Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti konserttiin ja jätti mut vihaisena kotiin!
06.08.2009 |
Olen vihainen! Olin töissä ja mie mulle sinne soittaa, että hän lähtee Madonnan konserttiin kun sai lipun. Oletko vihainen jos menen. Vastasin vain, että olen. Sitten mies siellä inttää, että kun hän saisi lipun (josta maksoi 120 e) ja kyydinkin, että jos hän kuitenkin menee. Vastasin vaan lyhyesti, että jaa, vai sillä lailla. Mulla ei ollu mahdollisuutta inttää vastaan kun muitakin korvia oli kuulemassa. Mies kyllä tiesi, että varmasti suutun!
Niinpä hän lähti, minä pääsin töistä ja olen illan yksin. Mies tulee yöllä kotiin kun minä alan heräilemään uuteen aamuun ja työpäivään.
Ai että mä olen vihainen! Ei sillä, etteikö mies saisi mennä, vaan siksi, että konsertti maksoi 120 e, mies maksaa vielä kulkemisestaan sinnekin.. syö ja juo siellä (ei ilmaista sekään). Vain osasta matkaa saa kyydin takaisin kotiin. Mulle esitti puhelimessa, että SAA lipun. Kysyin, että maksatko siitä jotain ja mies sanoi maksavansakin VÄHÄN.
Mua vituttaa nyt niin paljon, etten itse pääse konserttiin ja että mies menee sitten itse kun mulle ei ole lippua. Eikö avioliitossa tehdä kompromisseja, että sitten en mene minäkään, kun sinäkään et pääse??
Tekee mieli kostaa. Miten?
Kommentit (40)
VIP-alueelle kun pääsee sinne työnsä puolesta ja saa mennäkin hyvillä mielin, vaikka minäkin olisin halunnut nähdä Madonnan. Asia ei ole mulle niin tärkeä kuitenkaan, että jaksaisin alkaa kiukuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sua nyt kuinka ottaisi päähän, niin onhan tuo konsertti sellainen "once in a lifetime -opportunity". Eikä se mieskään pidemmän päälle hyvää tykkää jos sen menemisiä kovasti rajoitat.
avioliitossa pitäisi ajatella niin kuin esität - eli että jos minä en saa jotain tehdä niin ei sitten toinenkaan. eli en tue ajatusta kostamisesta.
sen sijaan jossain sopivassa kohtaa tekisin jotain omaa kivaa, menisin kosmetologille tai mistä sitten tykkääkään hyvillä mielin, yksin.
minä alunperin pyysin miestä hankkimaan meille konserttiin liput! Mä olisin halunnu mennä. Olin keväällä töissä kun liput tuli myyntiin. Mun työssä ei ole aikaa kuin tehdä sitä työtä eikä roikkua netissä tai puhelimen varressa kiinni. Mies oli kotona ja yritti vartin saada lippuja. Se siitä! Nyt menee sitten itse.
Jos mies olisi oikeasti saanut lipun tai maksanut siitä nimellisen korvauksen.. olisin ollut suopeampi, mutta hän maksaa 120 e! Vittu. Tekis mieli laittaa se ostamaan sillä rahalla mullekin jotain mukavaa kun en konserttiin pääse. Varmaan sitten kustantaa mulle jonkin muun konsertin minne pääsen yksin kun niin rahoissaan kerran on?!
ARGH. Sanokaa vaan lapselliseksi, mutta ottaa aivoon!
meillä on vähän noin että, jos ei yhdessä päästä niin sitten ei mennä... Ja se sopii meille ja molemmat ollaan sitä mieltä.. Mutta turha tuota on kai mitenkään lähteä kostamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostat lapselliselle. Olet illan yksin, mitäs kauheaa siinä sitten on? Aika heppoinen suhde teillä, voisin vaikka veikata, ettei mikään pitkäikäinen(?) jos sinun tarvitsee lähteä kostamaan moisia.
Olisit iloinen miehesi puolesta että hänellä on mahdollisuus päästä konserttiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei tulisi mieleenkään mennä jonnekin yksin, jos toinenkin haluaisi sinne mennä mutta ei pääsisi
Mua ahdistaa miehesi puolesta, että sillä on tuollainen pikkukakara vaimona. Sinua harmittaa olla yksin, kerrot. Hanki nainen kavereita, äläkä tukahduta miestäsi.
Ole onnellinen, että miehesi sai lipun. Opettele se taito, olla onnellinen toisen puolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä paljon heru minulta myötätuntoa. Ensin sanot, ettei sinua ota päähän se, että mies menee konserttiin vaan se, että lysti maksaa paljon. Sitten kuitenkin heti seuraavassa kappaleessa sanot suoraan, että sinua vituttaa, kun mies pääsee konserttiin, mutta sinä et. Kumpi se nyt on, joka vituttaa? Rahanmeno vai se, että miehellä on hauskaa joskus kun sinulla ei?
Ja mitä tuohon rahanmenoonkin tulee. Ymmärrän vitutuksesi, jos teillä on juuri tällä hetkellä todella tiukkaa taloudellisesti ja olette esim. miehen kanssa yhdessä sopineet, että mihinkään luksukseen tai välttämättömän yli ei tällä hetkellä sijoiteta, muuten en ymmärrä sitäkään. Jos miehellä on omia tuloja, kai hän saa laittaa rahaa asiaan, jonka kokee itse mielekkääksi ja tärkeäksi sekä rahanarvoiseksi. Uskoisin, ettei mieskään ymmärrä täysin kaikkia sinun hankintojasi ja halujasi.
Enkä ymmärrä laisinkaan tuota viimeistä kommenttiasi, että eikö liitossa tehdä kompromisseja, että jos toinen ei pääse, ei toinenkaan mene...Siis miksi? Miksi toisella ei saa olla kivaa, jos toisella ei ole mahdollisuutta osallistua? Miten se on sinulta pois, jos miehesi saa kivan elämyksen ja viettää kivan illan (päin vastoin, luulisi, että olet iloinen miehen puolesta)? Toki on kohtuullista, että liitossa tehdään paljon asioita yhdessä ja sitten ne omat menemiset jakautuvat suurin piirtein puoliksi. Eli jos perheen yhteisistä varoista menee nyt parisataa miehen hauksaan iltaan, on vain kohtuullista, että sinäkin voit sitten panostaa saman verran johonkin sinulle tärkeään juttuun tai hauskaan tapahtumaan, mutta muuten en siis todellakaan ymmärrä, miksi mies ei saisi mennä ilman sinua.
Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostat aika kateelliselta ja katkeralta. Minulle ei tulisi mieleenkään, että joutuisin kyselemään mieheltäni "vihastuuko" hän, jos päätän tehdä jotain kivaa ystävieni kanssa ilman häntä. Eikä varmasti tulisi miehellekään mieleen kysellä minulta lupaa. - Kertoo jotain sinun perusasenteesta ja siitä talutushihnasta, jossa miestäsi yrität pitää.
Minulla on myös ollut näitä, että olen halunnut jonnekin mennä ja mies ei eväänsä liikauta asian eteen. Sitten kuitenkin menee ITSE. Itsekäs sontiainen minun mielestäni. Eikä siinä ole mitään lapsellista jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä tapana sopia noin isoista rahanmenoista yhdessä.
Olisin halunnut Nighwishin sAVONLINNAN KEIKALLE NYT ELOKUUSSA. Emme saaneet lippuja. Jos mies tulisi sanomaan että hän sai lipun ja minä en, niin kyllä suuttuisin. Vaikka ollaan oltu naimisissa 15 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka mielestä on kiva tuosta vaan lähteä yksin konserttiin ja vielä maksaa siitä maltaita, jos tietää, että myös puoliso olisi halunnut lähteä eikä nyt pääse.
Siitähän tuossa on kyse, toisen huomioonottamisesta. Ja nimenomaan miehen suunnalta.
On tooosi kivaa, jos joku toinen taas on niin empaattinen, että antaa miehensä ilomielin mennä tilaisuuteen, johon olisi itse halunnut. Omalle kohdalle kun sattuu, voi olla vaikeaa olla niin aidosti vain iloinen toisen puolesta, että toivottaa vain tyytyväisenä mukavaa iltaa. Väitän, että useimpien kohdalla hurskastelua väittää, että kykenisi moiseen.
"once in a lifetime opportunity"
Hah-hah, joopa joo.
Ehkäpä ap:stäkin tuntuu juuri siitä, ja se aiheuttaa vitutusta. Useampikin Äiti Teresana esiintyvä on osunut linjoille.
huuto netistä saat halvalla! osta se ja mene sinne.
tai jos et pääse, laita penskat hoitoon ja mene ravintolaan. jätä lappu pöydälle. tule kotiin aamuyöllä klo 6 tms
Meillä eletään "puoliksi" yhteisestä kassasta. Molemmilla on omat tilit, mutta yhteiset menot maksetaan yhteisesti. Yleensä asiat vaan menevät niin, että itse maksan enemmän, johtuen miehen työn luonteesta. Ei meillä sikäli lasketa kuka mitäkin saa. Se ostetaan jos on tarpeellista, huom! tarpeellista. Rahasta ei sinänsä ole tiukkaa, ruokaa on.. mutta ei meillä rahaa olisi nyt mihinkään "ylimääräiseenkään" siis 200 e huvituksiin, yhdestä illasta! Asia olisi aivan eri, jos olisi keväällä ostetut liput ja tiedossa tuo rahanmeno vähän aiemmin kuin muutamaa tuntia ennen.
Mua siis ihan oikeasti harmittaa sekä rahanmeno, että se, että minä en pääse ja mies meni silti. Ei sillä, etteikö mies olisi saanut mennä. Minusta vain hoiti asian rumasti. Jos olisin tiennyt etukäteen.. lippuja olisi yritetty saada.. kysytty kotona, mitä olen mieltä jos hän menee enkä itse pääse mukaan... Enhän minä nyt töissä ala julkisesti tappelemaan, ettet varmasti mene!! En mä halua miestä estää. Saa mennä jos niin tärkeää on, mutta silti harmittaa. Olen surullinen, ettei hän huomioinut minun tunteitani yhtään enempää.
ap
(jota en ollut lukenut omaani kirjoittaessani) selventää asiaa vähän paremmin kuin alkuperäinen viesti.
Jos siis kyse olisi tapahtumasta, jonne mies nimenomaan haluaa ja sattuu saamaan/ostamaan liput viime tingassa, eikä ap syystä tai toisesta pääse mukaan, en ymmärtäisi ap:n vitutusta, sillä mielestäni molemmat parisuhteessa saavat mennä ja tehdä ihan omina itseinäänkin, kavereidensa kanssa ja riippumatta siitä, pääseekö toinen mukaan. Mutta jos kerran kyseessä on tapahtuma, johon ap nimenomaan on halunnut ja pyytänyt miestä hankkimaan liput molemmille, on aika moukkamaista ja epäkohteliasta miehen ostaa myöhemmin vain itselleen lippu ja lähteä ilman ap:ta! - Kyllä silloin saakin vituttaa...
Miksi ette ap ostaneet vaikkapa huutonetistä lippuja molemmille, jos noinkin paljon pystytte lippuun sijoittamaan. Sieltä olisi irronut reilulla satasella parikin lippua.
-12
Luulin, ettemme ole menossa. En ajatellut, että mies nyt yhtäkkiä lähteekin.
Sanoin miehelle muutama viikko sitten, että huutonetissä olisi lippuja halvemmalla myynnissä. Mies ei tainnut sanoa juuta eikä jaata. Asia siis unohdettiin.
Enää en voi mennä itse, a) en ehdi täältä paikalle b) ei ole mahdollisuuttakaan enää, huomenna työpäivä, yö menisi matkustamiseen
ap
lapsellinen ja kypsymätön. Paljonko sulla on ikää? 12v??