa. Saa olla ärsyyntynyt, jos seurakunnassa toimitaan väärin ja käytetään varoja väärin.



Tietenkin äänestän joka kerta. Mutta en enää jaksa itse mennä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja istumaan kokouksissa kuutta tuntia (kokousten pitotaidot pikkasen hukassa).

juuri seurakunnan leivissä. Ihmisten latistaminen ja hymytön ilmapiiri oli todella ankeaa. Suurin osa söi masennuslääkkeitä ja koki yksinäisyyttä. Työtä oli liikaa, esimiehen tuki olematonta ja siis oli vain kamalaa ja ahdistavaa mennä töihin. Jumalanpalvelus on muuten ihan juuri noin käsittämätön kuin 19 sanoi. Virret on rumia ja niissä ei oikein ole mitään säveltä. Saarna on jostain toiselta planeetalta eikä liity mitenkään ihmisten elämään ja täytyy sanoa, että kirkot voisi luopua uruista. Niissä on poikkeuksetta kamala ja repivä ääni eikä ne sovellu minkään säestämiseen. Satsatkaa vaikka kunnon flyygeliin ja akustiseen kitaraan aluksi ja hankkikaan joku joka osaa ihan oikeasti soittaakin!

Joku kysyi, että miksi en äänestä vaaleissa, ja mun vastaus on tämä; kirkko on minulle jokseenkin yhdentekevä laitos,niin kauan kuin ei aiheuta harmia. Kirkko on minulle hierarkinen ja patriarkaalinen organisaatio joka pyrkii nimenomaan siihen maalliseen valtaan.;)



Sen ainoan kerran, kun saarna on koskettanut (tosin sitäkään en enää muista) oli ristiäisissä. Ensimmäistä kertaa silloin ajattelin, että hitsit, kirkkohan voikin olla myös henkisyyteen, elämyksiin ja eettisyyteen perustuva juttu!



Rippikoulu ei meillä ollut kummoinen, ja sitä veti fanaattinen lestadiolaispappi. Ei puhettakaan että mistään ois keskusteltu. Sen jälkeenkin koin selvästi, että kirkon työntekijöille nuoret oli jo nähty juttu ja he olivat leipääntyneitä nuorisotyöhönsä. Löysin sit punaisesta rististä sitä lähimmäisenrakkautta, uskoa ihmisen hyvyyteen ja konkreettista tekemistä ja eettisten kysymysten pohdintaa, mitä kirkko ei voinut tarjota.



19

Hienoa, että olet jaksanut yrittää! Ja valitettavaa, että et ole saanut riittävästi tukea ja samanmielistä porukkaa yrittämään kanssasi jotta hommasta tulisi jotain.



Loppujen lopuksi lienet kuitenkin faktoista samaa mieltä: niin kauan kuin suuri enemmistö ei äänestä, on tuulimyllyjä vastaan taistelu aika mahdotonta. Kannattaisi siis sen oman äänestämisen lisäksi raahata siinne vaaliuurnille myös kaikki tutut, naapurit ja mummonkumminkaimat.

Kirkkoon kuulutuaan ja Jumalaan uskotaan kai siksi, että täällä kuollaan. Jos voit kestää ajatuksen, että kerran tulet häviämään täydelliseeen olemattomuuteen, älä usko.

Miksi naispapit ärsyttävät? Omituista.

He tekevät omaa kutsumustyötään. Koetapa

vähän avartua.Anna kunkin olla mitä on.

Kirkko maksaa vuosittain miljoonia valtiolle siitä, että valtio kerää kirkon jäsenmaksut. Ulkopuoliset eivät operaatiota joudu rahoittamaan. Kirkko siis kerää jäsenmaksunsa itse ostamalla palvelun, jolla kerääminen on sille kaikkein halvinta ja rahoista jää mahdollisimman suuri osa varsinaiseen tarkoitukseensa. Menettelytapa on siis jäsenten etu eikä keneltäkään muulta pois. Erinomaisen järkevää siis kaikkineen.

Kirkolla on valtava omaisuus mm. maita ja metsiä, joita se voisi käyttää toimintansa rahoittamiseen, mutta se ei vaan käy. Naispappien vastustajien suvaitseminen on tekopyhyyttä pahimmillaan. Synkkyys ja syyllistämismeininki sekä yleinen mollivoittoisuus.



Seurakunnan vaalisysteemeissäkin tehokkaasti peitetään ne asiat, joita ehdokkaat haluaisivat hoitaa. Ehdokkaista ei saa oikein mitään tietoa.



Perussyy sille, että erosin kirkosta, on kuitenkin se, etten usko sen opetuksiin.

Aika monille kirkon todellinen opetus on nimittäin kovin hämärtynyttä. Monet ihmiset kuvittelevat kirkon opetukseksi sitä, miten näkevät esim. kirkkoon kuulumattomien vapaiden suuntien edustajien käyttäytyvän. Myös kirkon piirissä on joitakin herätysliikkeitä, joiden opetukset ovat aika kaukana kirkon perusopetuksesta.



Ennen kuin väittää ettei usko kirkon opetuksiin, kannattaisi perehtyä siihen, mitä kirkko TODELLA opettaa. Todellisuudessa ev. lut kirkon opetus on nimittäin kovin paljon suvaitsevampi, järkeenkäyvempi ja asiallisempi kuin mitä joidenkin kiihkouskovaisten kommenteista voisi päätellä. Ei opetuksessa yritetäkään väittää, että maailman luominen olisi tapahtunut kuten raamatussa opetetaan tai että ihmisten pitäisi koko ajan julistaa ja ollasynnittömiä pelastuakseen tai että "lopun ajan" tapahtumat olisi jotenkin selitetty raamatussa. Kaikki nuo ovat ihan muiden ihmisten keksintöä ja kuuluvat ihan muihin uskontoihin. Kannattaa ottaa vaikka rippikoulun oppikirja käteen tai keskustella jonkun nuoren peruspapin kanssa asioista.

Sain juuri Raamatun luettua. Lukemisen jälkeen oli aika hämmentynyt olo. Ihan oikeastiko ihmiset uskovat Raamattuun?

Löytyykö netistä tietoa siitä, miten kirkossa nykyään tulkitaan Raamattua? Mitä kirkko opettaa nykyään?

Kuinka moni teistä on lukenut Raamatun? Millaisia tunteita se herättää teissä muissa?

Aika monille kirkon todellinen opetus on nimittäin kovin hämärtynyttä. Monet ihmiset kuvittelevat kirkon opetukseksi sitä, miten näkevät esim. kirkkoon kuulumattomien vapaiden suuntien edustajien käyttäytyvän. Myös kirkon piirissä on joitakin herätysliikkeitä, joiden opetukset ovat aika kaukana kirkon perusopetuksesta.

Ennen kuin väittää ettei usko kirkon opetuksiin, kannattaisi perehtyä siihen, mitä kirkko TODELLA opettaa. Todellisuudessa ev. lut kirkon opetus on nimittäin kovin paljon suvaitsevampi, järkeenkäyvempi ja asiallisempi kuin mitä joidenkin kiihkouskovaisten kommenteista voisi päätellä. Ei opetuksessa yritetäkään väittää, että maailman luominen olisi tapahtunut kuten raamatussa opetetaan tai että ihmisten pitäisi koko ajan julistaa ja ollasynnittömiä pelastuakseen tai että "lopun ajan" tapahtumat olisi jotenkin selitetty raamatussa. Kaikki nuo ovat ihan muiden ihmisten keksintöä ja kuuluvat ihan muihin uskontoihin. Kannattaa ottaa vaikka rippikoulun oppikirja käteen tai keskustella jonkun nuoren peruspapin kanssa asioista.

eikä varsinkaan sieltä vanhan testamentin puolelta. Joku selitysteos olisi hyvä olla olemassa lukemisen rinnalle ja periaatteessa olisi vielä parempi ensin käydä keskustelua raamatuntulkinnasta vaikka jonkun asiaan perehtyneen teologin kanssa. Siitäkin on hyötyä jos perehtyy siihen, kuka ja minkälaisissa olosuhteissa on kunkin kirjan kirjoittanut.



Ensinnäkin vanha testamentti on varsinaisesti juutalaisten pyhä kirja (koska he eivät usko Jeesukseen). Se on ajalta ennen kuin jeesus tuli maailmaan ja Jeesuksen ristinkuolema ikäänkuin kumosi vanhan testamentin. Uusi testamentti taas kertoo sitten jeesuksen elämästä ja ajasta sen jälkeen.



Koko raamatun tulkintaa on tähän mahdotonta kirjoittaa. Perusperiaate on kuitenkin, että se on ihmisten kirjoittama. Siinä ihmiset kertovat jumalastaan, jumalasuhteestaan ja näkemyksistään omasta elämäntilanteestaan, aikakaudestaan ja kulttuuristaan käsin. Kirjoitukset pitää siis suhteuttaa siihen aikakauteen, tilanteeseen ja henkilöön, joka ne on kirjoittanut. Raamattu ei ole luonnontieteen tai historian oppikirja - eivät raamatun ihmiset tienneet noista asioista sen enempää kuin muutkaan aikakautensa - vaan raamattu on kirja, jossa ihmiset kertovat Jumalasta.



Siellä uuden testamentin puolella kannattaa keskittyä Jeesuksen elämään ja nimenomaan hänen ASENTEESEENSA muita ihmisiä kohtaan. Näistä kertovat evankeliumit, kukin oman kirjoittajansa näkökulmasta käsin ja sikäli kuin kirjoittaja on kuullut ja ehkä itsekin nähnyt (selittää pienet ristiriidat evankeliumeissa). Käytännössä siihen rakkauteen, armoon, tasa-arvoon jne. joita hän ajaa. Kannattaa muistaa, että vaikka kovin monet asiat saattavat kuulostaa meidän elämästämme käsin vanhoillisilta, niin tuolloin Jeesus oli aikansa radikaali, joka uhmasi vallanpitäjiä, kaveerasi hyljeksittyjen kanssa ja piti naisia tasa-arvoisina kumppaneina, mikä oli ennenkuulumatonta.



Evankeliumien jälkeisiin kirjeisiin kannattaa jälleen suhtautua aavistuksen varauksellisemmin ja muistaa, että niiden kirjoittajat ovat olleet ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat halunneet kertoa Jeesuksesta. He ovat myös oman aikakautensa ja kulttuurikäsityksensä vankeja. Esim. Paavali oli aikamoinen sovinisti nykyajan ihmisen silmin, mutta ei hänen näkemyksissään mitään poikkeavaa tuon ajan ihmiselle ollut.



Tässä nyt vähän alkuun ;-)

Yksikään ihminen ei tule kirkon päättäjäksi ilman, että seurakuntalaiset ovat voineet vaikuttaa hänen valintaansa! Kirkollisia päätöksentekijöitä ja päätöksentekoelimiä on kyllä monia ja systeemi saattaa muistuttaa kermakakkua, mutta loppujen lopuksi kaikkien päätöksentekoelinten valintaan seurakuntalaiset voivat osallistua joko suoraan tai välillisesti valitsemiensa edustajien kautta.



Yksinkertaistettuna: ÄÄNIOIKEUTTAAN KÄYTTÄVÄT SEURAKUNTALAISET PÄÄTTÄVÄT KIRKON KANNAN!



Ja näin niitä päätöksentekijöitä valitaan:



- Kirkkoherra valitaan suorassa vaalissa seurakuntalaisten toimesta.



- Kirkkovaltuusto (pienillä paikkakunnilla), seurakuntaneuvosto (isommilla paikkakunnilla) ja yhteinen kirkkovaltuusto (seurakuntayhtymissä) valitaan suoralla vaalilla seurakuntalaisten toimesta.



- Seurakunnan työntekijät (esim. papit) valitsee seurakuntalaisten vaaleilla valitsemat kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto / kirkkovaltuusto.



- Kirkolliskokousedustajat valitsee vaaleilla valitut seurakuntaneuvostot / kirkkovaltuustot sekä papit, joiden valinnasta ovat päättäneet vaaleilla valitut kirkkoherrat ja seurakuntaneuvostot/kirkkovaltuustot.



- Kirkkohallituksen valitsee keskuudestaan kirkolliskokous, joka on valittu em. tavalla.



- Piispat (jotka muodostavat piispainkokouksen) valitaan pappien toimesta, jotka taas on valittu vaaleilla valittujen kirkkoherrojen ja seurakuntaneuvostojen / kirkkovaltuustojen toimesta.



Kirkolla ei siis ole yhtäkään päätöksentekoelintä, johon seurakuntalainen ei voisi äänestämällä vaikuttaa.

asiat tosiaankin ovat noin vähintäänkin joissakin seurakunnissa.



MUTTA: Kirkon piiristä löytyy myös paljon ihmisiä, sekä työntekijöitä, että seurakuntalaisia, jotka haluaisivat tehdä asiat toisin. Heidän työsarkansa on kuitenkin mahdoton niin kauan kuin suuri, kanssasi samalla tavalla ajatteleva enemmistö ei viitsi äänestää, vaan ainoastaan jupisee partaansa. Niin kauan pieni vanhoillinen enemmistö käyttää valtaa ja kirkon varoja, tiloja ja työntekijöitä oman pienen piirinsä pyörittämiseen ja valitsee aina samat omia etujaan ajavat ihmiset päätöksentekijöiksi.



Jos haluat muutosta asioihin, niin perehdy oman seurakuntasi asioihin ja ÄÄNESTÄ. Sinunkin seurakunnastasi saattaa löytyä kirkkoherraehdokas tai valtuustoehdokas, joka ajaa sinun etuasi. Mutta hän ei voi sitä ajaa, ellet äänestä häntä päättäjäksi! Vierailkaa seurakuntanne nettisivuilla.

Ja ärsyttää paljonkin. Hyväksytään naispapit ja homot ja papit jotka eivät ole uskossa tai ovat eronneet tms. Ja äänestän aina mutta eihän se mitään auta kun liberaalit jylläävät :(

olen toki aina äänestänyt.

Ja ärsyttää paljonkin. Hyväksytään naispapit ja homot ja papit jotka eivät ole uskossa tai ovat eronneet tms. Ja äänestän aina mutta eihän se mitään auta kun liberaalit jylläävät :(

itse olen viidesläinen.

sitten kuitenkin oikeuksien poistaminen teini-iässä, jolloin pitäisi uudestaan käydä riparit ja konfirmaatiot, että olisi täydet oikeudet. Seksuaalisten vähemmistöjen epätasa-arvoinen kohtelu. Eli, kirkon sisällä on ryhmiä ja ihmisiä, joilta kyllä täysi kirkollisvero nyhdetään, mutta ns. oikeudet ovat huonommat kuin muilla, esim. kummius ja avioliitto.



No en kuulu kirkkoon, en.

Haluaisitko itse olla aktiivinen sen toteuttamisessa? Kannattaa ottaa yhteyttä oman seurakunnan työntekijöihin ja kysellä mahdollisuuksia saada sellaista toimintaa, mikä itseä kiinnostaa ja olla itse myös tarjoamassa omaa osaamistaan ja panosta - seurakunta ei ole työntekijät ja palveluja vaativat asiakkaat eli seurakuntalaiset, vaan seurakunnan muodostavat seurakuntalaiset ja työntekijät yhdessä.

Ei ärsytä. Tai no, se on vähän puute, ettei keski-ikäisille ole paljon mitään toimintaa. Nuorille aikuisille, nuorille ja lapsille on sekä eläkeläisille sitten taas. Mutta 25v -eläkeikään asti ei oikein ole mitään.

eikä sellaista maan päälle synny missään yhteisössä. Aina, kun pannaan ihmiset hoitamaan hommia, paikalle saapuu perusinhat ilmiöt: ahneus, vallanhimo, kateus, ylemmyydentunto, panettelu, juoruilu, omaan pussiin pelaaminen, sokeus omalle pahuudelle, itsen korostaminen jne.



Missä päin tätä planeettaa löytyy ihmisten yhteenliittymä, mikä olisi vapaa edellämainituista? Pimeintä on siellä, missä nostetaan käsi ylös, että meillä ei noista vajaavuuksista kärsitä, me ollaan puhtaita ja oikeassa aina ja kaikessa!



Kirkko on vajaavaisten ihmisten vajaavainen yritys elää todeksi tätä elämää ja etsiä, mitä ihmettä se mahtaa tarkoittaa "olla kristitty". Miten ne hienot, universaalit ohjeet oikeasta ja hyvästä elämästä oikein toteutuisi mun ja meidän kristittyjen elämässä? Mitä se tarkoittaa, että rikkimenneenä ja raparyvettyneenäkin säilyttää ihmisarvonsa, vaikka suuri yleisö buuaa - mitä se Jumalan rakkaus ja armo käytännössä on? Mikä on se aavistus toisen todellisuuden toivosta, kun inhimillistä toivoa ei enää ole, eikä elämässä ole mitään mieltä? Hapuilen, etsin, huudan tyhjyyteen - vai onko jotain, joku siltikin olemassa? Kutsuvat sitä jokua Jumalaksi. Tai pakahdun onneen ja iloon - ketä tästä voisin kiittää? Miksi minä, miksi nyt? Sanovat, että uskon höpönpöpöön, mutta jokin sisälläni vakuuttaa, että kaikki ei ole tässä, mitä käsin kosketan ja aistieni välityksellä hahmotan.



Kirkko on muutakin kuin byrokratiaa, läpimätiä työntekijöitä, juupas-eipäs-vaarinhousut -oppikinastelua, ylimielistä moralismia, tylsiä jumalanpalvelussulkeisia - se on todellisen Jumalan kohtaamista kaipaavien ihmisten yhteisö. Usein mennään metsään ja lujaa - joskus joku jossain onnistuu kohtaamaan ihmisen ihmisenä, näkymättömän kolmannen läsnäolossa.



Moni asia ärsyttää kirkossa ja yhteiskunnassa ja ihkaelävässä elämässä. Kaikesta ärsytyksestä huolimatta haluan toimia pappina juuri tässä kirkossa.