Lue keskustelun säännöt.
Mikä meissä on vikana kun meitä ei kutsuta kylään?
15.08.2009 |
Olemme asuneet uudella asuinalueella kohta kolme vuotta. Olemme saaneet paljon uusia tuttavia alueelta ja kutsuneet näitä tuttavuuksia kylään. Erityisesti yksi perhe on tuntunut hyvin samanlaiselta kuin me ja ovat aina tulleetkin ja tuntuneet viihtyvän. Mutta miksi he eivät koskaan kutsu meitä kylään? Luulin ensin että eivät ole kylään kutsuvaa tyyppiä mutta heille tuli uudet naapurit joita ovat pyytäneet luokseen jo useita kertoja. Vähän harmittaa. Tulisiko hyviä selityksiä mieleen?
Jos satuit lukemaan, olen sama kysyjä mutta ehdottomallasi uudella otsikolla:)
Kommentit (52)
lapset suurinpiirtein samanikäisiä. Molemmat perheet ihan tavallisia työssäkäyviä lapsiperheitä. Eivät oikein ole sentyyppisiä että käyttäisivät hyväkseen meitä. Kyläillessä tuntuvat viihtyvän. Olen surkea kokki;). Tilanne ei tuntunut yhtään oudolta ennen kuin minulle selvisi, että tätä toista perhettä kyllä kutsuvat kylään ja melko usein. Ainoa mikä on tullut mieleen on oma olematon alkoholinkäyttömme, meillä kyllä tarjotaan muille mutta itse emme juuri käytä. Voisiko tämä olla selitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpas outoa. et vaikuta röyhkeältä tyypiltä joka kasvattaa näitä "temperamenttisia" lapsiakaan, jotka tuhoavat toisten kodit ja äidit ihastelevat sitä "temperamenttia".
ovat vaan hyväksikäyttäjiä.
jotain taloyhtiö juttujakin, joita käyvät samalla läpi? Joku putkiremppa? Ovatko samalla alalla naapurien kanssa? Jokin yhteinen harrastus tai vanhoja tuttuja?
Ainoa mikä on tullut mieleen on oma olematon alkoholinkäyttömme, meillä kyllä tarjotaan muille mutta itse emme juuri käytä. Voisiko tämä olla selitys?
Ihmiset haluavat ryypätä vieraineen ja teitä ei sellaisiksi ryyppyvieraiksi lasketa. Ikävä kyllä, raittiudella on täällä Suomessa haittapuolensa.
Jos vaan pysytte yhtään ryyppämään, niin ottakaapa hieman eenemmän kun seuraavan kerran pariskunta on kylässä. Jos vastakutsu tulee niin syy oli raittiutenne. Toisaalta en kyllä raittutta hylkäisi moisten ihmisten takia. Minkä takia pää selvänä ei voi seurustella? Vai ovatko niin estoisia, ettei juttu luista selvänä?
joita kutsuvat kylään? Kannattaisko tutustua jos heistä vaikka saisitten enemmän seuraa.
Alkoholi voi olla yksi syy, niin moni tykkää viettää iltaa kaljatuopin ääressä. Ja haluavat siihen samanhenkistä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen muinoin odotettiin kylään kutsua.
nykyään ainakin lapset näyttävät kutsuvan itse itsensä.
onko asia kääntynt näin myös aikuisten kyläilyissä?
kutsutaan itse itsensä?
Ainoa mikä on tullut mieleen on oma olematon alkoholinkäyttömme, meillä kyllä tarjotaan muille mutta itse emme juuri käytä. Voisiko tämä olla selitys?
En vaan HALUA ryypätä! Mutta kai se olis pakko, että olisin parempaa seuraaa :( Harmi harmi!
Olen kyllä ihan sosiaalinen, mutta leimaudun varmasti tiukkapipoksi, kun en haluakaan vetää viinaa kaksin käsin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä tiedä, onko kenties syy sama - vaikka en voi uskoa lukiessani sinun kirjoitustasi.
He kutsuvat meidät usein kylään - ja joka kerran emäntä on valmistanut ihan kivaa ruokaa, kermaista ja valkosipulista, hieman liaan raskasta, mutta kerrassaan hyvää.
Ja siinä turistessamme muistavat aina kertoa, kuinka hirveän allerginen mies on - on saanut sen ja sen luona aivan kamalia allergiakohtauksia eikä mitään voi valmistaa, jos ei kaikkia purkkejä tutkita huolella.
No kerran uskalsimme kutsua pariskunnan kylään - ja jännitin koko illan, milloin mies kupsahtaa kurkku turvonneena lattialle.
Tunnelma oli ikävä ja päätimmekin, mieheni ja minä, ettemme kiusaa näitä tuttavia emmekä itseämme enää uusilla kutsuilla - menemme heille, jos kutsu käy ja jos me tarjoamme, menemme ravintolaan - tilatkoon ukko mitä haluaa, me maksamme, mutta minä en välitä kuulla kolmansilta tutuilta, että mies on saanut meiltä jonkun kutisevan suun...
ja heidän lapsensa pelkäävät hysteerisesti kaikkia luontokappaleita. Ei mua yhtään huvita kuunnella sitä kiljuntaa. Joka kerta jaksaa kyllä perheen äiti tavatessa vihjailla miten hyvää meillä vierailu voisi tehdä heidän lastensa eläinpelolla. Ovat käyneet meillä muutaman kerran ja joka kerta ollut sama hysteerinen kiljunta päällä. Meidän eläimet eivät ole mitään koe-eläimiä tai terapeuttieläimiä, niilläkin on oikeus olla omassa kodissaan ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on heidän kulinaristinen intoilunsa. Kivahan heillä on käydä, ja tosi mukavia ihmisiä ovat, mutta ruokaan liittyvä intoilu ja panostus on sitä luokkaa, että en yksinkertaisesti kehtaa kutsua naapureita syömään omia ruokiani.
Sen sijaan muiden tuttujemme kanssa grillaamme läskiä ja popsimme fetasalaattia suurella mielihyvällä.
ja täten heillä on likaista ja siksi eivät halua kutsua ketään kylään...
Tai sitten he ovat kuin me, eli koti on koti ja vain perheen jäsenille. Paikka jossa ollaan vain omissa oloissa, rauhan paikka muusta maailmasta. Ei vieraita, ei edes isovanhempia tai muita sukulaisia.
Tai kolmas vaihtis; me ei pyydetä kaverin perhettä käymään koska heillä on täysin mahdottomat lapset enkä halua että meille tullaan sotkemaan ja riehumaan. Kasvatusperiaatteet vain eivät kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyse tästä, mutta kerron, miksi minä olen aika laiska kutsumaan erästä tuttavaperhettä kylään, vaikka me käymmekin heillä usein. Syy on ehkä se, että he panostavat aina niin paljon kyläilyihin. Eli kun menemme niin pöytä on katettu viimeisen päälle ja ruokaan on aina panostettu. Vaimo on vielä taitava kasviskokki ja miettii menuun aina tarkkaan.
Tuo jotenkin aiheuttaa paineita itsekin panostaa tarjoiluihin yms. ja en totta puhuen kahden pienen lapsen kanssa nyt vaan jaksa. En oikeastaan edes jaksa siivota kovin hyvin. Vieraita käy, mutta tyyliin sillä meiningillä, että kahveet keitetään ja eilistä makaroonilaatikkoakin saa, jos riittää tai vieraita pyydetään käymään kaupan kautta, jos on nälkä:) Eli siis ihan rennolla meiningillä. Voi olla, ettei tuo ko. perhekään tällaisesta pahakseen pistäisi, mutta jotenkin vaan on sellainen olo, että heitä varten pitäisi enemmän panostaa.
Nolostuttaa. Toisilla on niin siistit kodit ja niin hienoa ja kaunista ja meillä on aina sotkua, joko vähän tai paljon, ja huonekalut ym. on kaikki vähän mitä sattuu.
Toinen syy on ollut masennus, ei vaan jaksa ottaa vieraita vastaan, eikä ainakaan siivota/kokata heidän vuokseen.
Kolmas syy on, että ensivierailullaan vieraat ovat olleet jotenkin vaisuja ja on jäänyt epäselväksi, mitä he oikeastaan ajattelivat kyläilystä. Tullut tunne, että heillä on tylsää.
Neljäntenä: vieraat joita joutuu koko ajan vahtimaan ja passaamaan, esim. kengät pois jalasta, älkää jättäkö veistä taaperon ulottuville , joo saat lisää kahvia kunhan olen siivonnut jälkesi prkl. Kamala sählinki koko ajan ja vieras ei yhtään voi ottaa huomioon esim. perheen vauvaa ja passuuttaa nopeammin kuin ehdin palvella.
Tuppaantuvat vieraat: alkavat siivoamaan kylässä tai määräilemään huonekalujen paikkoja... Myös keskustelussa ovat päällepäsmäreinä ja aina oikeassa. Tulee epämukava tunne.
Ei yhteisiä puheenaiheita. Olemme kuin eri planeetalta. Edes lapset eivät yhdistä tarpeeksi, kun esim. lastenkasvatustavat ovat niin erilaiset. Ehkä tästä kyse teilläkin? Eivät ole kehdanneet kommentoida jotain lastenkasvatukseenne liittyvää asiaa? Mulla esim. fyysisesti kurittava tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei oikein viihdy vieraiden seurassa. On mieluummin yksin.
Kai se johtuu tuosta vähäisestä alkoholin käytöstä. Tiedän että uudet naapurinsa ottavat mielellään. meitä ei muiden käyttö haittaa mutta ehkä ihmiset kuitenkin toivovat vieraidensa ottavan samalla tavalla. Allergioita meillä ei ole eikä erityisen hienoa mitenkään. Harmi:(
ap
joidenkin tuttujen kanssa tapa aina kyläillä heillä, ja toisten kanssa meillä. En osaa selittää miksi, mutta näin on. Itse olen mielummin "hyväksikäyttäjä", stressaan monista asioista esim, vieraista
tarkemmin ajateluani meiltäkin löytyy pari 'no-no'-perhettä, jota emme halua kutsua enää kylään.
nr. 1: Perhe, jolla on niin villit ja väkivaltaiset lapset, ettei aikuisten seurustelusta tule mitään.
nr.2: Passiivinen perhe, jota mikään ei tunnu kiinnostavan ja jotka eivät koskaan tajua lähteä ajoissa.
Itse en yleensä mielelläni kutsu ketään, koska olen nyt lapsia saatuani aina niin väsynyt etten kertakaikkiaan jaksa nähdä vaivaa.
Jos ihmiset eivät ole ihan kauhean vanhoja tuttuja, illanviettokin tuntuu vähän työläältä vaikka ihan mukavaa olisikin. Yleensä menen kyllä aika mielelläni kylään jos kutsutaan.
Joihinkin ihmisiin tutustuu puolivahingossa jos on joku yhdistävä tekijä. Esim samanlaisia harrastuksia (matkailu, rakentaminen yms), samanlaisia raskaita elämänkokemuksia (lapsettomuushoitoja, adoptio) tai lapsilla samanlaisia ongelmia.
Tapaamme nykyisn enimmäkseen todella vanhoja opiskeluaikojen kavereita. He ovat ihmisiä jotka tuntevat meideät niin hyvin ettei heille tarvitse esittää yhtään mitään. He eivät edes huomaa jos koti on sekaisin ja paidassa tahroja.
Tottakai pari lasillista vapauttaa tunnelmaa.
Jos ette juo mitään ja tuotte sen vielä aika jyrkästi esille, saattatte olla tuttaviennen mielestä rasittavan jäykkiä.
Ehdotan että etsitte kaltaistanne seuraa muualta, esim. kerhoista harrastuksista jne. Tai sitten kohteliaasti juotte pari lasillista jos tarjotaan ja nauratte aidon vapautuneesti isännän huonommillekin vitseille.
minä en nimittäin halua anoppia ja appiukkoa sekä mieheni siskoa perheineen meille kun ronttaavat kolme koiraa samantien mukanaan meille. ärsyttävää... muuten ovat meille tervetulleita mutta vihaan koirankarvoja.