Onko teillä lähipiirissänne joku teitä huomattavasti tyhmempi?
En todellakaan ole mikään aivokirurgi tai ydinfyyikko, muttamutta... Pidän itseni ajan tasalla eri asioista, luen lehtiä ja kirjoja päivittäin ja jos jotain kiinnostavia tutkimuksia joskus näin kotiäitinä saan jostain käsiini, niin hiphurraa.
Ongelmana on äitini ja kälyni, jotka oikeasti ovat tyhmiä. Tykkään heistä todella paljon ihmisinä, tunneälyä heillä riittää vaikka muille jakaa. Mutta he eivät oikeasti tunnu tietävän mistään ajankohtaisesta tai muustakaan "asia" asiasta yhtään mitään.
Lähes joka kerta tavatessamme tulee puhe jostain asiasta, joista heillä ei ole minkäänlaista tietoa, mutta mielipiteitä senkin verran. Esim. äitini on täysin vakuuttunut, että "neekereillä" on jo geeneissään AIDS ja että kaikki tummat ovat kovia juoksemaan. Arabit ovat luonnostaan väkivaltaista kansaa ja tytöt ovat aina helpompia lapsena kuin pojat ja vammaisuus on vanhempien aikaansaannosta. Kaikki raiskatut naiset ovat kerjänneet tulla raiskatuiksi, tavalla tai toisella.
Kälyni luulee, että imettäessä ei voi juoda yhtäkään lasia viiniä, miehet eivät voi vieteilleen mitään ja että kaikki ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä, paitsi amerikkalaiset, koska ovat tv:stä tuttuja ja siksi mukavia. Ja AIDS tarttuu wc:stä, uimahallissa voi tulla raskaaksi ja että koirien karvat ainoastaan aiheuttavat allergiaa.
En oikein enää keksi mitään puhuttavaa, kun tuntuu, että olen kaikessa ihan eri linjoilla ja tiedän, että minulla on tiede mielipiteitteni tukena, ainakin useimmiten. Kuitenkin pitäisi tulla toimeen viikosta viikkoon ja vuodesta toiseen, sukua kun ollaan ja tavataankin usein.
Olen nyt ruvennut salailemaan tietojani ja nyökyttelen vaan näille kummille "faktoille",joita heidän suustaan pääsee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, että JOKA aiheesta heillä on jotain aivan ihmeellisiä luuloja, enkä halua asettua heidän yläpuolelleen "korjailemaan" heidän luulojaan ja mielipiteitään. : /
Ärsyttää ja harmittaa. Muita?
Kommentit (44)
Fiksusta ja lukeneesta äidistäni on vanhoilla päivillään tullut myös vähän rajoittunut. Hänellä on myös nykyään tuollaisia "pällistelyjä" jonkin "uuden ja ihmeellisen" edessä. Esim. käytän ruuanlaitossa punasipulia sipulin sijasta. Tai käydään ex tempore piknikillä. Joskus saa sellaisia hepuleita että alkaa vaikka selittää jollekin vieraalle, kuinka "hänen tyttärensä on tehnyt salaattia", ihan kuin se olisi jokin suuri saavutus 30-vuotiaalta.
mutta anoppini, joka on kyllä todella mukava ja ystävällinen ja käy työssäkin edelleen, on jollakin lailla hieman rajoittunut. Siksi hänen kanssaan ei aina tee mieli aloittaa keskustelua juuri mistään uusista asioista, kun niistä seuraa sellainen pitkäkestoinen ihmettely ja pällistely. Hyvä esimerkki oli, kun oli sovittu että tekisin anoppilassa ruokaa ja anoppi kävi puolestani kaupassa hakemassa joitakin aineita. (Tämäkin lienee osoitus siitä että välit on ok.) Mutta hän sitten kertoi, että olipa kiva käydä siellä kaupassa ja löysi ihan uusia tuntemattomia aineita ja kukaan ei ollut hoputtamassa poiskaan! Ihmettelen vaan, eikö sitä ihan normaaleilla kauppareissuilla voi tutkailla, mitä kaikkea muuta kuin niitä omia vakio-ostoksia kaupasta löytyy. Johan sekin laajentaisi maailmankuvaa. Eli jos menee mainitsemaan että "laitoinpa ruokaan inkivääriä" niin siitä tulee semmonen ooh aah huokailu perään, että tuntee kuin olisi vähintään kuussa käynyt, kun on jotain näin erikoista tehnyt.
Anoppi soitti kerran, että tulkaa huomenna syömään, hän tekee jotain tosi hienoa ja erikoista ruokaa, jonka reseptin oli nähnyt. No, luultiin että siellä on vähintäänkin jotain japanilaisen ja karibialaisen keittiön inspiroimaa fuusioruokaa, mutta olikin tortilloja :D No olihan ne hyviä, mutta ei viitsitty latistaa anopin intoa sanomalla, että syödään niitä kotona viikoittain...
Jos ne tortillat oli anopillesi jotain uutta ja hienoa ruokaa. Hän sitten iloisena ajatteli teidät yllättää. Kyllä huokuu sellainen kiittämättömyys sinunkin tekstistäsi että ei enempää voisi. Oletko nuori? Kyllä elämä vielä sinuakin tulee koulimaan ja opit vähän nöyryyttä.
Useimopien ihmisten kanssa seurustelu on kärsimystä ja vain harvan kanssa nautinto.
Ei viisaampien tarvitse minua hyväksyä, sillä pyrin heidän kaltaisekseen, pyrin kehittämään itseäni ja oppimaan koko ajan uutta. ; ))
Minusta olisi HIRVEÄÄ olla maailman viisain ihminen, on ihanaa, että on olemassa tuhansia ja taas tuhansia minua viisaampia ihmisiä. On kivempi katsoa ylöspäin täältä keskitasanteelta, kuin ypöyksin huipulta alaspäin. Alkais huimaamaan liikaa...