Lue keskustelun säännöt.
Outoa, ystäväni "jätti" minut kolmannen lapsen jälkeen?
04.08.2009 |
Antakaapa veikkauksia. Ollaan molemmat saatu kaksi lasta suunnilleen samaan aikaan ja nyt minä tein kolmen ja hän aloitti/jatkoi hienoa uraansa. Tuettiin toisiamme pikkulapsiaikana kun oli rankkaan, mutta nyt hän ei enää halua olla tekemisissä kotiäidin kanssa. Pidetään kyllä yhteyttä, tosin minun toimestani ja isommat lapset leikkii keskenään, mutta vauvaa en saisi ottaa enää mukaan ja hänen pitäisi olla yhteydenpidossa näkymättömissä? Omasta mielestäni olen edelleen sama ihminen kuin ennen ja olin töissäkin välillä kun hän vielä oli kotona.
Kommentit (8)
halunnut kolmannen lapsen, muttei uskaltanut, ehkäpä uransa takia? Pitkä aika olla pois työelämästä, pelkää putoavansa kelkasta? Tai jospa yksinkertaisesti on noussut uran myötä urea ylä-osastoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa yhdistyy perhe ja ura? Näytönpaikka, kun on palannut työelämään. Voihan tuo vielä tasoittuakin.
T. Myös kolmen lapsen kotiäiti
ei myönnä, että vaikka olisi kiva hakea se syy toisesta niin usein pienten lasten äidit ovat vain yksinkertaisesti tylsiä jotka vain jauhavat kakan koostumuksesta ja pelkästään vauvoista/lapsista. Oletko sinä ap tylsimys?
ei myönnä, että vaikka olisi kiva hakea se syy toisesta niin usein pienten lasten äidit ovat vain yksinkertaisesti tylsiä jotka vain jauhavat kakan koostumuksesta ja pelkästään vauvoista/lapsista. Oletko sinä ap tylsimys?
kyllähän tuossa on perää minun mielestäni, en ole ap, mutta kyllä. Joskkus ois kiva jutella muustakin ystävän kanssa kuin vauvan hammaskipuiluista tms. Vaikka aika samanikäisiä lapsia lähipiirissä on kuin itselläkin, niin kyllä jutut voisivat kieltämättä olla monipuolisempia.
meillä on kuitenkin 15 v. ystävyyttä takana. Ja todellakin kotiäitinä jutut on aika lapsikeskeisiä, kun ei muuta elämää tällä hetkellä kerkeä olla. Tuntuu vain pahalta, että kaikkea ollaan yhdessä koettu ja kestetty, mutta yhtäkkiä tällainen välirikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin kahden pienen lapsen työssäkäyvä äiti. Arki on _todella_ tiukkaa, ja viikonloput menevät sitten kotitöihin ja perheen yhteiseen olemiseen. Valitettavasti en jaksa työn ja perheen lisäksi pitää yhteyttä ystäviin kovinkaan tiiviisti. Anna ap ystävällesi aikaa. Mitä todennäköisimmin tilanne johtuu enemmän hänen haastavasta elämäntilanteestaan kuin sinusta ja vauvastasi. Kotiäitinä ei aina muista, että töissä olo on myös rankkaa ja vaativaa, ei vain lepoa lapsista.
Nyt sitten takaisin työn pariin, av:lla roikkuminen ei kuulu mun työtehtäviin...
vauvaperheitä, sillä en jaksa enää itse katsella vaipanvaihtoa/imetystä enkä halua omia leikki-ikäisiäni pitää matkan päässä kun se toisen perheen vauva makaa suojattomana keskellä lattiaa. Kun on itse päässyt siitä vaiheesta, niin ei viitsi enää huolehtia asioista jotka on jättänyt taakseen. Ja varsinkin, en halua pitää sitä vauvaa sylissä sillä aikaa kun teet jotain muuta. Ne ajat ovat ohi, ei kiinnosta. Jos haluaisin hyysätä vauvaa, olisin varmaan sellaista itse hankkinut. Nyt haluan keskittyä isompien ja aikuisten asioihin.
Hän toivoi, että sinäkin menisit töihin ja eläisitte jälleen samaa elämäntilannetta sielunsiskoina, mutta nyt hän kokee, että "petit" hänet, kun menit tekemään kolmannen lapsen, vaikka hän ei tehnyt.
Tässä minun veikkaukseni.