Siis mitä? Tuttavaperheellä on 5 pientä lasta, he rakentavat taloa
ja molemmilla vanhemmilla on vaativa työ. Sitten itketään, että on rankkaa, voimat eivät riitä ja parisuhdekin kärsii.
Öh - olisikohan tuosta yhtälöstä voinut tiputtaa jotain pois?
Kommentit (70)
valinnat eivät ole ainoita oikeita, jotka yksin tekevät elämän helpommaksi.
En minä ymmärrä mitä helppoa on siinä, että 7-henkinen perhe asuu jossain 2 makkarin valmiissa talossa loppuikänsä. Kun sen sijaan nyt vuoden kärvistelemällä saavat itselleen tilat, joissa on hyvä asua koko loppuelämä. Minusta tuo jälkimmäinen valinta on järkevä, joka helpottaa elämää enemmän.
Ei asioissa yleensä ole vain yhtä ehdotonta totuutta. Joten turha haukkua, että kaikki eivät pidä teidän totuuttanne oikeimpana.
tarjoa tuttavillesi lastenhoitoapua ja/ tai anna heidän elää omaa elämäänsä. Osoita edes nimellistä myötätuntoa kun he "itkevät". He tod. näk. vai purkavat paineitaan, eikä itku ole kovin vakavaa.
Meillä on ihana, toimiva ja perheellemme sopiva talo, johon olemme kaikin puolin tyytyväisiä. Miksi ihmeessä minun pitäisi kadehtia toisia vain siksi, että he rakentavat talonsa itse...? ap
Ja ystäväsi ei ole toimivaa taloa löytänyt isommalle perheelleen. Miksi ihmeessä heidän pitäisi tyytyä huonommin sopivaan taloon vain siksi, että heillä on enemmän lapsia kuin teillä?
En minä ymmärrä mitä helppoa on siinä, että 7-henkinen perhe asuu jossain 2 makkarin valmiissa talossa loppuikänsä.
Meillä on 6h + k, ostohetkellä 5 vuotta vanhass talossa. Ja lapsia neljä.
ap
se aika, jolloin lapset ovat aivan pieniä ei ole paras mahdollinen niihin suurempiin "kärvistelyihin". Nimittäin pieniin lapsiin jättää pahat jäljet, jos päästetään asiat kehittymään kriisiin asti. Vähän isommat lapset edes kykenevät ymmärtämään mistä on kyse.
En nyt mitenkään yritä nostaa itseäni muiden yläpuolelle, vaan mielipiteeni osittain kumpuaa oman lapsuudenkotini asioista. Poissaolevat vanhemmat (aina töissä, raksahommissa, kotonakin stressaantuneita jne.) on jotain, mitä en omille lapsilleni ole halunnut.
ja haaveilemme siitä, että jonain päivänä rakennamme oman talon. Sen aika ei ole vielä, mutta käytännössä pk-seudulla se on ainoa mahdollisuus saada kohtuuhintaan tilava asunto meidän perheelle. Tällä hetkellä asumme 4 h + k rivarissa.
Tällä lapsikatraalla jo ihan perusarki on aika työlästä. Kotitöitä riittää, ja meilläkin molemmat vanhemmat ovat palkkatöissä. En tajua tuota jonkun heittoa veronmaksajien rahoilla elämisestä.
Jos/kun joskus rakennamme oman talon, sukulaiset, ystävät ja tuttavat varmaan saavat auttaa minkä jaksavat etenkin lasten hoidossa. Eihän noita pienimpiä edes voi minnekään raksalle viedä mukaan. Itse on kuitenkin tehtävä paljon, sillä valmiin työn teettäminen maksaa niin hirveästi, ettei ison perheen elättäjillä sellaisia summia ole.
Jos olet ystävä, ap, soitapa joskus kaverillesi ja kysäise, voisitko olla avuksi.
Mikset ole ystävä ja jeesaa sen sijaan että arvostelet täällä?
Jos he kokevat rakentamisen parhaaksi ratkaisuksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Jos et jaksa murheitaan kuunnella, niin älä vastaa puhelimeen/käy kylässä.
miksi kaikki olettavat, ettei ap auta ystäväänsä?
Voihan sitä auttaa ja silti salaa ihmetellä toisen toimintaa...
Tuskin he ihan päähänpistosta ovat alkaneet rakentamaan. Eiköhän se perustu vuosien pohdintoihin ja asuntomarkkinoiden seurantaan.
Joskus rakentaminen on kerta kaikkiaan ainoa vaihtoehto. Meillä esimerkiksi on maatila, jossa täysinäinen sikala. Rakennetaan uutta taloa, kun vanha päärakennus on tulossa tiensä päähän. Ei me voida ostaa taloa jostain keskustasta, vaan meidän on saatava se tänne tilalle. Rakennettavahan se on, ei se taivaasta tänne putoa.
No, tutuillasi tuskin on maatilaa, kun et ole mitään sellaisesta maininnut, mutta kyllä heilläkin syynsä siihen on, miksi ovat päätyneet rakentamaan. Älä aliarvioi heitä ja heidän päätöksiään.
Kärsitään nyt vuosi, niin voidaan nauttia elämästä paremmin monta seuraavaa vuotta.
Mitä sitä arvostelemaan?
Voin hyvin kuvitella, että VIISIlapsisen perheen on kohtuullisen vaikeaa löytää edes lähimainkaan sopivankokoista taloa itselleen. Todennäköisesti he - kuten kaikki muutkin rakentavat lapsiperheet - ajattelevat, että puristetaan tämä homma nyt tehden itselle sopiva talo, kyllä se elämä siitä myöhemmin helpottaa. Lopussa kiitos seisoo!
Todellakin rakentaminen on rankkaa kelle tahansa, joten ap voi unohtaa tyystin tuttavansa päivittelyn. Yksi perhe muiden joukossa, joka rakentaa - antaa heidän tehdä sitä rauhassa, korkeintaan voi koittaa antaa heille apuaan.
Toisaalta jo se, että perheessä on viisi lasta, kertoo omalta osaltaan vanhempien stressinsietokyvystä ja parisuhteesta. He ovat tottuneet sinnittelemään ennenkin, joten selvinnevät tästäkin. Valittaminen on jokaiselle rakentavalle sallittua. Minulta ei siis ap sympatiaa saa.
eikä taivastella sitä, että itse ovat vaikeutensa hankkineet. Vaikka he ovatkin itse tehneet toisia valintoja elämälleen kuin sinä, se ei tarkoita että vain sinun valinnat (4 lasta ja valmis talo) olisi se ainoa oikea. Etkö itse talon etsimis- ja muuttamisvaiheessa valittanut mistään???
Miksi rakentaminen pitäisi jotenkin kieltää isolta perheeltä? Tai muiden unelmien toteuttaminen?
Minua ärsyttää kuitenkin tuttujeni valituksen sävy. He valittavat kaikille ja aina: ikään kuin heidän elämässään ei mitään muuta olisikaan kuin ainainen valittaminen.
Jos vaikka porukalla kokoonnutaan jonnekin, niin ilmassa ei muuta olekaan kuin tämän perheen marmatus, joka lähentelee jo huomiohakuisuutta. Tässä kerrankin tapasimme perheen eräässä juhlassa, ja he toivat isoon ääneen tiettäväksi, miten hirveästi heillä on tekemistä ja miten hirveän rankkaa kaikki on ja blaa blaa.
Kyllä tuossa alkaa minusta olla jo kyse epäonnistuneita elämänvalintoja seuraavasta asenneongelmasta.
ap
Miksi rakentaminen pitäisi jotenkin kieltää isolta perheeltä? Tai muiden unelmien toteuttaminen?
Me esim. kävimme juuri ulkomaanmatkalla koko perheen kanssa, ja kaikki ystävät ja tuttavat päivittelivät, että jopas on hirveää. Ei kuulemma tällaisella lapsimäärällä mitenkään voi reissata ja ei he vain lähtisi.
Eihän sitä hyvänen aika pääsisi kaupassakaan käymään, jos tuo olisi asenne! Elämää on elettävä, on kotona sitten yksi pikkuinen tai viisi pikkuista.
t. se viidettä odottava äiti
Eiköhän se valituskin lopu, kunhan pääsevät asettumaan aloilleen.
Ehkä he jakavat elämäänsä teille muille, koska pitävät teitä ystävinään.
Tottahan rakentaminen on yleensä myös yllättävän raskasta, eli harva siihen lähtevä tietää etukäteen, mihin sorkkansa työntää.
Vai onko se valitusta lainkaan. Jospa sinä vain kuulet kaiken hänen puheensa valituksena, kun et voi muuta kuvitellakaan, kuin että heidän elämänsä täytyy olla sellaista, että siitä ei voi kuin valittaa.
on tarve saada juuri huomiota, että kaikki taivastelisivat kuinka hirveän rankkaa heillä on, mutta kuinka ahkeria he ovat, kun jaksavat rakentaa samalla kaiken muun ohessa.
Ap:n ystäväperheen tilanne on ihan helvetin rankka, mutta ei sitä jatkuvaa valitusta nyt jaksais kuitenkaan kuunnella joka kerta kun perheen tapaa.
Kärsitään nyt vuosi, niin voidaan nauttia elämästä paremmin monta seuraavaa vuotta.
Mitä sitä arvostelemaan?