Miten äitisi on tukenut sinua raskausaikana?

Oletko varma että ketään kiinnostaa sinun kokemuksesi?

Kiva kun näet sen, että tytär voisi puhua äitinsä kanssa, roikkumisena. Omassa ystäväpiirissä ei ollut esikoista odottaessani ainuttakaan lapsellista paria. Mitään raskaus- tai synnytyskokemuksia ei siis keneltäkään ystävältä voinut udella. Ja lapsettomia ystäviä ei hirveesti vauva-asiat kiinnostanut, joten ystävien kanssa puhuttiin vähän muusta kuin raskaudestani.



Oletko koskaan kuullut siitä että äidin ja tyttären raskausajat ja synnytykset voivat olla hyvinkin samanlaisia? Itse olen syöksysynnyttäjä (kuten äitinikin) ja tämän tiedon aion kyllä välittää tyttärellenikin. Jos nimittäin hänkin sattuu olemaan, ei kannata jäädä kotiin kärvistelemaan vaan samantien sairaalaan kun alkaa tapahtua.



t. 17

kertoi omia tuntemuksiaan raskausajalta, synnytysten kulusta, imetyksen aloittamisesta ja sellaisesta. Neuloi sukkia, kaivoi esiin talteen laitettuja lastentarvikkeita. On auttanut lastenhoidossa, lohduttanut lapsiin liittyvissä ongelmissa, auttanut taloudellisesti (ei rahalla vaan ostamalla sitä mitä tarvitaan), neuvonut, luonut oikein hyvät suhteet molempiin lapsenlapsiinsa.



Toivottavasti osaan olla yhtä hyvä äiti sitten kun omat lapseni saavat lapsia. Ainakin aion yrittää!

Yhtä lailla roikun lapsissani ja miehessäni, minun vanhempani roikkuvat minussa ja lapsissani, roikun ystävissäni ja jopa miehen sukulaisissa, omissa isovanhemmissani.



Sanotaan kai läheisyydeksi. Tai perheeksi, välittämiseksi tai jopa rakkaudeksi.

aikuisen onkin normaalia elää parisuhteessa ja kasvattaa lapsiaan, ei enää notkua siinä omassa äidissään. Irtipääsy on aikuistumista.

en kyllä kauheasti mitään tukea osannut odottaa, kysyi kyllä aina miten menee.



Vauvahankintoja en minäkään uskaltanut tehdä ennen vauvan syntymään.



Kuopus kun syntyi tuli hoitamaan esikoista 5h sen jälkeen kun oli soitettu että nyt lähdetään vauvaa hakemaan ja siis oli 400km välimatkaa. Esikoiselle oli kyllä hoitopaikka.

Oletko varma että ketään kiinnostaa sinun kokemuksesi?

ketään ei kiinnosta kenenkään kokemukset ;)

yhtään negatiivista sanaa en saisi sanoa, esim. että pelottaa, onko lapsi terve, supistelee, väsyttää tai mitään siihen suuntaan ... heti alkaa jäkätys, ettei hänellä ollut vastaavaa ja ei voi olla siis minullakaan. Äiti itse oli raskausaikana koko ajan niin onnensa kukkoloilla (enpähän taida uskoa). Vatsan koosta riittää kauhistelua ja äiti ihmettelee, kun annan vatsan näkyä, enkä peitä sitä telttamaisilla vaatteilla. Äidin mielestä minun tulisi pukeutua telttaan, ettei vatsa näkyisi. Tosi "kiva" asenne äidilläni!



Raskausaikojani lukuunottamatta äitini on ymmärtävä ja kannustava, mutta tosiaan raskausaikoina olen alkanut jo melkein välttelemään soittamasta hänelle/tapaamasta häntä.

että ihmiset haluaa elää laput silmillä vain omaa elämäänsä, muiden kokemuksia ei haluta kuulla, isovanhempia ei haluta osalliseksi lastenlastensa odotukseen ja elämään. Kontaktit vanhempaan sukupolveen katkaistaan koska kaikkien pitää irrottautua vanhemmistaan eikä roikkua heissä. Perimätietoa menetetään. Asioista ei puhuta. Tältä täällä ketjussa joiden suhtautuminen ainakin kuulostaa. Toivottavasti todellisuus on toinen.

jotka pahoittavat tyttäriensä mielen. Niiden kanssa en itsekään haluaisi olla tekemisissä. Muuten hyvät ja avoimet suhteet vanhempien kanssa on mielestäni tärkeää ja edullista kaikille.



t. #32

Kun lapsi syntyy, niin hoitoapukin on varmaan tarpeen. Mutta eikös ne ole lapsen vanhemmat, jotka hoitaa ne rahalliset hankinnat. Ihanaa, jos jotkut haluavat tukea ensimmäisen lapsenlapsen elämää myös rahallisesti (kun usein sitä rahaa isovanhemmilla on enemmän). Itse en sellaista kehtaisi omalta työttömänä olevalta äidiltäni vaatia.

Juttelin äitini kanssa äitiydestä ja raskaudesta. En kyllä odottanut mitään erityiskohtelua, eiköhän raskaus ole maailman luonnollisin asia! Varsinkin jos eka lapsi masussa, niin eipä siinä vielä lastenhoitoapuakaan tarvitse.

Ei kysynyt vointia, ei kuulumisia, ei koska on laskettu aika..

Laitoin vauvan syntymästä tekstiviestin pelkästään isälleni.

p

Raskauteni tuli äidilleni todellisena yllätyksenä. "Alkupaniikin" jälkeen hän suhtautui asiaan hyvin. Antoi minulle vaatteita joita oli itse käyttänyt odotusaikana, osti minulle uusia äitiysvaatteita. Vauvalle osti vaikka mitä ihanaa. Tuki meitä jonkin verran rahallisesti, ts. osti tavaroita ym. joita vauvan kanssa tarvitsi. Kun lapsi syntyi äiti ei tuonut kukkia, olivat isäni kanssa ostaneet kauniin Kalevala-korun, todella ihana muisto. : )

Eikä kyllä lasten syntymän jälkeenkään. Meillä on 5 lasta, eivätkä minun vanhempani osallistu elämäämme millään tavalla, koska eivät ehdi. Pitää matkustella ja olla mökillä. Näemme muutaman kerran vuodessa, silloinkin muutaman tunnin ajan. Heillä on oma elämänsä, eikä siihen kuulu niin ikäviä velvollisuuksia kuin lastenlasten kanssa seurustelu. Saati sitten heidän hoitamisensa.



Melkein toivon, että sitten olleessaan yksin vanhana vanhainkodissa huomaavat, minkä takia lastenlapsiin olisi voinut edes yrittää tutustua. Enää en apua kysele enkä kaipaa, mutta jossain vaiheessa tuntui aika kurjalta.

Esikoiseni täyttää 4v eikä ole saanut koskaan äidiltäni mitään enkä minäkään. Silti hän rakastaa omalla tavallaan. Kasva aikuiseksi.

eka raskaus, innostui kaiketi kun eka lapsenlapsi. Mitään emme jutelleet raskaudesta emmekä synnytyksestä (äidillä kokemusta vain sektioista). Osti vaatteita ja muitakin tarvikkeita vaikkemme olisi halunneet. Toinen raskaus ei kiinnostusta millään lailla. Nyt kolmas raskaus, viikkoja takana 37. Ei ole soittanut kertaakaan tahi kysynyt millään lailla vointiani....enpä tiedä ilmoitanko edes vauvan syntymästä.

Kaikissa raskauksissa ollut kova pahoinvointi ja olen joutunut olemaan viikkoja tiputuksessa. Pyysin helmikuussa hoitoapua kun jouduin sairaalaan, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vointia ei tosiaan kysynyt kertaakaan. Kesälomalla kun kävimme hän kysyi ainoastaan, tiedämmekö kumpi tulossa, että onko poika. Vastasin, että tiedämme ei ole poika. Siihen loppui se keskustelu. Esikoista on tähän asti muistanut mutten tiedä muistaako jatkossa. Nuoremman kohdalla ilmoitti, ettei laita mm syntymäpäivälahjaa kun on tyttö.



Esikoinen aloitti tänään ekaluokan, ei minkäänlaista yhteydenottoa. Isoja juttuja minun hänen tyttärensä elämässä mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Pahalta tuntuu välillä ja mietin miksi helvetissä edes itse yritän pitää yhteyttä kun kiinnostus on yksipuolista. Muita lapsenlapsia ei hänellä ole.

paitsi tietty kuunteli kun kerroin raskauteen liittyvistä asioista, ja vastaili kysymyksiin.. Ei ollut lähimainkaan ensimmäinen lapsenlapsi, ja äidille oli kova paikka, kun avioton lapsi oli tulossa... Että silleen.

On niin vanhanaikainen että hän lähinnä häpeää raskauksia. Ei halunnut kuulla mun puhuvankaan raskauksistani:((((. Muistan että tulin innolla heille ja kerroin että kaksoset olivat silloin mahassa n. sokeripaketin kokoisia. Äiti vain tuhahteli ja piti heitä pieninä...



Mitään vaatteita ei ole koskaan ostanut eikä muutenkaan ole asiasta ollut innostunut.



Kun ilmoitin kolmannesta niin äiti oli lähinnä kauhuissaan ja päivitteli ja sanoi että siksikö olinkin niin lihonut:((((.



Niin suhde äitiin ei ole hyvä:((.