Pitäisitkö 3,5v päiväkodissa, kun perheeseen syntyy vauva?

Meidän muksujen päiväkodissa ainakin käy kerran viikossa erikoislastentarhanopettaja (tai mikä se nyt on?) opettamassa kahta poikaa joista toisella on puheenviivästymää. Toisesta pojasta en tiedä miksi tarvitsee erityisopetusta koska puhuu ihan hyvin, mutta pointtinase että pk:ssa näitä palveluja saa.

Luepa muutama lapsen kehityspsykologiaa ja kasvatusta käsittelevä kirja. Toisaalta tätä problematiikkaa ei ole paljon käsitelty kirjallisuudessa, sillä ei aikasemmin kenellekään äidille tullut mieleen, että kun yksi syntyy, toinen heivataan pois. Ihan puistattaa koko ajatus!

Osa kehityspsykologeista myös puhuu sen puolesta ettei lasta revitä pois kaikesta tutusta. Tässä tarkoitan lapsia joita siirretään päiväkodista kerhoon ja takaisin päiväkotiin (ja mahdollisesti vielä toiseen päiväkotiin koska vanhassa tutussa ei ollut paikkoja). Osapäivähoidossa oleva lapsi ehtii myös osallistumaan perheen arkeen riittävästi.

Meidän kaupungilla ainakin todella laadukas Montessoriopetukseen perustuva puolipäivätarha, joten veisin sinne.

oman 3-vuotiaan pois päiväkodista, kun vauva syntyi. Oli aika raskasta vilkkaalle pojalle, kun oli tottunut toimintaan ja kavereihin, ja juuri tottunut myös päiväkotiin (ehti olla vuoden päiväkodissa). Kotona sitten olikin seurana vain vauva ja äiti, joka oli todella kiinni allergisessa ja masuvaivaisessa vauvassa. Onneksi sain sitten kaupungin leikkitoimintaan tuttuun päiväkotiin paikan kahtena aamupäivänä, ja lisäksi seurakunnan kerhoon kahtena aamupäivänä. Se todellakin auttoi. Mutta ajallisesti siis vastasi melkein puolipäivähoitoa. Nyt samassa tilanteessa pitäisin osa-aikaisena päiväkodissa. Tilanne on varmasti toinen, jos vanhempi lapsi on koko ajan ollut kotihoidossa. Siinä tilanteessa en veisi hoitoon, kun vauva syntyy.

Sieltä niitä lapsia 'repäistään' pois. Mammat seli..seli..selittää, jotta pääsisivät vähemmällä työllä...

Mä tuijottaisin enemmän ehkä lapsen persoonaa. Esikoinen meillä olis ehkä pitänyt jättää hoitoon ainakin pariksi päivää viikossa. Tyttö on ihan pienestä saakka ollut todella sosiaalinen ja kaipaa seuraa ihan eritavoin kuin esim. veljensä, joka nyt on rapiat 3v ja hänen kohdallaan en edes miettinyt kahta kertaa jätänkö kotiin mun ja vauvan kanssa. Poika on siskoonsa verrattuna oikea mammanpoika, eikä edes kaipaa seuraa samalla tavalla. Tyttö meinaa hyppiä seinillä, jos ei muutamaan päivään näe ihmisiä :D



Onneks tuo esikoinen lähtee nyt eskariin, niin ei tarvii miettiä tytölle ylimääräisiä aktiviteetteja sen enempää.

Kun luki tämän ketjun läpi. Jos täältä neuvoa haet, olet varmaan nämä luettuasi aivan hukassa.



Minä pitäisin lapsen säännöllisessä päivähoidossa, mikäli hänellä on lievää puheenviivästymää. Päiviä voisi toki lyhentää ainakin jonkin verran jos itse jaksat niin. Syitä voisi esittää useampia, niitä tuossa edellä tulikin jo. Mitään huonoa omaatuntoa siitä jos lapsen pitää päivähoidossa tässä tilanteessa ei kannata potea.



t. alkuope, kolmen pienen lapsen äiti

sanoi, että uudet tutkimukset tukevat sitä, että päiväkoti ei ole paras paikka puheviivästymiin. Metelitaso on sellainen, ettei lapsi kuule puhetta kunnolla.



En nyt muista tarkkaan, miten hän perusteli sitä, mutta uudet suositukset (v. 2001) tukisi kotihoitoa ja käyntejä puheterapeutilla.



Kiitteli kovasti meitä siitä, että olemme hoitaneet lapset itse kotona ja sanoi sen olevan paras lahja lapselle, mitä voi antaa.



Lapsen puheviivästymät hoituivat meillä aktiivisella kuntoutuksella kotona ja säännöllisillä puheterapiassa käynneillä.

Sinähän meidän kaikkien perheiden tarpeet tiedät!



Meillä on neljäs tulossa ja kaksi vanhinta ollut tarhassa vuosia. Sielä saavat pysyä vaikka hoito maksaakin, kerhot ei.

Mutta oma kokemus vauvan ja leikki-ikäsen kanssa äiti-vauvakerhosta ei ollut hyvä.

Esikoisen kanssa kävin muskarissa ja se oli ihanaa, kahden kanssa se ei onnistu. Joten vanhempi VOI olla tutussa tarhassa ja äiti viedä vauvaa jonnekin!



Elämäntilanteet vaihtelee, enkä itse halua pitää lapsia heittosäkkinä tarhasta toiseen, mahdollisesti viedä kolmeen eri paikkaan! Nytkin meillä on tilanne muuttumassa, onneksi lapset on tarhassa niin ei tule uutta tarhaa. Ja keväällä jälleen tilanne muuttuu. Ja syksyllä jälleen muuttuu.



Esikoisella on ollut puheen muodostamisen kanssa hankalaa pienempänä ja tarhassa on ihania tekniikoita jokka on auttanut paljon.

Vuoden ryhmis ei ollut samaa luokkaa.

Vasta omien ikäisten kanssa puuhaaminen alkoi avaamaan ovia ja tarhassa oli hoitajilla aikaa ja tekniikoita.

Neuvolan täti käy muutaman kerran vuodessa tarhassakin.

Sekä puheterapeutti on tuttu myös tarhan kanssa, kodin kautta käytiin vuoden aikana 2 kertaa terapeutilla.



Ei sanat tule vaikka kuinka leikkisi ja laulaisi lapselle.. Puhutaan eri asiasta kuin tavalliselle natiaiselle höpöttämisestä! :(



Meillä lapset aloitti uuden syksyn eilen tarhassa ja intoa pinkeänä nuo ovat. On ollut ikävä kavereita ja hoitajia. Eli tykkäävät!



Kun vauva syntyi niin 3- vuotiaalle se oli kova paikka kun opetellaan uutta arkea. Ota kunnolla kotiin tutustumaan vauvaan.

Lapsenhoitoa ehtii tekemään alussa ja myöhemmin riittää iltapäivästä auttaminen.



Ei se ole "vähempää työtä" että pitää homman kasassa niin että vauva saa rauhaa, leikki-ikänen kunnolla möyrimistä.

Meillä esikoinen menee eskariin ensi vuonna ja sen vuoksi myös pidetään tarhapaikat niin on tutut ryhmäläiset eskarissa.

Samaan heitä ei saa jos ottaa pois. Meillä ihana tarha on kolmanneksi lähimmäs kotia aikanaan saatu, eikä siirtoa lähemmäs tarvita.



Itsekin olin aikanani kahden kanssa kotona mutta ei se ole mikään meriitti tai elämän pointti. Mutta on se vaan kamalaa jos löytää omalle perheelle sopivan tavan, elämän pitää olla kurjuutta ja raatamista? :D



Ei perheen pyörittäminen ole vaikeaa tai työtä. Miksi kerho olisi eri kuin tarha?

Sama "työn helpotus" siitä tulee..

Riippuu niin monesta muusta tekijästä: lapsen luonne, onko lähellä kerhoa, mihin voisi viedä jne. Itselläni on sama asia edessä marraskuussa, enkä vielä ole aivan varma mitä teen. Luultavasti otan lapsen kokonaan kotiin ja yritän saada sopeutumaan kerhoporukkaan. Meidän lapsella ei ole puheenviivästymää tms mutta luonteeltaan hän on erittäin sulkeutunut, joten mua mietityttää miten pääsee vieläpä kesken kauden sisälle kerhoryhmään.

Mä tuijottaisin enemmän ehkä lapsen persoonaa. Esikoinen meillä olis ehkä pitänyt jättää hoitoon ainakin pariksi päivää viikossa. Tyttö on ihan pienestä saakka ollut todella sosiaalinen ja kaipaa seuraa ihan eritavoin kuin esim. veljensä, joka nyt on rapiat 3v ja hänen kohdallaan en edes miettinyt kahta kertaa jätänkö kotiin mun ja vauvan kanssa. Poika on siskoonsa verrattuna oikea mammanpoika, eikä edes kaipaa seuraa samalla tavalla. Tyttö meinaa hyppiä seinillä, jos ei muutamaan päivään näe ihmisiä :D Onneks tuo esikoinen lähtee nyt eskariin, niin ei tarvii miettiä tytölle ylimääräisiä aktiviteetteja sen enempää.

Meillä esikoinen tottuu hitaasti uusiin lapsiin, mutta toisaalta kaipaa valtavasti seuraa. Hänet olisin pitänyt lyhyttä päivää kolmesti viikossa tuon ikäisenä, koska en olisi halunnut vaihtaa päiväkodista kerhoon ja pian taas takaisin.

Keskimmäinen sen sijaan viihtyy parhaiten kotona ja leikkii paljon myös yksin, mutta toisaalta ottaa puistossa tai avoimessa päiväkodissa helposti kontaktia vieraisiinkin lapsiin. Hän olisi viihtynyt kotonakin.

Ap:n tapauksessa pyytäisin myös puheterapeutilta neuvoa.

kirjoittaa joku äiti. Jos lapsia väsää LIIKAA, niin kait osa täytyy heivata yhteiskunnan vstuulle. Miksi teet niin monta lasta, että et niiden hoidostsa selviä. Kysyy yksi veronmaksaja

Tuskin veisin kerhoonkaan. Avoimien päiväkotivierailujen ja peruspuistottamisien luulisi riittävän.

Parhaillaan pohdin mitä teen 5,5-vuotiaan kanssa, laittaisinko pariksi päiväksi päiväkotiin kolmannen lapsen syntyessä. Kerhoja ei meidän lähistöllä ole.

Jätin kirjoitukseni tahallaan tuohon muotoon koska arvasin että joku siihen puuttuu! :D



Meillä tosiaan lapsia pian 4 ja lisää saa tulla.

Kyllä näitten kanssa elämä sujuu oli kotona, töissä tai kuinka vaan. Silloinhan se elämä on hyvää!



Meillä (puhun tosiaan meistä, enkä muista) lapset viihtyy hoidossa ja tykkää mennä hoitoon. Joten sinne SAAVAT mennä.

Ei sillä että MINÄ tartten helpotusta, vaan koska lapset viihtyy eikä tartte muuta puuhaa, kerhoa jne.

Tarha on heille arkea ja mukavaa juttua. Miksi se pitää vaihtaa kerhoon?



Mieluummin maksan itseni kipeäksi jotta lapset PÄÄSEE sinne rutiineihinsa ja tuttuun juttuun.



Pian palaan hetkeksi töihin varmaan olisi tarttenut olla vajaa vuosi kotona, laittaa hetkeksi uuteen tarhaan (tai moneen eri), sitten taas ottaa kotiin kun uusi syntyy ja eskari alkaa syksyllä niin taas uusi tarha ja sitä rataa..



Äläkä siinä veronmaksaja mussuta, työt on minullekin tuttuja lapsien saamisen välillä ja jälleen palaan hetkeksi. Ja sitten taas uudestaan työmaalle neljännen jälkeen!



Vastuu lapsista on minulla vanhemmalla. Oli lapset hoidossa joka arki kun teen vuorotyötäni tai kotona vauvan kanssa ja isommat pari kertaa viikossa tutussa ryhmässä.



28

Oli aivan ihanaa olla vauvan kanssa kahdestaan kotona! Kun vauva nukkui, sain omaa aikaa ja tein kotihommia, ja illalla olin perheen kanssa.

Maksettiin täydet maksut, mutta joskus hain klo 14 hoidosta ja joskus klo 16.



Kyllä suomalainen yht.kunta on hyvä, kun tämänkin mahdollistaa!

joku tuolla mainitsi, että pk-hoito/tarha maksaa ja kerhot ei, joten hän luulee olevansa joku pyhimys, kun maksaa lapsen hoidosta... niinkö?



no otappa selvää paljon kunnalle sinun lapsesi pk-hoito maksaa. vanhemmat maksavat vain murto-osan. ei sillä summalla, joka maksetaan, kustanneta hoitoa läheskään kokonaan. ruoka, hoitajien palkat, kiinteistökulut ymsyms, ovat paljon enemmän.... osa pitää jopa ilmaiseksi lapsia hoidossa, ovat vähä-/huonotuloisia, ja veronmaksajina me maksamme heidänki päivähoidon, kun on se "oikeus" kaikilla hoitoon, vaikka äiti (tai isä) olisi kotona.

Meidän 5-vuotiaskin tuli päiväkodista kotiin. Kävi tosin kerhossa.

vaikka kuinka joku puolusteleekin, että lapsi haluaa mennä hoitoon ja se on hänelle tarpeen, mieluista jne. niin tosi asia on ettei ole tarpeen tai mieluista, vaan se on työtä.



2 -3 tuntia korkeintaan kannataa pitää lasta hoidossa, jso ei ole pakko, koska pitempi aika väsyttää. monen tunnin pk-päivä käy lapselle tosiaan työstä ja tuntuu pitkältä, huomattavasti hitaammin kulkee lapsen ajantaju kuin aikuisten.



jos äiti oman etunsa vuoksi vie lapsen hoitoon, niin sanokoot sen, mutta ei kannata yrittää selittää, että olisi lapselle hyväksi.

paras paikka on koti, mutta jos äiti siellä huutaa, rähjää ja makoilee, niin toki silloin mikä muu paikka tahansa, missä on saatavilla lapsesta välittävä aikuinen, on parempi.

jos äiti oman etunsa vuoksi vie lapsen hoitoon, niin sanokoot sen, mutta ei kannata yrittää selittää, että olisi lapselle hyväksi. paras paikka on koti, mutta jos äiti siellä huutaa, rähjää ja makoilee, niin toki silloin mikä muu paikka tahansa, missä on saatavilla lapsesta välittävä aikuinen, on parempi.

Ootpa hieman ristiriitainen tässä; ensin puhut äidin edusta, mutta eikös ole äidin viisautta ja nimenomaan lapsen etu, että leikki-ikäinen pääsee kauas makoilevasta ja karjuvasta, univelkaisesta äidistä toteuttamaan itseään ja saamaan sosiaalisia kontakteja koulutetun henkilökunnan valvoessa?

Kun äiti sitten saa nukuttua päikkärinsä valvotun yön jälkeen ja hakee lapsen päiväkodista kotiin, jaksaa taas olla hänellekin läsnä ja hyvä vanhempi.

Eli jokainen vanhempi varmaan harkitsee nämä asiat oman tilanteensa ja luonteensa mukaan. Veronmaksajia ja rakkaita ovat kaikkien lapset hoitomuotoon katsomatta. ;)