Tulin just lenkiltä

:)

Juoksin neljänkyt minsan lenkin (7-7.40). Tuon toteutan joka viikko 3-6 kertaa ja antaa sairaasti lisäpotkua mun päivääni.

Ihana aamu, aurinko paistoi ja ilma ihanan raikas! Kyllä elämä on ihanaa. Sitten valmistettiin ja syötiin kunnon aamiainen koko perheen voimin.

Kohta lähdetään elomessuille.

T. yksi juoksijamamma Vanajaveden rannalta Hämeenlinnasta.

Tekosyitä kaikki!



Kun olin lasten kanssa kotona, niin liikuin lasten kanssa päivällä, koska en halunnut tuhlata illalla perheen yhteistä aikaa omaan liikkumiseeni. Mentiin aina joka paikkaan kävellen tai pyörällä. Esikoinen meni pyörällään appareilla ja minä joko lykkäsin kuopusta rattaissa kävellen (välilllä hölkäten) ja myöhemmin kuopus pääsi mun pyörän kyytin.



Käytiin kauempana puistoissa ihan tarkoituksella, puolen tunnin pyöräily/kävely puistoon ja saman verran takaisin, siinähän on jo tunnin lenkki! Ja kaikki asiointimatka päälle. Mulle tuli keskimäärin 7-14km päivittäistä liikkumista eri välineillä.



Kun menin töihin, niin aloin kulkea 7km työmatkan pyörällä ja lisäksi käyn juoksemassa aina mahdollisuuksien mukaan, mahdollisuuksia on tähän asti ollu 3-6 krt/vko. Viikonloppuisin aamulla tai kuopuksen päikkäreiden ajan häntä vanhoilla rattailla lykkien (kivaa lisävastusta, kun ei ole mitkään moderinit juoksurattaat...), viikolla joko esikoisen harrastuksen aikana tai illalla kun lapset nukkuu.



Jos aikaa ei meinaa löytyä, niin tehkää sitä!

Onko 21 (vai mikä nro?) käynyt koskaan lenkillä klo 21? Vai mistä tiedät että käyt ylikierroksilla eikä uni tule? Itsekin kuvittelin näin, mutta kun aloin lähteä reippaalle ½-1 h kävelylenkille iltaisin n. klo 21, kun lapset petissä, huomasin että uni tulee paremmin kun on vähän rehkinyt, vrt sama aika flegmaattisena sohvalla telkkaa tuijottaen.



Lasten harrastukset ovat myös tekosyy. Ellei vie yhtä lasta yhteen paikkaan, jatka suoraan viemään toista toiseen, kolmatta kolmanteen ja aloita sitten hakurumbaa, niin sen lapsen harrastuksen ajan ehtii lenkkeillä. Jos harrastus kestää puoli tuntia, ehtii tehdä 20 min lenkin, jos kestää 45 min. ainakin 30 min lenkki jne.



Jos kerta kaikkiaan ei voi liikkua harrastusten aikaan, lähteä illalla klo 21 ulos lenkille jne. niin hanki kotiin stepperi ja polje sitä sen aikaa kun lapset katsovat Pikku-Kakkosta tai kun itse katsot lempisarjaasi. Päälle vähän vatsoja ja muuta lihaskuntoa. Steppereitä on olemassa monenlaisia, myös pieniä jossa vaan ne "polkimet" joten se mahtuu pieneen tilaan, esim. sängyn alle, Joten se stepperin säilytyskään ei voi olla tekosyy liikkumattomuuteen!



Itse lopetin tekosyiden keksimisen ja koko perhe voi paremmin kun äiti liikkuu ja voi hyvin. Suosittelen samaa muillekin!

Olen aina syönyt terveellisesti ja säännöllisesti, mutta kun urheilee tulee ruokavalioon kiinnitettyä entistä enemmän huomiota. Ts. syön tervellisesti. Hyvät tavat ikäänkuin tukevat toinen toistaan. Mulle myös käy niin, että kaikki muukin elämässä toimii paremmin kun urheilee; kämppä pysyy siistinä, parisuhde kukoistaa (johtunee siitä kun on parempi olla omassa kropassa), en kärttyile lapsille, saan opiskeltua...ja lista jatkuu...



Joku valitteli, että käy iltalenkin jälkeen ylikierroksilla. Mulla ei ainakaaan pidä paikkaansa, päinvastoin rakastan myöhäisiä iltalenkkejä (etenkin kevät-kesä-syys aikaan). Käyn lenkillä, tulen kotiin valmistan iltapalan, käyn suihkussa, syön iltapalan ja sitten voikin käydä nukkumaan

Kaiken kaikkiaan urheilu hoitaa tätä tätiä hyvinkin kokonaisvaltaisesti niin mieltä kuin ruumistakin!



AP

Kuitenkin mulle "oikealla" lenkillä eka vartti menee käynnistymiseen ja juoksurytmin löytämiseen. Se paras fiilis tulee aina kovista vauhdeista ja itsensä ylittämisestä. Juoksu ei voi olla teknisesti hyvää ja siten rullaavaa ja haastavaa, jos on mukana ylimääräistä kamaa, kuten jono pulkkia tai lastenvaunut - varsinkin kun niissä on sisällä lapsi, ei liikkumaton paino. Pyöräilevän lapsen kanssa taas on mahdoton juosta, koska lapsi ei oikein tahdo jaksaa tasavauhtia koko aikaa ja haluaa välillä jäädä tutkimaan paikkoja yms. Hyvärytmisessä vauhdissa lapsi ei siis pysy ja jos pysyy, tarvitsee taukoja, mikä taas pilaa juoksemisen.



Tottakai mäkin hyötyliikun ja leikin lasteni kanssa, mutta se varsinainen liikunta, nyt juoksu, on ihan eri asia. Onneksi meillä asuu hyvä isä, joten kaikkea ei tarvitse tehdä itse, mutta ymmärrän hyvin, että jos puoliso on passiivinen ja/tai lapset vaikeita, omaehtoiselle treenaamiselle ei tahdo löytyä aikaa.



Suhatudun aiheeseen näinkin agressiivisesti, vaikkei ongelmia ole ihan vaan sen takia, että ainakin mua vituttaisi suunnattomasti, jos mies olisi kolmas huollettava, enkä ehtisi juosta ja joku valopää ehdottaisi että "no ota pulkkajono mukaan"...

hyvä jos jonkun lapset tykkää istua vaunuissa, pyöränistuimessa tai missä hyvänsä, mun eivät viihdy, ei edes kantoliinassa. pienempi ei osaa vielä kävellä ja isompi valittaa aina kun pitäis kävellä ettei jaksa.



askelmittarin mukaan mulle kertyy keskivertipäivänä 12 000 askelta ihan tästä arkirytyyttämisestä, mikä käsittääkseni ei oo ihan huono. sen puolesta mä en siis kaipaa liikuntaa, vaan nimenomaan siksi, että se oisi sitä kuuluisaa OMAA AIKAA ilman lapsia - mä kun olen täällä 24/7. mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin eipä voi mitään, ehkä noi joskus kasvaa tarpeeksi isoiksi nämä kakarat :)



ja täytyy nyt vähän korjata käsityksiä tuosta miehestäni - ei hän mikään kolmas huollettava tai muutenkaan rasite ole, hän kyllä osallistuu tosi paljon kodin arkeen, siivoaa, pyykkää, tiskaa, laittaa ruuat (nämä hän hoitaa aina kun vaan on kotona). hän oli jopa 2 vuotta koti-isänä ennen tämän kuopuksemme syntymää. mutta esikoinen on muuttunut aivan täysin toisenlaiseksi lapseksi kuopuksen synnyttyä - ennen niin joustava, aurinkoinen ja sosiaalinen tyttö ei kelpuuta enää ketään muuta kuin äidin, ja heti kun mä häviän näkyvistä, alkaa aivan jumalaton huuto. kuopus on edelleen täydessä rintaruokinnassa, joten on aivan ymmärrettävää, että hänkin on hiukkasen mussa kiinni. tämä on kuitenkin miehelle liikaa, siis se miten esikoinen käyttäytyy, ja etenkin silloin kun kuopuskin on hereillä, joten ymmärrän kyllä hänenkin näkökantansa. itsekin olen sitä mieltä, että toistaiseksi on helpointa se, että mä olen kotona, ja piste.

joka tuolla alkupäässä ketjua valitti ajan puutetta ja sitä ettei mies suostu lapsia hoitamaan varttia kauempaa :)

Juoksin tunnin Ruissalossa, oli kaunista ja helppo juosta. Arkilenkkini on vain puoli tuntia, mutta viikonloppuisin sitten tällainen vähän pidempi.

Eilen kävin 1,5 h lenkillä ja hyväähän tuo teki!

Lapsia on niiiin helppo pitää esteenä. Mitä jos sen sijaan:

-ostaisit pyörän peräkärryn, jossa menee kaksi lasta, mahd. kolmas pyörän istuimessa. Hyvää liikuntaa, lapset tuo lisävastusta ja nauttivat vaihtuvista maisemista

-lähtisit lenkille lapsen kanssa. Jos lapsi on sen ikäinen, että pyöräilee apupyörillä, pysyt hyvin mukana kävellen/hölkäten. Isomman kanssa voi molemmat pyöräillä

- lähtisit talvella lenkille lasten kanssa vetäen heitä pulkassa/rattikelkassa. Taas lisävastusta. Jos on useampia lapsia, pulkan voi sitoa rattikelkan perään ja "juna" on valmis

- jumppaisit lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan kun laitatte hyvää musiikkia soimaan, hypitte, pompitte yhdessä, lapset voivat toimia painoina monessa lihaskuntoliikkeessä

- lähtisit lenkille illalla kun lapset on saatu petiin. Mies voi jäädä vahtimaan jos nukahtaminen kestää. Jo puoli tuntia yksin ajatustensa kanssa piristää taatusti enemmän kuin sama aika tv:tä tuijottaen

Liikuntaa saa arjessa, kun lakkaa keksimästä verukkeita ja aluksi pakottaa itsensä liikkeelle.

Tosin jos on tuollainen mies kuin joku kertoi, taitaa koko arki olla hankalaaa..mutta silloinkin voi liikkua päivällä lasten kanssa! Tai sitten vaatia itselleen edes yhden liikuntahetken yksin päivässä. Ei luulisi olevan liikaa vaadittu...

Me asumme huonokuntoisen tien varrella. Tie on kapea, mutta rekkoja sun muita autoja menee ohi 80km tunnissa. En tosiaan lähde kärry perässä tuohon ajamaan.

Sama selitys tuohon lapsen mukaan ottamiseen omalla pyörällä. Vasta koululaiset päästän tien reunaan yksin pyöräilemään, nekin pitkän opetuksen jälkeen.

Pulkankaan kanssa en mene tielle.

Monen pienen lapsen kanssa ei onnistu jumppahetki kotona. Olen yrittänyt. Mitään järkeviä sarjoja en saa tehtyä, kun joku roikkuu samalla niskassa ja toinen mahan/selän päällä. Kivaa tietty lapsista, muttei kasvata minun kuntoani.

Lapset nukahtavat 22 jälkeen, en sen jälkeen enää lähde lenkille, tai en saa itse nukuttua kuin vasta puolen yön jälkeen. Aamulla pitää herätä ajoissa laittamaan koululaisia bussiin.

Mies tulee kotiin klo 20-21 ja syö, lepää sohvalla, käy pesulla. En tosiaan vaadi häntä hoitamaan lapsia 14 tunnin työpäivän jälkeen.

Oliko muita ehdotuksia???

musta on myös aina yhtä mukavaa, että ne, joilla on sellaiset ihanat, helpot lapset, neuvovat mua, miten mun pitäisi noiden omien riiviöideni kanssa olla ja elää ja järjestää itselleni omaa aikaa ja sitä ja tätä ja niin ja näin... ok, tuskin kukaan pahalla on tarkoittanut, mut jospa vaan ymmärrettäisiin, että lapsia on erilaisia.



mä en esimerkiksi nykyisin edes omista pyörää. edellinen varastettiin, ja pyörien hinnat vaan on niin pilivissä, että kyllä meille niille rahoille monta muutakin käyttötarkoitusta keksitään.

pulkkalenkit ei kyllä myöskään toimi, koska tuo isompi tahtoisi vain jäädä mäkeä laskemaan tai mitä tahansa muuta, kunhan ei ainakaan istu siinä pirun pulkassa. tänä talvena pulkat saa luvan jäädä varastoon.

jonkun lapset varmasti on innoissaan hyvästä musiikista ja sen tahdissa jumppaamisesta, mun lapset ei. isompi alkaa leikkiä dj:tä, vaihtelee levyjä ja sekoittaa stereot (ja kotiin tullessaan mies saa siitä hermoromahduksen), ja laittaa yleensä lopulta ne metallicat joita rakastaa kuunnella, niin kovalle, että vauvalle tulee itku. siihen rauhoitteluun meneekin sitten tunti aikaa. se siitä ilosta.

lähtisin lenkille jos lapset saisi petiin, kyllä, jos se tapahtuisi ihan oikeasti ennen klo 23:a. ei tapahdu, ja siihen aikaan painun tasan tarkkaan itsekin nukkumaan, sori vaan. meillä kun ei riitä se, että "mies voi jäädä vahtimaan jos nukahtaminen kestää". meillä mies istuu joka ilta ja pitelee esikoista sängyssä siihen asti, että se nukahtaa - ainakin yleensä menee näin, tyttö vaan ei pysy yhtään sängyssä muuten, ja jos sen joskus tahtoo nukkumaan, se täytyy pakottaa pysymään siellä sängyssä. ei meillä ole tollaista vaihtoehtoa kuin että puoli tuntia lenkillä vs. puoli tuntia tv:n tuijottamista, on vain tuntikausia kestävä lasten nukutus.



meillä kyllä mies hoitaisi nuo lapset ihan pyytämättäkin, riippumatta työpäivänsä pituudesta, mutta se aiheuttaa niin pitkäksi aikaa ongelmia etenkin esikoisen kohdalla, että on helpompaa pysyä mun kotona.

Jos ei, olisko aika opettaa lapset nukahtamaan ihan itse, vaikka sitten kovan (alku)huudon kanssa. Voisit myös sanoa toiselle lapselle, että nyt istutaan pulkassa tai, että steroihin ei kosketa. Tätä kutsutaan kasvatukseksi.



Jännää, miten eri tavoilla ihminen voi tehdä elämästään vaikeaa...

mitä helvettiä sä luulet että mä ja mies ollaan tuon lapsen kanssa tehty viimeiset kolme vuotta? joka ilta on taisteltu juuri sen eteen, että saataisiin se nukahtamaan itsekseen. neuvot on kysytty neuvolasta, lastenlääkäriltä, kaiken maailman amnmattilaisilta, mummoilta, mammoilta ja suunnilleen kaikilta, mitään tuloksia ei kuitenkaan edelleen ole. ei mitään kovia alkuhuutoja, vaan ihan vaan pelkkää huutoa. kiitos ei, naapureitakin on, ja tykkäisin pikkusen kyllä huomioida vähän niitäkin.



onko sulla kenties tapana sitoa lapsesi pulkkaan kiinni? mulla ei ole, mutta niinpä vain tuo ryntää kyllä siitä pois jos itse tahtoo siitä pois. se kun osaa kävellä, juosta, kiivetä ja niin edelleen. ja se on muutenkin ihan tavallinen lapsi, eli jos se tahtoo koskea niihin stereoihin niin ei siinä paljon auta jos äiti sanoo että älä nyt koske - kyllä vaan koskee. ehkä mä sitten olen tosi huono kasvattaja, mutta onneksi sä olet parempi.

Jännää, miten eri tavoilla ihminen voi tehdä elämästään vaikeaa...

:)

Menet sitten lenkille, kun lapsi kasvaa. Kyllä sekin aika vielä koittaa.

Ja olen hyväkuntoinen muutenkin.

Ja olen hyväkuntoinen muutenkin.

on lähtemisen vaikeus. Itse suorastaan ODOTAN että pääsen lenkille. Tänään oli spinnu ja huomenna pinkaisen aamusta heti juoksemaan. Nautin lähtemisestä, olemisesta ja paluusta. Eli kärpänen on purrut.

mitä helvettiä sä luulet että mä ja mies ollaan tuon lapsen kanssa tehty viimeiset kolme vuotta? joka ilta on taisteltu juuri sen eteen, että saataisiin se nukahtamaan itsekseen. neuvot on kysytty neuvolasta, lastenlääkäriltä, kaiken maailman amnmattilaisilta, mummoilta, mammoilta ja suunnilleen kaikilta, mitään tuloksia ei kuitenkaan edelleen ole. ei mitään kovia alkuhuutoja, vaan ihan vaan pelkkää huutoa. kiitos ei, naapureitakin on, ja tykkäisin pikkusen kyllä huomioida vähän niitäkin. onko sulla kenties tapana sitoa lapsesi pulkkaan kiinni? mulla ei ole, mutta niinpä vain tuo ryntää kyllä siitä pois jos itse tahtoo siitä pois. se kun osaa kävellä, juosta, kiivetä ja niin edelleen. ja se on muutenkin ihan tavallinen lapsi, eli jos se tahtoo koskea niihin stereoihin niin ei siinä paljon auta jos äiti sanoo että älä nyt koske - kyllä vaan koskee. ehkä mä sitten olen tosi huono kasvattaja, mutta onneksi sä olet parempi.

Meillä jos lapsi ei istu pulkassa (tai ei tee muuta sovittu eli aikuisen määräämää) tai koskee tavaroihin, joihin ei saa koskea, seuraa siitä aina seuraus. Ensin toki kielletään, mutta kolmas kerta toden sanoo. Siihen päättyy esim. ulkoilu tai lapsi joutuu jäähylle.

Huutoahan siitä seuraa, mutta mielummin näin kuin, että 15v. poika käy ajastaan päälle. Näitäkin on töissä nähty.