Ekaluokkalaisten vanhemmat! Mitä toivotte

myös, että kiusaamisen nollatoleranssia, eli open tulisi osata opettaa myös empatiaa ja keskusteluttamista.



Minäkään en halua mitään sellaista, jossa minun pitää tulla jotain leipomaan tai myymään. Rahaa voin kyllä antaa, mutta vapaa-aikani haluan käyttää toisin.



Sitten vielä toivoisin opettajan omaavan niin paljon ihmistuntemusta ja tunneälyä, että hän osaisi selvittää, jos joku on ilman kaveria ja auttaa tilannetta esim. sekoittamalla pienryhmiä ja toimintaa.

siitä, mitä milloinkin on otettava kouluun mukaan, esim. urheiluvarusteita. Mielellään hyvissä ajoin. Hyvä idea voisi olla vaikka jokin kuukausitiedote, jossa olisi kerrottu nämä asiat seuraavan kuukauden ajalta ja päivämäärien kera mielellään. Tässä tiedotteessa voisi olla myös muita ajankohtaisia asioita.



Jokin toiminnallinen vanhempainilta voisi olla alkuun ihan hyvä idea, mutta muunlaista yhteistä puolipakollista toimintaa en itse välttämättä kaipaa.



Haluaisin myös tarkat tiedot siitä, kuinka opettajaan saa yhteyden tarvittaessa, lähinnä puhelinnumero ja aika, jolloin opettajalle voi soittaa ja mahdollisesti sähköpostiosoite, jota itse mieluiten käyttäisin esimerkiksi tapaamisten sopimisessa tms.



Kiusaamiseen ehdoton nollatolerassi, ja jos ongelmia tulee, niin asioihin on puututtava heti ja välittömästi ilman kiusaajan päänsilittelyjä. Näistä asioista on myös oltava yhteydessä molempien osapuolten koteihin.



Lisäksi toivoisin työrauhaa kaikille, eli opettajalta jämptiyttä häiriköinnin poistamiseksi.



Opettajan olisi hyvä myös tarkkailla oppilaita ja huomioida syrjäytyvät ja ujot oppilaat ja kannustaa heitä.



Toivoisin myös, että opettaja olisi oma itsensä, niin vanhempien kuin lasten kanssa toimiessaan. Ja lisäksi toivoisin opettajan omaavan maalaisjärkeä, eli sitä, että kaikki ei aina mene kuin oppikirjoissa on opetettu. Luovuutta tilanteiden ratkaisemiseksi.



Olisiko siinä tarpeeksi? :) Toivon kaikille opettajille mukavaa lukuvuotta.

Minä en kyllä ole ikinä lähettänyt tietoa mistään aihealueista koteihin, vaikka olen alkuopetuksessa työskennellyt aina. Minusta on _tärkeää_ että vanhemmat _kyselevät_ mitä koulussa tehdään, mitä on opiskeltu ja sitä kautta asioista jutellaan kotona. Jos kaikki tieto tulee opettajan kautta, jää lapselta moni juttu kertomatta... Tämä on vain yksi näkökulma tähän asiaan tietysti...

Oon ollu viimeksi kolmosella opena, joten ihan hyvä muistutus tuo pukemisen seuraaminen esimerkiksi. Kestää ehkä muutaman päivän ennen kuin saa "ekaluokka"vaihteen päälle, vaikka kuinka yrittää valmistautua asiaan.



Kauhean paljon on kiinni vanhemmista, millaista toimintaa saadaan aikaiseksi. Toivottavasti löytyy aktiivisia tyyppejä.



Kiitos ajatuksistanne!



Ap

laaja-alaista ymmärtämistä. Toivon, että opettaja pystyisi tarkkailemmaan oppilaiden sosiaalisia taitoja ja keskinäisiä suhteita eikä olisi vanhempien tavoin jakamassa lapsia kiusaajiin ja kiusattuihin. Kiusaamistilanteet tai -syytökset eivät synny tyhjästä ja opettajan tulisi voida katsoa tilannetta etäänpää kuin omaa lastaan yksisilmäisesti puolustavat vanhemmat. Jos opettaja vielä hoksaisi, miten lasten välisiä suhteita parannetaan ja millaista kasvun tukea itse kukin lapsi tarvitsee, bingo.

En toivo opettajalta siis vähää. Opettajan työ on siis paljon muutakin kuin mitä päälle päin näyttää (lukemaan ja laskemaan opettaminen).

Työniloa kaikille opettajille!

Terveisin

kahden viikon päästä esikoisensa kouluun lähettävä äiti

Kiusaamiseen ehdoton nollatolerassi, ja jos ongelmia tulee, niin asioihin on puututtava heti ja välittömästi ilman kiusaajan päänsilittelyjä. Näistä asioista on myös oltava yhteydessä molempien osapuolten koteihin.

saako koulun aloittava lapseni riittävästi huomiota koulussa. On ns. kiltti tyttö, joka osaa jo lukeakin vähän. Fiksukin kaikin puolin. Toivoisin siis, että opettaja antaisi huomiota muillekin kuin "ongelmatapauksille".

mä olen laittamassa lastani kouluun, en hankkimassa uutta harrastusta itselleni

Fiksu lapsi mutta ADD eikä kuule puoliakaan siitä mitä hälle sanotaan vaan voi kuus kertaa joutua sanomaan ennen kuin tää herää että mitä. Pitäisikö opea varoittaa vai voiko luottaa siihen että hän ymmärtää mistä on kyse? Olimme koulukypsyystesteissä mutta niistä ei oo mitään dokumenttia tullu kotiin.

vastaan kuitenkin, kun lähivuosina ollut kaksi ekaluokkalaista:

- selkeää ja tiivistä yhteydenpitoa perheisiin (mm. mitä aihealueita käsitellään kulloinkin, mitä erikoisohjelma tulevalla viikolla jne)

- rauhallista aloitusta. Lapsille koulumaisuus tärkeää mutta myös leikki.

- jämäkkyyttä

- ryhmäytymisen huomioimista, lasten ohjaamista leikkimään myös muiden kuin niiden entisten bestisten kanssa

- tarkkoja ohjeita kotiin, mitä tarvitaan milloinkin

- kiusaamisen nollatoleranssia

vastaan kuitenkin, kun lähivuosina ollut kaksi ekaluokkalaista: - selkeää ja tiivistä yhteydenpitoa perheisiin (mm. mitä aihealueita käsitellään kulloinkin, mitä erikoisohjelma tulevalla viikolla jne) - rauhallista aloitusta. Lapsille koulumaisuus tärkeää mutta myös leikki. - jämäkkyyttä - ryhmäytymisen huomioimista, lasten ohjaamista leikkimään myös muiden kuin niiden entisten bestisten kanssa - tarkkoja ohjeita kotiin, mitä tarvitaan milloinkin - kiusaamisen nollatoleranssia

T: 6.luokkalaisen ja tulevan ekaluokkalaisen äiti

Varmasti tuo lapsesi ominaisuus tulee esiin ja open tietoon ilman että asiasta kerrot, mutta tietenkin parempi, mitä nopeammin ope osaa ottaa asian huomioon. Ja sitten kun kerrot asiasta heti opelle, voit myös kysäistä lapsen pärjäämisestä muutaman koulupäivän jälkeen luontevasti. Ja ehkä oma huolesi helpottuu.

Hyviä juttuja, useimmat ovatkin jo käytössä. Ehkä tuossa aihealueiden tiedottamisessa voisi parantaa...:)

Pikkuvauvelini on kohta koulussa...

Siis jos reissuvihkossa tai netissä lukee joskus mukaviakin asioita. Tietysti myös tunnin häiritsemisestä, unohtelusta tms pitää myös kertoa heti. Jos asia on vakava niin olisi kiva että opettaja soittaisi asiasta mahdollisimman heti, esim. jos lapseni olisi satuttanut toista.



Kiusaamisessa tosiaan se nollatoleranssi käyttöön - heti tietoa molempien osapuolten vanhemmille.

ja toivon opettajalta hyvää yhteydenpitoa vanhempiin. Olisi kiva aika pian myös pitää luokan yhteinen vanhempainilta, jossa voisi tutustua muiden oppilaiden vanhempiin. Olisi kiva, että tapahtuma ei olisi perinteinen "ope puhuu luokan edessä ja vanhemmat istuvat pulpeteissa", vaan jotenkin toiminnallinen tilaisuus, missä voisi oikeasti tutustua. Olisin valmis puuhaamaan muiden vanhempien kanssa yhteisiä tempauksia vuosien varrella. Olisi myös kiva, että muiden vanhempien naamat tulisivat tutuiksi, jotta voisi ohimennen jutustella vastaan tullessa. Näin lapsillakin olisi turvallinen olo, kun tietäisivät vanhempien tulevan toimeen keskenään.

Siis jos reissuvihkossa tai netissä lukee joskus mukaviakin asioita.

ope

mä olen laittamassa lastani kouluun, en hankkimassa uutta harrastusta itselleni

hyvää kommunikointia koulun ja kodin välillä. Tarpeeksi tiedottamista, ja tilaisuuksia vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia puolin ja toisin. Myös luokan vanhempien välille toivoisin yhteistyötä, sillä kun kaikki tuntevat toisensa, kiusaamiseen helpompi puuttua.



Nollatoleranssia kiusaamisen suhteen. Kenenkään ekaluokkalaisen ei pitäisi koskaan joutua sietämään kiusaamista.



Toivon myös että opettaja pitäisi huolta omasta jaksamisestaan, jotta jaksaisi olla innostava ja turvallinen aikuinen luokassa.

osallistua lapseni tulevan koulun koulu-koti -yhdistyksen toimintaan. Hyvä, että sellainen kuitenkin on niille, joilla virtaa riittää.



Toinen juttu on se, että itse kokisin tärkeänä, että aikuiset tuntisivat lapsensa koulukavereita ja heidän vanhempiaan. Koulukiusaamis- ja muihin ongelmiin on paljon helpompi tarttua, kun puolin ja toisin on perusmyönteinen suhtautuminen ennen ongelmien esiintuloa.



Oma esikoiseni oli lyhyen aikaa päiväkodissa, jossa vanhemmat eivät tervehtineet toisiaan, kun toivat ja hakivat lapsiaan. Minusta se tuntui töykeälle ja oudolle. Toisessa (yksityisessä) päiväkodissa ilmapiiri oli täysin toinen ja vanhemmat suhtautuivat ystävällisemmin ja ulospäinsuuntaantuneemmin toisiin vanhempiin ja lastensa päiväkotikavereihin. Tällaisessa tilanteessa on helpompi selvittää tilanteita, kuka murusista heitti tällä kertaa hiekkaa kenen päälle kuin paisuttaa ongelmaa ja puolustaa omaa lastaan sokeasti henkeen ja vereen "nollatoleranssin hengessä".

- Jos vain suinkin ehdit ja pystyt, katso alkuun hiukan noiden pienten ulos pukeutumisen perään välitunneilla. En nyt tarkoita että sun pitäisi niitä auttaa pukemaan, mutta ovat vielä sen verran pieniä ettei älli välttämättä riitä siihen, että lokakuussa on jo ihan hyvä pukea se takki päälle. Tätä samaa toivoisin välituntivalvojilta.



- Rohkaise luokan vanhempia perustamaan vapaamuotoinen "kahvittelurinki". On hirmu tärkeää että vanhemmat tuntisivat toisensa edes jotenkin. Meillä ekaluokalla oli yksi orastava kiusaamistapaus - tai pikemminkin niin, että yksi arka (ja ainoana omasta eskaristaan luokalle tullut) poika alkoi jäädä leikkien ulkopuolelle. Hänen isänsä laittoi tosi positiivisessa hengessä sähköpostin kaikille vanhemmille ja seuraavassa tapaamisessa asiasta juteltiin ja sovittiin, että rohkaisemme omia lapsiamme pyytämään tuota poikaa esim. kotiin leikkimään jne. Jouluun mennessä koko homma oli muisto vain ja nykyisin ko. poika esim. oman lapseni parhaita kavereita.



Meillä siis parin kuukauden välein kokoonnutaan jonkun kotiin juttelemaan ja juomaan kahvia nyyttärihengessä.



Näistä kahdesta olen tosi kiitollinen esikoiseni opettajalle!