Laittakaa kuvia sektio arvista/haavoista

tehtiin kiireellisenä ja vauva oli tosi pieni, siksi arpi pystyssä.

aika hyvin tuo on parantunut, raskausarpiakaan ei pahemmin näy. pallo alhaalla on syntymämerkki.



http://img269.imageshack.us/img269/6028/012zp.jpg

Minulla on 4 vuotta sektiosta ja arpea ei huomaa. Todellakaan. Alussa se oli kyllä punainen ja kirkuva, mutta vuodessa jo vaaleni kivasti, 2-3 vuotta kun meni, niin kukaan ei todella huomaa sitä enää.

Ei kannata pelätä, se oli mukava kokemus ja arpi siisti vaik melkein viisikiloinen tyttö sieltä haavasta putkahti;). Mulle jäi hyvä fiilis siitä, raskaus oli rankempi, mut mm. leikattiin mahasta raskausaikana, siitä toipuminen oli paljon hitaanpaa.

Mullekin tuli raskausarpia, koska maha oli ISO. Mut kaippa ne siitä viel haalistuu...

ensimmäinen sektio oli kiireellinen, siksi arpi pystyssä.



[img]http://sekunti.com/upload/img/96523k.BMP[/img]

ja hyvin parantunut. ei haittaa vaikka onkin pystysuunnassa. eikä raskausarpia mahassa... tisseissä kylläkin :D jos saisin tämän pömppömahan pois olisin ikionnellinen ! arpi ei häiritse mutta se kylläkin, että minum on luultu olevan raskaana viimeiset 10 v ja luullaan yhä... :(

ja hyvin parantunut. ei haittaa vaikka onkin pystysuunnassa. eikä raskausarpia mahassa... tisseissä kylläkin :D jos saisin tämän pömppömahan pois olisin ikionnellinen ! arpi ei häiritse mutta se kylläkin, että minum on luultu olevan raskaana viimeiset 10 v ja luullaan yhä... :(

ja jatkan, että koska arven kautta on tullut rakas tyttäreni niin olen lähes ylpeä viillosta vatsassani... ja kuka sen näkee, kun en ole viitentoista vuoteen käyttänyt napapaitoja ! :D

vaan revitään käsin auki lihakset ja lihaskalvot, jopa kohtu. Ensin veitsellä pieni reikä, sitten sormet sinne ja revitään auki. Sitä kutsutaan "tylpäksi etenemiseksi". Ainoastaan iho leikataan kokonaan veitsellä.

Arpi on edelleen punainen ja näkyy tuossa karvojen yläpuolella tosi selvästi. Alue on myös täysin tunnoton.



Minulla oli haavassa myös nuo niitit, olivat kyllä karmean näköiset.



Sektion jälkeen vaadin alatiesyynytykset kakkoselle ja kolmoselle, ja hyvin menivät. Minulle sektio oli karsea kokemus kaiken kaikkiaan.

Kyllä se on pikkuisen rumempaa toimintaa yleensä, kudoksia revitään hampaat irvessä ja vauvaa saa joskus kiskoa oikein tosissaan että saa ulos, kun ei äiti itse auta yhtään.



Mikä hiton nenä-friida noilla oli ton vauvan hengiysteiden imemiseen? :D Taitaa "maan turvallisimmassa sairaalassa" olla turvallisuus painottunut lähinnä äiskään, ei kunnon vihreää lapsivettä tuollaisella vesi-ilmapallopumpulla todellakaan imettäisi. EIhän se saanit sitä edes lapsen nenään!

Mulla oli vain juokseva ommel eli arven molemmissa päissä oli "viikset" eli ommellangan päät. Viikon päästä sektiosta kävin tk:ssa poistattamassa sen: hoitaja otti toisesta viiksestä kiinni pinseteillä, veti ja avot ommellanka tuli pois. Ei tulehduksia eikä muuta.



Tuo video oli kyllä aika kamala.

Mulla oli vain juokseva ommel eli arven molemmissa päissä oli "viikset" eli ommellangan päät. Viikon päästä sektiosta kävin tk:ssa poistattamassa sen: hoitaja otti toisesta viiksestä kiinni pinseteillä, veti ja avot ommellanka tuli pois. Ei tulehduksia eikä muuta.

Tuo video oli kyllä aika kamala.

Ja apua kuinka se ommel kiristi ennen kuin se poistettiin! Ihmettelin miksi haava tuntui niin kipeältä, en oikein pystynyt edes suoristumaan. Kun ommel otettiin pois, tunne oli ihanan keveä! Tosin se ompelen poistaminen sattuikin melkein eniten koko sektiossa, jokaisen reiän kohdalla, josta ommel meni ihon läpi, oli kamalasta rupea. Ja se rupi irtosi kun ommelta kiskottiin pois.

Jälki on kyllä mielestäni siistimpi kuin tavallisten tikkien jälkeen, joista ne tikkien kohdat näkyivät minulla arpina itse haavan molemmin puolin.

2 sektiota takana,edellisestä aikaa 1 vuosi,ja jokin aikaa sitten itsekin hämmästyin kun pitkästä aikaa peilin edessä tutkailin tupla-arpiani,jäljellä on enää hentoinen haalean vaaleanpunainen ohut jälki,häviää varmaankin liki kokonaan kun aikaa enemmän kuluu,toisaalta toivoisin ettei..ne ovat osa minua ja elämäntarinaani =)

Mutta seuraava synnytys olikin alakautta: repesin joka suuntaan ja arvet ovat koholla, aivan järkyttävät, tunto hävisi eikä ole palautunut (15v synnytyksestä) eli en tunne seksissä mitään.

Oma arpeni on lähes huomaamaton ja todella pieni. Niitit olivat 5 päivää ja niiden poistaminen ei tuntunut yhtään miltään, vaikka olen todella kipuherkkä. Sektion jälkeen ei saa 5 viikkoon nostaa muuta kuin vauvaa, sen jälkeen voi alkaa elää ja treenata ihan normaalisti. Itse aloin ratsastaa uudelleen 2kk sektiosta. Ja mainittakoon vielä, että sektiosta toivuin huomattavasti nopeammin kuin alatiesynnytyksestä.

Laitetaanko sektiossa aina tollaset niitit!? Apua.... Eikö vatsalihaksia siis saa treenata normaalisti sektion jälkeen?Hyvät hyssykät. Kolme olen synnyttänyt alakautta ja palautunut parissa päivässä. Neljäs on tulossa jalat edellä joten sektio mahdollinen. En kyllä todellakaan sitä halua näiden kuvien jälkeen!!!!!

Sektio on helppo juttu! Kuvat ovat melko tuoreista sektioarvista, joten kun sektiosta on aikaa useita kuukausia tai vuosi, niin arpi on aivan vitivalkoinen ja huomaamaton. Tietysti yksilölliset erot ovat suuria. Jos sinulla yleensäkin haavat parantuvat hyvin ja ovat huomaamattomia parannuttuaan, niin samaa voit ajatella sektioarvestakin.

Sektiolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, saatko vatsaa aikanaan bikinikuntoon! Ei sektio estä sinua kuntoilemasta sitten kun sektiosta on kulunut se 5 viikkoa, joka kehoitetaan jättämään toipumiseen. Itse olin parissa päivässä niin hyvässä kunnossa, että miehen piti muistutella etten vaan nostele mitään tai muutenkaan ala siivota ja rehkiä :). Ja tosiaan sairaalassa hoidin toisesta päivästä alkaen vauvan itse.

Haavan parantuminen kesti viikon päivät, 5 päivää oli niitit ja kiitos niiden, arpea ei juuri huomaa. Niittien kanssa tulee pienempi arpi kuin tikkien kanssa ja niiden poistaminen ei satu pätkääkään (olen todella kipuherkkä).

jos ei käänny olen ajatellut sektiota. Alkoi kuitenkin mietityttämään haavan koko ja kipeys ja kaunko sen kestää parantua. Myös huoli omasta ulkonäöstä. Raskausarpia on tullut paljon ja ne pahenevat kokoajan. Mutta tietenkin mennään niin, mikä vauvalle parasta, tulevasta ulkonäöstä huolimatta. Aikaisemmat arvet minulla ovat vitivalkoisia ja ympärillä tummempaa/punaista, joten erottuvat todella hyvin. Pientä ylipainoakin on joten mietin, saanko sektion jälkeen vatsaa ikinä bikinikuntoon. Nyt se tuntuu toivottomalta. Noitten linkillä laitettujen kuvien jälkeen mahdollinen sektio alkoi todella hirvittämään. Videota en uskalla katsoa. Kiitos paljon kuvista ja kommenteista ja kokemuksistanne? Kauanko teillä kesti haavan parantuminen? Kuinka kauan sektion jälkeen pystyitte elämään ja olemaan "normaalisti"? t. ap (rv 33)

Onnellinen 3 kk vanhan pojan äidin arpi, kiireelliseen sektioon päädyttiin, ei siis ollu toiveena. Minkäs teet :) hyvin olen toipunut, tunnotonta on haavan alue tietty vielä. Olen saanut jo luvan alkaa vatsaa treenata, en vielä ole tohtinut aloittaa.. aika aikasta ?

http://www.aijaa.com/v.php?i=4897539.jpg

Olen kaksi ensimmäistä synnyttänyt alakautta ja toipunut todella hyvin huolimatta aika pahoistakin repeämistä.

Kolmas jouduttiin leikkaamaan, kun käynnitys alkoi liian voimakkaasti ja vauva ei kestänyt supistuksia. Vauva syke ei siis palautnut supistusten välissä ollenkaan. Lääkäri teki päätöksen laikkauksesta ja siihen ei minun mielipidettä kyselty.

No onneksi leikattiin, koska se pelasti vauva. Mutta jos saisin päättää, että synnytänkö alakautta ja leikataanko, nin ei tarvitse sekuntiakaan miettiä. Leikkauksesta toimpuminen vei kauan.

Laitetaanko sektiossa aina tollaset niitit!?

Apua.... Eikö vatsalihaksia siis saa treenata normaalisti sektion jälkeen?Hyvät hyssykät. Kolme olen synnyttänyt alakautta ja palautunut parissa päivässä. Neljäs on tulossa jalat edellä joten sektio mahdollinen. En kyllä todellakaan sitä halua näiden kuvien jälkeen!!!!!

Sinullahan on vasta rv 33 menossa, joten sikiöllä vielä monta viikkoa aikaa kääntyä raivotilaan, niin eikä se perätilasynnytys niin kauhea ole.



Kolmas lapseni syntyi perätilassa ja kaikki sujui nopsasti ja helposti, vaikka olen itse pienikokoinen(sisämitat näköjään ei)ja vauva aika jötkäle 4,3kg/54cm.



Minulla siis viisi alateitse syntynyttä lasta ja nyt odotan kuudetta rv37+3 ja eilen ultrassa vauva poikkitilassa ja lääkäri pelotteli että sektioidaan viikon kuluttua, jos ei ole kääntynyt ennen sitä tai vedet menneet. En todellakaan aio suostua sektioon, sillä olen varma, että sikiö vielä mahtuu kääntymään. Viides lapseni oli myös rv38 poikkitilassa mutta rv39 kääntyi pää alaspäin, silloinkin lääkärit vouhkasivat sektiolla.

Siskoni joutui korjausleikkaukseen kahden sektion jälkeen. Napa siirrettiin alemmas ja ylimääreiset nahkat ja pystyarpi poistettiin.





Arpi oli kuin kuusikaistainen moottoritie. Isot läskiriekaleet molemmilla puolilla. Nyt arpi poikittain ja jälkihoidoilla "laser"hoidettu lähes näkymättömäksi.