Synnytyksen jälkeisinä päivinä: teitkö paljon kotitöitä, ulkoilitko?

Tein aika paljon kotitöitä, söin ja imetin :)



Tokan lapsen jälkeen lepäilin enimmäkseen..

mutta pidin kiinni siitä, että ulkoilin joka päivä tunnin (ekat 2 viikkoa yksin, sitten myös vauvan kanssa). Mies oli onneksi niin huomaavainen, että hoiti kotityöt, koska oli kerran kotona. Ekat viikot meni lähinnä imetyshommiin ja vauvan ihasteluun ;-D. Ja pätkissä nukkumiseen eli panostin lepoon myös. En ollut mitenkään erityisen tarmokas tai aktiivinen, mutten nyt lamaantunutkaan.

Mies hoiti vauvaakin paljon, sillä olin niin kipeänä. Sitten kävi ilmi, että minulla oli kohtutulehdus. Kun se parani, aloin jaksaa tehdä asioita.

mutta sitten selvisi että virtsatietulehdus oli muhinut ilmeisesti jo jonkun aikaa. Ensin sain väärän diagnoosin ja väärät lääkkeet. luultiin että on kohtutulehdus.

En jaksanut oikein mitään, hyvä kun vauvaa hoitaa.



Kakkosen jälkeen olin elämäni kunnossa, olisin voinut siivota koko sairaalan heti synnytyksen jälkeen, ja kotona jaksoin touhuta ja kestitä vieraita heti. Ei mitään heikkoa.

Tein kotitöitä normaalisti, koska olin yksin vauvan kanssa. Samaten ulkoilin vauvan kanssa päivittäin (kesävauva).



Eikä nämä asiat minun mielestä sulje pois vauvaan keskittymistä millään tavalla. Pieni vauva kuitenkin nukkuu aika paljon noin yleensä.

Keskityin vauvaan ja itseeni. Mies oli ihana - koko ajan kanteli teetä ja sapuskaa mulle sohvannurkkaan ja hoiti kaiken.

Kuka jaksaa istua persiillään ja tuijottaa vauvaa kaiket päivät? Kyllä meillä sai lapsi heti tottua siihen että mennään ja tullaan.

Ensimmäisenä kun tultiin sairaalasta kotiin nappasin koirat remmiin ja lähdin lenkille. Kuka jaksaa istua persiillään ja tuijottaa vauvaa kaiket päivät? Kyllä meillä sai lapsi heti tottua siihen että mennään ja tullaan.

Sitten kotiin tultua piti mennä ostamaan uusi jääkaappi ( entinen meni rikki sairaalassa olo aikanani), ja kaikkea tarpeellista vauvalle, tutti

naureskelin että lapsivuoteessa pitäisi maata seuraavat 2 viikkoa ainakin

ruokaa tosin olin tehnyt pakkaseen valmiiksi ja se helpotti , mutta pyykkihommat ja muu touhu alkoi heti. Yksinhuoltajana ei ollut mahdollisuutta jäädä lepäilemään.

että lähes kaksi viikkoa lähinnä makasin sängyssä persaustani parantelemassa ja imetin. Ulkoilun aloitin vauvan kanssa sitten kaksi viikkoa vauvan syntymästä (vuva syntyi tammikuussa).

Yksinhuoltajana ei paljon auttanut jäädä laakereilleen makaamaan. Olo oli kammottava, käveleminenkin sattui (pyörrytti parikin askelta), vaan kauppaan oli mentävä, ruoka tehtävä, pyykit hoidettava. Lapsi oli silti pääasia - kun yöhuudot alkoivat ja väsymys painoi (ensimmäisillä viikoilla), jäi pölyjen pyyhkimiset yms. sivuseikat.

kun kykenin kävelemään, alapää parani laajoista repeämistä hitaasti + tuli kohtutulehdus

Rintatulehdus ja 40C kuume iski toisena päivänä. Horkassa oltiin sitten muutama päivä. Ei mennyt ihan niin putkeen, mies sai hoitaa vauvan lähestulkoon yksin.

Toivuin ihan normaalisti synnytyksestä esikoisen kanssa. Nyt saa nähdä miten käy tokan kanssa.



Mitä kotitöitä teillä on niin kamalasti, että niillä saa päivät täytettyä? Esikoisen vanhemmilla varsinkin. Jos on jo viisi lasta jaloissa, niin puuhaakin lienee paljon enemmän.

Ensimmäiset päivät (4) vietin sairaalassa. Siellä suurin osa ajasta meni leväten. Vauva nukkui niin paljon.



Kotona tein kaikkea mitä ennenkin.

elämän heti sairaalasta kotiuduttua. Ja normaalilla tarkoitan että olen tehnyt samoja juttuja kuin ennen vauvaakin, kotitöitä, ulkoilua, isompien kanssa leikkiä/retkiä jne.

Heti kun tulin kotiin vaihdoin vaatteet ja lähdin koiran kanssa kävelylle ja siivoilin jne ja tietysti hoidin vauvaakin hänen tahtisesti, tosin vastasyntynyt nukkuu niin paljon että aikaa kyllä jäi ja jää edelleenkin ainakin minulla tehdä omiakin juttuja.