Olisitko kateellinen nuorelle joka saa ison perinnön eikä koskaan tarvitsisi tehdä töitä?
Pääomatulot kattaisivat elämisen ja lapsia voisi hankkia niin monta kuin haluaa ja ne voisi hoitaa kotona, kuunnes aikuisena heille voisi ostaa asunnon mieleiseltään alueelta.
Kommentit (29)
siltä jäisi kyllä kokematta elämästä monta taistelua, jotka voi voittaa. eli elämänkokemusta puuttuisi. toisaalta sillä ois vaaroja ja vaikeuksia (petolliset ystävät, siipiveikot) joita tavis ei osaa edes ajatella.
toivottavasti pysyisi kuitenkin järki päässä ja eläisi onnellisen elämän!
Minulle tulee helposti sellainen olo, että on väärin, kun muut saavat kaikkea helposti ja minun pitää raataa joka leipäpalani eteen.
häpeän olla valkoinen mies
Sama koskisi lottovoittoa. Tuo ap:n kuvailema elämäntapa ei sopisi mulle ollenkaan, työ on tärkeää minulle ja pitää minut täyspäisenä, antaa älyllisiä haasteita jne. Vanhempien menettämisessä nuorena ei puolestaan ole mitään kadehdittavaa, kokemusta on.
En tosin haluaisi jäädä kotiin lapsia hoitamaan ja hankkimaan, vaan opiskelisin tasan just sitä mitä huvittaa ja tekisin sitä unelmienityötä, joka Suomessa vain harvalle on taloudellisesti kannattavaa (kirjailija).
vaikka rahaa olisi ja voisi tehdä mitä tahansa. Ei niitä ystäviä juuri tuon kateuden takia heillä taida olla. On varmaan aika yksinäistä.
Jos itse olisin niin rikas, en uskaltaisi siitä kenellekään puhua ja todennäköisesti eläisin vaatimattomasti ja kävisin jossain töissä, ehkä vaihtaisin paikkakuntaa.
haluavat silti tehdä töitäkin, ainakin jonkin aikaa, vaikka rikkaita olisivatkin.
Normaalisti taloudellinen pakko ajaa tekemään sitä työtä mistä maksetaan. Jos talous olisi turvattu, voisi tehdä sitä mitä haluaa. Se on erittäin kadehdittava tila.
Mieluummin pidän sukulaiseni. Toki voisin ottaa ilolla vastaan perinnön joltakin Amerikan enolta, josta en ole ikinä kuullutkaan. Kateellinen en ole, jos joku perintöä saa.
mä haluaisin paljon rahaa tekemättä mitään sen eteen. Jos se perintö siis tulisi joltain isomummolta, jonka olen nähnyt viimeksi 25 vuotta sitten, en tietystikään vaihtaisi vanhempiani rahaan. Tietenkään en rahat saatuani jäisi vain makaamaan sohvalle, vaan kehittelisin kaikennäköistä kivaa ja mielekästä tekemistä, mitä tähän asti ei ole rahattomana voinut tehdä. Jos minulla olisi joku unelma-ammatti tiedossa, niin tekisin työtä vaikkei tarvitsisikaan, mutta nämä tähän asti tekemäni hanttihommat eivät kyllä anna ihmiselle mitään muuta kuin vitutuksen ja naurettavan pienen palkan. Ne lopettaisin siis kyllä.