Lue keskustelun säännöt.
Tein tänään elämäni ekan lastensuojeluilmoituksen
05.08.2009 |
Toivottavasti myös viimeinen ilmoitus...
Jotenkin on syyllinen ja nolostunut olo, vaikke ei kai pitäisi. Pitkään olin miettinyt ilmoituksen tekoa ja puhunut asiasta myös miehelleni. Tänään sitten rohkaistuin ja soitin sosiaalitoimistoon. Siellä oltiin oikein ystävällisiä ja lupasivat tarkistaa perheen tilanteen.
Toivottavasti perhe ei arvaa, kuka ilmoituksen on tehnyt (tuskin).
Kommentit (134)
Eli ei ole mikään kevyt juttu.
Me tehtiin lastensuojeluviranomaisista kantelu, koska vitkuttelivat aiheettoman ilmoituksen selvittämisessä. Eivät ottaneet muuten asiaa kauhean kevyesti - näkyy se siellä työotteissa heilläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi outoja viestejä täällä. Ollaan vihaisia siitä, että joku on aidosti huolestunut lasten hyvinvoinnista. Mitä ap:n pitäisi tehdä sitten? Ei mitään? Suomessa on kymmenentuhatta huostaanotettua lasta. Jotenkin epäilen, että yhdenkään mamma ei ole soittanut sossuun, äidit ei vaan kykene näkemään olevansa joskus huonoja äitejä ja vahingoittavansa lastaan. Näittenkin lapsien tilanne on vaatinut ulkopuolisen puuttumisen, enemmän tai vähemmän.
Siitä, että ls-työntekijä ottaa yhteyttä perheeseen, ei ole perheelle muuta haittaa kuin kolaus ylpeyteen.
ongelmaa tule, neuvolantäti on vaan ollut pikkuisen yliherkkä..ei vaikuta tädin työpaikkaan mitenkään.
Itse olen tehnyt useita ls-ilmoituksia, työni puolesta. Siitä tulee aina yhtä hyvä mieli.
ja samalla ihan pimee... Ei se jonkun hirmuinen ahdistus tee ilmoituksesta aiheellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi. Kertomasi asiat eivät ole minusta lastensuojeluilmoituksen veroisia (myöhään ulkona oleminen tai huutaminen / tiuskiminen). Myöskin lasten juttuihin arjestaan kannattaa suhtautua varauksella.
Mutta ehkä sulla ei ole omia lapsia, niin ei oikein ole tuota kokemusta lapsiperheen arjesta.
Minusta lapsia ei todellakaan yli puolenyön ulkona pidetä. Meillä 6 ja 4 vuotiaat saavat olla omalla pihalla 20.30 asti korkeintaan.
Pienten lasten ei pitäisi olla ulkona puolen yön jälkeen. Hyvä, että perheen asiat tarkistetaan.
Riittää jo se että on huolissaan ja ammattilaiset tarkistaa. Jos kaikki on hyvin ei perheellä ole mitään huolta.
Tuntuu oikeasti siltä että tässä keskustelussa on useita äitejä joista olisi syytä tehdä ilmoitus, ehkäpä siitä että ilmoitus osuu lähiaikoina omaan perheeseen saa aikaan näitä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samalla ihan pimee... Ei se jonkun hirmuinen ahdistus tee ilmoituksesta aiheellista.
kun lastensuojelu tulee paikalle ja huomaa, että kotona kaikki on hyvin.
mutta paljon stressiä ja pahaa mieltä se silti aiheuttaa. Ja ne verovaroin kustannetut sossun tädit haaskaavat työaikaansa ja joku oikeasti apua tarvitseva jää vaille apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne verovaroin kustannetut sossun tädit haaskaavat työaikaansa ja joku oikeasti apua tarvitseva jää vaille apua.
Jos ilmoituskynnys nousee taas, niin paljonko niitä apua tarvitsevia jää ilman apua? Ei ne sossutädit kaikkea nää, vaan joskus täytyy muidenkin kansalaisten osallistua ja ilmoittaa.
Jos tuota logiikkaa käyttäisi monessa muussakin asiassa, niin kyllä oltaisiin kusessa;
Esim 1. Nuori kundi heiluttelee asetta koulussa. Ilmoitanko poliisille vai en? Jos ilmoitan ja ase paljastuukin aidonnäköiseksi lelupyssyksi, niin taas joku oikeasti apua tarvitseva jää ilman apua. Jos en ilmoita ja ase onkin oikea, niin paljonko koulusurmassa sitten kuoli...
Esim 2. Näen savua jonkin matkan päässä. Savua tulee paljon. En ehdi/voi/pysty juosta paikalle katsomaan mistä on kyse. Soitanko palokunnalle vai en? Jos soitan ja paljastuukin, että joku vaan polttelee roskia ihan luvalla, niin taas joku jää ilman apua. Jos en soita ja paljastuukin, että kyseessä oli ehta tulipalo, niin joku saattoi menettää kotinsa.
Yksittäisiä pieniä esimerkkejä, mutta niistä se summa kertyy...
Jos ap ei olisi ilmoittanutkaan lastensuojeluvalvojalle ja kävisikin myöhemmin ilmi, että lapset ovat todella kärsineet, niin mikä mahtaa olla syyllisyyden tunne ap:lla? Ja ennenkaikkea kuinka lapset ovatkaan kärsineet?
Jos ilmoitus taas on aiheeton, niin kukaan ei häviä mitään.
Aikuinen ihminen selviää mielipahasta, mut lapsi ei selviä huonosta kohtelusta!! Kummallisesti täällä itketään verorahojen perään. Onko teillä käsitystä, paljonko vuorokausi laitoshoidossa valtiolle maksaa, jos asiat on menneet niin pitkälle, että lapsi otetaan huostaan? On paljon halvempaa selvittää asiat kun ongelmat on pieniä, tai vaikka ilmoitus ois ollut aiheetonkin.
Mistä ne sossun tädit muuten sitten tietää, kuka oikeasti tarvitsee apua, jos heille ei saa ilmoittaa epäilyistään? Lapsien pahoinpitely, hyväksikäyttö ja muu vakava laiminlyönti on asia, jota ei perheen ulkopuolisille näytetä. Ainoa, mikä ulkpuolisille usein näkyy on se, että perhe ja lapset voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensuojelun kouluttaja sanoi, että asiat eivät johda nyt mihinkään, kun ilmoituksia tulee jatkuvalla syötöllä? Se energia voi mennä niihin turhien ilmoituksien tutkimiseen ja joku perhe odottaa sitä elintärkeää apua. Minä siis olen lastensuojelun puolestapuhuja, mutta se rakenne on nyt vääristynyt. Ja meille sanoi sosiaalityöntekijä, että heille tulee mm. tällaisia ilmoituksia: Serkkuni lapsella on punaiset saappaat, vaikka on poika. Mahtaako hän kärsiä niistä? Tämä ON turhaa resurssien haaskausta!
Sosionomi
kyllä äidilläkin on oikeuksia.
Miten nuo huostaanoton kustannukset liittyvät perheeseen, josta on tehty aiheeton ilmoitus? En tajua logiikkaasi.
Meistä tehtiin aiheeton ilmoitus. Tehtiin itse asiassa 20 aiheetonta ilmoitusta. Ilmoittajalle on haettu kahdesti lähestymiskielto. Hän on itse myöntänyt kirjallisesti, että kyse on ollut kostosta kiusanteosta. Mutta aina vaan me setvitään niitä ilmoituksia, on setvitty jo 1,5 vuotta. Niitä on nyt jo noin 40 sivua eri puolilla ja juttu elää jo omaa elämäänsä.
Kyllä terve järki on sossun tädeillekin sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ongelmia pitää näkyä ulkopuoliselle, jotta ilmoituksen saa tehdä?
Millä saadaan pois turhat ilmoitukset?
Onko siis parempi, että ilmoituskynnys nousee jotta turhia ei tulisi? Mitä silloin mahtaa jäädä huomaamatta kun ne pahimmat eivät tosiaan näy ulkopuoliselle? Ja jos lasten juttujen perusteellakaan ei saa ilmoittaa, niin mistä sitten?
Tottahan on nyt selvää, että pojan punaisista saappaista ilmoittaa vain idiootti, mutta kuinka korkealle kynnys pitää nostaa?
Kun laki sanoo, että pelkkä huoli riittää, riittää että ilmoittaa olevansa huolissaan. Ei muuta.
Se on liian matala silloin se kynnys, vai mitä?
Kyllä terve järki on sossun tädeillekin sallittu.
On ihan älytöntä, jos ihan tosissaan tutkitaan ilmoitusta "pojalla on punaiset saappaat". Tai tutkitaan ilmoitusta, jonka tekijän tiedetään jo tekevän sen ihan kiusantekona.
Kun laki sanoo, että pelkkä huoli riittää, riittää että ilmoittaa olevansa huolissaan. Ei muuta.
Se on liian matala silloin se kynnys, vai mitä?
Ravintolan terasseillakin istuu lapsiperheet onnellisesti syömässä pizzaa yömyöhällä ;)
[i
Minusta lapsia ei todellakaan yli puolenyön ulkona pidetä. Meillä 6 ja 4 vuotiaat saavat olla omalla pihalla 20.30 asti korkeintaan.
[/quote]
sukulaisten, naapurien ja muiden kumminkaimojen ilmoituksiin.
Eli ammattilaisten ilmoitukset painaisivat ja nekin niin, että niissä on yksilöity ja selvitetty asiallisesti se huoli. Ei niin että "minusta sen ja äidin vuorovaikutustaidot ovat oudot, enkä muutenkaan siitä tykkää, kun se asuu tuolla vauraalla alueella ja on aina niin nokkava" vaan niin, että ammattilaisenkin pitää kertoa, miksi ja miten on tällaiseen päätelmään päätynyt, mikä oma pätevyys on sitä arvioida jne.
Terve maalaisjärki!
Nykylakihan on laadittu niin, että sen tekijät kuvittelevat, että ilmoittelijat ovat täyspäisiä. Todellisuus vaan on toinen.
tuskin tuosta mitään sille "eukolle" seuraa.