Oletko saanut mieheltäsi jonkun lahjan sen vuoksi, että synnytit teille lapsen?

eikä kyllä kaverinikaan.



Olin ihmeissäni sitten kun aloin käymään perhekahvilassa kun esikoinen kaipasi leikkiseuraa ja kakkonen oli vauva. Naiset istuivat kahvittelemassa ja esittelivät hihitellen toisilleen, että "tässä on niin monta karaaaaaattia ja sain sen palkaksi kun synnytin tän Emmin", toinen siihen perään helisyttään "mut ku mulla taas tässä on niiiiiiiiin monta karaaaaaattia".



Kuuntelin äimän käkenä niitä keskusteluja.



Ei sen puoleen, en kyllä tiennyt huomenlahjoistakaan naimisiin mennessäni yms. krumeluuksista. Eikä kyllä ystävänikään olleet sellaisia esitelleet, joten eipä kai hekään tienneet.



Kiva tapahan tuo on, mutta ei meidän seudulla ainakaan mitenkään yleinen meidän vanhempien ja työlaistaustan omaavien äitien keskuudessa. Nämä korujaan esittelevät äidit vaikuttivat aika nuorilta ja varakkailta muutenkin.

Esim huomenlahjaa ei VARMASTI olisi ostanut, ellen olisi itse varsin suorasanaisesti ilmoittanut sellaista odottavani (olen hirveä ihminen, tiedän;)). Esikoinen on tuloillaan, täytyypä muistaa alkaa aktiivisesti vihjailemaan siitä, että odotan synnärillekin jotain.



Mielestäni se, että mies muistaa vaimoaan synnytyksen jälkeen, ei sulje pois sitä että se lapsi on "yhteinen" tai että rakkautta huolenpitoa kuuluu saada. Itse olen vielä feministikin, mutta sitä mieltä, että palkkioksi synnyttämisestä kuuluu saada timantti tai jotain vastaavaa.

että uskon, että tuo mieheni "ajattelemattomuus" johtuu hänen kotikasvatuksestaan. Heillä ei ole tapana muistaa lahjoilla ihmisiä (esim. tuliaisia tms). Oli kuulemma perheensä ihmetellyt sitäkin, kun mies osti silloisiin rahavaroihimme nähden kalliin huomenlahjan minulle.

Eiköhän ideana ole alunperin ollut se, että jokaista lasta kohden nainen saa omaa varallisuutta korun muodossa. Hätätilanteessa tai vaikka miehen kuoltua tuon korun voisi myydä ja turvata näin lapsensa elämää.



Olen saanut Lapsi-helat molemmista lapsista. Ihan itsekseen mies oli ne valinnut (korukauppiaan avustuksella) ja vielä ihanan ketjun (paremman kun heloihin oikeasti kuuluvan) esikoisen syntyessä. Lempiarkikorujani ovat nuo.



(Huomenlahjankin sain ihan pyytämättä.)

on ollut ihanaa, kun mies osti ekasta Kalevalan äiti-lapsikorun ketjun ja ekan helan. Ja sen jälkeen on ostanut siihen kolme helaa lisää. Todella ylpeänä neljää helaani kannan. Ja selvästi miehenikin pitää koruani tärkeänä!

outoa, en osaa varmaan kuvailla oikein. Mutta ihan kuin nainen palkittaisiin siitä, että sukuun on tullut "pikkuisäntä" tai "emäntä". "Lapsenteosta". Ehkä olen vaan itse outo.

En ole kuullut tästä tavasta kuin yhdeltä ystävältä ja hänestä on kovin tärkeää että mitä on mistäkin lapsesta saanut, muiden ystävien en ole kuullut puhuvan asiasta.

Hassua että tämä ystävä rupesi oikein jäljittämään esikoisemme syntymisen jälkeen että mitä olen saanut. Hiplasi uutta puhelintani, koruja että onko tämä siitä, onko tämä siitä... Olin ihan äimänä että MISTÄ, itse ostin puhelimen :)

Kyllä meillä muuten lahjoja ostetaan mutta tämä on vieras tapa.

Jos oli esim. ostanut juuri joululahjaksi kalliin korun, niin ei ostanut sit lapsesta heti alkuvuodesta. Muistan kun sain toisesta lapsestani erittäin arvokkaan korun ja mieheni toi sen minulle synnytyssaliin. Kätilö oli ihan silmä pyöreenä, et mitä?? Ei kai sitten meilläkään päin varmaan ihan yleinen tapa.



Ja kyllä minäkin rakkautta ja huolenpitoa olen saanut, vaikka korujakin on kertynyt tosi paljon;)

Olisin toivonut, että mies olisi muistanut. Kukat olisi ollut kiva saada sairaalassa ja koru kotona. Mutta ei.

Myöskään ensimmäistä (ja toistaiseksi ainoaa) äitienpäivää ei huomioinut mitenkään (isänpäivän olin huomioinut kunnolla).

Ja meillä myös oli sellainen tilanne, että jouduin miehestä johtuvasta lapsettomuudesta käymään hoidot läpi rankimman mukaan.

Ostinkin sitten itse itselleni muistoksi Kaleva korun Elämän alku-korusetin (riipus, ketju, korvikset ja rannekoru).

meillä lapsettomuus on musta johtuva, mutta ei se mun mielestä tarkoita että voi tällee käyttäytyä.

Meillä äitienpäivänä oli tosi iso riita aiheesta. Isänpäivänä ei vauva ollut vielä syntynyt, mutta isän pyynnöstä isänpäivää vietettiin.

Ja äitienpäivänä ei yhtään mitään.

Ensi äitienpäivänä saa luvan tehdä jotain, muuten saa muuttaa sohvalle nukkumaan. Pitää lapsellekin opettaa jotain.

Ai joo, kun tulin sairaalasta, oli mieheni laittanut kukkaset Aalto-maljakkoon, joka oli ostettu meille vuosia sitten. Joskus sanoi sä saat tämän kun tulet kotiin lapsen kanssa. Muuten hyvä mutta maljakko on ollut siis vuosia ja miten yhteistaloudessa määritellään mikä on sun ja mikä mun.

Nuija mikä nuija.

Toi se sairaalaan lakritsaa, että vatsa toimisi hyvin. Se sitten olikin ainut "lahja". Saita mies... kavereilleen maksoi kyllä useammaan tuhannen euron juhlat, kun poika syntyi samalla minä makasin yksin sairaalassa.

Enkä kyllä mitään odottanutkaan. Kaikki timangit ja korut ois kyllä menny mun kohdalla hukkaan, kun en juuri koruja käytä (kihla- ja vihkisormusta piti opetella käyttämään kauan...). Ollaan allergista sakkia, joten kukkiakaan mulle ei voi tuoda. Mutta ei tommosen lahjan ostamisessa musta mitään vikaa oo, vaikka en itse sellaisista välitäkään.



Mulle tärkeintä oli, että mies oli mun tukena synnytyksessä. Ja on ihana isä lapselleen sekä mahtava aviomies mulle :)

naiset rehellisesti, kuinka moni on heti kertonut ystävilleen ja sukulaisilleen, että "tämän mies osti minulle lahjaksi kun synnytin vauvamme" Sillä sillä korullahan ei ole mitään arvoa jos sillä ei saa vähän brassailla. Uskon, että on todella vähemmistönä ne, jotka ovat saaneet lahjan ja eivät ole sitä esitelleet ja brassailleet sillä lähipiirilleen.

enkä ole edes varsinaisesti saanut "kallita" lahjoja tai karaaaaaaaatteja=) Esim huomenlahjani ei ollut kovinkaan kallis, olimme silloin opiskelijoita molemmat, joten tuloihin nähden toki oli. Mutta ei se silti sen lahjan arvoa vähennä mun silmissä, ymmärrätkö?

mieheltä mitään. Ärsytti kun muut kertoi, kuinka olivat saaneet tämän ja tuon korun mistäkin lapsesta. Minulla ei ollut mitään kerrottavaa.



Ostin sitten itse kaulakorun itselleni ja kerroin sen olevan miehen ostama lahja lapsesta.

ekasta en edes kukkia toisesta sentäs pienen kukan.

Onhan huomenlahjakin vahna tapa. Se kartuttaa naisen omaisuutta, kun sitä ei vielä silloin joskus aiemmin pahimmin kertynyt. Äidinperintöä lapsille,tiedättehän.

Mä olen vahvasti sitä mieltä, että jos minä revin p*****ttä yhteisen hyvän, lapsen, takia, niin vähintä mitä mies voi tehdä, on repiä omaa lompakkoaan.

ystäväni kanssa. Se oli ihana lahja, koska odotuksen ja synnytyksen jälkeen sitä on aika ryytynyt. 3kk synnytyksestä lähdimme reissuun.

En ole saanut huomenlahjaakaan.



Muutoin mies kyllä ostaa lahjoja. Joskus ihan yllätyksenäkin, ilman mitään erityistä syytä. Osa pieniä ja osa suurempia.

korostatte kuinka lahjan saaneet äidit ovat painottaneet saamiensa lahjojen tärkeyttä ?

Eikai vaan omat korvanne ole liioitelleet tuota "tärkeyttä" :D

Ja tottakai on hienoa saada lahjoja omalta rakkaaltaan, saa ne sitten syystä tai toisesta !

Lapsen syntymä vaan ON upea asia ja jos siitä mies haluaa puolisoaan muistaa, antaa näin tapahtua ja suodaan lahjan saaneille se ilo ja ylpeys, mitä he varmaan aidosti tuntevat! Tuskin monikaan tahtoo niillä saada toisia kateellisiksi.

Mä olen vahvasti sitä mieltä, että jos minä revin p*****ttä yhteisen hyvän, lapsen, takia, niin vähintä mitä mies voi tehdä, on repiä omaa lompakkoaan.

Minkä takia. P****n ymmärtäisin... vai repesitkö noin pahasti :(

korostatte kuinka lahjan saaneet äidit ovat painottaneet saamiensa lahjojen tärkeyttä ?

Eikai vaan omat korvanne ole liioitelleet tuota "tärkeyttä" :D

Mutta ystävälle se vaan oli Tosi Iso Juttu, ihan oikeasti.

Toisesta melkein uuden auton. On kuulemma turvallisempaa ajella minun ja lasten. :)

Minä ne kivut synnytyksessä kärsin. Annoin kroppani lasteni kasvatusalustaksi, ruokkijaksi ja nykyään hoidan lapset pääasiassa yksin miehen ollessa töissä. Olen siis ansainnut kaiken omalla "työlläni".