6-vuotiaalla punkki korvan takana, ehkä jopa vuorokauden oli, ja nyt 2 viikkoa myöhemmin

Mutta tuo borrelioosiakin vakavampi aivokuume ainakin on lapsilla harvinainen tai oireet lieviä, jos olen oikein ymmärtänyt.

mutta oletteko ajatelleet, että ihmisiä asuu myös alueilla, joissa punkkeja on PALJON? Meillä mm. jokaisesta lapsesta olen heidän elonsa aikana irroittanut reilusti yli kymmenen punkkia.



Jos jokaisella kerralla ensinnäkin olisin mennyt lääkäriin saati pyytänyt antibioottikuurin, olisivat meidän lapset syöneet elämänsä aikana monen monta kuuria täysin turhaan! Jos vielä oletetaan, että kaikki käyttäytyisivät samalla tavalla, voisi kohta jo ollakin kehittynyt antibiooteille resistentti borreliabakteerikanta. Että se siis niistä varmuuden vuoksi-kuureista!! Ei voi ymmärtää, että edelleen on äitejä, jotka vaatimalla vaativat tällaisia kuureja lapsilleen!



En ollenkaan kiellä, etteikö borrelia olisi vakava sairaus mutta se on hoidettavissa. Ainakin lapsilla. Ne, joilla sairaus useimmiten jää elimistöön hoidoista huolimatta, ovat aikuisia. Se, että punkki on tarttunut EI todellakaan automaattisesti tarkoita sairastumista. Ei edes se, että osa punkista on jäänyt ihoon! Se ei myöskään ole syy automaattisesti lääkärin hoitoon hakeutumiselle!



Niin ja noista reilusta 30:sta punkista, joita meillä on irroiteltu, ei yksikään ole aiheuttanut tartuntaa. Yksi lapsista on tosin sairastanut borrelioosin joskus aikoina, kun emme edes vielä asuneet tällä alueella. Silloin oireina oli päänsärky ja nivelkivut. Hoitona 5viikon antibioottikuuri suun kautta. Eli kaikista ei myöskään tule noita jonkun edellä mainittuja kanyylilapsia.

Hyvä kirjoitus sinulta.

Eikö niitä punkkeja siellä vilise?

Asumme vajaan 100km:n päässä Turusta sen tarkemmin asuinpaikkakuntaa paljastamatta :).

Apua :(

c

Kävin lävitse mielenkiintoista keskustelu ketjuanne, joka vaihteli mielipiteestä toiseen, kiva näin jokaisella on, saa olla ja pitääkin olla omat mielipiteensä asiasta, kokemuksensa elämästä ,sen arvokkuudesta ja riskejen ottamisesta ja sairauksien hoitamisesta. Tahtoisin viestilläni muistuttaa tuon pienen eliön olemassa olon kasvavasta vaarallisuudesta ja heittää täysillä kaikki pinttyneet käsitykset sen pois ottamisesta,tartunta ajasta,hoidon pituuksista ja iänikuisesta ihottumakohdan pakkomielteisistä ilmaantumisesta ROMUKOPPAAN ja lujaa.Toivoisin jokaisen, joka viestini lukee ajattelevan asiaa tarkemmin, ottamaan selvää,ja kuuntelemaan omaa itseään enemmän kuin sekavia lääkäreitä,epätarkkoja tutkimusmenetelmiä yms..vallatonta tietoa, jonka vuoksi monen niin pienen kuin suurenkin ihmisen elämän langasta voi tulla hyvinkin hennon ohut ja katkeilevaa. Itse 2 pienen lapsen Äitinä, itsekkin borrelioosin kynsissä jo 10 vuotta heiteltävänä olleena,pyytäisin nöyränä apua ja ottaisin sitä vastaan ihan mistä vain jos vain saisin. Ja nyt taisteluni polulla apua jo annetaan..johonkin?? jokseenkin?Itselläni on 2 lasta jolla jo vanhemmalla on borrelioosi diagnoosi ja neuro borrelioosi epäily. Lapseni on sairastanut viisi vuotta tätä karmivaa monimuotoista tautia joka hämää niin kantajansa, lähimmäiset kuin lääkäritkin. Se että 6vuotiaana joutuu luopumaan tärkeistä urheiluharrastuksista kun lihakset ja nivelet eivät jaksa, lopettamaan rakkaiden aku ankkojen luvun, kun ei muista mitä edellisellä sivulla tapahtui, pitelemään kiinni koulunseinistä kun koko muu maailma pyörii ympärillä:uskomalla siihen,että ehkä huomenna todellakin olisi jo paremmin,iltaisin olen kuullu monesti lapseni suusta Kysymyksen Miksi? Miksi en parane niinkuin naapurin Liisa flunssastansa,äiti miksi minua ei hoideta, äiti MITÄ TAPAHTUU?? En voi sanoa,että en tiedä- KUN EN OIKEASTIKKAAN TIEDÄ, EIKÄ TUNNU TIETÄVÄN MONI MUUKAAN!! lAPSEN USKO on vahva ja hän elää hetkessä ja niin me kaikki perheessämme teemme, Olen joutunut opettelemaan sen ja olen toivottavsti päiväpäivältä oppinut sen. Se aamu kun pääsen vuoteestani ylös ilman apua ja pystyn kävelemään päivän ilman keppiä, ymmärrän mitä olin sanomassa tai muistan mitä olin tekemässä-me nautimme, nautimme siitä,että olemme elämän syrjässä kiinni ja lujasti vaikka seuraavana päivänä taas joku meistä voi olla jo sairaalassa. Elämän syrjässä jonka arkea tuon pienen harmittomalta vaikuttavan hämähäkkieläimen surullisen kurja bakteeri on varjostanut jo riittämiin. Se pyörittänyt meidät jokaisen perheenjäsenen taivaanrannasta toiseen, siinä on vaihdellut, toivo,epätoivo, usko, luottamus ja taas TOIVO!!!!! Koskaan en ole vanhimmassa lapsessani tuota pientä ovelusta nähnyt, en myöskään maankuuluisaa ihottumaa, josta jokainen jaksaa jauhaa-borrelioosin reitti lapseeni on kenties käynyt minun kauttani-siinäpä vasta mysteeri,siinä missä niin jokaista raskaana olevaa naista on peloteltu listeriabakteereilta ja muilta ikäviltä viruksilta on tuo ovela spirokeetta jäänyt täysin huomioimatta, poikani oli jo heti syntyessään infektio altis ja täysillä korvatulehduskierteessä alusta alkaen,jolloin putkitus tapahtuikin jo 1.v ja viimeinen korvatulehdus oli 8.vuotiaana. Meni monta arvokasta vuotta täysin hukkaa niin omaa kuin lekureidenkin tietämättömyyttä, enkä välillä itse sairastaessani kerennyt kuin elämään todella siinä hetkessä joka meillä oli. Vasta-aineet olivat koholla yli 8000 pojallani vuonna 2004 norm. 350- ei antibioottia, jonkun muun aiheuttama epäspesifinen löydös-ehkäpä pusu taudin...hmmmm enpä ilmeisesti sitten sattunut huomaamaan,että on olemassa kuulemman monia muitakin viruksia ja bakteereita,jotka nostattavat borreli vasta-ainetasoa...ja blaa blaa, lapseni jäi hoidotta ja sairaus eteni keskushermostoon ja ja koko kehoon, pitelevän tätä pientä ihmisen tainta välillä sellaisissa pyörremyrskyissä,että aikuisena voin vain rukoilla,että oikeasti tähän jotain lääkitystä vielä keksittäisiin,että niin oma kuin muutkin lapset ympäri maailmaa saisivat elämän,josta nauttia täysillä,itse punkeilta emme todennäköisesti koskaan tule välttymään! Niitä on ollut vuosikymmeniä ja tulee olemaan se mitä voimme kehittää on itseämme ja ympärillä olevia aikuisia tajuamaan raelistisesti tilanteen vakavuus ja siitä aiheutuvat lukuista monioireiset vaivat lapsillemme,vaivat voivat olla kauas kantoisia ja todella kokonaisvaltaisesti elämään vaikuttavia. Oireet eivät ilmaannu välttämättä välittömasti punkkikontaktin jälkeen, vasta-aineet eivät kohoa- olemme aivan samanlaisia yksilöitä tämän kuin muidenkin sairauksien ja ominaisuuksiemme kanssa, emmekä me TODELLAKAAN voi muistaa tai tajuta vuosia myöhemmin jatkuvasti sairastaessamme: että "hei ne olikin ne parit punkit vuonna 94" Tämä ovela bakteeri osaa piiloutua elimistöömme minne tahansa, ja olla hyvinkin hissukseen useita viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia. Olla hiljalleen ja vyöryä taas päälle kuin hyökyaalto, jolloin koko muu turvaisa ja levollinen arki saa armotta väistyä tieltä, se ei kysy oireineen aikaa ei paikkaa,ei ikää, eikä lupaa se tulee ja menee pysyy ja ON!!!, Makuuhuoneessamme tuhisee iloinen touhukas pienokainen, jolla on ikää vasta 1.5 vuotta, valitettavasti ja suureksi suruksi hänelläkin on Borrelia vasta-aineiden nousua ja juuri tätä kirjoittessani saavuimme illan suussa sairaalasta- selittämätön kuumeilu jo jatkunut viime toukokuusta, välillä 37.3 ja välillä 39.4. Mitään muuta lohduttavaa ja meitä vanhempia helpottvaa ei taas tänäänkään pojan kuumeelle löytynyt-Borrelioosi??? Taas uskomme ja toivomme,että näin ei ole!! ei vain voi olla!!Ja ajatuksiamme toista sisarusta myöden varjostaa epätieto ja pelko!! Entä jos? Viime kesän vauvani nukkui vaunuissa,kaukana punkeista: Se armoton ahdistus mikä sydäntäni välillä riipaisee kasvavan lapseni kohdalla-molempien- MINÄ ja tämä hämähäkkieläimiin lukeutuva verenimijä olemme saatelleet ketjua eteenpäin ja se on myös lapsillani: MIKSI EN TAJUNNUT, MIKSI EN TIENNYT !!!?? Minun ei auta enään kuin hyväksyä. Vanhin poikani sai borrelia diagnoosin vasta kun vauva oli jo maailmassa.10 vuotias ei ole enään todistettavissa,että tauti on kantautunut minusta häneen, hän on voinut sen saada metsäretkillä, saaristoreissuillamme jne.. se on voinut pudota yms. Mutta vauvan kanssa olen jo väsynyt lääkäreiden kanssa väittelemään- TOTUUS PUHUU JO puolestaan. Mutta en enään tyydy siihen,että asiat hoituu aikanaan, mummoni aina sanoo,että sen minkä taaksensa jättää sen edestään löytää. Tämän ötökän pureman jälkeen,en uskaltaisi jättää mitään taakseni saan sen taakakseni!!!! Arkipäivämme on täynnä erilaisia valintoja,päätöksiä ja pohtimista. Jos minulla on valta vanhempana ja tunnen se tämän karmeuden keskellä eläneenä jopa vastuuna hoitaa ja seurata ( ei kuitenkaan hysteeriseSti vaan maalaisjärjellä) lapseni elämää,että hän saa tarvittavan lääkityksen punkin pureman jälkeen ja sen hoidon mitä suomessa edes on, jos olisimme tuhannet eurot taskussa, olisimme jo koko perhe ulkomailla hoitamassa itseämme,tässä herää taas toivo!! Minulla on kuitenkin vastuu vanhempana lapseni turvallisuudesta ja elämästä, kunnes hän itse aikuisena tekee omat valintansa niin antibioottejenkin ja muidenkin asioiden edessä, olen monesti miettinyt sitä;entä jos tämän pienen ilkeän ötökän ilmoitettaisiin tartuttavan ja levittävän syopää tai HIV:tä. Mitä tapahtuisi? Näistä sairauksistamme on kansan keskuudessamme ollut tietoa jo vuosia, vuosia-uskoisin,että jokainen punkin pureman saanut vähintään antibiootit silloin itselleen ja lapsilleen hakisi!!! Toivoisin ainankin niin.. Teille kaikille lukijoille toivotan mukavaa syksyn jatkoa ja punkitonta loppukesää!! Elämän iloa ja hetkeen tarttumista, lapsista nauttimista!!