Esikoishaaveilijoiden syksy :)

Helja: taidanpa siis itsekin käydä lukemassa noita juttuja,ja helpotus tietää etten ole yksin pelkojeni kanssa ! :) mutta kun mulla on vielä kaiken lisäksi piikkikammo,niin sitten kun pitää tippaa ja epiduraalia mahdollisesti laittaa niin apua :D mutta kaverilta kyllä kuulin et sen piikkikammo lähti synnytyksessä,kun ei siihen kiinnittänyt huomiota,ja huomasi ettei se edes satu. tärkeintähän siinä on keskittyä että vauva saapuu turvallisesti maailmaan,ja jättää omat pelot taka-alalle. :)





Caffee82: kiitos vaan ! sama homma täällä,oon panikoija. ja siitä tulikin mieleen,tiedättekö onko kuinka paljon haittoja raskautumiseen kun syön paniikkilääkkeitä (optipar), missään ei oikein kerrota,ja lääkärin varaan vasta ensi viikolle,että saan enemmän tietoa tästä. Pelottaa kuiteni että miten selviän ilman paniikkilääkkeitä jos sellaisia ei saa syödä.. :/





terveisin: kaikkea minäkin mietin ja pelkään.

yk1 ja kp20/28

Ekaksi tää mun päälimmäinen kummastus:



Eilen oli arviolta 6. päivä ovulaatiosta, siis todennäköinen ajankohta mahdollisen alkion kiinnittymiselle. Tätä juhlistinkin aivan erityisellä "oirekarkelolla": aamupalasta heti tuli varsin ällöttävä olo, vatsaa nippaili ja juili kaiken päivää, alaselkä jomotti todella kovasti. Sitten kun kotiuduin töistä oli tosi väsynyt ja paleleva olo, mittasin kuumeen varuiksi ja sitähän olikin 38,3 (norm. lämpö mulla n. 36,8)! Mitään flunssaoireita tai muuta kovaa kipua ei ollut, tietty päätä vähän särkee ja iho on aran tuntuinen kun on tuollainen kuume. Tähän aamuun mennessä kuume oli poissa, samoin merkittävimmät muut oireet. Vaan vähän on vatsasta nippaillu, kun oikein tunnustelee.



Netissä kun itseäni "hoidin", niin löytyihän niitä joitakin, joilla kiinnittymisestä on noussu lämpö huomattavastikin, eli periaatteessa mahdollista.. Toisaalta tuntuu, että moisella kuumeella saa keho karistettua kaikki toivotutkin tunkeilijat! Mitä ihmettä mun kehossa tapahtuu, toivottua vai toivomatonta? Ja nyt sitten pitäis ootella viikko, että kannattaa ajatellakaan vakavamielistä testailua.



Monny, miten menee? Jaksua raskaaseen tilanteeseen. Älä anna vauvahaaveen ajaa oman onnesi edelle. Toisaalta älkää antako vauva-kärsimättömyyden syödä suhdettanne. Kuuntele sydäntäsi, se tietää jäädäkö vai lähteä.



Synnytystä olen itsekin tuumaillut. Uskon että raskaus on prosessi jonka aikana ihan oikeesti tulee henkisestivalmiiksi synnytykseen mennessä ja fyysisesti se on vain välttämätön luonnollinen toimitus. Oon samaa mieltä, että tieto auttaa. Piikkikammoinen olen myös, mutta siihen ratkaisuna on silmien sulkeminen, hammasta purren piikityksen tuoman hetkellisen kivun aina kestää.



Tsemppiä puuhailuun, ootteluun ja testailuun!



han kp21/28

Täällä minä taas, liityn pitkästä aikaa joukkoon. Olen kirjoitellut viime talven puolella, mutta kirjoittelu on enemmän ja vähemmän tarkoituksella jäänyt. Vauvakuume meni jo niin pitkälle, että oli parempi pitää vähän taukoa välillä ;)



Nannnak siis -89 ja mies -85. Pohjois-suomesta ollaan. Pillereitä en ole syönyt kohta 1,5vuoteen emmekä muutakaan ehkäisyä käyttäneet. Olemme harrastaneet vain keskeytettyä yhdyntää, koska varsinaisena tarkoituksena ei ole lapsia vielä saada(miehellä siis, minullahan tämä on itse tarkoitus :D), mutta tiedostamme kyllä molemmat ettei tuo keskeytetty todellakaan mikään varma ehkäisykeino ole. Eli tulee, jos on tullakseen, mutta tekemällä emme tee, vielä ainakaan.



Jos tässä kerralla nyt kirjoittaisi kunnolla, kun kolme päivää meni lukea koko tämä ketju :D Minua ei niinkään pelota synnyttäminen, mutta raskaana olo sitäkin enemmän. Minulla on myös välillä ollut paniikkikohtauksia ja olen miettinyt, millaista on, kun joskus saan tietää, että sisälläni asuu pieni ihme :) Vauvaa haluan paljon, mutta ahdistaa ajatus, että paniikkihäiriöni ehkä estävät raskautumisen :s



Jospa tässä jotain näin alkuun. Kovasti plussia toivottelee nannnak kaikille! :)

tervetuloa vaan nannnak ! :)



nannnak,samaa minäkin pelkään,mutta toivotaan että lääkärissä käynti saa mun pelot pois,tai edes helpottumaan. en haluais että paniikki pääsee päättämään puolestani lasten saannin. huoh. tuo keskeytetty yhdyntä oli meilläkin ensin,ei siis mitään ehkäsyä olla käytetty koko seurustelun aikana,mut nyt kun toukokuussa mentiin naimisiin niin puhuttiin asiasta,ja tästä kierrosta aloitettiin sit ihan "loppuun asti meneminen". :)



plussatuulia +++ :)

Moiks,



mä plussasin!!! En voi uskoa todeksi :) Tosin testasin ennen kuin menkkojen olis pitänyt alkaa, niin sen takia jännittää kovasti. Maanantaina tosi tosi haalea plussa liuska testillä ja tänään vahva plussa Clear Bluella. Menkkojen "pitäisi" alkaa huomenna tai ylihuomenna. Toivottavasti tietty pysyvät poissa! :)



Hulluinta tässä on se, että tämä yk oli tarkoitus pitää "taukoa", vain yhden kerran vaakamamboiltiin. Ehkä sitten oikeaan aikaan :) Mä en ole vähään aikaan kirjoitellut palstalle, kun aloin vähän liiaksi stressailemaan ja laskemaan ym...



Tää on ihan hassua, en voi uskoa! :) Täytyy varmaan seuraavat päivät testailla vielä ja toivoa kovasti, että plussa pysyisi :)



Kovasti plussa & ovistuulia kaikille! Ja onnea jo kaikille plussanneille :)

moi kaikille pitkästä aikaa! mie tulin kurkkimaan tuolta o-puolelta. täällähän on tapahtunut jos jotakin! niin paljon juttuja ettei kaikkea saa kommentoitua...



onnittelut plussanneille ja tsemppiä sekä jaksamista niille, joilla on murhetta tahollaan, oli se sitten tädistä/oudoista testituloksista/parisuhteesta johtuvaa!



miun kuulumiset on, että käytii tänään eka kertaa neuvolassa. miuta hiukkasen sit alkoi heikottaa verikokeen ottamisen jälkeen, no onha se kerta ensimmäinenkin kun pyörtyy! ens viikolla mennään ultraan ihmettelemään enemmän.



plussatuulosia++++++++++++++++++++++++++++



helmi 8+5

Ensinnäkin onnittelut lumileopardille! Kyllähän se plussa on, jos vahvan plussan olet aikaiseksi saanut :)



Mun piti vaan alkaa kommentoimaan noihin synnytyspelkoihin. Itse en niinkään pelkää sitä kipua, sen kyllä varmaan kestän, mutta itse sitä synnytystä. Olen niin monta kauhutarinaa kuullut eri sairaaloista ympäri Suomen ja myös tulevasta 'omasta' synnäristä, että huhhuh. Ja kun ne on sitä luokkaa, että vauva viedään teholle, kun syntyy ilman sykettä, kun päätöstä hätäsektiosta ei ole tehty ajoissa. Tai niinkuin eräälle kaverilleni kävi, että kolmannen asteen repeämät (joiden takia verenhukka oli synnytyksessä niin valtava, että hän sai 3 pussia verta) aiheuttivat sen, että peräsuolen toiminta ei ole ikinä enää normaali (sori tarkka kuvaus!). Eli ei siis kiitos mulle tuollaista! Tiedänpä vielä, että suvussa on hyvinkin paljon pieni lantioisuutta, eli uskon vakaasti, että myös mulla lantioväli on niin kapea, että alatiesynnytys voi olla aika hankalaa. Niinpä tulenkin pitämään kiinni viimeiseen asti siitä, että saan sektion.



Mutta eniten mua ärsyttää se, että tuosta sektiosta puhutaan niin pahaan sävyyn ja suunnilleen syyllistetään, kun edes harkitset sitä. Eikö valinta kuitenkin pitäisi olla jokaisen naisen oma? Ja mitä se kenellekään kuuluu, millaisen synnytyksen minä haluan? Toki tiedostan sen, että näistä asioista pitää tietää kaikki mahdollinen ja riskit tulee olla tiedossa, mutta jos minä siltikin valitsen sektion, miksi minua siitä syyllistetään? Olen nimittäin keskustellut tästä aiheesta useammankin ihmisen kanssa ja aina saanut vähän kummallisia katseita ja kommentteja. Onneksi sentään yksi ihana ystäväni totesi, että sehän on jokaisen oma asia, miten haluaa synnyttää. Sitä paitsi tutkimuksen valossa suunniteltu sektio on huomattavasti turvallisempi kuin hätäsektio, jotka itse asiassa ovat kaksi täysin eri asiaa.



Sori paatoksellisuus, mutta tuli tämä asia vaan jännästi täälläkin esiin, kun eilen keskustelin aiheesta erään ystävän kanssa, joka myös rivien välistä vihjaili, että ehkä mun päätös sektiosta on huono. :( Ikävää, kun saa läheisiltään tuollaista kommenttia!



Edelleen, plussatuulia koko ketjulle ja koittakaa siskot tareta, kylmästä huolimatta! :D



AIE rv6+4

Ajattelin nyt välillä tännekkin tulla käymään kun olen aika aktiivisesti teidänkin juttuja seuraillut toivottavasti kiva asia että tulen ilmoittelemaan itsestäni:)



Ensiksi kaikille plussanneille isot onnittelut!!



Meillä oli eilen np-ultra ja siellähän se pikkuinen porskutteli oli kyllä aika suloinen:)Nähtiinpä hetken 4d kuvanakin:)niskaturvotuksetkin oli ok. viikot ei ihan vastanneet eli oli vähän pienempi mutta la:ta ei muutettu niin lasken viikot edelleen niinkuin ennemminkin.alkaa tämä vauva tulla vain enemmän todeksi ja no maha kyllä alkaa aika hyvin näkyä että ehkä moni joka ei vielä tiedä on arvannut jotain:)



Synnytyspeloista niin itse en ainakaan vielä pelkää, mutta epiduraalin ehkä haluaisin ja piikkikammoinen kun olen niin se jännittää:/ Itsellä enemmän"kauhu"juttuja leikkauksista kun parilla kaverilla ei leikkaushaavat parantuneet aivan niinkuin piti. Mielummin kestän sen kivun alakautta synnyttyäessä sen hetken, kun ne pidemmän ajan kivut leikkauksen jälkeeen ja kun ei silloin saa oikeen sen jälkeen vauvaa enempää nostellakkaan niin rajoittaa elämää sitten paljon enemmän. Mutta kaikilla on omat pelkonsa ja jos esim.leikkaukseen haluaa kannattaa päätöksestään tosiaan pitää kiinni:)



Monny:Eli sulle halusin vielä kun meilläkin yhdessä vaiheessa aika alkupuolella yritystä oli omat ongelmamme. Siinä vaiheessa oli erittäin vaikea yrittää miettiä, että onko suhde suhteen arvoinen vai tulisiko lopettaa, koska kuitenkin halusi vauvaa niin kovasti niin tiesi että yrityshän loppuisi siihen kun eroaa. Mutta tosiaan ei ole helppoa, mutta kannattaa erittäin tarkasti miettiä mitä suhteessa on hyvää jne. ja erityisesti se että onko siinä suhteessa tosiaan suhteen takia vai vain siksi että saisi sen vauvan. Vaikeita juttuja, mutta toivotaan että saatte asiat selvitettyä suuntaan tai toiseen. Itse olen nyt tyytyväinen kun asiat mietin loppuun asti ja varsinkin nyt tiedän olevani oikean miehen kanssa:)

have 12+3

Lumileopardi - ONNEAONNEA ! :) ihania uutisia,puhaltele tänneki päin niitä plussatuulia :)



AIE,juu samaa olen miettinyt itsekin,että olisko se sektio todellakin parempi vaihtoehto,mutta myös olen kuullut että sitä ei millään haluta tehdä,että odotetaan viimeiseen asti,kunnes vauvalla jo sykkeet laskee ja sit kiireellä leikkaukseen. :/

oon kyllä sitä mieltä että äidin pitäisi saada päättää kuinka lapsensa maailmaan saattaa,miksi sitten on niitä vaihtoehtoja jos kerta vai alatiesynnytys on se ykkös-vaihtoehto?



Have- samaa mieltä sun kanssa,että omasta päätöksestään pitää kiinni!! se on kuitenki oma kokemus se synnytys,niiin siitä pitäisi saada tehdä omanlaisensakin :)





kirpein syysterkuin ! sunniee kp21/28

Taas yksi plussa lisää tässä pinossa, onnea hirmuisasti Lumileopardi!=) Toivotaan, että kaikki menee hyvin!



ON: Tänään testattu nega, joten alan pikkuhiljaa epäillä sitä lauantaina tekemääni testiä vialliseksi. Tai sitten elimistössäni oli kiinnittymisyrityksen takia sitä hormonia ja testi reagoi siihen, mut miks se viiva hävis siit? No turha sitä nyt enää on miettiä, tämän päiväinen testi kyllä tömäytti takas maan pinnalle.

Toisaalta vähän harmittaa ja asia on pyörinyt mielessä enemmän tai vähemmän koko viikon. Lauantaina kun ehti jo hieman iloita plussasta, vaikkakin varovasti koska mietitytti se viivan katoaminen. Onhan se niin, että jos on plussa, niin se tosiaan jää siihen.(?)

Nyt tämän päivän testin myötä toivon asian antavan mielenrauhan, vaikkakaan vauvakuume ei ole helpottanut yhtään ja se oman nyytin alulle saaminen pyörii mielessä usein;)

Odottelen seuraavaksi tätiä saapuvaksi, nyt kp 35. Sitä saa kyllä vielä jonkin tovin odotella, jos edellisiin kiertoihin on vertaaminen. Olen miettinyt myös sitä, että ovuloinko ollenkaan kun kiertoni ovat olleet niin pitkiä, enkä tässä kierrossa saanut ovisplussaa tikuteltua. Odottelen nyt vielä jonkin aikaa ja jos ne ei ala lyhenemään itsestään, niin sitten täytyy mennä lääkärin pakeille.



Mitähän MonnYlle kuuluu? Ootteko sulhon kanssa saaneet asioihin selvyyttä? Jaksamista, ei varmasti ole helppoa.



Tätiä odottava ja voimistuvaa plussatuulta toivova

dano=)

onpa outoa että viiva voisi kadota :o koska eihän viiva edes tulisi esiin jos raskaushormonia ei ole.. voi olla että siellä on ollut jotain yritystä raskautumiseen ,mutta sitten mennyt varhaisesti kesken,mutta toivotaan parasta että se viiva palaa ja vahvistuu ! :) ei saa menettää toivoa ennenkuin täti punainen piipahtaa paikalle. ! :9 tsemppiä!

Tervetuloa uusille myös minun puolestani!



Viimeksi kirjailin, että tekisin huomenna testin, mutta enhän mä malttanut sit kuitenkaan odottaa vaan tein testin jo tänään aamulla.. Ja kaksi viivaa tuli näkyviin aika pian! Alavatsa on ollut turvoksissa ja rinnat myös, mutta silti ei uskaltanut toivoa ennen kuin näki viivat. Iloisia ollaan miehen kanssa, mutta toisaalta oli kyllä hillitymmät reaktiot tulokseen kuin viime huhtikuussa. Yhden keskenmenon kokeneena ei uskalla antaa tunteille valtaa vielä tässä vaiheessa.. Toivottavasti tämä pikkuinen pysyy matkassa.



Caffee82: Sepä se, kun mulla ei oo aiemmin ollut tiputteluvuotoa ennen menkkoja, niin ihmettelin, että mitäs tämä.



Oon mäkin joskus miettinyt synnytystä ja että selviydynköhön mä siitä miten sitten, jos joskus vaan pääsen siihen tilanteeseen.. Ajatuksia on helpottanut tosiaan se, kun on lukenut synnytyksistä ja sen kulusta.



Dano: Harmi kuulla negastasi. Toivottavasti täti tulee pian, jos on tullakseen!



Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille!



Aikku

Aikku: Onnea plussasta !! :)kunpa itsekin sais sellasen testattua jo pian.



ON: täällä ollaan vissiin tulossa kipeiks,kauhee vilu ja nokka vuotaa,päätäkin särkee. viltin alla,teetä juoden tämä ilta mennyt.. ;/ en millään haluais kipeeksi tulla,kun muuten on ollut niin energinen ja mahtava olo viime päivinä :)

Plussanneille isosti onnea!!!



Helja: kiitos vinkistä, vaikuttivat hyödyllisiltä sivuilta!



Oma kierto pahasti sekaisin, viimeiset 7kk ollut 23-38 päivää. Viime viikon ma alkoi tiputtelu (toiveikaana ajattelin sen olevan kiinnittymisvuotoa) ja perjantaina alkoi tulva. Sitä kesti 3 päivää ja nyt tiputtelee edelleen! Mietin jos on ollu varhainen km..mistä sitä ikinä tietää. Normaalisti kun alkaa tulvalla ja koko homma on ohi viidessä tai kuudessa päivässä.



Katsoitteko muuten Teemalta dokumenttisarjaa Saammeko vauvan?



-a

Pitkästä aikaa taas kerran...



Oikein paljon onnea plussanneille, ihana juttu! Plussalista sen kuin pitenee. :) Tulee hyvä mieli näistä uutisista.



Piti ensiksi kirjoittaa siitä tiputteluvuodosta, josta aika moni on puhunut. Minulla oli vajaa kaksi vuotta sitten tiputteluvuotoa ihan vain muutaman kierron ajan. Välillä oli keskellä kiertoa, välillä menkat alkoivat parin päivän tiputtelulla, välillä taas kuukautiset eivät olleet loppuakseen kun tiputteli.Kävin sitten gynellä, jossa minulla todettiin polyyppi kohdussa (tosin jouduin ramppaamaan tutkimuksissa parin kuukauden ajan, ennen kuin selvisi). Viime syksynä se poistettiin leikkauksella. Aina polyyppia ei poisteta, mutta kun minulla se oli kasvanut niin suureksi. Lisäksi se saattaa vaikeuttaa raskautumista.

En nyt sano, että kaikki tiputteluvuoto on merkki jostain polyypista tms, mutta jos vuoto on häiritsevää, niin kannattaa ehkä käydä gynellä.



Sitten omaa napaa. Kävin tässä terkkarin pakeilla ihan muista syistä, ja siellä puheeksi tuli tämä raskautuminen. Juttelimme siinä pitkästi. Hän kertoi, että jos ei parissa vuodessa tärppää, on ehkä syytä mennä tutkimuksiin.

Usein aiemminkin olen kuullut, ettei vuosi tai parikaan ole vielä pitkä aika yrittää lasta. Ja niin se taitaa ollakin. Minullakin on ollut monella tapaa aika rankka vuosi, joten olisi ollut ihmekin, jos olisin tullut raskaaksi jo nyt.



Päätinkin "unohtaa" asian toistaiseksi. Tulkoon jos on tullakseen. Hullulta tuntuu muutenkin tämä yrittäminen joskus, minä ainakin otan sen suorittamisena. Ajattelin, että jos ei juhannukseen mennessä ole tärpännyt, niin sitten käyn gynekologilla.



Ei tekisi mieleni kokonaan lopettaa tällä palstalla kirjoittelua, kun on niin mukava lukea kaikkien kuulumisia. Ehkä silti yritän pysyä vähän taka-alalla (lue: käyn vain pari kertaa viikossa), niin ei asia pyöri koko ajan mielessä. Jospa se vähän auttaisi.



Eikun plussatuulia kaikille!



- Deeli

Eli aikulle onnittelut!Ja ymmärrän erittäin hyvin tuota ettei uskalla tarpeeksi heti iloita..Itsellä kun oli sama homma eli huhtikuussa km toki kun tämän raskauden plussan tein oli raskaus jo pidemmällä kuin mitä huhtikuussa edes ehti olemaan..Mutta kyllä se aluksi silti jännitti ja ensimmäinen huokaus ja kun uskalsi vähän rentoutua oli kun neuvolassa näki vaavin ultralla..Mutta oikeastaan tämän viikon ultran jälkeen vasta on kunnolla osannut iloita:)Joten tsemppiä sulle ja toivotaan että pikkuinen pysyy matkassa!:)

Vihdoin saan luvan kanssa ruveta kirjoittelemaan tänne! (Olen taustalla lueskellut jo jonkin aikaa..) Mies on tiennyt minun potevan vauvakuumetta jo tovin ja vihdoin hän kysyi minulta, että mitä jos et jatkaisikaan pillereiden syöntiä enää. Ihanaa!! :D Tuntui jo tämä yrityksen aloituskin niin ihanalta, että olen suorastaan liihottanut pilvissä!! :D :D



Ihanaa, mutta samalla pelottavaa! Kunpa ei tulisi tässä liikaa mietittyä/murehdittua asioita.. Näillä palstoilla kun on pyörinyt niin väkisinkin miettii, lapsettomuutta, keskenmenoja, kauheita synnytyksiä, lasten kehityshäiriöitä ym. Mutta pitää yrittää vaan nauttia yrityksen aloituksesta ja siirtää nuo ajatukset pois mielestä.



Niin vähän taustaa minusta: Ikä 27v. mies 29v. yhdessä oltu 10 vuotta ja nyt pillerit lopetettu ja tänään kp 1!! Tosin kierrosta ei ole mitään tietoa kun olen syönyt pillereitä noin 9v.



Täältäkin lähetetään nyt plussatoivomukset liikkeelle!!

tervetuloa vaan Elise joukkkoon kuumeilemaan :) meillä kans vasta yk1 menossa että jännäähän tää on :)



Kp23/28 yk1 :)

Onnea hirmusti kaikille plussanneille! Toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin :)



Minun, myös uuden, puolesta tervetuloa Elise mukaan. Voin kertoa, että tämä palstailu ei ainakaan yhtään lievennä kuumetta :)



Omaan napaan ei mitään ihmeitä. Vieläkään ei olla päätetty mitään varsinaista yritystä aloitettu, mutta tänään tuo mies just kysyi, että joko haluaisit vauvan kotiin. Arvaa?! Tuolla se tällä hetkellä lueskelee kalenterista poikien nimiä, tytölle kun saatiin tänään sovittua molempien korvaan sopiva nimi :) Tuntuu kyllä ihanalta suunnitella tuollaista, kun ainut "iso" asia meidän suhteessa on ollut yhteenmuutto. Ei siis olla edes kihloissa vielä. Jospa kohta saisi tosissaan alkaa miettiä noita nimiä :)



Plussia kaikille!

Ilmottaudun kanssa tähän joukkoon :) Eli minä 25v, mies 28v. Mentiin kesällä naimisiin, jonka jälkeen ollaan menty sillä ,että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Pillereiden jälkeen kierto vähän hukassa, mutta kyllä kai tää tästä :) Nyt yk2, kp32/28-30(?)