Virikehoidettu vastaa kysymyksiin.

puolipäiväryhmää, eli painotus siellä taisi olla juuri virikehoidossa, varsinaisia päivähoitopaikkoja oli sitten eri ryhmissä.



Kommunismista sen verran, että isäni kuuluu kokoomukseen.



Äitini on kertonut, että samassa päiväkodissa oli kyllä ihan kokopäivähoidossa varsin varakkaan perheen poika, jonka molemmat vanhemmat olivat siis töissä. Sosiaalisista syistä, ja perusteena oli se, että ainut lapsi ei saa muuten seuraa ikäisistään. Eli paikkakunnallamme oli ilmeisesti enemmän paikkoja päivähoidossa käytössä, kuin mitä laki tarkkaan ottaen vaati.

lääkärin lausunto siitä, että hän tarvitsee kokopäiväpaikan. Tätä tehtiin paljon.

Oletko juuri ja juuri yli kolmekymppinen?



Päivähoitolaki muuttui muistaakseni -82 ja ainakin vielä 70-luvun puolella oli todella tiukat tulorajat, jotta päivähoitopaikan sai. Suurin osa niistäkin lapsista, jotka päivähoitopaikan sai, sai vain puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan hoitopaikan.



Minä sain vuonna 79 puoleksi vuodeksi paikan, koska isäni opiskeli ja äitini oli hyvin keskivertopalkkainen. Tuloraja alittui ja hoitopaikka myönnettiin.



Suurin osa 70-luvun lapsista on ollut kotona hoidossa, yksityisellä hoitotädillä, naapurissa, mummolla...



Puolipäiväinen esikoulu alkoi yleistyä 70 ja 80 luvun vaihteessa ja sinne pääsi myös ns. virikelapsia.

että tuohon aikaan päivähoidossa olevista lapsista suurin osa on ollut ns. alempaa sosiaaliluokkaa juuri sen takia, ettei hyväpalkkaiset vanhemmat saaneet lapsilleen päiväkotipaikkaa.

Ja silloin oli kuulemma ihan tavallista että lapset kävivät hoidossa joka päivä vaikka äiti oli kotirouvana. Ei hän kuulemma muuten olisi jaksanutkaan, ja ihmetteli miten nykyään lapset muka viihtyvät kotona :)

kävi esikoulun. Minulla oli r-vika, ja päiväkodin yhteydessä oli puheterapeutti, joten se oli perusteena hoidolle, mutta ryhmä oli ihan virallinen puolipäiväryhmä. Kokopäivähoitoon en olisi päiväkotiin päässytkään.



Eri kunnissa tilanne on tietysti ollut erilainen, eikä paikkaa minullekaan olisi ollut pakko järjestää, vanhempani eivät olleet mitään sosiaalitapauksia. ( Itse asiassa olivat akateemisesti koulutettuja, isä ihan 'statusammatissa'. )

Porvaristolapset ovat olleet kotona ja käyneet leikkikerhoissa.

vain niille, jotka sen todella tarvitsevat. Tämä perustuu sen aikaiseen päivähoitolakiin.



Itse olen lto ja olen lukenut päivähoidon historiaa sekä keskustellut aiheesta vanhempien lastentarhanopettajien kanssa. Lastentarha/päiväkotitoiminta poikkesi hyvinkin ratkaisevasti tämän päivän toiminnasta. Ennen päivähoitolain muutosta päivähoito oli periaatteessa vain paikka, jossa lapset olivat vanhempien ollessa töissä. Nyt keskitytään aivan eri tavalla lapsen kasvun tukemiseen. Näin karrikoiden.