Synnytyksen jälkeisinä päivinä: teitkö paljon kotitöitä, ulkoilitko?

en hirveästi pystynyt kotitöitä tekemään, kun en saanut nostella mitään painavaa kuukauteen kuin vauvaa. Äitini oli seuranani ekan viikon, kun tulin kotiin. Auttoi juuri siivouksessa ja vauvan hoidossa. Olin aika kädetön ainoa lapsi vanha äiti. Ulkoilin ja kävin ostamsassa vauvalle mitä jäi ostamatta koska sairaalaan meno tuli äkisti.

Äitini ja isäni kanssa käytiin mm. Jumbossa ja äitini oli eka kerralla mukana neuvolassa.

Tokan viikon ukko oli isyyslomalla ja sitten homma alkoi sujumaan pikkuhiljaa.

jokaisen kolmen lapsen synnyttyä. Imettäminen nyt tietysti rajoitti hieman toimimista, ei oma kunto.

Olin niin kipeä, että en muuhun kyennyt, kuin imettämiseen.

oikeastaan kaikkea, koirankin kanssa oli käytävä lenkillä. MInusta aikaa oli ihan kauheasti kun ei voinut oikein kotoa lähteä mihinkään. Olin kyllä todella hyvässä kunnossa molempien jälkeen, esim. ei ainuttakaan tikkiä.

miehen ja esikoisen kanssa kaupassa (!!). Jälkikäteen tuli mieleen, ettei olisi tarvinnut ehkä niin pienen kanssa vielä mennä.. onneksi ei ollut ruuhka-aika ja kauppa oli ruokakauppa. Muutaman päivän synnytyksen jälkeen pinosin halkoja miehen apuna pihalla.



Esikoisen jälkeen en pystynyt istumaan kahteen viikkoon, saati tekemään mitään suurempia ponnistuksia vaativaa. Niin ne synnytykset on erilaisia.

Ekan jälkeen itkin ja opettelin imetystä, en ulkoillut kuin pakolliset neuvolakäynnit ja mies teki mulle ruokaa ja hoiti kodin.



Tokan synnytyksen jälkeen tulin samana päivänä kotiin ja seuraavana päivänä lähdin kaupungille järjestelemään hautausasioita ja etsimään arkkua. Vauvaa ei saatu kotiin ollenkaan. :(

lattiatkin pesin joka ilta. Mä sain jonkinmoista hyvänolon tunnetta siitä, että on kaikki langat käsissä ja jaksan olla tehokas.

olin sairaalassa viikon, sitten kun päästiin kotiin aloin kyllä aika normaalisti touhuamaan heti kun vointi oli normaali.



Kuopuksen kanssa sain maailman kamalimman rintatulehduksen heti kotiinpääsystä seuraavana päivänä. Kuumehoureissa tärisin pari päivää ja siitä vielä noin viikon olin tosi kipeä. Eli en pystynyt tekemään muuta kuin hädin tuskin imettää, ja vaihtaa kaalinlehtiä ja kuumia kääreitä liiveihin...

lastenklinikan ja kodin väliä juostessa. Lastenklinikalla kävin hoitamassa ja imettämässä vauvaa ja sitten illaksi kotiin nukkumaan ja sama taas aamusta.

imetin ja makoilin vauvan kanssa.Ja tuijottelin sitä vauvaa:)Kodin lähiympäristössä vähän käveleksin minkä kykenin.

vahtien vauvaa. Ei, en tehnyt kotitöitä ollenkaan.

Ensimmäisenä kun tultiin sairaalasta kotiin nappasin koirat remmiin ja lähdin lenkille. Kuka jaksaa istua persiillään ja tuijottaa vauvaa kaiket päivät? Kyllä meillä sai lapsi heti tottua siihen että mennään ja tullaan.

Mut tää on tätä "eihän sitä nyt vauvan ehdoilla mennä" elämää

Ensimmäisenä kun tultiin sairaalasta kotiin nappasin koirat remmiin ja lähdin lenkille. Kuka jaksaa istua persiillään ja tuijottaa vauvaa kaiket päivät? Kyllä meillä sai lapsi heti tottua siihen että mennään ja tullaan.

Mut tää on tätä "eihän sitä nyt vauvan ehdoilla mennä" elämää

Toi on sitä normaalilla tavalla suhtautumista vauvan tuloon, ei se elämä pysähdy ympärillä.

ei se elämä pysähdy vauvan saapuessa taloon, tai no ehkä ekasta... mut sitten kun lapsia on useampi ni eipä se vauvan tuijottelu oikeen onnistu.

Mies oli siivonnut ennen kotiutumista ja anoppi tehnyt kaappiin ruokaa. :) Taisin nukkua silloin aika paljon ja katsoa videoita (juu, videoita ;D )jne.



Toisen jälkeen en ollut niin puhki kuin ekan jälkeen, ja oli se esikoinenkin huollettavana, joten ihan samanlaista löhöilyä ne ekatkaan päivät ei olleet. :) Toisaalta mies oli jälleen huolehtinut siivoukset ja ruokahuollon (tällä kertaa osasin itsekin jo tehdä ruokaa pakkaseen...), joten mitään hirvittävän aktiivistakaan se aika ei ollut. :) Lähinnä ihastelin vauvaa ja huomioin erityisesti esikoista, joka oli tulokkaasta vähän ihmeissään.

Olen joka kerta (3 lasta) ollut kotiutuessa jo niin hyvässä kunnossa että en ole "jaksanut" vain maata ja levätä.

Tosiaan lapsi syntyi aamulla, iltapäivällä lähdettiin kotiin ja sitten rupesi tekemään mieli munkkeja, joten paistoin niitä ja illalla vauvaa katsomaan tulleille sukulaisille oli tarjolla tuoreita munkkeja :-)



Olivat vieraat kyllä vähän ihmeissään, mutta hyvällä ruokahalulla söivät.

Meni useampi viikko ennenkö alapää oli kunnossa eikä kaikki liikkeet viiltänyt.



Kolmannesta oli arki heti vaanimassa ja mikäs siinä kun palauduin nopeaan.

Minäkin olisin varmaan kotona leiponut jos saanut kotiutua heti mutta me ollaan aina lapsen vuoksi oltu sairaalassa 4 päivää. :(

En jaksanut oikein mitään, hyvä kun vauvaa hoitaa.

Kakkosen jälkeen olin elämäni kunnossa, olisin voinut siivota koko sairaalan heti synnytyksen jälkeen, ja kotona jaksoin touhuta ja kestitä vieraita heti. Ei mitään heikkoa.

Vauva söi melkein tunnin välein päivällä. En tehnyt kotitöitä, enkä ulkoillut paljoa. Viikko synnytyksestä käytiin ekalla lyhyellä vaunulenkillä, jonka johdosta verenvuoto lisääntyi, joten hetken otin ihan rennosti ja makoilin vauvan kanssa :)

Mies oli isyyslomalla, joten hän teki kotityöt ja valmisti ruoat meille.



En edes yrittänyt olla superäiti, mielestäni vauvan synnyttämisen jälkeen äidillä on oikeus ottaa rennosti ja levätä vauvan kanssa. Se on jopa terveellistä :)