Oletko saanut mieheltäsi jonkun lahjan sen vuoksi, että synnytit teille lapsen?

Ekasta lapsesta en saanut mitään, ja olin todella pettynyt, koska synnytys oli todella rankka ja traumaattinen. Ei sillä lahjan rahallisella arvolla olisi mitään merkitystä ollut, vaan ihan vaan se muistaminen. Esim. kortti olisi riittänyt, jos siinä olisi lukenut isolla KIITOS.



No, tokasta mies oli viisastunut, ja osti minulle ihanan timanttiriipuksen. Kyllä se ilahdutti, vaikka vielä enemmän ilahdutti se kiitos, joka kortissa luki :-)

Ostelemme miehen kanssa lahjoja mielellämme toisille ja niin teimme jo seurusteluaikana.

Mutta emme tosiaan olleet kuulleet tavasta "palkita vaimoa perseen revityksestä timanteilla".

Kyllä se vain niin on, että en ole kenenkään kuullut kommentoivat muita korujaan, mitä hänellä on. Mutta kyllä aika äänekkäästi tunnutaan mainittavan naisten tapaamisissa synnytyskorun hinta. Niin ja erityisesti juuri se hinta.

Se on vähän kuin sellainen arvotusjuttu nähtävästi, kuinka paljon mies naistaan arvostaa, kuinka kalliin korun osti. Samoin kuin kihla-ja vihkisormukset. Naiset kikattelevat ja vertailevat niitä ja kehuskelevat, kenellä on kalliimpi ja kuinka kalliin mies minulle osti:)

Vai oletko sinä ollut hiljaa synnytystimanteistasi, että ole kenellekään maininnut, miksi sormeesi/korviisi/kaulaasi on ilmestynyt uusi koru.

Tuntuu, että hukkaanhan se kai teillä menisi jos ette pääsisi mainitsemaan kaikille, että "tämän korun mies osti minulle kiitokseksi synnytyksestä ja se maksoi niiiiiiiiiin paljon". Ei kukaan muuten tietäisi, että juuri tuo keskisormessa oleva sormuksesi on "the synnytyspalkinto", minkä hinta arvottaa sinut naisten keskuudessa.

korostatte kuinka lahjan saaneet äidit ovat painottaneet saamiensa lahjojen tärkeyttä ?

Eikai vaan omat korvanne ole liioitelleet tuota "tärkeyttä" :D

Ja tottakai on hienoa saada lahjoja omalta rakkaaltaan, saa ne sitten syystä tai toisesta !

Lapsen syntymä vaan ON upea asia ja jos siitä mies haluaa puolisoaan muistaa, antaa näin tapahtua ja suodaan lahjan saaneille se ilo ja ylpeys, mitä he varmaan aidosti tuntevat! Tuskin monikaan tahtoo niillä saada toisia kateellisiksi.

tästä tavasta vasta kun tulin av.lle v.2005

Eiköhän ideana ole alunperin ollut se, että jokaista lasta kohden nainen saa omaa varallisuutta korun muodossa. Hätätilanteessa tai vaikka miehen kuoltua tuon korun voisi myydä ja turvata näin lapsensa elämää.

Olen saanut Lapsi-helat molemmista lapsista. Ihan itsekseen mies oli ne valinnut (korukauppiaan avustuksella) ja vielä ihanan ketjun (paremman kun heloihin oikeasti kuuluvan) esikoisen syntyessä. Lempiarkikorujani ovat nuo.

(Huomenlahjankin sain ihan pyytämättä.)

En synnyttämisestä - tosin en miehellekään antanut lahjaa kiitokseksi siittiöistä..



Kuten en myöskään saanut naimisiinmennessämme lahjaa. Enkä antanut, en edes tiennyt moisesta huomenlahjasysteemistä.

Naiset kikattelevat ja vertailevat niitä ja kehuskelevat, kenellä on kalliimpi ja kuinka kalliin mies minulle osti:)

lauseessa mainitaan että meillä on yhteiset rahat ja ollaan muutenkin tasa-arvoisia.

Onko muuten kukaan päässyt kehaisemaan miten kalliin vihki/kihlasormuksen tai isyyskorun on miehelleen ostanut?

Mitään en itse ole kuitenkaan odottanut, koska meillä ei ole tapana ostella lahjoja toisillemme. Itse en koskaan pidä muita koruja myöskään, kuin vihki- ja kihlasormusta, joten en ole vailla koruja.



En ole kateellinen kenellekään, joka on saanut korun tai muun lahjan lapsen synnyttämisestä, mutta itse pidän sitä omituisena tapana. En osaa oikein selittää miksi, tuntuisi vain erittäin kummalliselta että minua palkittaisiin asiasta josta en odota palkintoa.



Me emme myöskään ole mitenkään varakkaita ihmisiä, ja meillä on yhteiset rahat. Säästöjä ei ole. Jos mies menisi ostamaan jonkun kalliin korun jota en edes tarvitsisi, olisi se pois meidän elämiseemme tarkoitetuista rahoista, eikä se olisi yhtään kivaa. Tiedämme kyllä mihin rahoja menee, koska meillä on käyttöoikeudet toisten tileihin.



Näin meillä. :)

naisten kavereille kehuminen miehen lahjoilla.

Jotenkin aivan kuin se mittaisi naisen arvoa, kuinka paljon ja kalliita lahjoja mies ostaa. Sama se, vaikka nainen olisi joutunut painostamaan miestä, että se nyt taatusti ostaa sen rivitimanttisormuksen, se on miehen rakkauden mitta.



Mun mielestä nää oli silloin in-juttu yläasteella (ainakin 70-luvulla) kun näyteltiin pojilta saatuja luokkasormuksia. Se on nyt mun kaa kun antoi luokkasormuksensakin.



Mutta että aikuiset naiset...



Elin aika pitkään sinkkuna ja huomasin, että kun minulla ei ollut "miestä turvana", minua sai kohdella miten sattuu esim. työpaikalla naisten puolesta. Jos jollain sattui olemaan varakas mies, hänellä oli arvovaltaa. Hän ei joutunut työpaikkakiusauksen kohteeksi vaan olikin pomon bestis.



Naiset mittaavat toisten naisten arvoa hänen miehensä perusteella. Siitä kai johtuu nämä huomenlahjat ja vihkisormusten hinnat ja synnytyskorut. Naisille on tärkeää todistella naisporukassa, että mieheni rakastaa minua näin monen tuhannen euron edestä. Se luo arvovaltaa ja mielikuvan, että mies on varakas ja näin ollen antaa turvaa ja pääsee kiipeämään naisten keskinäisessä nokkimisjärjestyksessä.

Eiköhän ideana ole alunperin ollut se, että jokaista lasta kohden nainen saa omaa varallisuutta korun muodossa. Hätätilanteessa tai vaikka miehen kuoltua tuon korun voisi myydä ja turvata näin lapsensa elämää. Olen saanut Lapsi-helat molemmista lapsista. Ihan itsekseen mies oli ne valinnut (korukauppiaan avustuksella) ja vielä ihanan ketjun (paremman kun heloihin oikeasti kuuluvan) esikoisen syntyessä. Lempiarkikorujani ovat nuo. (Huomenlahjankin sain ihan pyytämättä.)

Mutta onhan se kaunis ele. Mä luulen, että suurimmalla osalla ne korut myytäisiin romukultana. Harvalla taitaa olla oikeesti arvokkaita koruja jälleenmyyntiarvoltaan.

Meillä on turvattu tulevaisuus vakuutuksilla eli mä olen edunsaajana miehen henkivakuutuksessa. Myös tapaturmavakuutukset on kunnossa.

Ja juu... Olen saanut koruja mieheltäni. Tosin en huomenlahjaksi enkä lasten syntyan johdosta. Ihan muuten vaan on ostanut. En juuri käytä koruja, joten mies on sitten ostanut sellaisia juhlakäyttöön sopivia. Onhan se ihan kiva joskus korujakin saada :)

auton :)

ettei mitään lahjoja, mutta kun esikoisen synnytys kesti melkein 24 tuntia, niin mies oli yöllä kotiin ajaessaan päättänyt, että käy jotain ostamassa.



Sain kalevalan kultaisen lapsikorun, jossa oli sininen kivi. Oli aivan ihana yllätys, kun tuli illalla meitä katsomaan. Itse olin melko järkyttynyt synnytyksestä, ja vauva oli juuri tuntia aikaisemmin päässyt tehovalvonnasta pois, niin kyllä olin korusta todella liikuttunut.

Tytön jälkeen kävin omilla rahoillani lisäämässä punaisen rubiinin siihen "tynnyriin" ja kohta on taas sama edessä!! .)

en etes kukkasia

ja tulen olemaan siitä kiukkuinen varmasti kauemmin kuin ikuisesti

ettei mitään lahjoja, mutta kun esikoisen synnytys kesti melkein 24 tuntia, niin mies oli yöllä kotiin ajaessaan päättänyt, että käy jotain ostamassa. Sain kalevalan kultaisen lapsikorun, jossa oli sininen kivi. Oli aivan ihana yllätys, kun tuli illalla meitä katsomaan. Itse olin melko järkyttynyt synnytyksestä, ja vauva oli juuri tuntia aikaisemmin päässyt tehovalvonnasta pois, niin kyllä olin korusta todella liikuttunut. Tytön jälkeen kävin omilla rahoillani lisäämässä punaisen rubiinin siihen "tynnyriin" ja kohta on taas sama edessä!! .)

Siis oli ihme, että jäätiin pojan kanssa henkiin koko synnytyksestä, joten sen takia mies päätti tuon korun ostaa, tuskin olisi muuten ostanut kuin kukkia. Nykyään on kiva, kun lapsetkin jo tietävät miksi olen korun saanut ja kumpi kivi on kumman.

tavallaan meillä on eri rahat. Asumme eri osotteissa. Mutta sehän ei ollut tässä se pääpontti ;) auton tuo mokoma osti kun vauvamme syntyi. Ihana mies ! Ja kalliin auton ostikin, perhana sentään :D

naiset rehellisesti, kuinka moni on heti kertonut ystävilleen ja sukulaisilleen, että "tämän mies osti minulle lahjaksi kun synnytin vauvamme"



Sillä sillä korullahan ei ole mitään arvoa jos sillä ei saa vähän brassailla.



Uskon, että on todella vähemmistönä ne, jotka ovat saaneet lahjan ja eivät ole sitä esitelleet ja brassailleet sillä lähipiirilleen.

sellainen pieni ja söpö, yhteensointuva koruni kanssa, siinä se roikkui kaulassa korun vieressä ja siinä luki että se koru oli just sen ja sen hintainen ja vauva-lahja ! En jaksanut näes kaikille sillä brassailla, suu kuivui .

mutta talo oli siivottu katosta lattiaan, jääkaappi täynnä mun herkku ruokia, kukkia oli ostanut.



Kokkasi ensimmäiset kaksi viikkoa kaikki ruuat mulle. Kun opeteltiin imetyksen saloja.



Arvostin tätä paljon enemmän, kun olisin arvostanut jotain korua tai vastaavaa. (en siis käytä koruja, eikä nyt tule mieleen mitä muta hän olisi voinut ostaa)

että sai Pekasta tämän korun ja Laurasta tämän rannerenkaan....joo onhan se naisen osa lapsenhankinnassa isompi, mutta en ole odottanut koskaan timanttisormusta. Kukat olen saanut.

Timantteja ja kaulakoruja kylläkin mies on ostanut minulle syntymä-, hääpäivinä ja joululahjoina.

ja mitä outoa asiassa on?

Oletteko vaan kadeja kun ette itse ole mitään saaneet?

Annetaanhan lahjoja synttärinä, jouluna ja hääpäivänäkin.

että korurasia on täynnä.

Mutta synnytysten yhteydessä ei kyllä tiedetty tällaista tapaa olevan ja sain "vain kukkia ja suklaata" ja siistin kodin ja 3 viikon täyshoidon kun mies oli isyyslomalla.

Siksi tuntui hassulta, että "korujeni arvo" oli muutamien mammakamujen mielestä pienempi kun en ollut saanut niitä synnytyksestä palkaksi.

että sai Pekasta tämän korun ja Laurasta tämän rannerenkaan....joo onhan se naisen osa lapsenhankinnassa isompi, mutta en ole odottanut koskaan timanttisormusta. Kukat olen saanut.

Timantteja ja kaulakoruja kylläkin mies on ostanut minulle syntymä-, hääpäivinä ja joululahjoina.

ja mitä outoa asiassa on?

Oletteko vaan kadeja kun ette itse ole mitään saaneet?

Annetaanhan lahjoja synttärinä, jouluna ja hääpäivänäkin.

naiset rehellisesti, kuinka moni on heti kertonut ystävilleen ja sukulaisilleen, että "tämän mies osti minulle lahjaksi kun synnytin vauvamme"

Sillä sillä korullahan ei ole mitään arvoa jos sillä ei saa vähän brassailla.

Uskon, että on todella vähemmistönä ne, jotka ovat saaneet lahjan ja eivät ole sitä esitelleet ja brassailleet sillä lähipiirilleen.

En edes tiedä, paljonko "karaaaaatteja" on korvakoruissa.

Ja minusta on hienoa, etä moni on tunnustanut rehellisesti, että ottaa päähän, kun mies ei muista mitenkään.

14