MAALISMASUT 2010 vko 31
Kommentit (59)
Terve,
Tulisin mielelläni mukaan ryhmään. Lisäsin itseni listaan copy-peistaamalla, mutta homma ei tainnut toimia ihan niin :-/
Ensimmäistä tosiaankin odotellaan, joten nämä palstat ovat täysin uusi tuttavuus.
--
Laitoin tämänkin viestin ensialkuun väärän otsikon alle, joten homma ei ole tosiaankaan hallussa.
Nyt en ymmärrä, onko nyt näin että kukaan ei ole kirjoitellut 2-9pv välissä mitään????? Mulla ei näy tässä sen välissä kirjoitusta, onko palstamme todellakin ollut tänaikaa hiljainen vaiko olettekos siirtyneet sinne toiseen minne itse en osannut kirjaantua, en ymmärtänyt et oisiko pitäyt ensin perustaa itselleen uusi sähköposti ja sitä myötä vai miten se toimi.....
Meidän esikoinen täytti tänään 17v =) En suinkaan tunne itseäni vielä vanhaksi mut ihmettelen vain et missä tämä aika on mennyt ;)
Anteeks nyt omaa napaa eli jatkuu tuo aikaisempi versioni töistä... Huomenna tulee olemaan kamala päivä, pelkään sitä jo valmiiksi, ihan oikeesti. Esimies läksytti jo eilen kun perjantaina oli kamala päivä niin kirjotin päiväkirjaamme et v.i.t.t.u mikä päivä niin ekana alko et etit tussin ja pyyhit sen pois, seuraavaksi ripitti et jos isot herrat lukee jne. sit siitä kuinka oli ollut katastrofi-ilta se perjantai kun tavarat loppuneet jne. miten olinkaan voinut lähteä pois töistä sanomatta hänelle et lähden ja tavarat vähis :/ kyllä mä itkin eilen moneen otteeseen kun työkaverini kanssa olin kahden töissä ja itken edelleen :'( mä en yksinkertaisesti jaksanut, 8h teet yhteen menoon, et ehdi syödä, puhumattakaan istumaan edes minuutiks, selkää särki, kuvotti jne. niin silti mun olisi silloin pitänyt jatkaa päivää. Tää touhu on niin syvältä. Esimieheni sanoi vielä eilen että olen muutenkin koko viikon hoitanut hommani huonosti, kaikki kasaantuu hänen päällensä, en kyllä ymmärrä et miten olen hoitanut huonosti et mielestäni muina päivinä ollut tavaraa jne. Koska olen keittiöpäällikkö niin minun kuuluu hoitaa myös työt niin että kaikki toimii, mulla ei siis ole oikeutta olla väsynyt :'( sanoinkin et jos haen saikkuu niin ei kuulemma auta kun sit teen kotona enkä lepää, teen aivan liikaa kotona kaikkea. Mä oikeesti pelkään huomista, se tulee varmaan olemaan karmein päivä mitä koskaan varmaan. Ajattelin kyllä olla vielä kertomatta raskaudestani mut jos oikein läksyttää niin voipi olla et sanonkin sille et eipä tartte mua enää keväällä katella jos kaikki menee hyvin jne.
Varasin itselleni tiistaiksi työterveyshuoltoon keskusteluajan ja sainkin meidän vanhalle terv.hoitajalle joka varmasti mua kuuntelee :) Anteeksi taas tää mun avautuminen,tiedän ettei näitä ole kiva lukea mut kun sen kirjoittaa ja samalla itkee niin hieman helpottaa. Nyt siis nukkumaan ja kerämään huomiselle voimia.
Neljäs 9+6
maanantai aamu,
niin, sitähän tää taas on... miksei tää olo helpota? aamusta, kun saa väkisin syötyä puuron niin on puolisentuntia hyvä olla, sitten taas mennään etomisen puolelle...
en jaksais olla töissä, ja jos voisin valita, en olis tullu, vaan olisin jääny sängynpohjalle makaan.... mutta kun en voi, ei oo ketään tuuraajaa.... ens maanantaista se sitte on taas mahdollista, toisaalta ens viikon jälkeen alkaa loma.
juteltiin eilen miehen kanssa lomastamme. tarkoituksemme on lähteä tien päälle ja kierrellä ristiin rastiin kaksi viikkoa, tämän pahoinvoinnin kanssa lomasta tulee varmaankin vähintään mielenkiintoista....
huomenna ultraan, hieman jännittää....
Catya 6+6
Kiitos Catya82 uudesta viikkopinon aloituksesta =) jaksuja kovasti tähän päivään ja viikkoon, täälläkin tänäaamu tökkinyt ja pahasti, aamupalan jälkeen tuntu et kohta tulee ylös mut ei onneks, vatsas vain kierti tai edelleenkin etova olo mut nyt ihan suht normaali, aamul oli jopa hetki mentävä takas makaamaan et olis hieman helpottanut ja tää palelu, mä en käsitä kun en mä edellisessä raskaudessa muista tällaista jatkuvaa paleluu :( Mut täytyy olla onnellinen et on oireita kun eilen taas yksinäni itkin vähän väliä ja mietin et onks tuol masus ketään jne. Viikon pääst vasta neuvola ja silloinkaan ei vielä kuunnella noit sydänäänii kun aatamin aikaset vehkeet niin niil ei kuulu ku yleensä vast 10vkolla eli lääkäri kuunnellut ne ekan kerran:(
Tänään pitäis joo mennä sinne töihin, 2vkon loma loppu mut jos sitä nyt vaan yrittäis stsempata itteensä ja ajatella et jos kaikki menee hyvin niin tää vuosi niin sit pääsee lomalle:) Mä siis jäänyt aina ajoissa saikulle suppareitten takii, pikkuneidistä jäin 2kk ennen äippälomaa.
Nyt se pikkuneiti heräsikin, pakko ryhdistäydyttävä ja mentävä laittamaan neidille aamupuuro ja aloitettava nää päivän rutiinit et saapi kaikki taas tehtyy ennen kuin iltavuoroon meno;)
Jaksuja teille kaikille=)
neljäs 7+4
Heissan!
Onko muilla ongelmia nukkumisen kanssa? Itse olen tähän saakka aina ollut hyvä nukkumaan eli nukun pitkään ja hartaasti. :) Mutta yhtäkkiä viimeisen viikon aikana yöunet ovat kertakaikkiaan menneet surkeiksi. Illalla on vaikea nukahtaa ja pitkin yötä heräilen, uni on levotonta. Maha tuntuu jotenkin erikoisen raskaalta ja painostavalta, ikään kuin se olisi jo kamalasti kasvanut, vaikkei mielestäni ole (tai ainakin sitä on vaikea erottaa tuosta vatsamakkaran alta ;)). Ehkä ne tuntemukset ovat kuitenkin merkki siitä että jotain siellä kohdussa koko ajan tapahtuu, kyllähän vauva siellä kovasti kasvaa, vaikkei vielä päälle päin näkyisikään.
Aiemmista raskauksista en muista tällaisia univaikeuksia alkuraskaudesta, oikeastaan vasta loppuaikoina oli vaikea löytää sopivaa asentoa. Kamalaa jos koko raskaus on tätä, niin olen aivan rikkipoikki jo ennen vauvan syntymää, jos en saa nukutuksi.
Raskausoireet ovat muuten aikalailla vähäiset, mikä onkin hyvä juttu. Välillä vähän etoo, usein täytyy käydä vessassa ja rinnat ovat kasvaneet mukavasti ja ovat aratkin. Vähemmän oireita kuitenkin mielestäni kuin aiemmissa raskauksissa.
Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola. Pelottaa vähän se vaakaan astuminen, kun on pitänyt useammin syödä että jaksaa... Painoa on varmaan tullut, en kuitenkaan uskalla käydä kotona puntarissa. ;)
Adeliina, rv:t menkoista laskettuna 7+3
Niin kesälomat tuli pidettyä ja nyt pitäisi orientoitua takaisin työjuttuihin, jaiks. Mutta jostain syystä on hankalaa keskittyä, kun ällöttää ja etoo ihan koko ajan... Toisaalta kyllähän nämä oireet kertovat, että salamatkustaja on mukana. Tätähän ihmettä on toivottu melkein vuosi, joten nyt täytyy nauttia näistä oireista. Esikko puheli viime viikolla, että äidin massussa on vauva, vaikka hänelle ei ole vielä asiasta mitään kerrottu. Aika osuvasti todettu ;=)
Helmi-75 ja salamatkustaja 5+4
sama oksentaminen ja kokoaikainen kuvottaminen todella rajuna. Tossa vk.n loppuna oli hilkulla etten lähtenyt tippaan kun mikään ei pysynyt sisällä ja viidessä päivässä lähti kolme kiloa painoa..eli nestettä..
Voi kun vaan pystyis nauttimaan raskaudesta, mutta ennemminkin vaan kaoottinen olo päässä ja jopa paniikki oksentaessa.
Tuon pojan kanssa on välillä niin rankkaa saada päivä kulumaan, mutta nyt viikonloppuna nukuin kokoajan kun mies oli kotona. Ihanasti sai nukkuessa aiaj kulumaan ja taas yksi päivä takana.
Loppuviikoksi pitäis lähteä mökille ja haluankin, että muu perhe saa kesästä jotain irti...joten ämpärit vaanmukaan mökillekkin.
Itsellä ollut välillä myös öitin ihmt jäsensärkyä joka hankaloittanut nukkumista..oliskohan jotain hormooneihin liittyvää..
Nyt onneks 2v katsoo super-nuuskijoita ja itse makaan sohvalla peiton alla läppäri sylissä joten hetken lepohetki aamun ulkoilujen jälkeen on kyllä ansaittu.
Hyvää odotusta kaikille ja toivotaan hieman etomattomampia päiviä kaikille! Niin ja toi helle on kyl huono näin kuvotuksen keskellä..joten hieman pilvisempää toiveissa..
-emily- :o)
Mutta ajan sain vasta 2viikon päähän. Oli ens viikon ajat jo menny ku näin myöhään varailen :D eli se on "vasta" viikolla 9+0, joka on mun mielestä aika myöhään muistellen esikon ekaa neuvolaa. Mutta kerkeehän sitä. Sen jälkeen kohta onkin ultra! Kuvotus edelleen jatkuu..kaikkee tekee mieli,mutta mitään ei meinaa pystyä syömään :p
SW 6+6
heips adeliina!
mulla on kanssa ollut hankalaa öisin, nukahtaminen tosi vaikeeta ja pyörin koko yön levottomasti. olen aina nukkunut yöt hyvin ja sikeästi, siks tuntuu niin kummaliselta kun yöt meneekin nyt valvoessa. päivisin olen sit ihan tööt ja saatan nukahtaa sohvalle. mutta kun pitäis rueta yöunille, ei tuu mitään. alavatsa tuntuu mullakin jotenkin raskaalta ja tietyissä asennoissa kiristää kummalisesti. lohduttavaa kuulla, että ees jollain on samanlaista ja että kaitpa tää on sitten ihan normaalia...
koitahan jaksella, jospa liskojen yöt muuttuis pian prinsessa ruususen öiksi ja saatais vielä kunnolla nukuttuakin. tsemppiä ja jaksamista sulle!
...aamu töissä meni...jotenkin... sitten tuli ruoka-aika ja vointi kohosi huimasti, sain syötyä ja olo oli "normaali" kaksi tuntia. Nyt sitten maha aivan täynnä, mutta PAKKO pupeltaa kokoajan jotain ettei tää huono-olo ottais valtaa... en keksi enää mitään mitä vois syödä joka olis sellasta että pitäis huonon-olon poissa, muttei kylläisenä kuitenkaan kauheen kauaa... varsinkin ku ei ny mitään kauheen lihottavaa halua tai edes pysty (rasvanen ruoka: yökkis) syömään.
Kuten Helmi-75 ilmaisi, että toivottu on vuoden päivät joten "kärsitään" nyt, niin juu, kyllä tätäkin matkustajaa on toivottu enemmän kuin hartaasti puolitoista vuotta, mutta silti nää etoomukset voisin jättää enemmän kuin mielelläni pois, tosin onneksi ei sentään niin kovin huonoja oloja ole ollut kuin Emilyllä, toivottavasti sullakin loppuu toi pian!
Voimii ja sitä kaikkee onnellisuuden tunnetta ja unia niille jotka sen puutteesta kärsivät!
Catya
Oli ens viikon ajat jo menny ku näin myöhään varailen :D eli se on "vasta" viikolla 9+0, joka on mun mielestä aika myöhään muistellen esikon ekaa neuvolaa. Mutta kerkeehän sitä. Sen jälkeen kohta onkin ultra!
SW 6+6
Minulla on neuvola myös 9 + jotain ja ultra siitä viikon päästä. Ethän satu olemaan Jkl:stä, kun sinullakin on ultra noilla viikoilla?
Kuvotusta on ruvennut minullakin olemaan vähän enemmän. Äsken kävin ruokakaupassa - oli hirveä nälkä, mutta lähes kaikkien ruokien ajattelu kuvotti. Ja sellaisen olen myös huomannut, että nälkä on raskaana todella sietämätön olotila. Normaalisti nälkää pystyy kestämään ja se voi mennä jopa ohi, mutta nyt nälän iskiessä on PAKKO saada ruokaa ja HETI, muuten tulee hulluksi! ;)
Muikea Mustikka 6+6
Voi kun kuulostaa emily vaikealle tuo sun pahoinvointi. Toivotaan, että se pian jo helpottaisi! Monella muullakin tuntuu huono-olo olevan... Mihin aikaan teillä muilla on 'selvästi' ruvennut etomaan? Tässä vain syömäpäiviäni laskeskelen, kun ei pahaolo vielä ole yllättänyt, muutoinkuin lievänä silloin tällöin ja yskiä pitää varovasti ettei maha mee ylösalas :).
Minä täällä vielä toistaiseksi nukun prinsessan unia, mutta varmaan niistäkin pitää jossain vaiheessa luopua.
Kiitos viippa lohduttelusta. On tänään vähän eilistä enempi ollut oireita, joten kai se vähän päivittäin vaihtelee. Ei kai tässä muu auta kun koettaa rentoutua ja nauttia olotilasta. :) Sitten jos on jotain surtavaa niin sit pitää sitä surra ihan erikseen.
Milloin teillä muuten alkanut masu näkyä? Oon aika hoikka ja aiemmissa raskauksissa ei oo maha mitenkään erityisen nopeastï tullut näkyviin, mutta nyt tuntuu, et housut jo kiristää ja masu pömpöttää. Ihan pitää vissiin ruveta jo miettimään, et mitä päälleen pistää, jos ei meinaa kaikkien hoksaavan 'siunattua tilaa'.
iloisin kuulumisin,
kisu 5+1
Wilukissa kyseli vauvamahan näkymisestä. Ekassa raskaudessa mulla oli jonkin verran ylipainoa, eikä raskautta pystynyt päälle päin näkemään kuin ehkä raskauden puolivälissä. Tokassa raskaudessa olin normaalipainoinen, mutta vatsan seudulla oli ylimääräistä. Siitä huolimatta raskaus alkoi näkymään melko aikaisessa vaiheessa, muistaakseni ekoja kommentteja siitä sain 10. viikon tietämillä.
Nyt menee varmaan samaa rataa. Painoindeksi on normaali, mutta keskivartalo näyttää kyllä joltain muulta kuin normaalipainoisen ihmisen vatsanseudulta. ;) Eli kaikki ylimääräinen on kertynyt siihen. Niinpä sitä voisi luulla, ettei vauvamaha siitä kovinkaan pian erotu, mutta musta on alkanut tuntumaan, että maha on jo nyt kasvanut ja tavallaan työntänyt tuota rasvaa vaan enemmän tyrkylle niin että näytän siltä kuin olisin jo piankin synnyttämässä... Ei kiva! Varsinkin, kun meillä ei ole mitään aikomusta kiirehtiä raskaudesta kertomisen kanssa. Vasta kun ultra on käyty ja vauvan sydämen todettu lyövän, saatan alkaa harkita josko vauvasta joskus kerrottaisiin muillekin.
Oonkohan mä ainut outolintu täällä, joka ei halua hoppuilla raskaudesta kertomisen kanssa? Mä en aiemmissakaan raskauksissa oo jaksanut mitään paapomista ja uteluja, oon halunnut rauhassa kasvatella mahaani sen kummemmin puimatta sitä edes lähisukulaisten kesken. Olen kyllä aikaisessa vaiheessa aiemmin kertonut äidille ja omille sisaruksilleni, mutta nyt musta on alkanut tuntumaan, etten kiirehdi asian kanssa tällä kertaa yhtään. Muutenkin olen sellainen, etten suuremmin tiedota tekemisistäni, esim. naimisiin menostakin kerrottiin kaikille (!) vasta jälkikäteen.
Varmasti lähisukulaiset ottavat vauvauutisen ilolla vastaan, mutta kyse onkin siitä etten vielä jaksa alkaa hehkuttaa. Onhan tässä piiiiitkä odotus vielä jäljellä ja haluan tämän alkuajan olla "rauhassa" niin kauan kuin se on mahdollista.
Ensimmäisenä kerrotaan vauvasta toki omille lapsille (ovat jo sen verran isojakin), luultavasti pian ensimmäisen ultran jälkeen. Toki siinä vaiheessa varmaan mahakin alkaa jo kunnolla pömpöttää, että on pakkokin ruveta avautumaan. :)
Lisäys: Ai niin, tilasin jo kahdet äitiyshousut H&M:lta. Käyttöön otan ne sitten kun normaalit housut ei enää meinaa mahtua jalkaan. :)
Minulla oli tanaan ensimmainen neuvola mutta koko kaynti meni ihan monkaan, kuten vahan arvelinkin sen menevan. Me olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle viikonloppuna ja kerroin heti ovesta paastyani neuvolantadille muutosta ja sanoin etta halusin kuitenkin tulla kaymaan (toivoin lahinna etta kokeiltaisiin kuunnella sydanaania).
Ei sitten taytelty mitaan papereita eika suostunut kuuntelemaan sydanaania. Han sanoi etta jos ei uudelle laakarille rekisteroityminen onnistu pian niin pitaa soittaa hanelle takaisin etta han voisi sitten ottaa tarvittavat verikokeet, koska ne kuuluisi ottaa rv9 kieppeilla.
Sitten piti laittaa mies asialle ja han meni kaymaan tulevalla laakariasemallamme (siella toisessa kaupungissa jossa han on jo toissa) ja nayttaisi etta saamme kaikki asiat kuntoon... Pienta jannitysta kehiin! Toivon todella etta kaikki onnistuisi ok. Siella tulee kuulemma katilo kotikaynnille tayttamaan ekat paprut jne, ilmeisesti jo ensi viikolla sitten. Kertokaa miten saan pidettya asian salassa lapsilta (5v ja 8v) kun ovat kuitenkin korvat horolla siina ymparilla? Eika ole ketaan tuttuja avuksi heita viihdyttamaan ja mies on paivat toissa!
En ollut ajatellut kertoa pitkaan aikaan heille, enka muillekaan. Ehka ensimmaisen ultran jalkeen.
Viimeeksi tosiaan kuunneltiin sydanaania noin rv9+, silloinkin katilo kylla varoitti etta ei tod.nak. kuulu aanet ja etta ala silti huolestu, mutta ne loytyi heti ja itkin onnesta, ksoka olin juuri kokenut keskenmenon rv9+4 sita ennen. Ylipainoa loytyi silloinkin. Ja sita loytyy nyttenkin, ja reilusti...
Mulla kiristaa housut jo nyt. Ja hengastyn pienellakin matkalla. Rinnat ovat arat ja valilla allottaa joku ruoka ja on valilla taas narastaa. Siina ovat nuo oireet, toivottavasti silti kaikki olisi hyvin. (Edellisissa onnistuneissa raskauksissa oksentelin rv7-12/16.)
Mulle voi tulla pidempi tauko tassa loppuviikosta alkaen koska muutamme mutta ilmoittelen sitten itsestani kunhan kykenen.
Hyvia vointeja ja masujen kasvatelluja kaikille!
Kolmaskerta 9+0
Olittepa olleet eilen ahkeria kirjoittajia kun luin viestiänne läpi :) Harmi kun tässä ei nää enää samalla kun mun muistiin ei jäänyt nimet et pystyisin kommentoimaan nimien kera :(
Toivottavasti kuvotus helpottaa joka siitä kärsii kovastikkin, itselläni eilen töissä illalla ihmeen hyvä olo:) mut se ruokien haju varsinkin kun paistat parilalla kalaa niin ei oikein ollut mieluisin haisteltava mut jospa se sit taas siitä kun tottuu loman jälkeen:(
Voi harmistus kolmaskerta sun neuvolakäyntiä :( mut onpa outo tapa et kätilö tulee kotiin? ikinä en ole moista kuullut ja tosiaan lapset uteliaita niin vaikka kuinka olisivat omissa touhuissaan niin aina ne saavat ne tietyt sanat sieltä kaivettua, toivottavasti saat jonkin ratkaisun tuohon.
Kertomisesta, meillä ei tiedä mun miehen lisäks kuin ainoastaan meidän pikkuneidin kummitäti joka jännäillyt ja odottanut raskautumistani myös tuon kohta 1,5v kun meillä jätettiin ehkäisy pois melkeen heti jälkitarkastuksen jälkeen mutta ensin imetys piti menkat poissa vuoden ja imetyksen loputtua vielä sen puolivuotta meni et plussa tuli, kyllä tässä monet itkut ehti itkeä kun ajatteli et ikäkin alkaa tekemään tepposet.
Meidän isommille neideille ajattelin kertoa kunhan kuulen ne sydänäänet ensin, varmaankin menee sinne lääkärineuvolaan kun eipä ne täälläkään ekalla neuvolakäynnillä niitä kuuntele ;( Muut saa sit huomata itse, ihan joillekkin lähemmille tutuille, ystäville voinpi ekan ultran jälkeen mainita mut omalle äidille en tasan tarkkaan sano mitään ennenkuin itse huomaa, pikkuneitiä kun aloin odottaa ja masuni hieman jo näkyi niin kerroin niin kommentoi et "taasko sä olet raskaana" siis taas, vastahan siinä oli 13v väli, ette usko mut kyllä itku tuli, oli niin loukkaavaa ettei tosikaan! Ja esikoisen suhtautuminen oli vaikeeta kun kuuli raskaudestani et kaipa mä pelkään sitä nyttenkin hieman, keskimmäinen oikein odottaa et koska kertoisin et olen raskaana:) Tytöt ovat niin erilaisia, toinen ajattelee et mitä muut ajattelee kun äitikin jo "vähän vanha" ensi vuonna jo 40v ja hän itse 18v ja sit siihen vielä vauva et näin vaikkei ääneen sanokkaan :)
Mulla varmaan alko viimeraskaudesta vauvamasu näkyy joku 12vkon jälkeen, ihan tarkkaan en muista mut katsotaan ja toivotaan et pysyisi "piilossa" mahd. pitkään vaik musta ittestä se on ihanaa et vauvamasu näkyy ettei ihmisten tartte tuijottaa et taasko tuo on lihonnut noin paljon, et ensin se laihtuu ja sit taas lihoo....... Mä kun sain ennen pikkuneitiä tiputettua painoa 16kg niin jälkikäteen kuulin kommenttia et olivat katselleet mua et lihosin takasin mut olikin sit ollutkin vauvamasu :( Nyt mulla lähtöpaino tosiaan 68-69kg, saanut pikkuneidinkin jälkeen pois et eipä tuollaista lukemaa ole koskaan ollut ennen raskautumisia, kyllä se on aina huidellut yli 73kg jne. jopa esikoista alettuani odottaa ja tuo lukeman olen muutenkin nähnyt hetkellisenä 20v.sitten. Taisi vaaka mulle näyttää jopa 67,5kg viimevuoden lopulla, alkukevääll mut kun lopetin imetyuksen niin sain sen kilon, pari takas mut nythän ne lukemat taas nousee mut onneks vaan hetkellisesti ja tietää et mistä tulevat:)
Onpas kello paljon, nyt mentävä nopeesti aamutoimiin vielä ennenkuin lähden töihin, jaksuja kaikille ja mukavaa päivää=)
neljäs 7+5
Hei Kirsi, ja tervetuloa!
kauheeta ajatella että miten taas ihmiset reagoi raskaus kommenttiin... oon itekin miettiny että missä vaiheessa pitäis kertoo... parhaalle kaverille kerron HETI kun tiedän että on oikeesti elämää, hän on kuitenkin seurannu ja kannustanu koko ajan, ja tukenu lapsettomuushoitoihin pääsyn ajan ja sillee... töissä on pomolle/kolleegalle pakko kertoo sitte viimestään kolmen ja puolen viikon jälkeen eli sitte kun tuun lomilta, on meinaan koko viikko täynnä hammaslääkärii, verikoetta, neuvolaa ja ultra aikaa, että en voi valehdella kun ei oo joustavaa töaikaa ja kaikki on työajalla....
omien porukoitteb reaktio kans mietityttää... esikoisesta kun viis vuotta sitte kerrottin, niin äidin reaktio oli tyyliin "jaa, vahinko vai..." ja isä ei puhunu mitään, lähdin porukoilta silloin ovet paukkuen ja itkin tietysti, mieheni jäi sinne hetkeks suuauki että mitäs ny ja tuli sitten perässä. seuraavana päivänä isä soitti ja onnitteli ja pyysi anteeksi käytöstään, ja kertoi kuinka hieno juttu on ja kuinka paljon tykkää miehesänikin ja on oikeesti onnellinen... äidin vastausta en muista.
eli ei kovin positiivinen vastaanotto, tosin ei ne oo kyselly kertaakaan sisaruksista, joten saa nähdä....
jännittää kauheesti, oon menossa tänään siihen kontrolliultraan joss anyt sitte päätetään että pääsenkö "normaali" poliklinikka puolelle vai pidetäänkö mua "erityis tarkkailussa" jonkin aikaa. inseminaatiolla siis tämä ihme on aikaiseksi tullut, joten siksi kontrolliin.
pahoinvoinnista olen sen huomannu että kahden tunnin välein on syötävä ja pelkkä hedelmä ei riitä, muuten olo on todella kamala ja etominen voimistuu, joten ei ihme jos paino rupee nousemaan...
vointeja!
Catya 7
Me ollaan aina kerrottu vasta eka ultran jälkeen. Muistan viimeksi että oli jo selvästi vähän mahaa ku kerrottiin ja sit kaverit katto, et no onhan sulla tosiaan mahaki jo kasvanu. Kukaan ei ollu kai aiemmin hoksannu tarkemmin katsoa:)
Tuntuu, että toisaalta aika matelee, mutta toisaalta aina hoksaa et jaahas taasko se uus viikko pyörähti käyntiin. Odottaa niin sitä eka ultraa että tää kaikki tulee todellisemmaksi.
Pelottaa vaan et minkälainen odotus tulee ku viimeksi oli aika vaikea ja jäin sairaslomalle 3kk ennen laskettua aikaa.. Onneksi viimeksi oli silleen kiva lääkäri et antoi saikkua helposti, kuullu olen et sekään ei ole niin yksinkertaista aina jos ei jotain näkyvää ole vialla(kohdunsuu auki tms). No, siihen on onneksi vielä aikaa:)
ja kyllä siellä pieni sydän pomppi :)
nyt voi siis levollisin mielen voida pahoin ja odottaa masun kasvua ja seuraavaa ultraa...
Catya
Lainaus:
MAALISMASUT 2010 VKO 30** LA, nimimerkki, monesko tulossa 1.3.10, Kolmaskerta, 3 1.3.10 Hande86, 2 1.3.10 ensimmäinen kirsi22, 1 3.3.10 Adalmina, 3 4.3.10, EllaNiina, 3 4.3.10, Helky, 3 4.3.10 Tuuli, 3 5.3.10, Irinja75, 3 5.3.10 Kesäkerttu, 1 5.3.10 Elo, 2 10.3.10, Edea 3 10.3.10 Emily, 2 11.3.10, neljäs vm70, 4 15.3.10, Adeliina, 3 15.3.10 Catya82, 2 16.3.10 Niinuli, 3 ja 4 16.3.10 ApsiDeisi, 3 16.3.10 MuikeaMustikka, 3 16.3.10 Yuli, 1 17.3.10, SnowWhite, 2 17.3.10 marchbaby, 1 18.3.10, Metsämansikka, 1 19.3.10 Heidi,1 21.3.10 Jempsu, 1 21.3.10 Uniq, 2 22.3.10, Sania 22.3.10 hippu, 2 22.3.10, Zäpäkkä, 1 23.3.10 mamuski75, 4 25.3.10 Helmi-75, 2 25.3.10 mimmuska, 2 27.3.10 vauvatuulia, 2 27.3.10 catha,2 28.3.10 Wilukissa 31.3.10, Äippä1980, 31.3. 10, Vadelma -78, 2 FloggingMolly, 3 (Maaliskuun alku)
Ensimmäinen1976, (6.-8.3)