Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tsempatkaa mua - eihän 8 kk vauvaa voi viedä hoitoon??
21.07.2009 |
Tilanne tämä: olen haahuillut ja tehnyt "hanttihommia" vuodet. Huseerannut kyllä paljon ja ollut ylityöllistetty, mutta kaikki tuntuu jääneen kesken. Olen jo 33 v, joten ei ole aikaa enää haahuilla loputtomiin. Olisi unelmien opiskelupaikka jatkaa opintoja ja nyt haluaisin saattaa ne loppuun. Opintoja voi jatkaa vain syksyisin ja ne kestää oikeasti aamusta iltaan ja ovat vaativia. JA meillä on 7 kk ikäinen vauva. Alunperin oli tarkoitus olla vielä vuosi kotona. Mutta nyt kun syksy lähestyy, niin opiskelukin polttelisi. Mieheni ei halua ja voi jäädä kotiin (jonkun pitäisi käydä töissäkin, asumme pk-seudulla...) ja mummut toisella puolen Suomea. Vaihtoehdoksi siis jäisi kysellä yksityistä pph:ta, jos joku ottaisi vauvan hoitoon.
Mieheni kannustaa minua jäämään kotiin. Mutta tuntuu, että elämä ja vuodet vaan lipuu läpi sormien.
Lisäksi meillä on vielä toinen lapsi haaveissa ja yritys päällä, joten ehdinkö ikinä sinne opiskelemaan jos en heti mene?? Haluaisin joskus valmistua ja päästä töihin.
Päätöksiä pitäisi tehdä pian. Mutta veisikö joku teistä pienen vauvan hoitoon, jos ei ole oikeasti pakko?
Olen ihan hupsu, mutta nyt vaan toivon, että joku sanoisi minulle, että "tietysti jäät vielä kotiin, vauva on niin pieni, ja vuosi sinne tai tänne" tms...
Tarviiko sitä aina olla niin supertehokas, että jättäisi hoitovapaankin pitämättä?
Kommentit (51)
en olisi mitenkään jaksanut keskittyä opiskeluun yövalvomisen takia. Mutta edelleen tivaan, miksi toisen lapsen yritys päällä????!!
35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mun mielipiteellä sulle merkitystä ole. Kaikkialla maailmassa, tai Suomessa aiemmin, ei kaikilla ollut mahdollisuutta edes noin pitkiin äitiyslomiin, ja vauvat kyllä selviää.
Niinku lapsilla, jotka ovat olleet poissa päivähoidosta olisi pääsylippu helppoon elämään! Siis se ei ole mikään varmuus hyvään elämään että on kotona. Varsinkin kun lukee miten ihmiset lapsiaan kasvattaa! Siis tää keskustelu on ainainen. Kukaan ei osaa nähdä kuin sen oman kantansa. Että juuri se oma tekeminen on ainut ja oikea! Kasvakaa, miten teillä putkinäköisillä onkaan lapsia!
Mielestäsi se, että ihmiset kasvattavat lapsiaan eri tavoin, ja ovat ihmisenä erilaisia, kumoaa sen tosiasian, että parin ensimmäisen elinvuoden aikana lapselle joko muodostuu perusluottamus ja terve kiintymyssuhde äitiin tai sitten ei?
Kannattaisi myös sinun lukea vaikka joku kehityspsykologian kirja, niin ei tarvitsisi ylipäätään sotkea jotain erilaisia hyviä/huonoja kasvatustyylejä tai "pääsylippu hyvään elämään" -juttuja tähän.
Toki on monta asiaa, joissa vanhemmat voivat mennä metsään lastensa hoidon ja kasvatuksen suhteen, joten kannattaa ihan tietoisesti ottaa selvää myös esim. kehityspsykologiaan liittyvistä seikoista, ettei sössi ihan kaikkea. Voi valita eri vaihtoehtojen välillä parhaan niistä asioista, joista on tutkimustietoa.
ei mun mielipiteellä sulle merkitystä ole. Kaikkialla maailmassa, tai Suomessa aiemmin, ei kaikilla ollut mahdollisuutta edes noin pitkiin äitiyslomiin, ja vauvat kyllä selviää.
Se näkyy myöhemmällä iällä, vaikkei välttämättä naamasta, niin henkilön omassa elämässä.
Ap:lle vastaus, että vauvani syntyi joulukuun lopussa, eli vauvoillamme on ihan muutama viikko ikäeroa :D
Vuorovaikutuksemme on täysin kitkatonta enkä usko, että se tulee missään vaiheessa syksyllä kärsimään siitä huolimatta että käyn viikolla esim. 20h yliopistolla ja lasta hoitaa kotona hoitaja. Tarkoitatteko mammat, että äidin tulee elää symbioosissa vauvan kanssa ensimmäiset 3 vuotta jotta ei tarvi kärsiä omantunnontuskista tai lapsi ei joudu myöhemmin elämässä mielisairaalaan?
Opiskelen kasvatusalaa, joten eiköhän täällä tiedetä myös jotain lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Jokainen tyylillään, mutta minä ainakin lähden jatkaan opintojani, aloitan rennommin syksyllä ja täyspäiväisesti sitten vuodenvaihteen jälkeen. Ja ihan vain siksi, kun yliopistojärjestelmä ei kuitenkaan ole aivan niin joustava kuin huhutaan. Enkä tekisi tätä, jos todella uskoisin lapseni siitä kärsivän.
Kuinkahan moni fyysisesti lasta lähellä oleva vanhempi on tosissaan henkisesti läsnä, lasta lähellä? Miksi täällä puhutaan vain lapsen kiintymyssuhteesta ÄITIIN? Miksi isät ohitetaan täysin? Ja tämä menee ot mutta kuinka moni teistä, rakkaat av-mammat LEIKKII lastensa kanssa? Esim. pihalla juoksee hippasta, kertoilee tarinoita ja satuja, leikkii nukketeatteria, heittäytyy vuorovaikutukseen lapsen kanssa? Vai oletko se vanhempi, joka kädet puuskassa juoruilee naapurin emännän kanssa pihalla ja lapset leikkivät erillään jossain omia leikkejään? Tarkoitan tällä nyt tätä fyysistä ja henkistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta lasten ja vanhempien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensin: 33-vuotias ei sentään ole vielä ihan ikäloppu ;) Minä sain tutkintoni valmiiksi tooodella monien välivuosien, eri paikkakunnalle muuton ja perheellistymisen (3 lasta) jälkeen 39-vuotiaana. Eikö tunnu yhtään siltä, että olisin tehnyt jotain väärässä järjestyksessä.
Oletko ollut yhteydessä oppilaitokseen? Voisiko sen kanssa sopia jotenkin väljemmästä opiskelutahdista? Pieni vauva ja täyspäiväinen opiskelu kuulostaa aika rankalta yhtälöltä :(
Pahinta, mitä voit itsellesi ja vauvallesi tehdä, on se, että haalit liikaa tekemistä ja poltat itsesi loppuun. Se ei oikeasti edistä yhtään mitään. Jos päätät aloittaa opiskelun syksyllä, huolehdi sitä ennen turvaverkkosi hyvin kuntoon. Tarvitset lapselle hoitajaa muutenkin kuin koulupäivien ajaksi, sillä käytännössä kaikissa opinnoissa on nykyään omaa opiskelua mukana. Älä huijaa itseäsi kuvittelemalla, että teet sen jotenkin ohimennen, yöuniesi kustannuksella.
Ja kun mietin nyt tätä, en kadu että "kärvistelin" kotona sen extravuoden. Lapsen kehitys on ollut huimaa ja todellakin vanhemmat tärkeä juttu- en tahdo edes ajatella että esim. vierastava lapsi olisi jätetty tarhaan yksin vuoden (tai alle) ikäisenä, kuka olisi sylitellyt jne.? Toki 2-vuotiaskin on vielä pieni mutta aivan eri tavalla kuin vuoden ikäinen...mietihän ap vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloita ihmeessä opiskelu jos sinulla on siihen motivaatiota. Arjesta tulee raskaampaa kun lapsi on hoidossa (hoitoon viemiset ja haut, ilta on lyhyt kotitöille / lapsen kanssa olemiselle / kotitehtäville / harrastuksille (hehhehh) MUTTA saat itsekin voimaa ja jaksamista kun teet asioita myös itsellesi. Ei ne lapset mene siellä hoidossa rikki. Itse olen mennyt heti äitiyslomien jälkeen töihin ja opiskellut koko äitiysloman ajankin. Rankkaa on ollut mutta olen kokenyt että minusta ei ole ollut pyörittämään lapsiperheen arkea päätoimisesti.
mutta otsikkoon vastaan että tietenkin voi ja joskus jopa joutuu. Minun äitiys- ja vanhempainlomani loppui kun vauva oli 8kk, joten hoitoon olisi joutunut, mutta jäin kotiin hoitomaan vielä kahdeksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, ettei sinulla ole kovin paljon koulutusta. Ei mitään yhtä "tieteellistä totuutta" lapsen kehityksestä ole olemassakaan. On vain erilaisia, paremmin tai huonommin perusteltuja näkemyksiä siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa. Kehityspsykologiassa on monta koulukuntaa.Suomessa on melko vahvana ns. psykodynaaminen koulukunta (Freudiin pohjautuva), johon nämä "symbioosi äidin kanssa"-jutut perustuvat. Varsinaisia todisteita teorian tueksi ei juurikaan ole.
Mielestäsi se, että ihmiset kasvattavat lapsiaan eri tavoin, ja ovat ihmisenä erilaisia, kumoaa sen tosiasian, että parin ensimmäisen elinvuoden aikana lapselle joko muodostuu perusluottamus ja terve kiintymyssuhde äitiin tai sitten ei?
Kannattaisi myös sinun lukea vaikka joku kehityspsykologian kirja, niin ei tarvitsisi ylipäätään sotkea jotain erilaisia hyviä/huonoja kasvatustyylejä tai "pääsylippu hyvään elämään" -juttuja tähän.
Toki on monta asiaa, joissa vanhemmat voivat mennä metsään lastensa hoidon ja kasvatuksen suhteen, joten kannattaa ihan tietoisesti ottaa selvää myös esim. kehityspsykologiaan liittyvistä seikoista, ettei sössi ihan kaikkea. Voi valita eri vaihtoehtojen välillä parhaan niistä asioista, joista on tutkimustietoa.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
Niinku lapsilla, jotka ovat olleet poissa päivähoidosta olisi pääsylippu helppoon elämään! Siis se ei ole mikään varmuus hyvään elämään että on kotona. Varsinkin kun lukee miten ihmiset lapsiaan kasvattaa! Siis tää keskustelu on ainainen. Kukaan ei osaa nähdä kuin sen oman kantansa. Että juuri se oma tekeminen on ainut ja oikea! Kasvakaa, miten teillä putkinäköisillä onkaan lapsia!