Kaikkien kanssa on leikittävä; vai onko?

Itse olen vastaavissa tilanteissa käynyt juttelemassa toisten kanssa ja vedonnut siihen, että jos heidän kanssaan ei leikittäisi niin heillä olisi kurja olo. Meillä se on auttanut aina edes jonkun aikaa. Ja itse sitten vaadin omalta lapseltani, että hän ottaa mukaan leikkeihin kaikki lapset.



Jotkut ilkeämieliset lapsethan nauttivat siitä, että kituuttavat jotakuta ulos sulkemalla, varsinkin tyttöjen juttu on tämä. Meillä on naapurustossa yksi räähkä, jota on joutunut puhuttelemaan useammin kuin muita, koska hän yllyttämällä yllyttää muitakin olemaan ilkeitä.

Olen puhutellutkin kavereita vaihtelevalla menestyksellä. Mulla vaan on paha tapa kiihtyä liiaksi ja kadottaa asiallisen puheen "taso". Ymmärrän kyllä, että 5-8 vuotias loukkaantuu kun heille "huutaa". Olen yrittänyt kannustaa myös tytärtäni leikkimään pihalle vaikkei siellä kavereita just silloin olekaan; ajatus on, että kyllä kavereita ilmaantuu paikalle kun jotain kivaa on näköpiirissä ( esim. jos minä ja mieheni pyöritämme narua tytöllemme niin kohta on viisi muuta kärkkymässä hyppyvuoroa). Pahalle tuntuu silti koska ovikello ei soi entiseen malliin (nykyisin ovikello ei soi lainkaan). Ja jos tytär soittaa jonkun ovikelloa niin hänet torjutaan. T. ap

ehkä on parempi olla ilman. Ja voihan niitä kavereita kalastella vähän kauempaakin kuin kotipihasta.

että kaikkien kanssa voi leikkiä (meillä 9.v vanhin naapurustossa ja on aika valikoiva kavereden suhteen)kun siihen joukkoon 3 eka luokkalaista , eskarilaista ja 2-4.v on soppa valmis, mutta sovimme, että jos joku kaveri tuodaan kauempaa tai on muuten vieraita, niin silloin voi sanoa ettei voi nyt leikkiä...

Tyttäremme täyttää pian 5v. Pihassamma asuu kolme (5v,6v,7v) lasta, jotka vielä viime kesänä leikkivät tyttömme kanssa, mutta tänä kesänä he eivät ole tulleet hakemaan häntä edes ulos :/

Tyttö on luonteeltaan semmoinen, että tahtoisi aina säädellä miten leikki menee. Uskon, että tämä on hermostuttanut pihan lapsia. Toisaalta taas muut lapset selväsi kiusaavat häntä esim. juoksemalla pakoon.



Minusta on todella kurja katsella, kun pitkin kesää muut lapst ovat leikkineet keskenään ja meidän tyttö on ollut aivan yksin. Tiedän ettei ketään voi pakottaa leikkimään toisen kanssa, mutta näin pienessä pihapiirissä kaikki voisi kyllä ottaa leikkiin mukaan.

Olen puhutellutkin kavereita vaihtelevalla menestyksellä. Mulla vaan on paha tapa kiihtyä liiaksi ja kadottaa asiallisen puheen "taso". Ymmärrän kyllä, että 5-8 vuotias loukkaantuu kun heille "huutaa".

Se, että käyt huutamassa muille lapsille, johtaa vain siihen, etteivät he hae tyttöäsi ulos tai halua oleilla hänen kanssaan, koska hänellä on pelottava äiti. Tuttu juttu sekä omien lapsien osalta (luokan lapista kukaan ei enää mene "matille", koska matin isä on lasten mielestä pelottava) että omasta lapsuudesta.

Jos et osaa käyttäytyä asiallisesti, hyväksy se, ettet voi tehdä mitään. Jos taas haluat auttaa tyttöäsi, opettele käyttäytymään ja mene sitten juttelemaan lapsille tai heidän vanhemmilleen (joille huutaminen on vielä huonompi idea: ainakin mä neuvoisin lapsiani olemaan soittelemasta sellaisia ovikelloja, joiden takana asuu räyhääviä ihmisiä ja leikkimään noiden jälkikasvun kanssa vain valvotusti...).

Nuo kaverit vaikuttavat aika vanhoilta, ja on varmaan joka tapauksessa odotettavissa tilanne, jolloin ikäero tuntuu liian suurelta. Kolme vuotta nuorempi tuntuu "vauvamaiselta". Toisaalta on varmaan ihan suotavaakin, ettei oma lapsenne joudu liian varhain esim. teinien kuvioihin, vaan saisi leikkiä ikäistensä leikkejä ikätoveriensa kanssa.



Kuulostaa tosi kurjalta, mutta koita tosiaan olla näyttämättä huoltasi lapsellesi, ja alatte aktiivisesti etsiä uutta seuraa.

Olen soitellut tarhakavereille (yksi on käynytkin leikkimässä ja hänelle sopii kun minä soitan mutta ei koskaan soita vastavuoroisesti). Olen yrittänyt olla välittämättä asiasta ja antaa asioiden lutviintua ajallaan ja tavallaan. Pyydän kavereita mukaan milloin mihinkin kivaan jne.. Ainut, mitä en ole tehnyt on kavereiden vanhempien kanssa keskustelu: pitää varmaan kokeilla vaikkei se helppoa tule olemaan varsinkaan yhden äidin kanssa. Ymmärrän kyllä, etteivät lapset tykkää jos kaverin vanhemmat ojentavat, mutten kuitenkaan (toivottavasti) ole pelottava räyhääjä. Lapset kuitenkin juttelevat minulle pihalla ihan tavallisesti niin kuin ennenkin mutta ehkä minun lapsellani on "vasikan" maine koska hän pyynöstäni kertoo minulle kaiken ja minä puolestani reagoin hänen kertomaansa. Ihan sydäntä raastaa kun tyttäreni toteaa: "mulla ei oo ketään leikkikaveria". Pahinta on se, että ne kolme jotka ovat aina ennen ottaneet tyttäreni tasavertaiseksi kaveriksi joukkoonsa, sulkevat hänet nyt pois sanomalla "mä en voi leikkii sun kaa koska mä leikin Millan ja Kaisan kaa". Miksi ei voi sanoa "joo, tuu meidän leikkin mukaan"?

Varmasti tuntuu pahalta. Toisaalta ymmärrän hyvin että 8v eivät ole innoissaan aina 5v leikkiseurasta.



Jos toiset eivät halua tyttöäsi leikkeihin, niin ainoa mitä voinet tehdä on etsiä uusia leikkikavereita hänelle. Sopia tarhakavereiden vanhempien kanssa ja kuskata lasta.



Itse olen sitä mieltä että päiväkodissa ja koulussa ja yhteisessä pihassa voidaan sopia että leikitään kaikkien kanssa. Mutta vaatisi kaikkien aikuisten yhteisymmärryksen tästä. Esim. meillä ei päiväkodissa tarvitse ottaa kaikkia leikkiin, mutta koulussa tarvitsee. Eli ammattilaisillakin tästä erilaisia käsityksiä.



Sitten kotona ja omalla pihalla on minusta oikeus valita haluaako leikkiä jonkun kanssa. Mutta tietenkin täytyy sanoa asia nätisti, ei saa mollata.



Vertaan tätä siis osittain aikuisen maailmaan. Ei työpaillakaan valita kenen kanssa tehdään töitä, mutta vapaa-aikana voi valita seuransa.

vastaavia leikkejä tasavertaisessa seurassa. 5v ei kyllä millään pysty henkisiltä ominaisuuksiltaan samaan kuin 8v.

Itse olen sitä mieltä että päiväkodissa ja koulussa ja yhteisessä pihassa voidaan sopia että leikitään kaikkien kanssa. Mutta vaatisi kaikkien aikuisten yhteisymmärryksen tästä. Esim. meillä ei päiväkodissa tarvitse ottaa kaikkia leikkiin, mutta koulussa tarvitsee. Eli ammattilaisillakin tästä erilaisia käsityksiä.

Sitten kotona ja omalla pihalla on minusta oikeus valita haluaako leikkiä jonkun kanssa. Mutta tietenkin täytyy sanoa asia nätisti, ei saa mollata.

Vertaan tätä siis osittain aikuisen maailmaan. Ei työpaillakaan valita kenen kanssa tehdään töitä, mutta vapaa-aikana voi valita seuransa.

Mielestäni ei ole oikea tapa lapsille tästä puhua, varsinkaan huutaa ;-). Yrittäisin jutella lasten vanhemmille.

Esim. meidän lapsen synttärijuhlissa yksi vanhempi sanoi, että kiva kun hänen lapsensa kutsuttiin, kun lapsella ei ole muita kavereita ja lapsi on vähän arka ja pahoittanut mielensä ulkopuolisena olosta. Kyllä mä otin asian huomioon, en ollut ennen tiennyt, että yksi on jäänyt ulkopuoliseksi (pk-ryhmä). En tietenkään suoraan sanonut omalle lapselleni, että X:llä ei ole kavereita, ottakaa hänetkin leikkeihin, vaan hienovaraisemmin "vihjailemalla" tyyliin kyselemällä kuulumisia kuten lähemmistäkin kavereista joista usein on puhe, kutsumalla leikkimään, muistuttamalla omaani että kaikkien kanssa leikitään pk:ssa jne.

kyseessä eppuluokkalainen poika. Ovikello ei soi, kukaan ei kysy, ei saa synttärikutsuja, kukaan ei ala vaikka soittelee välillä kavereitten ovikelloja. Luonteeltaan poika on päsmäri ja oman tien kulkija joka haluaa sanella leikit. Kovasti on opeteltu sosiaalisia sääntöjä ja ohjailtu leikkitilanteissa, ilman tulosta. Kaikki kaverit kaikkoaa ympäriltä. On kutsuttu tarhakavereita kylään, otettu mukaan uimahalliin ja hoplopiin jne. mutta mitä se auttaa, jos lasten mielestä poika ei ole kiva leikkikaveri. Pojassa on paljon hyviä puolia mutta lasten sosiaaliset lainalaisuudet menevät tietyn kaavan mukaan, ei niihin voi vanhempi paljoakaan vaikuttaa.