Lue keskustelun säännöt.
Uusperheongelma
23.07.2009 |
Miehelläni on aiemmasta liitosta 11- ja 13-vuotiaat lapset. Lisäksi meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehen vanhemmat lapset asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat meillä joka toinen viikonloppu. Tulen lasten kanssa ihan kohtuu hyvin juttuun joten ongelma ei ole siinä.
Ongelmani on että olen vähän kuin puun ja kuoren välissä mieheni ja omien sukulaisteni suhteen. Jos meidät kutsutaan esim. vanhempieni mökille tai serkuilleni grillaamaan, mies haluaa ehdottomasti että hänen vanhempien lastensakin pitää päästä mukaan. Sukulaiseni eivät kuitenkaan halua lapsia luokseen, koska nämä ovat aika epäsiistejä ja käytöstavoissakin on paljon toivomisen varaa. Ne pari kertaa, jolloin lapset ovat olleet mukana, ovat olleet epäonnistuneita. Mies ei halua että komennan lapsia, mutta olen sentään saanut nuoremman lapsen oppimaan että vessa pitää vetää ja kädet pestä, vaikka kauan siinä menikin. Mutta jatkuvaan rahan ja herkkujen pummailuun yms. en ole pystynyt vaikuttamaan, enkä lasten henk.koht. hygieniaan. Yritän kyllä saada lapset edes joskus suihkuun meillä etteivät haisisi niin hieltä.
Mutta siis sukalaiseni ovat tehneet selväksi etteivät halua näitä kahta lasta kyläilemään luokseen. Kun ehdotan miehelleni että mentäisiin kolmistaan yhteisen lapsemme kanssa, saan syytöksiä, että syrjin hänen aiemmasta liitosta olevia lapsiaan. En ole kertonut sukulaisteni mielipiteistä kuin kerran ja se jo vahingoitti mieheni ja sukulaisteni välejä, joten enää en sano mitään vaan otan vain syytökset itse vastaan. Lopputulos on ollut se, että olen tänä kesänä käynyt lapseni kanssa kahdestaan omien sukulaisteni luona. Miten tästä pattitilanteesta pääsisi eteenpäin vai jatketaanko vain tällä tyylillä?
Kommentit (41)
Oletko, ap, lepsu tai kynnysmatto, kun ei uskalla näyttää tässä asiassa kaapin paikkaa? Ei miehen tarvitse tykätä päätöksestäsi, mutta tee nyt hyvä ihminen JOTAIN. Ei sinus tarvitse sietää huonoa käytöstä tai hienhajua omassa kodissasi, ihan sama kenestä on kyse!
Määräät suihkuun vaan ja käsket lopettamaan pummaamisen teidän luonanne. Simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastani täydestä, vaikka "käyttäytymisessä" ei ollutkaan mitään vikaa. Oli alle 10 v, kun aloimme seurustella - miehellä ei ollut lapsia eikä meille valitettavasti (ehkä tässä tapauksessa onneksi) syntynyt yhteisiä lapsia. Tyttärensä lapset ovat kaikki kaikessa.
Lapseni muistaa silti aina tätä inho-anoppia niin synttäreinä kuin jouluinakin ja sudämeen kirpaisee, kuinka välinpitämätön mummo anoppi on.
Vuosia on kulunut ja nyt kutsuttiin anoppi lapsen rippijuhliin: "ei jaksa tulla, kun alkaa ikä painaa" - mutta sanoi kyllä että sitten kyllä pidetään hänen syntymäpäiväjuhlansa meidän isolla terassillamme kaksi viikkoa myöhemmin.
Ensimmäistä kertaa ilmoitin, että passaa olla tulematta viettämään synttäreitään meille, jos perhettämme ei oteta kokonaisuutena. Tuli rippijuhliin, mutta minulta niksahti suhde lopullisesti, enkä taatusti enää viitsi ottaa häntä huomioon.Uuspehettä perustaessanne miettikää ensiksi, pystyttekö todellakin avaamaan sydämenne koko porukalle - jos ei, niin valitkaa sinkku. Ja suvulle sanoisin, että kyllä ne omatkin lapset voivat olla epäsiistejä - mites sitten suu pannaan.
Ap - häpeäisin sinuna.
olette suomalaisia huonoimmasta päästä.
Parhaimmasta päästä oli eräs sukulaisnainen, jonka poika alkoi seurustella lapsellisen naisen kanssa ja heti kättelyssä ilmoitti tytölle, että hän on yhtä lailla tytön mummi, kun kerran hänen poikansa on tytön äidin ottanut kumppanikseen.
Toivottavasti jäät itse jonakin päivänä leskeksi tai miehesi löytää toisen ja sitten ihmettelt, miksei sinun lapsesi kelpaa uusille sukulaisillesi. Hyi hitto.
Yritin selittää miehelle kyllä siihen tyyliin että sukulaiseni haluavat nähdä omaa sukulaislastaan ja että hänen aiemmasta liitosta olevat lapsensa eivät ole heille sillä lailla läheisiä mutta mutta... Mies pitää sukulaisiani tämän seurauksena kylmäkiskoisina ja lasten mukaan pääsystä on tullut hänelle ihan periaatekysymys. Ymmärrän hänen näkökulmaansa mutta toivoisin että hän tekisi enemmän lastensa kasvatuksen eteen. Hän kuitenkin loukkaantuu herkästi, jos otan puheeksi lasten kasvatuksen puutteet. Pidän itse huolta meidän yhteisen lapsemme siisteys- ja tapakasvatuksesta, mutta on vaikea puuttua näiden kahden vanhemman lapsen käytökseen kun herkästi saan kuulla mieheltä, että anna olla. Jotain toivoa lienee kun miehen kaveri huomautti lasten epäsiisteydestä ja vanhemman lapsen pummailusta. Se saattoi saada miehenkin hiukan havahtumaan.
vaan mies joka ei suostu siihen että sä kasvattaisit niitä hänen lapsiaan eikä ilmeisesti itsekään viitsi.
kun kaikki perheesi jäsenet eivät saa tulla käymään, olivat sitten millaisia hyvänsä. En ymmärrä miksi hyväksyt tuota, minusta perheessä pitää aina pitää toistensa puolta, eli sinun pitää olla miehesi puolella. Tai teillä on kohta uusi uusperhesotku setvittävänänne. Jos sukulaisesi eivät halua koko perhettänne kylään, niin olkoot sitten tapaamatta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tällaisessa kuviossa uusi eukko saa aikaan sen, että isä vietä aikaa lasten kanssa. Sinun sukulaisesi kuulostavat ahdasmielisiltä, hienoa, että mies kuitenkin suostuu heitä tapaamaan. On kuitenkin varmaan paras että käyt heidän luonaan pelkästään oman lapsesi kanssa, eihän miehesikään heille mitään sukua ole.
Aika voimakkaita kommentteja on tullut tähän asiaan niin kuin uusperhekysymyksissä yleensäkin. Arvasin että kun kirjoitan tästä, saan kaikenlaista ryöpytystä osakseni - tietenkin ymmärrettävästi eniten niiltä, jotka ovat mieheni asemassa (eli lapsia entisestä liitosta). Vaikka itse olen valinnut "lapsellisen" miehen, sukuni ei ole tähän valintaan osallinen ja he ovat joutuneet uuden tilanteen eteen. He olivat kuitenkin valmiit ottamaan uudet tulokkaat vastaan, mutta ensimmäiset tapaamiset eivät sujuneet hyvin ja tämä on seuraus. En ole valmis katkaisemaan välejä omaan sukuuni niin kuin aiempi kirjoittaja oli halukas katkaisemaan välinsä anoppiinsa. Voi olla että sukulaiseni eivät ole valmiita avaamaan sydämiään mieheni lapsille mutta heillä on tietysti oikeus kutsua kotiinsa keitä haluavat.
Joku epäili minua mustasukkaiseksi ja arveli minun leimaavan mieheni eksän huonoksi kasvattajaksi. Eivätkös mieheni ja hänen eksänsä ole yhdessä vastuussa lastensa kasvatuksesta? Ei kai se ole pelkästään äidin velvollisuus? En tunne eksää lainkaan enkä ole koskaan tavannut häntä tai puhunut hänen kanssaan, joten on vaikea olla sen kummemmin mieltä hänestä.
Myönnän kyllä että olen lepsu ja mukavuudenhaluinen siinä, kun en enää jaksa kinastella miehen kanssa siitä, voinko komentaa hänen lapsiaan. Kuten sanoin, tulen lasten kanssa ihan hyvin toimeen, kun he ovat meillä. Läheiseksi ei näin harvoilla tapaamisilla tietenkään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka hurraatte mieheni esimerkillisyyttä... Ne pari kertaa, kun olen lapsemme kanssa ollut poissa tapaamisviikonloppuna, miehellä on ollut kiire peruuttaa lasten tapaaminen ja viettää vapaata viikonloppua yksikseen. Joten tässä tapauksessa "uuden eukon" läsnäolo on taannut sen että tapaamisviikonloput ovat toteutuneet kuten on lasten äidin kanssa sovittu.
edellisiä kirjoittajia. Vika on ap.ssa, isässä, sukulaisissa ?
Tosiasia on, jos mulla olis hyvä ystävä, jolla olis yhtä likaisia ja huonosti käyttäytyväisiä lapsia, en mä niitä lapsia haluais nähdä. Mä pyytäisin ystävääni kanssani leffaan, ulos syömään jne, mutta en kotiini koko perheen kanssa.
Jos miehesi lapset käyttäytyvät huonosti, ei tietenkään he niitä halua kotiinne ja siksi kutsuu vain teidät 3.
Jos mielestäsi sukulaiset puhuvat asiaa, mä kyllä suosittelisin lämpimästi miehesi kanssa puhumista ja sanot mistä kiikastaa.
Ja jos miehesi mielestä sukulaiset ovat nuijia, käy heillä kaksin lapsesi kanssa. Niin mäkin käyn, mieheni on mielummin kotona kuin missään kylässä. Suomi on vapaa maa, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetkistä oli se, kun appiukko toivotti sekä mut että pojan tervetulleeksi sukuun. Ja tämän toivotuksen ovat lunastaneet.
Jos mun appiukko ei haluaisi pitää yhteyttä mun poikaani (joka on kyllä villi, eikä aina niin helppo, kun taas yhteinen lapsemme on kiltteyden ruumiillistuma) sanoisin miehelleni että sitten ei tarvitse muhunkaan pitää yhteyttä.
Jos miehesi on mies eikä lapamato, hän pesee kätensä anopista, jollei tämä hyväksy hänen lastaan.
Ja eihän sit tunesidettä muodostukaan, jos ei haluta sitä edes luoda!!!
Halveksin tollaisia ihmisiä, jotka menee naimisiin vain miehen, ei koko paketin kanssa!! Sinuna ap läksyttäisin sukulaisiani hieman...
eivät sukulaisesi ole valinneet myöskään sitä, saatko sinä lapsia vai et. Eivätkä oikeastaan sitäkään, että elät. Eivätkä sitä, että sinulla on mies. Joten jätä bullshit sikseen.
Aika voimakkaita kommentteja on tullut tähän asiaan niin kuin uusperhekysymyksissä yleensäkin. Arvasin että kun kirjoitan tästä, saan kaikenlaista ryöpytystä osakseni - tietenkin ymmärrettävästi eniten niiltä, jotka ovat mieheni asemassa (eli lapsia entisestä liitosta). Vaikka itse olen valinnut "lapsellisen" miehen, sukuni ei ole tähän valintaan osallinen ja he ovat joutuneet uuden tilanteen eteen. He olivat kuitenkin valmiit ottamaan uudet tulokkaat vastaan, mutta ensimmäiset tapaamiset eivät sujuneet hyvin ja tämä on seuraus. En ole valmis katkaisemaan välejä omaan sukuuni niin kuin aiempi kirjoittaja oli halukas katkaisemaan välinsä anoppiinsa. Voi olla että sukulaiseni eivät ole valmiita avaamaan sydämiään mieheni lapsille mutta heillä on tietysti oikeus kutsua kotiinsa keitä haluavat. Joku epäili minua mustasukkaiseksi ja arveli minun leimaavan mieheni eksän huonoksi kasvattajaksi. Eivätkös mieheni ja hänen eksänsä ole yhdessä vastuussa lastensa kasvatuksesta? Ei kai se ole pelkästään äidin velvollisuus? En tunne eksää lainkaan enkä ole koskaan tavannut häntä tai puhunut hänen kanssaan, joten on vaikea olla sen kummemmin mieltä hänestä. Myönnän kyllä että olen lepsu ja mukavuudenhaluinen siinä, kun en enää jaksa kinastella miehen kanssa siitä, voinko komentaa hänen lapsiaan. Kuten sanoin, tulen lasten kanssa ihan hyvin toimeen, kun he ovat meillä. Läheiseksi ei näin harvoilla tapaamisilla tietenkään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinne sukulaisillesi yhteisen lapsenne kanssa ja mies jää omien lastensa kanssa kotiin tai mitä nyt haluavatkaan tehdä!
Näin meillä aina toimitaan. Erotuksena se, että yhteisiä meillä 2.
niin päin jos naisella on lapsia edellisestä liitosta mutta vain harvoin jos miehellä on? Onko suomalaiset miehet niin tossukoita ja naiset v'''tupäitä?
hetkistä oli se, kun appiukko toivotti sekä mut että pojan tervetulleeksi sukuun. Ja tämän toivotuksen ovat lunastaneet.
Jos mun appiukko ei haluaisi pitää yhteyttä mun poikaani (joka on kyllä villi, eikä aina niin helppo, kun taas yhteinen lapsemme on kiltteyden ruumiillistuma) sanoisin miehelleni että sitten ei tarvitse muhunkaan pitää yhteyttä.
Jos miehesi on mies eikä lapamato, hän pesee kätensä anopista, jollei tämä hyväksy hänen lastaan.
Ja eihän sit tunesidettä muodostukaan, jos ei haluta sitä edes luoda!!!
Halveksin tollaisia ihmisiä, jotka menee naimisiin vain miehen, ei koko paketin kanssa!! Sinuna ap läksyttäisin sukulaisiani hieman...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... vastaavasti kuullostaa, että myös tämä nyk. miehesi on kylmäkiskoinen jos sanoo "anna olla" komentaessasi näitä "uusia" lapsiasi ja opettaessasi tavoille. Eivät pelkästään omat sukulaisesi. Vaikuttaa vain sille ettei ns. yhteisiä kasvatus tapoja, sääntöjä ja rajoja ole neuvoteltu kohdalleen aikuisten välillä.
Meillä on sellainen tilanne, että minulla on ennestään 6-vuotias tyttö ja lisäksi meillä on yhteinen vauva. Mieheni suku on ottanut tyttöni todella hyvin vastaan, vaikka aluksi sitä pelkäsinkin. Tyttö on tänä kesänä ollut jopa yksin mieheni vanhemmilla muutaman päivän (anoppi kutsui), pitää häntä mummunaan ja anoppi tyttöä ihan omana lapsenlapsenaan.
Sitten yritin miettiä tilanteen täysin päin vastoin, eli niinkuin se teillä on ja loukkaantuisin kyllä ihan hirveästi, en tiedä pystyisinkö olemaan mieheni kanssa, jos hänen sukunsa ei minun rakasta lastani hyväksyisi! Tai siis todellakaan en ainakaan naimisiin menisi, enkä lasta tekisi.
Sinulla AP on lapsi, mieti, jos joku ei hyväksyisi häntä, tai ei haluaisi häntä mukaan jonnekin, miltä se tuntuisi? Ihan rehellisesti? Ja tässä tapauksessa lapsetkin ovat jo isoja ja ymmärtää, mieti miltä heistä tuntuu!
Ihmettelen suuresti, että sukulaisesi on tuollaista kehdannut edes ääneen sanoa, vaikka huonosti käyttäytyisivätkin!
Yritä asettua toisen kenkiin hetkeksi, sanon tämän ihan hyvällä. Tiedän kyllä mistä puhun, minulta on joskus myös odotettu anteeksipyyntöä lapseni olemassa olosta. Ethän sinä ole sellainen?
Noniin, ja kivittäminen alkakoon... ;)
Heidän ei tarvitse pitää lapsista, mutta heidän pitää ottaa nämä huomioon...!!!
Eli kohdella heitä hyvin, ja jos jokin asia (AIHEESTA!) tökkii, niin sanoa ne näille lapsille. Eli jos ovat epäsiistejä ---> ottaa mies puhutteluun (joka välittää viestin lapsille)ja sanoa että kertoo lapsilleen "meillä vedetään vessa" tmv.
Jos ottavat "kymmenen karkkia kerralla" kiposta josta muillekkin tarjoillaan, sanoa lapsille ihan suoraan; "Eipäs rohmuta, otatte kaksi ja loput takaisin! Pitää riittää muillekkin."
Ja OMA asenteesi vaikuttaa myös; jos puhut sukulaisille miten ihania lapset ovat ja miten kiva olisi että kävisivät useamminkin jne. VERT. ihan kamalia kakaroita, kumpa heitä ei olisi... ---> sukulaiset suhtautuvat lapsiin joko kivoina tyyppeinä joita olet aina kehut, tai pakollisina riesoina jotka tunkevat mukaan "ei sukulaisten" juhliin.
Kannattaa mennä juhliin PERHEENÄ, ja korostaa tätä erityisesti niille tyhmille sukulaisille jotka eivät ymmärrä että te olette PERHE, ei vaan sinä+mies+biolapsi, vaan TE KAIKKI! Niin ehkä ymmärtävät olla syrjimättä miehen ex-liiton lapsia jos yhtään älliä päässä on...
Jo niin pieni asia kun kortin kirjoittaminen vaikka sukulaisen 60-v päiville vaikuttaa;
laittaako siihen-
*Maija ja Matti Meikäläinen
*Maijan perhe
*Maija, Matti, Liisa, Ville ja Iida.
odottaman kun käytte kylässä? Itse vastaisin kutsuun että ei kiitos, tänä viikonloppuna miehenkin lapset ovat meillä joten emme pääse tulemaan. Menette silloin kun miehen lapset ei ole teillä. Jos ne ovat vain joka toinen viikon loppu on se vain 4 päivää kuukaudessa, joten ei kaikki menot voi sattua juuri niille päiville.
Lapset ovat lapsia. Pitääkö olla omia, että voi rakastaa? Opettele tykkäämään miehen lapsista. Jos esteenä on likaisuus ja käytöstavat niin miehesi sallii ne. Oletko varma miesvalinnastasi? Itse en valitsisi miestä, joka suvaitsee likaisuutta ja huonoja käytöstapoja. Juttele miehesi kanssa. Vika on miehessä, ei lapsissa. Se ei ole lasten vika, miten huonosti kasvatetaan. Ja sukulaisille sano, että kaikki lapset ovat omia. Älä opeta eriarvoisuuteen. Oma lapsesi oppii kohtelemaan ihmisiä eriarvoisesti. Jos miehen lapset sattuvat olemaan paikalla, tulevat mukaan. Jos eivät ole paikalla, eivät tule.
ei hyväksy minun aikaisemmasta liitostani olevia lapsia. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja kilttejä, kuten yhteinenkin lapsemme. Silti heitä ei koskaan kutsuta kylään eikä varsinkaan perhejuhliin ja minulle tulee aina ongelmia miten järjestän heidän hoitonsa (ovat vasta 7 ja 5, joten ei voi kotiin yksin jättää).
Minua loukkaa suunnattomasti, ettei meitä pidetä yhtenä perheenä. Lapseni asuvat meillä, vain 4 pv/kk isällään, ja miehenikin pitää heitä täysin perheeseen kuuluvina. Sukulaiset ovat sitten tosiaan eri asia.
Jos teillä on sukulaisvierailu kun miehen lapset eivät ole teillä, menkää rauhassa kolmisin. Jos miehen lapset ovat teillä, mene yhteisen kanssa kahdestaan tekemättä siitä mitään numeroa.
Välttäisin kyllä viimeiseen saakka, että miehen lapset saisivat kuulla, että heidän "epäsiisteytensä" on syynä kutsumattomuuteen. Miehen "periaatteellisuus" (jos siis valittaa asiasta lasten kuullen tms.) voi itse asiassa aiheuttaa sen että lapset tajuavat tämän = ei hyvä. Jos sukulaisesi eivät kerta kaikkiaan halua lapsia luokseen, parempi olisi antaa lasten ymmärtää että teidän perheessä nyt vain on niin että kaikki kyläilevät omien sukulaistensa luona.