Kehityskeskusteluista: Miten rehellisesti kannattaa näinä aikoina

Määräaikaisuuttani ei jatketa ja olen varma että syynä on aiempien vuosien liika rehellisyyteni mm. työilmapiirin suhteen, vaikka yksikön ongelmat olivat kyllä koko talon tasollakin yleisesti tiedossa.

on sellainen tilasuus jossa pomo anlysoi työntekijän työskentelytapaa, luonnetta, lyö työntekijää matalaksi jne. Ja että viimeinen minuutti käytetään siihen että kysytään että olisko sulla jotain sanottavaa. Näin luulin vanhan pomoni aikana. Pomo vaihtui, ja kas, niin vaihtui myös keh.keskustelun luonne.

fiksu pomo voi arvostaa kehitysideoita enemmän kuin nysseröä jees-tyyppiä, mutta kuinkahan tiuhassa ne fiksut pomot loppujen lopuksi on... Ainakin ei-rakentava marmatus kannattaa jättää pois

Kerro asioita ympäripyöreästi, JOS ylipäätään kerrot jotain!



Sillä rehellisyys voi koitua aika pahasti omaan nillkkaan, kokemusta on!



Tietenkin voit tuoda esille jotain asioita miten työkuvaasi voisi kehittää vielä, mutta älä sano mitään negatiivistä. Äläkä hauku ketään, vaan pidä se omana tietona.

että kumpikaan mätkii toista, vaan että rakentavasti keskustellaan kehittämisen mahdollisuuksista. pääpaino on k.o. työntekijän kehittymisessä.

on sellainen, että pomo kyselee että minkäslainen se ja se henkilö on tekemään työtä, ja mitä sanottavaa sulla olisi siitä ja siitä henkilöstä. Olen joskus kuullut, että tuollainen utelu olisi laitonta. Pitääkö paikknsa?

Ei kai nyt missään tilanteessa ole kovin järkevää alkaa haukkumaan ketään tai mitään. Ei se ole rakentavaa. Jos on jotain korjattavaa, niin esitä parannusehdotuksia.

Rehellisyys ei kuulu työelämään.



Itselleni tämä kostautui kerran eli määräaikaista sopparia ei uusittu, koska olin rehellinen kehityskeskustelussa. Kaikki ongelmat alkoivat tuosta keskustelusta.



Eli kerrot kivoja juttuja. Ehkä jotain pientä kritiikkiä, mutta "olet huomannut, että asia on parantunut". Näin se vaan toimii.

että esimerkiksi sanoo että on huomannut että on ongelmallisia informaatiokatkoksia A:n ja B:n kanssa koska matkatyön takia tulee nähtyä kasvokkain niin harvoin, voisiko alkaa järjestää heidän kanssaan viikkopalavereja.



sen sijaan että sanoo että A ja B on kusipäisiä juoruajia, jotka ei koskaan kerro mitään ja lisäksi missähän hitossa ne luuhaa, kun ne ei ikinä ole täällä.