G: paskin viimeksi lukemasi kirja?

näin nimettömänä, että olen lukenut Tony Halmeen kirjan, olikos sen nimi nyt sitten Jumala armahtaa, minä en. Tylsyyksissäni sain sen käsiini ja about tunnissa sen lukasin kun oli sen verran köykästä tekstiä. "ja sit mä vedin sitä turpaan ja sit mua vitutti ja vedin sitä toistaki turpaan" (=tiivistelmä k.o. kirjasta)

Mä olen yrittänyt aloittaa useampaakin, mutta en kestä. Se dialogi on niin teennäistä.



Ok, tosi kökköjä en lue. Hätärinä olen lukenut huonommankin.

Sen sentään "luin" läpi, eli luin ehkä puolet ja nopeasti vaan lehteilin läpi tylsimmät kohdat. Sitä edellinen tylsä oli joku himoshoppaaja-kirja, josta jaksoin lukea ehkä 50 s ja jätin sitten kesken.



Onneksi noita paskoja kirjoja tulee omalle kohdalle ehkä kerran kolmessa vuodessa ja nekin jossain landella tms. paikassa jossa ne on jo valmiiksi eikä itse tartte maksaa :D

Reijo Mäki on TOSI huono. Mieheni lukee hänen kirjojaan,joten olen kolme tainnut lukea, yäk.



Coelho on nolo, tekosyvällistä. Hyi.



Judith Krantzin kirjoja luin pari joskus nuorena. Kauheita.



Ns. klassikoista Lokki Joonatan on ollut outo, en tykännyt.

Oli ihan hirveää tajunnanvirtafuulaa.

Sinänsä mielenkiintoinen aihe, mutta sössitty täysin kirjoittamalla niin maan perkeleen maalailevaa ja sekavaa tekstiä, että koko ajatus katosi kuin kuppa Töölöstä.

Vaan otan uuden kirjan luettavaksi. Miksi tuhlata aikaa huonoon roskaan?



En myöskään katso TV:sta huonoa elokuvaa lopuun asti tai jatka huonon sarjan seuraamista. Jos ei kiinosta, niin ei kiinosta.

Siis olen lukenut (jotenkin "ympäristön painostamana") kaikki heidän teoksensa. Ja nämä ovat Anna-Leena Härkönen ja Anja Snellman (Kauranen oikeestaan...). Ei vaan kolahda, jotenkin niin hemmetin kökköä ja huomiohakuista jopa sosiaalipornoa mun makuun, siis molemmat.

Hirvittävää nyyhkysoopaa! En tajua, miten olen voinut joskus tykätä siitä niin paljon, että olen hankkinut omaksi. Kirpputori läjään lensi, että kolahti.

nyt, nuori werther on tosi vaikuttava, tosin itse luin sen alkuperäiskielellä eli saksaksi...

oli kirja persiistä!!!!! Todella tylsä!

sillä joskus se kirja on "valmis" vasta siellä lopussa ja sitä osaa arvostaa vasta siellä!



Näin kävi minulle esim. klassikko Humisevan Harjun kanssa. Inhosin sitä ihan loppusuoralle asti, mutta kun olin lukenut vikan sivun, olin aivan ihmeissäni, miten hyvä kirja se olikaan! Nyt luen sen ainakin 2 kertaa vuodessa:)

Ei tässä puhuttu Enkeleistä ja demoneista vaan Kate Mossin Labyrintista, joka ilmestynyt vasta Da Vinci -koodin jälkeen! Eli se kirja oli minusta ihan vain Da Vinci -koodin jälkeisessä hypessä markkinoille päässyt. Ei varmaan olisi sen markkinointiin käytetty niin paljon rahaa muuten.

Mun mielestä Da Vinci -koodi on yks maailman yliarvostetuin kirja. Todella pitkäveteinen, samat asiat selitettiin ja alleviivattiin moneen kertaan ja loppu oli jotain järkyttävän noloa siirappia. Leffa oli sata kertaa parempi :-) Paolo Coelhosta olen aina tykännyt. Luin ensin 11 minuuttia ja jäin ihan koukkuun. Myös Alkemistista tykkään ja olen lukenut sen tosi monta kertaa. Löydän siitä joka kerta jotain, joka sopii kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Älkää olko niin kyynisiä ;-)

Bestseller. Lapsellista moskaa. Aihe ois kiinnostanut (historiallinen mysteeri, vähän Dan Brown -hengessä, tosin eihän sekään osaa kirjoittaa...), mutta oli vaan niin kökösti kirjotettu!

Oli siinä kai jotain ajatusta, mutta jäi sellainen olo että rahastetaan Da Vinci -koodin jälkimainingeissa. Eikä sekään kirja tosiaan ole kaiken sen hehkutuksen arvoinen, ihan vetävä juoni ja uutta ajatusta (ainakin näin valtaosalle), mutta todella kökösti kirjoitettu.

oli kirja persiistä!!!!! Todella tylsä!

Hauska nähdä, miten maut menevät täysin ristiin. Itse olen lukenut sen monta kertaa, ja aina saan siitä jotain uutta. Toisaalta Hoegin muut kirjat ovat olleet pettymyksiä, esimerkiksi uusin Hiljainen tyttö oli kyllä sellainen että jäin sen jälkeen hieman haavi auki. Että mitä tässä tapahtui vai tapahtuiko mitään? Oliko tämä hyvä vain ihan paska? En tiedä oikein vieläkään.

Taitaa olla sen Snellmanin. Oli niin paska että ei tee mieli lukea mitään muuta kyseiseltä kirjailijalta.

joka oli kaannetty ranskaksi ja siita englanniksi. Hampaita koski joka sivulla!

adoptioteema kiinnosti



luin sen loppuun, koska pidin Tylerin jostain aikaisemmasta ja ajattelin koko ajan että kyllä se varmaan kohta paranee..

Isäksi ja tyttäreksi. Enpä suosittele.

Sakset. Paska on kyllä myös "Haarautuvan rakkauden talo", josta leffa kohta ensi-iltaan. Leffa kiinnostaa silti.



Sikamaisen tylsiä ovat myös ns. yhdne päivän romaanit, kuten Odysseus ja Alastalon salissa. Huhuhuhuhuh.

Täällä on mainittu useita kirjoja, jotka mulle menee top-listoille. Sadan vuoden yksinäisyyttä uskaltaisin melkein tituleerata parhaaksi koskaan lukemakseni kirjaksi, ja Olemisen sietämätön keveys kolahti niin lujaa, että tekisi mieli lukea se uudestaan ja alleviivata niitä kauniita, runollisia, viisaita lauseita. Myös Anja Kauranen (jota toisinaan ajattelen eri kirjailijana kuin Anja Snellmania, sen verran on tyyli muuttunut) on suosikkejani, mutta Rakkauden maanosat oli kyllä poikkeuksellisen huono kirja.

Wertheristä olen samaa mieltä aiemmin vastanneiden kanssa. Tokalta sivulta alkaen toivoin, että Werther vain tarttuisi aseeseen ja päästäisi meidät kaikki tuskasta. Turha luenta, mutta opintojen kautta pakollinen.

Täysin turha kirja. Ihan kuin jonkin yläasteikäisen kirjoittama äikän aine. Ei mitään päätä eikä häntää.

Puhdistuksesta taas tykkäsin tosi paljon. Aivan kuin olisi ollut täysin eri kirjailijan kirjoittama kirja.