Sossussa asioiminen ei ole hauskaa joten älkää keljuilko
niille jotka tarvitsevat toimeentulotukea.
Itselläni on kynnys kohonnut ja nytkin pitäisi hakemus täyttää, on iso sairaalalasku meidän tuloille.
Sähkölaskun maksoin minäkin kun tuli jo karhulasku. Mitään laskuja ei voi maksaa ajallaan kun ei ole rahaa. Ruokaa ei osteta velaksi sen olen päättänyt jo aikoja sitten.
Ykkösasia on pitää huolta että vuokra tulee kuukausittain maksettua sekä puhelin ja nettiliittymä ettei täysin tipahda ulos elämästä.
Lääkkeisiin saan maksusitoumuksen soittamalla kun tulot ovat niin pienet että olen ilmaisiin lääkkeisiin oikeutettu.
20 % ihmisistä omistaa 80 % kaikesta
80 % ihmisistä omistaa jäljelle jäävän 20 % ja valitettavasti kuulun jälkimmäiseen ryhmään
En ole syntynyt kultalusikka suussa, työtä olen tehnyt ja sen myötä on mennyt terveys ja nyt olen työkyvytön.
Nauttikaa te joilla on asiat hyvin mutta älkää pilkatko meitä vähäosaisia.
Kommentit (5)
Helsingissä toimeentulotuki(eli "sossutuki")-neuvontaa annetaan vain tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan. Itselläni tuo oli keskiviikkoisin klo 8-11. Kuvitelma: mene paikalle, odota vuoroasi, kerro asiasi ja kaikki järjestyy. Todellisuus: mene paikalle, jonota vuoronumeroa narkkareiden ja kassialmojen seurassa (itselläsi vauva mukana), istu kaksi tuntia odotustilassa ja seuraa vierestä tappeluita, tappouhkauksia jne. mukavaa. Kello käy; varttia vaille 11. Vahtimestari tulee ilmoittamaan että enää yksi asiakas otetaan vastaan, loput yrittämään uudestaan ensi viikolla. Luojan kiitos sinä olet seuraavana jonossa, menet virkailijan luo.
Virkailija on töykeä, osaa hädintuskin käyttää tietokonetta eikä meinaa löytää tietojasi. Olet tuonut mukanasi kaikki vaaditut todistukset ja paperit mitä on pyydetty, mutta virkailijan mukaan ne eivät riitä- joku mystinen lappu (esim. tämän vuoden verotiedot, joita ei ole vielä edes olemassa) puuttuu ja ilman sitä hakemusta ei käsitellä. Pyydät että virkailija ottaa muista lapuistasi kopiot itselleen, mutta tämä vaatii alkuperäiset; "saat ne postissa takaisin". Saat luvan tuoda huomenna vahtimestarille puuttuvan lapun.
Käyt verotoimistossa tms. ja sinulle nauretaan päin naamaa kun kysyt sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Menet tyhjin käsin vahtimestarille, joka ei ole paikalle- "voit soittaa hänelle huomenna". Noh, seuraavana päivänä soitatkin ja vahtimestari sanoo että sinun tulisi puhua asiasta sen virkailijan kanssa, joka hoiti asiaasi. Muistat onneksi hänen nimensä ja pyydät virkailijaa puhelimeen. Odotat puolisen tuntia ja sitten vahtimestari palaa; "kukaan senniminen ei ole meillä enää töissä". Ahaa?? Entä missä ovat todistuksesi ym. laput? "Jätitkö sinä muka ne tänne?"
Tuossa vaiheessa ollaan vasta alussa toimeentulotuen hakemisen "ihanuudessa". Tähän lisätään tietysti kaikki ongelmat Kelan kanssa (mokaavat asumistuen kanssa ja antavat väärät maksimitulorajat jotta kun tienaat 14 euroa liikaa kesän aikana, saat maksaa takasin KAIKKI tuet kys. taholle), yhteiskunnan asenne ("vitun pummilusmu mee töihin öhö-öhö mäkin haluun ilmasen bemarin sossulta") jne. niin aika moni jättää leikin kesken. Tämä taas johtaa paitsi äärimmäiseen köyhyyteen, myös mielenterveysongelmiin sillä mihinkään ei ole varaa.
Vieläkö käy kateeksi?
kysellään että saisko pankista 250 000,- lainaa 2500,- tuloilla. En ymmärrä mitä tuollaisen kysyjän päässä liikkuu. Eikö ymmärrä että laina on aivan liian iso palkkaan nähden ja talous vedetään niin tiukille että korkon nousu yhdellä prosentilla aiheuttaa maksuvaikeuksia saati sitten lomautus tai irtisanominen.
todellisia ongelmia.
Jos sellainen joka omistaa jotain hakee luukulta avustusta on ohje että pitää myydä omaisuuttaan ja sehän on oikein.
Meitä palstailevia on muitakin kuin omistusasunnoissa asuvia. Suuri osa suomalaisista asuu kunnan omistamassa vuokra-asunnossa niin kuin minäkin.
Kulutusjuhlaa ei ole vietetty koskaan. Eletään kädestä suuhun ja hädin tuskin tullaan toimeen ja jos tulee joku yllärimeno kuten sairaalalasku on pakko hakea tt-tukea.
Jos jotkut täällä puhuu taloveloistaan ja lainanotostaan se ei koske meitä kaikkia vaan osaa kirjoittajista.
Meitä on moneen junaan ja asemalle jää osa, on rikasta, keskituloista, köyhää ja rutiköyhää.
Täällä vaan tuntuu että todellistä hätää ei ole. Kirjoituksista päätellen on hankittu suuret velat huolettomalla elämän tyylillä ja suurella asuntolainalla. Sitten kun työttömyys iskee eikä mitään vararahastoa ole kerätty, niin tullaan tänne itkemään ja sossusta hakemaan rahaa. Mistään ei kuitenkaan olla valmiita luopumaan. Edelleen pitäisi olla merkkivaatteet ja laskuja enemmän kuin on tuloja. Ymmärrän että jos terveyden takia ei voi käydä töissä ja pitäähän sitä jossain elää. Tsemppiä sulle ja mukavaa syksyn alkua.