Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kilpailu ja kateus kaverin kanssa, voi apua!

Vierailija
19.08.2009 |

Kyllä tunnen olevani paskamainen ihminen. :( Minulla on hyvä ystävä - mutta silti semmoinen pieni kilpailun tunne välillämme joskus on, tai ainakin minusta siltä tuntuu. Ystäväni löysi nuorena miehensä, menivät naimisiin. Minä tulin jälkijunassa, myöhemmin löytyi mies ja myöhemmin häät. Nyt tiedän että heillä on vauvan yritys ollut päällä jo pitkään ja ei ainakaan vähän aikaa sitten ollut vielä tärpännyt. Meilläkin olisi vauvahaaveet kohta alkamassa ja päästään yrittämään. Mutta on ihan KAUHEAA huomata että välillä toivon että voi kun minä tulisin nopeammin raskaaksi! Ihan vain siksi että saisin kerrankin olla meistä se, joka voi sanoa toiselle hymyillen että "kyllä sinunkin vuorosi vielä tulee".



Toivon toki lapsia ihan lasten itsensä vuoksi, mutta hirveää jos lisämotivaationa on vielä se, että "sitten meillä olisi lapsi ja niillä ei".



Olen luullut että nämä jutut "vauvakilpailusta" missä vertaillaan kasvukäyriä ja hampaitten puhkeamisia ovat ihan pelleilyä, mutta näköjään eivät jos jo ennen vauvaa on tällainen fiilis...

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se ekana oleminenkaan mitään herkkua ole.



Minä olen jostain syystä ollut kaveripiirini pioneeri vähän kaikessa: vakavassa seurustelussa, lasten saannissa, asunnon hankinnassa, jopa elämänkatsomuksen muuttumisessa. :D



Aika yksin sitä on näissä tilanteissa, kun oma elämä muuttuu ja toisten ei. Kun esim. aloin seurustella, niin putosin välittömästi ystäväpiirin ulkopuolelle. Yhtäkkiä minua ei kutsuttu enää minnekään jne. Kun saimme lapsen, niin asetelma korostui entistään. Toiset viettivät sinkkuelämää, minä vaihdoin vaippoja.

Vierailija
2/11 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on riittävän säälittävää. Eläkää mammat omaa elämäänne, ei ne vauvatkaan ole niin ihania miltä aluksi vaikuttavat. Siinäpähän sitten olette loppuelämänne sidoksissa ja kiroatte vielä moneen kertaan kun tuli niitä lapsia hankittua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullakin on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa on koko ajan sellainen pieni kilpailuhenki. Ekat lapsemme olivat suunnilleen samanikäiset, ja se sellainen pieni inhottava kilpahenki oli kaikenlaisissa puhumaan oppimisissa sun muissa.



Nyt kun esikoisemme ovat jo isoja, tilanne on vähän muuttunut, mutta kyllä se vanha kilpailuhenki aina jostain välistä esiin tunkee (nyt pihojen laittamisissa yms.) Rasittavaa, kyseessä kun kuitenkin on ihan oikeasti hyvä ystävä.



Eli ymmärrän tunteesi, mutta neuvoja tilanteeseen en osaa antaa. :/ Edelliset vastaajat mun mielestä käsitti viestisi vähän väärin...



Vierailija
4/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan sama tilanne siis sinulla kuin minullakin. Mitenkähän näistä tunteista pääsisi eroon. :(



Onneksi on myös muita ystäviä, ihmisiä monissa eri elämäntilanteissa, niin ei tule tuota vertailuasetelmaa niin helposti.

Vierailija
5/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heittäisin kysymyksen - onko ystäväsi oikeasti ystäväsi tai ainakaan hyvä sellainen? Luultavasti hän luulee olevansa sinun hyvä ystävä mutta epäilen että sinä et kyllä ole hänelle.



Luulen että enemmän kuin keskinäisestä kilpailusta kyse on siitä että sinua harmittaa että ystäväsi löysi ensin miehensä ja pääsi naimisiin. Olisiko heidän pitänyt erota tai ainakin odottaa että löysit miehesi ennen kuin menivät naimisiin että olisit onnellinen?



Nyt käsi sydämelle ap - oletko sellainen ihminen joka tuntee oman olonsa hyväksi vain silloin jos jollain muulla menee huonosti jolloin voit itse ajatella että "onneksi mulla ainakin menee paremmin/mulla ei ole tuollaista ongelmaa"? Ja tuolle toiselle vastaajalle jolla on samanlaisia fiiliksiä - kannattaa irrottautua tuollaisesta tuhoavasta ystävyyssuhteesta joka perustuu siihen että kilpaillaan lasten (ja varmaan kaiken muunkin) saavutuksilla. Aivan käsittämätöntä käytöstä.



t. kolmen lapsen äiti joka löysi miehensä viimeisten joukossa ystäväpiiristä ja jonka lapset ovat aika lailla samanikäiset kuin muidenkin kavereiden (osalla vanhempia, osalla nuorempia)

Vierailija
6/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En missään tapauksessa ole mielestäni tuollainen kyyläävä kilpailija, vaan lämmin ja mukava, epämaterialistinen ihminen. Olin jo pitkän sinkkuuden aikana ehtinyt tottua siihenkin ajatukseen, että tulen elämään yksin, ja melko hyvin hyväksynyt senkin.



Lapsia olen aina halunnut ihan lasten itsensä vuoksi, en sen vuoksi että jollakin muullakin on.



Ystävyytemme ei ole tuhoisaa, vaan hyvin antoisaa, ja kyseinen ystävä on todella hyvä tyyppi, jonka tunteminen on etuoikeus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävyytemme ei ole tuhoisaa, vaan hyvin antoisaa, ja kyseinen ystävä on todella hyvä tyyppi, jonka tunteminen on etuoikeus.

Koska sitähän se tarkoittaa jos haluat että he eivät nyt onnistu.

Vierailija
8/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi vain niin mukavaa, jos minä olisin kerrankin jossakin asiassa ensimmäinen :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kateus on inhimillistä, ja minusta ap on pitkällä siinä, että hän tunnistaa ja tunnustaa itselleen nuo kielteiset tunteet. Tämän jälkeen niitä on helpompi mielessään työstää (ja sitä kautta niistä ehkä pääsee eroon). Sitä voi esim. yrittää ajatella mukavia, positiivisia asioita, jotka tapahtuisivat sekä itselle että ystävälle, ja sitä kaikkea hyvää, jota ystävä edustaa.

Vierailija
10/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on ihan ymmärrettävää tuntea katkeruutta siitä, että on itse joka asiassa jäljessä ystäviin verrattuna!



Tottakai se alkaa pidemmän päälle korpeamaan ihan ketä vaan. Mutta siinä on pointti, että kuinka käyttäytyy. Asia ei saa näkyä ulospäin.



Minusta on ihan normaalia toivoa, että raskautuisit nopeammin kuin kaverisi, mutta se ei ole normaalia että toivoisit ystävällesi lapsettomuutta.



Hyvä ap, että tunnistat tunteesi, se on tie eteenpäin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
20.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mukava huomata itsessään "alhaisia" tunteita. Olen aivan samanlainen. Tunteita tulee ja menee eikä niitä kannata paheksua. Ajatella ja fiilistellä saa miten haluaa mielessään, mutta käytökseen pystyy onneksi vaikuttamaan.



Ystäväni rakensi kauniin kodin ja sisusti sen kauniisti. Olin iloinen hänen puolestaan, mutta samalla kateuden musta möykky kärvensi sydänalaa. Aikuisena ihmisenä käyttäydyin sen tuntemani ilon mukaisesti ja ihastelin kotia ja kehuin aidosti ystäväni hyvää makua ja taitoa sisutajana.



Elämä on valintoja ja tekoja niiden valintojen mukaisesti.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi yhdeksän