Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa ekalta vauvanodotukselta: mitä tarkoittaa "lasten ehdoilla mennään?"
04.08.2009 |
Eli tausta: En ole mikään lapsi-ihminen. Mielestäni lapset on ihan söpöjä ja niin edelleen, mutta en varsinaisesti ole koskaan tuntenut mitään hirveätä vetoa lapsia kohtaan. En todellakaan ole mikään "lapsivihaaja" (av:lta opitut termit ovat tässä tekstissä aina lainausmerkeissä), mutta yleensä välttelen vaikkapa lapsiperheiden suosimia ravintoloita, koska en jaksa lapsien kiljumista (toki hyvinkin käyttäytyviä lapsia on). Samoin en oikein ole koskaan jaksanut liikkua kavereiden kanssa, jotka ovat saaneet lapsia koska he puhuvat vain lapsistaan. Samoin jos puhut puhelimessa äidin kanssa, niin hän puhuu suurimmaksi osaksi aikaa lapsilleen. Tällaisia mietteitä olen siis aiemmin ajatellut lapsia pohtiessani.
Olimme mieheni kanssa alun perin päättäneet alustavasti, ettei meille tule lapsia. Jotenkin koimme ettemme kaipaa lasta. Minulla ei koskaan ole ollut minkään laista vauvakuumetta enkä suoraan sanottuna edelleenkään täysin ymmärrä ihmisiä, joiden suurin haave on tulla äidiksi.
Kun saimme hetki sitten tietää, että meille olisi vauva tulossa (=olen raskaana), olimme kuitenkin todella onnellisia. Tästä vauvasta tulee todella rakastettu ja se on todellakin toivottu ja odotamme jo innolla hänen saapumistaan.
Tässä kaiken ollessa uutta, tulee kuitenkin pohdittua paljon asioita ja sitä kautta olen tännekin eksynyt. Erityisesti mieleeni on jäänyt juuri tuo otsikossa mainitsemani "lasten ehdoilla mennään". Mitä se tarkoittaa? Minulla on pääsääntöisesti hyvät ja ihanat muistot omasta lapsuudestani, mutta meillä ei oikeastaan koskaan (eikä kenelläkään kaverillani) menty "lasten ehdoilla". Meillä aikuiset päätti asioista ja lapset totteli.
Kerron muutaman esimerkin: täällä keskusteltiin kerran siitä (olen joskus aiemminkin lueskellut palstaa), voiko lapset laittaa nukkumaan samaan huoneeseen. Olin todella yllättynyt, kun monessa perheessä aikuiset nukkuivat jossain vuodesohvalla, että lapset saivat oman huoneen. Mielestäni on jotenkin itsestään selvää, että aikuisilla on oma makuuhuone ja lapset nukkuvat sitten vaikka porukalla samassa huoneessa. Samoin tuo, että äiti puhuu puhelimessa ja lapset häiritsee koko ajan. Tai että jos on vierailulla lapsiperheeen luona,ei voi seurustella rauhassa aikuisten kanssa, vaan lapset häiriköi koko ajan.
Korostan tässä vaiheessa, etten halua kritisoida kenenkään kasvatusta ja äitiyttä, herättelen lähinnä keskustelua. Itse olen miettinyt, että jos lapsi pienestä asti opetetaan vaikka siihen, että muiden keskustelun saa keskeyttää, kasvaako lapsesta ikinä muita huomioon ottavaa aikuista?
Ja tokihan nyt lapsen ehdoilla mennään esimerkiksi lomakohdetta valitessa, ettei lasta viedä jonnekin Borneon viidakkoon=)
Kommentit (44)
shoppaillaan tai ollaan ties missä vaikka olisikin vauvan päiväuniaika.
Enhän mä vois missään käydä jos mun pitäs joka kerta sitä miettiä. Matkarattaat kulkee mukana ja kun olen menosssa niin vauva nukkuu rattaissa kaupassa tai kyläillessä saatan siirtään toiseen huoneeseen.
ei sitä vauvaa kannata opettaa nukkumaan ihan hiirenhiljaisessa kodissa omassa sängyssä pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistellessa, että ihminen muistaa noin neljävuotiaasta alkaen. Taustalla puhelimessa kiukkuava kaverin lapsi voi olla vaikka vasta 2-vuotias, jolla ei ole vielä itsesäätelykykyä. Yksinäiseltä pikkukoululaiselta voi edellyttää hiljaista puheluaikaa, mutta ei esim 2-6 vuotiaalta sisarusparvelta.
Ap:lle ja muille toistaiseksi lapsettomille vinkiksi, että ainakaan ääneen ei kannatta paheksua tuttujen lapsia tai elämää, voi nolottaa itseä myöhemmin ;)
On helppoja vauvoja, jotka sopeutuvat mihin vain. Hymyilevät vain aurinkoisesti, ja vanhemmat nauttivat.
Ja on vauvoja, jotka itkevät yöllä ja päivällä, juuri silloin kun vähiten odotat. Et ikinä saa syödä rauhassa. Et ikinä saa istua koneella, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä saati kyläillä tai käydä kaupassa. ELämän perusasioista tulee toivottoman vaikeita hankalan vauvan kanssa. Edes vessassa tai suihkussa ei voi käydä ilman vauvaa tai valtavaa parkua. Vaikka kuinka hoivaat ja ruokit, niin itku vain jatkuu. Minusta tällaiseenkin kannattaa varautua, sillä sellaista se voi olla. Ja itkuisuus saattaa kestää sinne kolmannelle ikävuodelle, ehkä pitempäänkin. Been there..
Edes lasten nukkumaanmenon jälkeen ei voi viettää perinteisiä lapsettomien mökki-iltoja (ts. vetää kännejä), sillä aamulla täytyy olla kunnossa hoitamaan lapsia.