Meidän lapset tottelevat, koska

Jos valitsevat huonon tavan, sillä on seuraus. Jos valitsevat hyvän tavan, silläkin on seuraus. Seuraukset ovat vain erilaiset, kuten oikeassakin elmässä.



39

Olen ollut monta vuotta todella kovilla, mutta yksin jäädessäni päätin, että periksi en anna, vaikka mikä olisi :). Nyt kun tuplat ovat 7-v, niin on kyllä ihanaa huomata, että on kannattanut olla tiukkana :DD. Se ehkä aavistuksen joskus syö, kun sellaiset äidit, jotka eivät ole jaksaneet olla johdonmukaisia tulevat mitätöimään minun työni sanomalla : "sulla on niin kiltit lapset". Just, aivan ja miksiköhän :DD. Uskoisin, että murkkuiässä ei tarvisi niin kamalasti koetella, koska ovat jo pienenä oppineet, että rajat on ja pysyy. Juuri uimarannalla hihittelin itsekseni, kun toivoton isä huuteli rannalta n. 6-v pojalleen, "tämä on viimeinen kerta kun mä sanon, nyt tuut pois sieltä". Eikä kuitenkaan ollut viimeinen kerta ja poika senkun uiskenteli. Oli tottunut, ettei isän sanaan voi luottaa. Lapsia ei pidä uhkailla, jos ei toteuta uhkausta. Eli uhkaukset sellaisia, että ne todella voi toteuttaa. Just nämä "et saa ikinä karkkia" hah, niin varmaan joo...ei taida purra...

Siitähän ne saa enemmän syytä juuri koetella. Se kuuluu murrosikään. Riippuu myös lapsen luonteesta.

T. kahden murkkuikäisen ja yhden leikki-ikäisen äiti

Jos valitsevat huonon tavan, sillä on seuraus. Jos valitsevat hyvän tavan, silläkin on seuraus. Seuraukset ovat vain erilaiset, kuten oikeassakin elmässä.

39

Mutta sen seurauksen ei tarvitse olla äidin kuritus tai jäähypenkki. Jos kiukuttelee ruokapöydässä, siitä joutuu poistumaan. Takaisin voi tulla ja ruoan saa syödä loppuun, mutta sitten joutuu istumaan yksin pöydässä. Jos ei siivoa lelujaan, joutuu elämää sotkun keskellä ja tavarat häviää. Jos heittelee palloa sisällä vielä kiellon jälkeenkin, pallo nostetaan ylähyllylle jäähylle. Jos lyö, pitää pyytää anteeksi ja luvata yrittää jatkossa olla lyömättä. Näillä pärjää ihan hyvin eikä tarvita mitään niska-perseotteita.

41

Kysehän oli enemmänkin siitä, onko lapsi tottunut, että teolla on seuraus vai ei. Ja meidän perheessä on. Joskus sen ymmärtäminen on lapselta vienyt enemmän aikaa ja silloin otetaan ns. yhteen (ilman väkivaltaa vaan muilla rangaistusmenetelmillä, kuten loppupäivän kielto asialle tms.). Joskus riittää seurauksella uhkailu.

vaikka ei noin kovaa kuria pidetä. Jäähyllekin kannetaan ihan satuttamatta jos ei lapsi sinne itse kävele. Ei ole enää 4-vuotiasta tarvinnut kantaa, mieluummin kävelee itse.

Lapset tietää että jos vanhemmat esittää uhkauksen, tulee se myös toteutumaan jos ei totella. Yleensä tottelevat. Joskus uhkaus on huono ja silloin päättävät ottaa rangaistuksen eikä se minua hirveästi haittaa. Tiedänpähän seuraavalla kerralla millaista uhkausta ei kannata esittää =)

teoilla on seurauksensa. Jos eivät tule trampalta syömään kun käsketään, trampalle eivät enää mene sinä päivänä. Jos kotiintuloaikaa ei noudateta,pysytään kotona. Jos huonetta ei siivota, aletaan raivaamaan tavaraa roskiin. Jos arestiin ei kävellä itse, sinne lennetään niskaperseotteella. Sitä joutuu joskus käyttämään 4-vuotiaan kanssa, mutta 7-vuotias ei edes kokeile, kun tietää että niskavilloja kirvelee, jos ei tottele.Toisin oli kyllävielä vuosi pari sitten. En tajua miten vaikeAA kurinpito on vanhemmille, meillä muksut ei avaa ees telkkaria tai hae kaapista maitoa kysymättä lupaa.

Näinhän se on, tärkeintä mitä vanhemmat voivat lapselle opettaa on pettyminen!

Meillä lapset tottelevat, koska he ovat normaaleja ihmisiä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Aina joskus he eivät kykene siihen, koska ovat väsyneitä tai nälkäisiä tai vaikkapa pahalla tuulella. Ihan niinkuin muutkin ihmiset. Heitä ei siitä rangaista, vaan korkeintaan muistutetaan, että jos nyt ei tule syömään niin ruokaa joutuu mahdollisesti odottamaan seuraavaan ruokailuun asti. Tai jos ei siivota huonetta niin sieltä ei löydä mitään eikä siellä ole kiva leikkiä. Pahin rangaistus on em. tilanteessa se, että 6-vuotias kadottaa ihanimman helmensä sekasotkuun. Tekee taas mieli vähän aikaa tsempata, sen minkä nyt tuon ikäinen kykenee. Jos hän joutuisi siivoamattomuudesta jäähylle niin hän oppisi vain sen, että äitiä on toteltava tai käy huonosti. Vähän kyseenalaista minun mielestä. Vai onko sinun mielestäsi oikea syy pistää turvavyöt se, ettei saa sakkoja, vai se, ettei mahdollisessa onnettomuudessa käy niin pahasti? Eli pimeällä kylätiellä ei vöitä tarvita kun ei kukaan ole näkemässä? Vähän myös särähtää korvaan se, että 4-vuotias lentää niskapersotteella jäähylle :-O Siis eikö hän sittenkään totellut vai muutenko vain varmuuden vuoksi rangaistaan? Tiesitkö, että ruumillinen kuritus on rikos, josta voidaan rankaista? Myös aikuisia. Kunnon komennossa ovat kyllä teidän lapset, se täytyy todeta. Pelkäänpä vain, että kun ovat sen verran isoja että pärjäävät teille, tulee ongelmia. 16-vuotiasta voi olla jo vaikeampi heittää niskapersotteella jäähypenkille kun jää huone siivoamatta. Vai onko hänen tahtonsa ja itsekunnioituksensa siinä vaiheessa jo niin nujerrettu, ettei hän edes uskalla yrittää sellaista?

Jos lapset oppivat tottelemaan vain rangaistuksen pelossa, he alkavat jossain vaiheessa taatusti kapinoida, ja katkeroituvat. He patoavat sisäänsä vihaa vanhempiaan kohtaan, joka joskus purkautuu aivan varmasti. Sääntöjen täytyy olla perusteltuja ja loogisia.

Lapseen pitää voida luottaa, hänelle tulee antaa sopivasti vapauksia ja velvollisuuksi ikään nähden. Silloin lapsi huomaa itsekin, että kaikilla teoilla on seurauksensa, ja että on yksinkertaisesti tyhmää olla elämättä ihmisiksi.

Vanhemmat tietysti päättävät sen, mitkä ovat ehdottomia sääntöjä, ja mitä lapsi voi itse kokeilla ja oppia käytännön ja kantapään kautta.

Esimerkiksi kun meidän poikamme ehtivät vähän vanhemmiksi, teemme harvinaisen selväksi, että tupakointi on täysin idioottimaista ja liäksi tappavaa. Sitä emme tule sallimaan missään nimessä. Lapset aistivat tarkasti kotinsa ilmapiirin, ja monet säännöt ovat sanattomia itsestäänselvyyksiä.

Lapset haluavat toimia oikein, oppia ihmisten tavoille ja saada kehuja. Se on vaikeaa ja usein menee pieleen, mutta vähitellen ne oppii. Ja tällä tavalla ne oppivat samalla ajattelemaan itse ja tekemään omat ratkaisunsa, mikä on aika hyvä piirre sitten teini-iässä.

Olen tästä samaa mieltä!

Ja seurausten pitää olla aitoja, oikeiden ihmisten seurauksia. Ei aikuinenkaan joudu lopettamaan shoppailua jos kiukuttelee miehelleen (tai ehkä sitäkin tapahtuu ;-)) vaan seuraus on että mies pahastuu ja tunnelma menee pilalle. Ja toisin päin. Se on se, mitä pitäisi osata välttää.

Viisas ja hyväkäytöksinen ihminen on minusta sellainen, joka tekee hyvää koska haluaa niin, eikä siksi että joku suuttuu tai tulee sakot tai vastaavaa. Lapset syntyvät näin viisaina ja yhteistyöhaluisina (sehän on aivan elintärkeää heille), mutta jos kuri on ap:n kaltainen, kapinamieli on varmaa. Vaikka saattaa vaikuttaa myös siltä, että lapsi on hyväkäytöksinen kun oma tahto on nujerrettu.

Säälittää tällaiset lapset.

Sille äidille joka kyseli että olemmeko me eri mieltä olevat saaneet koetella vanhempiemme rajoja loputtomiin niin totta kai emme ole sen enempää kuin te tyrannitkaan. Ei rajattomuus ole diktatuurin vastakohta vaan ihmisen kunnioitus ja kuunteleminen. Jos minulle oli todella tärkeää olla uimarannalla vielä vähän aikaa kun äiti huuteli kotiin, hän kysyi miksi ja jos syy oli hyvä, lisäaikaa tuli. Jos hänen syynsä oli painavampi (ruoka palaa uunissa/työt alkavat tms.), lähdettiin ilman mukinoita. Aivan normaalia toistaan kunnioittavaa käytöstä.